Suuri kompastuskivi Siionille

Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994)

kirkon kolmastoista presidentti

Puheesta ”Kavahtakaa ylpeyttä”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 3–5. Lainaukset päivitetty.

Ylpeys on luonteeltaan pohjimmiltaan kilpailevaa.

Kuva

man blowing trumpet

Kuvitus © iStock/Thinkstock

Ylpeys on hyvin väärin ymmärretty synti, ja monet tekevät syntiä tietämättään (ks. Moosia 3:11; 3. Nefi 6:18). Pyhissä kirjoituksissa ei tunneta sellaista kuin vanhurskas ylpeys – ylpeyttä pidetään aina syntinä. – –

Ylpeyden keskeisin piirre on vihamielisyys – vihamielisyys Jumalaa ja vihamielisyys lähimmäisiä kohtaan. Vihamielisyys tarkoittaa vihaa, vihanpitoa tai vastustuksen tilaa. Se on voima, jolla Saatana haluaa hallita meitä.

Ylpeys on luonteeltaan pohjimmiltaan kilpailevaa. Me asetamme oman tahtomme vastakkain Jumalan tahdon kanssa. Kun me suuntaamme ylpeytemme Jumalaa vastaan, se tapahtuu siinä hengessä, että ”tapahtukoon minun tahtoni eikä sinun”. – –

Kun oma tahtomme kilpailee Jumalan tahdon kanssa, pääsevät halumme, mieltymyksemme ja himomme valloilleen (ks. Alma 38:12; 3. Nefi 12:30).

Ylpeät eivät voi hyväksyä sitä, että Jumalalla on valtuus antaa heidän elämäänsä koskevia ohjeita (ks. Hel. 12:6). He asettavat oman käsityksensä totuudesta Jumalan suurta tietoa vastaan, omat kykynsä Jumalan pappeuden voimaa vastaan, omat saavutuksensa Hänen voimallisia tekojaan vastaan.

– – Ylpeät haluavat Jumalan olevan samaa mieltä heidän kanssaan. Heitä ei kiinnosta muuttaa omaa mielipidettään Jumalan mielen mukaiseksi.

Toinen suuri osa tästä hyvin yleisestä ylpeyden synnistä on vihamielisyys lähimmäisiä kohtaan. Meillä on päivittäin kiusaus kohottaa itsemme toisten yläpuolelle ja vähätellä heitä (ks. Hel. 6:17; OL 58:41).

Ylpeät tekevät kaikista ihmisistä vihollisiaan asettamalla älykkyytensä, mielipiteensä, tekonsa, varallisuutensa, kykynsä tai minkä tahansa maallisen mittapuun muita vastaan. C. S. Lewisin sanoin: ”Pelkkä omistaminen ei tuota ylpeydelle mitään iloa; se iloitsee vasta kun sillä on enemmän kuin naapurilla. – – Itsensä vertaaminen toisiin, mielihyvä siitä että on muiden yläpuolella, se ihmisen ylpeäksi saa. Kun kilpailu puuttuu, ei ole ylpeyttäkään.” (Tätä on kristinusko, suom. Marja Liljeqvist, 1985, s. 120.) – –

Ylpeät pelkäävät enemmän ihmisten tuomiota kuin Jumalan tuomiota (ks. OL 3:6–7; 30:1–2; 60:2). ”Mitä ihmiset minusta ajattelevat?” on tärkeämpää kuin ”Mitä Jumala minusta ajattelee?” – –

Kun ylpeys on saanut vallan sydämessämme, me menetämme riippumattomuutemme maailmasta ja vaihdamme vapautemme riippuvuuteen ihmisten arvostelusta. Maailma huutaa kovempaa kuin Pyhä Henki kuiskaa. Ihmisten järkeily kumoaa Jumalan ilmoitukset, ja ylpeät päästävät otteensa rautakaiteesta (ks. 1. Nefi 8:19–28; 11:25; 15:23–24). – –

Ylpeys on suuri kompastuskivi Siionille. Toistan: Ylpeys on suuri kompastuskivi Siionille. – –

Meidän täytyy taipua Pyhän Hengen kutsuun, riisua päältämme ylpeä luonnollinen ihminen, tulla pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja tulla lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi (ks. Moosia 3:19; Alma 13:28).