Rohkeita todistuksessamme Vapahtajasta
Vanhin Christoffel Golden
seitsemänkymmenen koorumista
LDS Business Collegessa 17. kesäkuuta 2014 pidetystä puheesta ”Being Valiant” [Ole rohkea]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa ldsbc.edu.
Meitä jokaista kutsutaan toimimaan hetkinä, jotka ovat vaikeita mutta silti ratkaisevia. Nämä hetket määrittävät sen, keitä me olemme ja mitä meistä on tullut.
Kuvitus Dan Burr
Monia vuosia sitten nuorena miehenä minut värvättiin – tai kuten me kutsuimme sitä, ”kutsuttiin asepalvelukseen” – Etelä-Afrikan armeijaan. Minut määrättiin erääseen ryhmään sotilaita, jotka olivat hyviä miehiä mutta joiden puhe ja käytös oli karkeaa, kuten armeijassa palvelevilla miehillä joskus on.
Sellaisten vaikutteiden ympäröimänä huomasin, ettei aina ollut helppoa elää evankeliumin tasovaatimusten mukaisesti. Mutta asepalvelukseni alusta asti puolustin mielelläni uskonkäsityksiäni. Tein selväksi, että en osallistuisi käytökseen, jonka tiesin olevan väärin. Olen iloinen voidessani sanoa, että ryhmäni miehet – jotkut alkuun vastahakoisesti – oppivat kunnioittamaan tasovaatimuksiani.
Erään kerran armeijan koulutusleirillä muutamat meistä seisoivat leirinuotion ympärillä tähtitaivaan alla eräänä kauniina, pimeänä, pilvettömänä yönä. Jotkut ryhmäni miehistä joivat olutta, kun taas minä siemailin virvoitusjuomaa. Juttelu oli miellyttävää, ei mitään sopimatonta puhetta.
Siinä jutellessamme muutamia miehiä eräästä toisesta yksiköstä asteli meidän iloisen joukkomme luo. Yksi näistä miehistä kääntyi minuun päin ja huomatessaan virvoitusjuoman kädessäni pilkkasi minua siitä, etten liittynyt miesten joukkoon juomaan olutta. Ennen kuin ehdin vastata, yksi ystävistäni yllätti minut nuhtelemalla miestä.
”Ehdotamme, että poistutte saman tien”, hän sanoi. ”Emme anna kenenkään puhua Chrisille tuolla tavalla! Itse asiassa hän on ainoa mies meidän keskuudessamme, joka elää kuin todellinen kristitty.”
Sen kuultuaan nuhdeltu mies poistui vaitonaisena ja nolona pimeään yöhön. Sillä hetkellä – vaikka olinkin vähän hämmentynyt odottamattomasta kohteliaisuudesta – olin hiljaa kiitollinen siitä, että olin päättänyt noudattaa Paavalin neuvoa näyttää hyvää esimerkkiä uskovista (ks. 1. Tim. 4:12).
Sinäkin kohtaat valintoja, varsinkin tässä vaiheessa elämääsi, kun henkesi on erityisen herkistynyt ja avoin niille suurenmoisille mahdollisuuksille, joita on edessäsi. Kysymys kuuluu: Mitä haluat kirjoittaa itsestäsi 5, 10 tai 20 vuoden kuluttua – tai jopa elämäsi päättyessä?
Mitä tarkoittaa se, että on rohkea?
Yhdessä merkittävimmistä näyistä, mitä on tallennettu pyhiin kirjoituksiin, profeetta Joseph Smith kuvaili niiden olotilaa, jotka perivät selestisen valtakunnan sen jälkeen kun he ovat nousseet ylös kuolleista ja heidät on tuomittu. Tässä samassa Opin ja liittojen luvussa (luku 76) ilmoitetaan myös niiden olot ja olosuhteet, jotka eivät ole soveliaita selestiseen valtakuntaan vaan pääsevät todennäköisesti terrestriseen tai telestiseen valtakuntaan.
Kun ilmoituksessa puhutaan niistä, jotka perivät terrestrisen valtakunnan, siinä opetetaan meille, että he ”ovat maan kunniallisia ihmisiä, mutta jotka ihmisten viekkaus sokaisi – – [ja] jotka saavat [Jumalan kirkkaudesta] mutta eivät hänen täyteydestään” (OL 76:75–76). Sitten me opimme tämän hämmästyttävän periaatteen: ”Nämä ovat niitä, jotka eivät ole rohkeita todistuksessa Jeesuksesta; sen tähden he eivät saa meidän Jumalamme valtakunnan kruunua” (OL 76:79, kursivointi lisätty).
Kuvittelepa tätä hetken. Luopuisimmeko me selestisen valtakunnan kirkkaudesta ja kaikista sen syvällisistä ja ikuisista siunauksista vain sen vuoksi että emme ole olleet rohkeita todistuksessamme Jeesuksesta täällä maan päällä lyhyessä koetustilassamme kuolevaisuudessa?
Mitä tarkoittaa se, että on rohkea todistuksessa Jeesuksesta? Herran apostoli nykyaikana on julistanut:
”Se on sitä, että olemme rohkeita ja urheita, käytämme kaiken voimamme, tarmomme ja kykymme sotimiseen maailmaa vastaan, kilpailemme uskon hyvän kilpailun. – – Rohkeus vanhurskauden asiassa – tuo suuri kulmakivi – on kuuliaisuutta evankeliumin koko laille.
Rohkeus todistuksessa Jeesuksesta on sitä, että tulemme Kristuksen luokse ja tulemme täydelliseksi Hänessä; se on sitä, että kiellämme itseltämme kaiken jumalattomuuden ja rakastamme Jumalaa koko väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme (ks. Moroni 10:32).
Rohkeus todistuksessa Jeesuksesta on sitä, että uskomme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa horjumattomalla vakaumuksella. Se tarkoittaa, että me tiedämme Herran työn maan päällä olevan totta ja jumalallista. – –
Rohkeus todistuksessa Jeesuksesta on sitä, että ’[ponnistelemme] eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan’. Se on sitä, että kestämme ’loppuun asti’. (2. Nefi 31:20.) Se on sitä, että elämme uskontomme mukaan, teemme sitä mitä saarnaamme, pidämme käskyt. Se on puhtaan jumalanpalveluksen ilmenemistä ihmisten elämässä; se on sitä, että huolehdimme ’orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa’, ja varjelemme itsemme ’niin, ettei maailma saastuta’ (Jaak. 1:27).
Rohkeus todistuksessa Jeesuksesta on sitä, että hillitsemme intohimomme, hallitsemme halujamme ja nousemme lihallisen ja pahan yläpuolelle. Se on sitä, että voitamme maailman samoin kuin Hän, joka on esikuvamme ja joka itse oli rohkein kaikista Isämme lapsista. Se on sitä, että olemme siveellisesti puhtaita, maksamme kymmenyksemme ja uhrimme, pyhitämme lepopäivän, rukoilemme täysin vilpittömin sydämin, uhraamme alttarille kaiken, jos meitä siihen kutsutaan.
Rohkeus todistuksessa Jeesuksesta on sitä, että asetumme kaikessa Herran puolelle. Se on sitä, että äänestämme kuten Hän äänestäisi. Se on sitä, että ajattelemme mitä Hän ajattelee, uskomme mitä Hän uskoo, sanomme mitä Hän sanoisi ja teemme mitä Hän tekisi samassa tilanteessa. Se on sitä, että meillä on Kristuksen mieli ja että olemme yhtä Hänen kanssaan niin kuin Hän on yhtä Isänsä kanssa.”1
Tässä kohtaa on tarpeen lisätä jotakin, mitä Vapahtajamme, Herra Jeesus Kristus, opetti maanpäällisen palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa:
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan.
Viholliset ovat oman talon väkeä.
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.
Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.
Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt. 10:34–39.)
Meidän tarkoituksemme kuolevaisuudessa ei ole enempää eikä vähempää kuin valmistautua elämään jälleen kerran rakkaan taivaallisen Isämme luona tasavertaisina perijöinä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tämä loistava olemassaolo iankaikkisina perheinä yhdessä puolisomme, lastemme ja sukulaistemme kanssa on mahdollinen jokaiselle, vaikka jotkut kokevatkin nämä siunaukset vasta jossakin vaiheessa kuolevaisuuden verhon tuolla puolen.
Tällaiset siunaukset edellyttävät, että otamme ristimme ja pysymme loppuun asti rohkeina todistaessamme Herrastamme ja Vapahtajastamme sekä palvellessamme Häntä.
Valmistaudu toimimaan
Tie, jota meitä jokaista vaaditaan kulkemaan, on täynnä lukemattomia mahdollisuuksia ja lukuisia haasteita. Meidän täytyy joka päivä tehdä monia valintoja – jotkin pieniä ja näennäisen vähäpätöisiä, toiset vaikutuksiltaan syvällisiä ja pysyviä.
On raaka tosiasia, että meitä jokaista kutsutaan toimimaan hetkinä, jotka ovat vaikeita mutta silti ratkaisevia. Nämä hetket määrittävät sen, keitä me olemme ja mitä meistä on tullut. Ne tulevat usein silloin, kun on hankalaa ja epäsuosittua toimia vanhurskaasti ja rohkeasti. Elämäsi tarinaa kirjoittaessasi huomaat, että ratkaisevimmat hetket, mitä koskaan kohtaat, ilmaantuvat silloin kun olet puolustamassa yksin.
Kerron tässä tapauksen siitä, millaista on olla yksin ja puolustaa rohkeasti suuren vastustuksen keskellä. Jossakin vaiheessa vuoden 1838 marraskuuta profeetta Joseph Smith ja muita, muun muassa vanhin Parley P. Pratt (1807–1857), olivat kahleissa ja vangittuina Richmondissa Missourissa Yhdysvalloissa.
Vanhin Pratt kirjoittaa seuraavasta tapauksesta heidän vankeutensa aikana:
”Eräänä noista rasittavista öistä olimme maanneet ollen nukkuvinamme, kunnes keskiyön hetki oli ohitettu, ja korviamme ja sydäntämme särki kuunneltuamme tuntikausia vartijoidemme ruokottomuuksia, kauheita kirouksia, hirvittävää jumalanpilkkaa ja saastaista kielenkäyttöä eversti Pricen johdolla, kun he kertoilivat toisilleen rosvoilusta, murhista, ryöstöistä jne., joita he olivat tehneet ’mormonien’ keskuudessa ollessaan Far Westissa [Missourissa] ja sen tienoilla. He jopa kerskuivat häpäisseensä väkivalloin vaimoja, tyttäriä ja neitsyitä sekä ampuneensa tai murskanneensa miesten, naisten ja lasten aivot.
Olin kuunnellut tätä, kunnes olin kerrassaan inhon, kauhun ja järkytyksen vallassa ja niin täynnä oikeutettua suuttumusta, että saatoin tuskin pidättäytyä nousemasta jaloilleni nuhtelemaan vartijoita. En kuitenkaan sanonut mitään Josephille enkä muillekaan, vaan makasin Josephin vieressä ja tiesin hänen olevan valveilla. Yhtäkkiä hän nousi ylös ja lausui ukkosen äänellä tai kuin karjuva leijona, sikäli kuin saatan muistaa, seuraavat sanat:
’VAIETKAA, te hornan kuilun pahat henget! Jeesuksen Kristuksen nimessä minä nuhtelen teitä ja käsken teidän olla ääneti. En aio enää hetkeäkään kuunnella tuollaista kielenkäyttöä. Lopettakaa tuollainen puhe, tai te kuolette tai minä kuolen SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ!’
Hän vaikeni. Hän seisoi suorana pelottavassa majesteettisuudessaan. Kahlittuna ja aseettomana; tyynenä, hillittynä ja arvokkaana ikään kuin enkeli hän katseli pelosta vapisevia vartijoita, jotka olivat laskeneet aseensa tai pudottaneet ne maahan ja joiden polvet löivät loukkua ja jotka lyyhistyneinä yhteen nurkkaukseen tai kyyristellen hänen jaloissaan pyytelivät häneltä anteeksi ja pysyivät sen jälkeen vaiti vahdinvaihtoon asti.”2
Rohkeus, jota profeetta Joseph Smith osoitti, ei ole varattu profeetoille tai vanhemmille kirkon jäsenille. Eräs tapaus presidentti Joseph F. Smithin (1838–1918) elämässä vahvistaa sen. Syksyllä 1857, ollessaan palaamassa lähetystyöstään Havaijissa Yhdysvalloissa, 19-vuotias Joseph F. liittyi vankkurikaravaanin matkaan Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Se oli pyhille vaarallista aikaa. Johnstonin armeija oli marssimassa kohti Utahia, ja monet olivat katkeria kirkkoa kohtaan.
Eräänä iltana vankkurikaravaanin leiriin ratsasti joukko hulinoitsijoita kiroillen ja uhaten vahingoittaa jokaista löytämäänsä mormonia. Useimmat ihmiset vankkurikaravaanissa piiloutuivat pensaikkoon, mutta Joseph F. ajatteli itsekseen: ”Menenkö minäkin pakoon noita miehiä? Miksi minun pitäisi pelätä heitä?”
Tämä ajatus mielessään hän käveli yhden tunkeilijan luo, joka revolveri kädessään tivasi: ”Oletko sinä mormoni?”
Joseph F. vastasi: ”Kyllä, herraseni; täysiverinen, pesunkestävä sellainen.”
Sen kuultuaan hulinoitsija tarttui häntä kädestä ja sanoi: ”Vai niin, sinähän olet – – paras mies, mitä olen koskaan tavannut! Paiskataanpas kättä, nuori mies. Olen iloinen nähdessäni miehen, joka ei pelkää vakaumuksensa vuoksi.”3
Sinulla on nyt edessäsi joitakin elämäsi merkittävimpiä hetkiä! Kirjoitat nyt ja tulevaisuudessa hetki hetkeltä ja päivä päivältä omaa henkilöhistoriaasi. Tulee hetkiä, jolloin sinun tulee toimia, kun taas toisissa tilanteissa pidättäydyt viisaasti toimimasta. Mahdollisuuksia on runsaasti, päätöksiä tulee tehdä ja haasteita täytyy kohdata!
Muista aina, että taivaallisen Isämme suuressa onnensuunnitelmassa et ole koskaan yksin! Monet tässä elämässä ja vielä useammat kuolevaisuuden verhon tuolla puolen – myös juuri tänä päivänä – ajavat sinun asiaasi Herran edessä. Sinulle on annettu suuri voima niiden toimitusten välityksellä, joita olet saanut, ja niiden liittojen kautta, joita olet solminut. Ennen kaikkea sinun rakas taivaallinen Isäsi ja Hänen Poikansa – meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus, meidän Puolustajamme – ovat aina läsnä auttamassa sinua läpi elämän. Kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön aikana Vapahtaja esitti syvästi vaikuttaneessa opetuksessa kutsun jokaiselle elävälle sielulle ja siten meistä jokaiselle:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)
Minä lisään vakaan todistukseni iankaikkisen taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, elävästä todellisuudesta. Todistan myös, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on kaikin mahdollisin tavoin Herran palauttama kirkko ja Jumalan valtakunta maan päällä.
Toivon, että minä ja ne, joilla on tämä sama todistus, pysymme aina rohkeina tässä suuressa asiassa.