Minä en lunttaa
Joanna Mae Rangga, Etelä-Leyte, Filippiinit
Opiskellessani ensimmäistä vuotta yliopistossa olin usein pettynyt opiskelutovereihini. Se johtui siitä, että monet heistä lunttasivat kokeissa. Jotkut salakuljettivat muistiinpanojaan luokkaan. Jotkut tekstailivat koevastauksia toisille. Jotkut jopa kopioivat opiskelutovereidensa kokeita.
Ne, jotka lunttasivat, saivat aina minua parempia arvosanoja. Minä en kuitenkaan tuntenut kiusausta liittyä heidän joukkoonsa. Ajattelin aina mielessäni ja sydämessäni, että on parempi saada rehellinen nolla kuin varastettu täysien pisteiden suoritus.
Jos minä lunttaisin, en olisi heille hyvänä esimerkkinä. En eläisi sillä tavoin, että voisin kertoa heille Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. En osoittaisi heille, että kirkko on tosi.
Eräänä iltapäivänä menin yliopiston kassanhoitajan toimistoon kysymään, kuinka paljon lukukausimaksusta minulla oli maksamatta. Minun täytyi maksaa koko summa ennen kuin voisin mennä loppukokeisiin seuraavalla viikolla. Sinne kulkiessani olin huolissani siitä, mistä saisin tarvitsemani rahat. Koska maksoin itse opiskeluni, talouteni oli tiukoilla.
Saavuttuani toimistoon kysyin kassanhoitajalta, kuinka paljon olin vielä velkaa.
”Sinun ei enää tarvitse maksaa mitään valmistumiseesi asti”, hän sanoi.
Ällistyneenä kysyin häneltä, oliko hän varma siitä vai laskiko hän leikkiä.
”Kyllä, olen varma, ja olen vakavissani”, hän sanoi. ”Opintoneuvoja laittoi puolestasi hakemuksen senaattorin myöntämää stipendiä varten. Sinä sait stipendin.”
Noiden sanojen kuuleminen sai minut hyvin onnelliseksi. Kiitin häntä ja juoksin opintoneuvojan toimistoon kiittääkseni asiasta henkilökohtaisesti.
”Sinun ei tarvitse kiittää minua”, opintoneuvoja sanoi kerrottuani hänelle, kuinka kiitollinen ja onnellinen olin. ”Minä toimin vain välikappaleena.”
Kun lähdin sieltä, muistin pyhien kirjoitusten kohdan, jota lainaan aina mielelläni: ”Ja siunattu on se, joka havaitaan uskolliseksi minun nimelleni viimeisenä päivänä, sillä hänet ylennetään asumaan valtakunnassa, joka on ollut hänelle valmistettuna maailman perustamisesta asti. Ja katso, minä [Jeesus Kristus] olen näin puhunut.” (Et. 4:19.)
Tekemällä oikein olin osoittanut uskollisuuteni taivaallisen Isämme käskyjen pitämisessä – myös tilanteessa, jossa epärehellisyys oli yleistä. Tiedän, että kun pysyn lujana uskossani, Hän ei koskaan jätä minua.
Olen onnellinen, että voin nyt opiskella tarvitsematta huolehtia maksuista. Haluan myös edelleen tehdä oikein, en mahdollisesti saamieni palkintojen ja siunausten vuoksi vaan siksi, että rakastan taivaallista Isää ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, joka antoi minulle esimerkin.