Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Etieneä etsimässä
Muutama viikko ennen kuin lähdin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä, menin tapaamaan erästä vanhaa ystävää, joka ei ollut kirkon jäsen. Aioin viipyä vain muutaman minuutin, mutta kovan rankkasateen vuoksi minun oli viivyttävä kauemmin kuin olin odottanut. Niinpä ystäväni, hänen äitinsä ja minä istuuduimme juttelemaan kirkosta ja tulevasta lähetystyöstäni.
Selitin, että minut saatettaisiin määrätä palvelemaan kaupungeissa kuten Rio de Janeiro, Belo Horizonte tai Brasília.
Jostakin syystä ystäväni äiti päätti antaa minulle siskonsa osoitteen. Tämä asui eräässä pikkukaupungissa lähellä Rio de Janeiroa. Hän sanoi, että jos minut joskus lähetettäisiin sinne, minun pitäisi käydä hänen siskonsa luona.
Lähdin lähetystyöhöni 7. heinäkuuta 1982. Palvelin monissa eri kaupungeissa, myös lähellä sitä kaupunkia, jossa ystäväni täti asui. Ajattelin käydä hänen luonaan mutta hänen kotinsa ei ollut omalla alueellani. En kertonut hänestä tuolle alueelle määrätyille lähetyssaarnaajille, koska toivoin yhä, että voisin käydä hänen luonaan itse.
Tuohon aikaan lähetyssaarnaajat palvelivat puolitoista vuotta. Aika kului, enkä tavannut ystäväni tätiä tai perhettä.
Vuosia myöhemmin, kun osallistuin erääseen seurakunnan tapahtumaan, satuin näkemään kirkkoon kuulumattoman ystäväni. Sain tietää, että yksi hänen sukulaisistaan, täti nimeltä Etiene, oli kastettu äskettäin kirkkoon, ja että hän oli kutsunut ystäväni sinne. Sitten sain kuulla, että Etiene-täti oli juuri muuttanut seurakuntaamme Rio de Janeiron osavaltiosta. Opin pian rakastamaan hänen Etiene-tätiään, ja meistä oli mukavaa jutella yhdessä Rio de Janeiroon liittyvistä muistoistamme. Minua nolotti, kun sain tietää, että hän oli sama nainen, jonka luona olin halunnut käydä lähetystyöni aikana. Hänet oli kastettu vasta äskettäin hänen aviomiehensä odottamattoman kuoleman jälkeen.
Onneksi hän antoi minulle anteeksi sen, etten ollut kannustanut muita lähetyssaarnaajia käymään hänen luonaan. Hän oli kuitenkin pettynyt menettämästään ajasta, jolloin hän oli jäänyt vaille evankeliumin siunauksia.
Tällaista katumusta eivät tunne vain kotiin palanneet lähetyssaarnaajat vaan myös me kaikki saatamme tuntea sitä, jos jätämme noudattamatta Hengen kehotuksia, tarkoittipa se sitten ystävien kutsumista johonkin kirkon tilaisuuteen tai nimiviitteen antamista lähetyssaarnaajille. Menkäämme Herran eteen ja pyytäkäämme innoitusta. Hän puhuu meille Hengen hiljaisella, vienolla äänellä. Hän antaa meille sitä apua, jota tarvitsemme tehdäksemme lähetystyötä omistautuneina ja rakkaudella.