Kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä
Vanhin Gary E. Stevenson
kahdentoista apostolin koorumista
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 14. tammikuuta 2015 pidetystä puheesta ”Lean Not unto Thine Own Understanding” [Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Te saatte todellista ymmärrystä, kun käsitätte tutkimisen ja rukouksen keskinäisen riippuvuuden, kun pysytte oppiessanne ja elantoa ansaitessanne sitoutuneina palvelemaan ja kun luotatte ja turvaatte Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Kuvitus Robert Hunt
Suuri osa elämästäni yliopisto-opiskelijana pyöri kirjaston ympärillä. Aina astuessani sisään minua tervehti sisäänkäynnin yllä oleva kyltti, jossa luki: ”Ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä” (Sananl. 4:7, vuoden 1933 suomennos).
Me kaikki tiedämme, että toistamista seuraa muistaminen. Sen vuoksi tämä Sananlaskujen kirjan kohta on painunut lähtemättömästi mieleeni, koska luin sen joka kerta kun menin kirjastoon neljä vuotta kestäneiden kandidaattiopintojeni aikana.
Esitän saman kehotuksen teille jokaiselle: ”Ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.” Kehotan teitä myös miettimään tämän pyhien kirjoitusten kohdan merkitystä ja sitä, kuinka se voisi hyödyttää teitä. Olen itse tehnyt niin. Olen käännellyt sitä mielessäni kerta toisensa jälkeen, ja tulkintani sen merkityksestä on kehittynyt merkittävästi. Ehkäpä te voitte hyötyä havainnoistani.
Ymmärtäväinen sydän
Kun nuorena lähetyssaarnaajana Japanissa kamppailin opetellessani vaikeaa kieltä, kuulin joitakin sanoja varhain ja usein. Niitä olivat kaksi tervehdystä kuten ohayo gozaimasu (hyvää huomenta) tai konnichiwa (hyvää iltapäivää). Yksi oli wakarimasen, joka tarkoittaa ’En ymmärrä’. Tämä sana yhdistettynä käsien levittelyyn tuntuu olevan japanilaisten suosima vastaus nuorille lähetyssaarnaajille, kun nämä yrittävät aloittaa keskustelua.
Kun alussa pohdiskelin lausuman ”ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä” merkitystä, ajattelin ymmärrystä enemmänkin tämän kaltaisen käsityksen pohjalta: mitä saattaisin kuulla korvillani ja ymmärtää mielessäni. Ajattelin japaninkielistä sanaa wakarimasen. Ymmärränkö vai enkö ymmärrä?
Kun olen tutkinut ja havainnoinut sanan ymmärrys käyttöä pyhissä kirjoituksissa sekä elävien profeettojen sanoissa, olen kuitenkin oppinut käsittämään sen syvemmän merkityksen. Miettikääpä näitä kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin sanoja, jotka hän lausui ollessaan kirkon johtava piispa:
”Ensin me aloitamme älystä, joka meillä on syntyessämme. Me lisäämme älyymme tietoa, kun etsimme vastauksia, tutkimme ja opiskelemme. Me lisäämme tietoomme kokemusta, jonka tulisi johtaa meidät tietyn tasoiseen viisauteen. Me lisäämme viisauteemme Pyhän Hengen avun uskon rukousten kautta pyytäen hengellistä johdatusta ja voimaa. Silloin – ja vasta silloin – me saavutamme sydämessämme ymmärryksen, joka saa meidät tekemään oikein seurauksista riippumatta (ks. MAP-lauluja, 158). Ymmärtäväisen sydämen tuntemukset antavat meille suloisen varmuuden siitä, että me paitsi tiedämme, mikä on oikein, myös teemme oikein, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa. Ymmärrys sydämessämme tulee tutkimisen ja rukouksen läheisestä keskinäisestä riippuvuudesta.”1
Miettikääpä uudelleen: ”Ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.” Tässä asiayhteydessä ymmärrys seuraa älyä, tietoa, kokemusta, viisautta ja Pyhän Hengen kehotuksia – jotka kaikki johtavat meidät tietämään, mikä on oikein, ja tekemään oikein.
Useimmat teistä ovat lähestymässä ratkaisevaa risteyskohtaa elämässänne tai ovat jo tulleet siihen. Vuosi vuodelta teistä on tulossa entistä riippumattomampia ja te siirrytte elämässänne yhä syvemmälle siihen ”ja kaikella muulla hankkimallasi” -vaiheeseen. Mitä te sitten aiotte hankkia? Saatatte hankkia puolison, oman perheen, työpaikan, muutamia asioita mainitakseni.
Onnistuaksemme näissä hyvin tärkeissä asioissa, joita ”hankimme”, meidän täytyy myös saada ”ymmärrystä”, kuten pyhissä kirjoituksissa opetetaan. Tämä ymmärrys tulee tutkimisen ja rukouksen keskinäisestä riippuvuudesta. Toisin sanoen, meidän täytyy luottaa ja turvautua Herraan Jeesukseen Kristukseen. Alma kuvaili tätä, kun hän vertasi sanaa siemeneen. Kuten hän sanoi, ”se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana” (Alma 32:28, kursivointi lisätty).
Presidentti Thomas S. Monson lainaa usein erästä Sananlaskujen jaetta, joka lisää vielä yhden ulottuvuuden tähän ymmärrykseen: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan” (Sananl. 3:5).2
Kun me luotamme ja turvaudumme Herraan, me saamme Häneltä sydämeemme suuremman määrän ymmärrystä.
”Herran käsi on meidän päällämme”
Saanen tarjota erään esimerkin voimakkaasta naisesta, jolla oli tärkeä rooli palautuksessa, joka luotti Herraan ja joka ei jättänyt elämäänsä oman ymmärryksensä varaan.
Pian sen jälkeen kun kirkko oli perustettu Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa, Joseph Smithin äiti Lucy Mack Smith jäi suuren pyhien joukon mukana Waterloohon New Yorkin osavaltiossa, samaan aikaan kun hänen miehensä Joseph vanhempi sekä jotkut heidän pojistaan, kuten Joseph nuorempi, lähtivät ennen häntä Kirtlandiin Ohioon. Lucyn vastuuna oli tuoda tämä joukko Ohioon, kunhan hän saisi sanan pojaltaan, profeetalta.
Sana tuotiin varhain keväällä 1831. Joidenkin veljien avulla Lucy alkoi siirtää joukkoa New Yorkin osavaltiossa Buffaloon aikeenaan matkustaa laivalla Eriejärven kautta Ohioon. Lucy sanoi: ”Kun veljet olivat sitä mieltä, että kevät oli riittävän pitkällä, jotta voisimme matkustaa vesitse, me kaikki aloimme valmistella siirtymistämme Kirtlandiin. Vuokrasimme aluksen – –; ja – – meitä oli kahdeksankymmentä sielua.”
Kun he sitten olivat päässeet Erien kanavaan ja aloittaneet matkan kohti Buffaloa, hän sanoi: ”Sitten kutsuin veljet ja sisaret yhteen ja muistutin heille, että teimme matkaa Herran käskystä aivan kuten isä Lehi teki, kun hän lähti Jerusalemista; ja jos olisimme uskollisia, meillä olisi yhtä hyvät syyt odottaa Jumalan siunauksia. Sitten halusin heidän olevan vakavia ja kohottavan sydämensä Jumalan puoleen alati rukouksessa, jotta voisimme menestyä.”
Suunnilleen puolimatkassa Waterloosta Buffaloon kulku kanavaa pitkin kävi mahdottomaksi. Näiden 80 pyhän olot olivat tukalat, ja miltei heti alkoi kuulua nurinaa. Herraan luottaen Lucyn oli yhdistettävä heidän uskonsa. Hän sanoi heille: ”Ei, ei, – – te ette nälkiinny, veljet, ettekä mitään sen kaltaista. Olkaa vain kärsivällisiä ja lakatkaa nurisemasta. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että Herran käsi on meidän päällämme.”
Kun he saapuivat Buffaloon viidentenä päivänä Waterloosta lähdön jälkeen, Eriejärven puoleinen satama oli jäässä. He ostivat liput laivaan, jota ohjasi kapteeni Blake – mies, joka tunsi Lucy Smithin ja tämän perheen.
Parin päivän kuluttua, vaikka olot laivalla eivät olleet suotuisat siihen, että he kaikki jäisivät sinne odottamaan lähtöilmoitusta, Lucy kirjoitti: ”Kapteeni Blake pyysi matkustajia jäämään alukseen, koska hän halusi siitä alkaen olla valmiina lähtemään hetken varoitusajalla. Samaan aikaan hän lähetti yhden miehen mittaamaan jään paksuutta, ja palatessaan tämä ilmoitti, että jäätä oli kertynyt kuuden metrin korkuiseksi kasaksi ja että hänen mielestään me pysyisimme satamassa vielä ainakin kaksi viikkoa.”
Tämä oli musertava uutinen pyhien joukolle. Ruokatarvikkeet olivat vähissä, ja olot olivat vaikeat. Lucy Mack Smith kirjoitti myös kehotuksensa pyhille: ”Te julistatte luottavanne Jumalaan. Kuinka siis voitte tuntea halua nurista ja valittaa tuolla tavoin! Te olette jopa kohtuuttomampia kuin israelilaiset olivat, sillä täällä sisareni haikailevat keinutuolejaan ja veljet, joilta odotin lujuutta ja tarmoa, julistavat, että he uskovat ehdottomasti kuolevansa nälkään ennen kuin pääsevät matkansa määränpäähän. Ja miksi näin? Onko joku teistä kärsinyt puutetta? – – Missä on teidän uskonne? Missä on teidän luottamuksenne Jumalaan? Ettekö pysty käsittämään, että kaikki syntyi Hänen kauttaan ja että Hän hallitsee omien kättensä tekoja? Ja olettaen, että kaikki pyhät täällä kohottaisivat sydämensä rukouksessa Jumalan puoleen, jotta meille avautuisi keino, niin kuinka helppoa Hänen olisikaan saada jää murtumaan, jotta me voisimme hetkessä päästä matkaan!”
Huomatkaapa tässä kohtaa äiti Smithin suuri usko – kuinka hän päätti luottaa Herraan ja kuinka hän pyysi, että pyhät hänen kanssaan eivät jättäisi elämäänsä oman ymmärryksensä varaan:
”’No niin, veljet ja sisaret, jos te kaikki kohotatte toiveenne taivasta kohti, että jää rikkoutuisi ja me pääsisimme vapaasti lähtemään, niin yhtä varmasti kuin Herra elää, niin tulee tapahtumaan.’ Sillä hetkellä kuului ääni kuin ukkonen olisi jyrähtänyt. Kapteeni huusi: ’Jokainen mies paikalleen.’ Jää murtui ja jätti juuri ja juuri laivan mentävän väylän, joka oli niin kapea, että kun laiva kulki sitä pitkin, niin siipirattaiden lapoja iskeytyi räsähtäen irti, mikä yhdistettynä kapteenin käskyhuutoon, merimiesten käheä-äänisiin vastauksiin, jään ryminään sekä katselijoiden huutoihin ja kohinaan sai aikaan todella kauhean näyn. Olimme tuskin päässeet väylän läpi, kun jää sulkeutui jälleen, ja Colesvillen veljet jäivät Buffaloon eivätkä pystyneet seuraamaan meitä.
Kun olimme lähdössä satamasta, yksi sivustakatsoja huudahti: ’Siellä menee ”mormonien” joukko! Tuo alus on yli parikymmentä senttiä syvemmällä vedessä kuin se on koskaan ollut, ja sanokaa minun sanoneen, että se kyllä uppoaa – mikään ei ole sen varmempaa.’ Itse asiassa ihmiset olivat niin varmoja, että he menivät suoraan [uutis]toimistoon ja saivat lehden julkaisemaan tiedon siitä, että me upposimme, niin että kun saavuimme Fairportiin, luimme lehdistä uutisen omasta kuolemastamme.”3
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan”
”Ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä” eli toisin sanoen ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan” (Sananl. 3:5).
Olen itse huomannut, millaista sydämen murhetta ja henkilökohtaista vahinkoa koituu niille, jotka keskittyvät maalliseen ”hankkimiseen” eivätkä Herran antamaan ”ymmärrykseen”. Näyttää siltä, että niille, jotka turvautuvat omaan ymmärrykseensä tai luottavat lihan käsivarteen, kehittyy todennäköisemmin suhteeton kiinnostus tai pakkomielle aineellisen omaisuuden, kunnian, vallan ja aseman hankkimiseen. Mutta se, että säilyttää ”hankkimisen” sopusoinnussa pyhien kirjoitusten ohjaaman ”ymmärryksen” kanssa, hillitsee ajallisia haluja. Se antaa toimillenne oikean asiayhteyden yhteiskunnan ja Herran valtakunnan aikaansaavina jäseninä.
Kun olin nuori opiskelija täynnä suuria toiveita, muistan kuulleeni erään kunnioitetun ja menestyksekkään opastajan ehdottaneen, että hallitsisimme kunnianhimoa asianmukaisesti noudattamalla tätä järjestystä: ”Opi, ansaitse, palvele.” Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) opetti mallin, joka ohjaa luottamaan Herraan ja turvautumaan ennemmin Häneen kuin itseemme. Hän sanoi: ”Meillä jokaisella on nelitahoinen vastuu. Ensiksi, meillä on vastuu perhettämme kohtaan. Toiseksi, meillä on vastuu työnantajaamme kohtaan. Kolmanneksi, meillä on vastuu Herran työtä kohtaan. Neljänneksi, meillä on vastuu itseämme kohtaan.”
Elämässämme täytyy olla tasapaino. Presidentti Hinckley esitti, että täytämme tämän nelitahoisen vastuun pitämällä perherukoukset ja perheillat, tutkimalla perheen kanssa pyhiä kirjoituksia, olemalla rehellisiä ja uskollisia työnantajallemme, täyttämällä kirkon tehtävämme, tutkimalla pyhiä kirjoituksia itseksemme, lepäämällä, virkistymällä ja harrastamalla liikuntaa.4
Amerikkalainen filosofi ja runoilija Ralph Waldo Emerson sanoi: ”Tämä aika, kuten kaikki ajat, on erittäin hyvä, jos vain tiedämme, mitä tehdä sillä.”5
Onneksi myöhempien aikojen pyhien ei tarvitse koskaan etsiä kovinkaan kaukaa tietääkseen, mitä tehdä. Kun teillä on tieto rakastavasta taivaallisesta Isästä ja suuresta onnensuunnitelmasta, teidän peräsimenne on syvällä vedessä. Laskekaa myös aironne syvään veteen ja soutakaa lujaa ja tasaisesti.
Eräässä yleiskonferenssipuheessa presidentti Monson lainasi Sananlaskuja, kuten hän oli tehnyt ennenkin: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” Sitten hän sanoi: ”Se on ollut elämäni tarina.”6 Miten suurenmoinen elämä, jota pitää mallina.
Minulla on suuria odotuksia teidän kunkin suhteen, kuten on Isällä ja Pojallakin. Päätän siihen, mistä aloitin – kehotukseen, joka on Sananlaskuissa: ”Ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.”
Hankkikaa todellista ymmärrystä. Sitä te saatte, kun käsitätte tutkimisen ja rukouksen keskinäisen riippuvuuden, kun pysytte oppiessanne ja elantoa ansaitessanne sitoutuneina palvelemaan ja kun ette jätä elämäänne oman ymmärryksenne varaan, vaan luotatte ja turvaatte Herraan.