Jokainen tarvitsee ystävän
Tim Overton
Arizona, USA
Kuvitus Allen Garns
Lähestyin kirkon ovia mielessäni yksi selkeä ajatus: ”Ellen löydä tänään kirkosta ystävää, en tule koskaan takaisin.” Olin käynyt kirkossa erään ystävän kanssa muutaman kerran aiemmin, mutta nyt olin menossa sinne ensimmäisen kerran tutkijana yksin ja itseni vuoksi. Tunsin, että minun pitäisi liittyä kirkkoon, mutta minulla oli monia pelkoja ja huolia.
Kun astuin kirkon ovista sisään, minua tervehti eräs nuori aikuinen, joka hymyili leveästi ja puristi kättäni innokkaasti. Hän esittäytyi ja sanoi nimekseen Dane McCartney. Olin nähnyt Danen aiemmin, kun hän oli ollut sen korkeakoulun jalkapallojoukkueen karsinnoissa, jossa pelasin. Levottomuuteni katosi, kun hän kutsui minut istumaan kanssaan kirkon kokouksissa. Hän kutsui minut myös vanhempiensa luo syömään kirkon jälkeen. Minulla ei ollut enää sinä päivänä mahdollisuutta tuntea olevani yksin. Dane ja hänen perheensä ottivat minut siipiensä suojiin ja auttoivat vastaamalla moniin kysymyksiini. Liityin kirkkoon muutamaa viikkoa myöhemmin.
Ellei Dane olisi ollut minulle ystävällinen juuri sinä päivänä, olisin luultavasti lähtenyt kirkosta sakramenttikokouksen jälkeen ja luovuttanut ajatellen, että olin antanut kirkolle mahdollisuuden, mutta se ei vain ollut minua varten. Vaikka on tietenkin tärkeää olla ystävällinen, ystävänä oleminen on muutakin kuin vain sitä, että on ystävällinen. McCartneyn perheen rakkaus ja tuki olivat tärkeitä kääntymykselleni.
Siitä on kulunut 14 vuotta. Sen jälkeen olen palvellut kokoaikaisessa lähetystyössä, solminut temppeliavioliiton, ja minua on siunattu viidellä suurenmoisella lapsella. Olen palvellut myös piispana ja vaarnanjohtajana. Olen neuvonut jäseniä, jotka ovat lakanneet käymästä kirkossa, koska he ovat tunteneet olevansa yksin ja ilman ystäviä kirkossa. Sydäntäni särkee heidän vuokseen. Toivon, että joku olisi ottanut heidät siipiensä suojiin kuten McCartneyt ottivat minut.
Kiitän taivaallista Isääni siitä, että Dane ystävystyi kanssani sinä päivänä. Toivon, että me kaikki olemme rohkeita ystävystymään niiden kanssa, jotka tutkivat kirkkoa, ovat uusia jäseniä tai ovat palaamassa kirkkoon.