Jatka yrittämistä!
Vanhin Peter F. Meurs
seitsemänkymmenen koorumista
”Jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi” (Et. 12:27).
Kun olin lapsi, vanhempani liittyivät kirkkoon. Me kuuluimme pieneen seurakuntaan Australiassa. Äiti soitti kirkossa pianoa. Mutta hän osasi soittaa vain muutaman kirkon laulun. Minäkin opettelin soittamaan pianoa. Kun olin 7-vuotias, seurakunnanjohtaja pyysi minua säestämään kirkossa.
Kun soitin pianoa, tein virheitä. Ja kun tein virheen, aloin yleensä itkeä. Olin hyvin ujo ja hermostunut. Mutta jatkoin harjoittelemista. Halusin soittaa kirkon laulut hyvin. Nyt rakastan pianonsoittoa! Osaan soittaa kaikki kirkon laulut. Kun olin lähetystyössä Uudessa-Seelannissa, palvelin eräässä toisessa pienessä seurakunnassa. Siellä ei ollut ketään, joka olisi soittanut pianoa. Niin minä sitten soitin vuoden ajan urkuja ja pianoa. Pelkoni voittaminen oli minulle siunaus. Sen ansiosta voin siunata muita.
Kun olin pikkupoika, minun oli myös vaikea puhua. Minä änkytin. Oli vaikea lausua todistukseni kaikkien edessä. Toisinaan kun yritin puhua, purskahdinkin sen sijaan itkuun. Sain pappeuden siunauksia avukseni. Äiti ja isä olivat hyvin kannustavia. Viimein minua siunattiin kyvyllä puhua selkeämmin ja varmemmin.
Silti minua hermostuttaa yhä. Oli pelottavaa kävellä yleiskonferenssissa korokkeelle puhumaan! Mutta siellä vallitsi hyvin voimallinen henki. Tunsin oloni rohkaistuneeksi ja levolliseksi. Se oli hämmästyttävää.
Jos olet ujo tai sinulla on vaikeuksia puhua, jatka yrittämistä. Vaikka sinulla olisi edelleen vaikeaa, meidän täytyy kuulla, mitä sanottavaa sinulla on. Voit siunata monia ihmisiä niillä asioilla, joita vain sinä voit sanoa!