2015
Äidin morsiuspuku
Heinäkuu 2015


Äidin morsiuspuku

Angélica Flores Algaba, Querétaro, Meksiko

Kuva
Wedding dress in a storage box.

Näin äidin morsiuspuvun ensimmäisen kerran pikkutyttönä. Se oli huolella pakattu laatikkoon, ja muistan, kuinka äiti otti sen esiin varovasti, jotta näkisin sen. Miten kaunis se olikaan! Halusin kovasti pukeutua siihen, kun oma hääpäiväni koittaisi.

Äiti laittoi sen varovasti takaisin ja lupasi lainata sitä minulle tulevaisuudessa. Hän sanoi, että tuo puku oli ollut erityinen lahja isältäni. Äiti näytti todella rakastuneelta ja kauniilta hääkuvissaan. Vanhempani, jotka eivät olleet kirkon jäseniä, olivat hienoja ihmisiä.

Sain tietää kirkosta, kun tapasin miehen, josta tuli myöhemmin aviomieheni. Tapaamisemme oli erikoinen, sillä se johti kertomukseen ensimmäisestä näystä, vaikka mies ei edes ollut aktiivinen kirkossa. Pidin kertomusta ihmeellisenä, mutta en ollut valmis pitämään sitä totena.

Kun olimme seurustelleet 16 kuukautta, unelmistani tuli totta ja sain pukeutua äidin morsiuspukuun pitkine laahuksineen ja kulkea kirkon käytävää pitkin sulhaseni luokse. Minäkin olin todella rakastunut. Monet ihmiset sanoivat, että näytin samalta kuin äitini omana hääpäivänään.

Kului vuosia ja saimme kaksi poikaa. Kun mieheni yritti tulla jälleen aktiiviseksi kirkossa, estelin hänen pyrkimyksiään. Vaikka en ollutkaan aktiivinen lapsuuteni kirkossa, minun oli vaikea hyväksyä toista kirkkoa.

Se muuttui lopulta 19 avioliittovuoden jälkeen. Mieheni tuli jälleen aktiiviseksi kirkossa, ja muutaman viikon kuluttua aloin käydä kokouksissa hänen kanssaan. Todistukseni kasvoi nopeasti, ja minut kastettiin ja konfirmoitiin. Pian sen jälkeen suurin haluni oli valmistautua sinetöitäväksi mieheeni temppelissä.

Kun tuo onnellinen sinetöimispäivä koitti, pukeuduin jälleen äitini valkoiseen pukuun. Eräs ystäväni kirkosta oli muokannut sitä niin, että se oli sopiva temppeliin. Olen käyttänyt sitä temppelissä siitä lähtien.

Kun isäni oli kuollut ja äitini viimeiset päivät olivat käsillä, hän ei vieläkään ollut valmis ottamaan vastaan palautettua kirkkoa. Kerroin hänelle kuitenkin monia ihmeellisiä asioita palautuksesta. Kerroin hänelle myös, että kun hän astuisi verhon tuolle puolen, hän saisi kuulla tosi evankeliumin sanoman. Lupasin hänelle, että vuoden kuluttua pukeutuisin hänen puolestaan yhteiseen pukuumme, niin että hän voisi kauttani saada temppelitoimitukset ja tulla sinetöidyksi isääni. Ja niin teinkin.

Pukuni on jo vanha ja tiedän, että jonakin päivänä minun on luovuttava sen käytöstä. Siihen päivään asti pukeudun siihen rakkaudesta – aviomiestäni kohtaan, äitiäni ja isääni kohtaan, niitä sukulaisia kohtaan, joiden puolesta olen toiminut sijaisena temppelissä, tosi evankeliumia ja pyhiä liittojani kohtaan sekä taivaallista Isääni ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan.