Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Mitä opin sakramenttikokouksen takariviltä
Eräs kokemus sakramenttikokouksessa opetti minulle, kuinka Kristus palvelee – sitä yhtä.
Eräänä sunnuntaina menin kuuntelemaan erään lähetystyöstä palanneen ystävän puhetta. Kun saavuin paikalle, tajusin, etten tuntenut montaakaan ihmistä siinä seurakunnassa, joten istuin yksin kappelin takaosassa.
Pian sakramentti jaettiin. Meitä oli kappelin takaosan pitkällä penkillä vain kolme, minä toisessa päässä ja toisessa päässä aviopari. Istuin siinä hiljaa, ja kun yksi diakoneista tuli rivimme kohdalle veden kanssa, siirryin pariskuntaa kohti, jottei diakonin tarvitsisi kävellä koko matkaa penkkien ympäri vain antaakseen minulle vettä.
Mutta koska olin siirtynyt, diakonit olivat hämmentyneitä siitä, olinko jo saanut sakramentin. Kun diakonit olivat ojentaneet tarjottimensa takaisin papeille, heidän keskuudessaan käytiin jonkin verran keskustelua. Katselin, kun yksi papeista käveli piispan luo ja esitti hänelle kysymyksen, johon piispa nyökkäsi myöntävästi. Siinä samassa diakoni, jolla oli leipätarjotin kädessään, käveli luokseni ja kysyi: ”Sinähän sait jo leivän, eikö niin?”
Nyökkäsin nopeasti, ja diakoni palasi kappelin etuosaan. Alkuun minua nolotti, että olin aiheuttanut keskeytyksen. Mutta sitten ajattelin tilanteen hengellisiä seurauksia: pappeudenhaltijat, Jeesuksen Kristuksen edustajat, olivat huolissaan siitä, etten ehkä ollut saanut Kristuksen ruumiin ja veren vertauskuvia, ja tekivät kaikkensa, jotta saatoin täysin osallistua toimitukseen.
Todellisena opetuslapsena oleminen
Pappeudenhaltijoiden teot tuon sakramenttikokouksen aikana muistuttivat minua siitä, mitä Kristus tekisi samanlaisessa tilanteessa – Hän tekisi kaikkensa palvellakseen sitä yhtä. Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista opetti, että ”Jeesuksen Kristuksen todelliset opetuslapset ovat aina kantaneet huolta yhdestä”1.
Ollaksemme Vapahtajan kaltaisia meidän täytyy aina etsiä niitä, jotka tuntevat olevansa eksyksissä tai unohdettuja, ja auttaa heitä palaamaan niiden yhdeksänkymmenenyhdeksän luo. Niiden kohdalla, joilla on vaikeuksia, toisinaan pelkkä Kristuksen kaltainen esimerkki voi avata heidän sydämensä ja saada heidän sisimpäänsä hautautuneen uskon siemenen itämään. Presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) on sanonut: ”Kun me noudatamme Vapahtajan esimerkkiä, meillä on mahdollisuus olla valona muiden elämässä.”2
Vapahtajan kaltaisena oleminen voi tuoda monia tilaisuuksia auttaa muita pääsemään lähemmäksi Häntä. Yllätyn usein siitä, kuinka monilla lähipiirissäni on kysymyksiä Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista ja kuinka he lähestyvät minua pelkästään esimerkkini ansiosta. Minusta on mukavaa auttaa heitä ymmärtämään paremmin, keitä me olemme, mihin me uskomme ja kuinka Kristus on kaiken sen keskipisteenä, mitä teemme.
Hänen nimensä ottaminen päällemme
Tämä kokemus sakramentista auttoi minua myös ymmärtämään paremmin toimituksen pyhyyttä ja sitä, kuinka sen ansiosta voimme uudistaa liittomme taivaallisen Isän kanssa ja tulla paremmiksi Kristuksen opetuslapsiksi.
Sakramenttirukouksissa sanotaan: ”Että he ovat halukkaita ottamaan Poikasi nimen päällensä ja muistamaan hänet aina ja pitämään hänen käskynsä, jotka hän on antanut heille” (Moroni 4:3). Ja mikä olisikaan parempi tapa ottaa päällemme Kristuksen nimi, muistaa Hänet ja pitää Hänen käskynsä kuin noudattaa Hänen esimerkkiään ja palvella sitä yhtä? Se, että etsimme ja rukoilemme tilaisuuksia löytää niitä, jotka ovat kadoksissa, on keino, jolla voimme pitää liittomme ja ilmaista kiitollisuutemme Vapahtajaa kohtaan.
Herra opetti: ”Jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!” (OL 18:15). Olipa tuo yksi sielu sitten lähisukulainen tai ystävä, jolla on vaikeuksia uskonsa kanssa, tai vierailija, jonka puolesta me varmistamme, että hänelle annetaan sakramentti, meidän tulee aina olla tarkkaavaisia huomataksemme sen yhden.
Tiedän, että Jeesus Kristus elää ja huolehtii meistä, koska Hänelle me olemme se yksi. Ja vuorostaan me voimme pitää huolta lähipiirissämme olevista ja ohjata heitäkin kohti Hänen valoaan.