Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Kaikkion parhain päin
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Robert T. Barrettin teos Pioneeri, kirkon historian museon luvalla
Kun ajattelen pioneeriperintöämme, mieleeni tulevista asioista kaikkein liikuttavimpia on laulu ”Pelvotta käykää” (MAP-lauluja, 17). Ne, jotka tekivät pitkän matkan Suolajärven laaksoon, lauloivat usein tätä laulua eteenpäin kulkiessaan.
Tiedän varsin hyvin, ettei noilla pyhillä kaikki ollut parhain päin. Heitä vaivasivat sairaudet, kuumuus, uupumus, kylmyys, pelko, nälkä, tuska, epäilys ja jopa kuolema.
Vaikka heillä oli kaikki syy huutaa ”Kaikki ei ole parhain päin”, he vaalivat asennetta, jota voimme ihailla tänäkin päivänä. He suuntasivat katseensa vaikeuksiensa yli kohti iankaikkisia siunauksia. He olivat kiitollisia omissa olosuhteissaan. Vastakkaisista todisteista huolimatta he lauloivat koko sielunsa pohjasta: ”Kaikki on parhain päin!”
Pioneerien ihailullamme ei ole merkitystä, jos se ei saa meitä pohtimaan omaa osaamme. Mainitsen joitakin heidän ominaisuuksistaan, jotka innoittavat minua, kun pohdin heidän uhrautumistaan ja sitoutumistaan.
Myötätunto
Pioneerit huolehtivat toisistaan yhteiskunnallisesta, taloudellisesta tai poliittisesta taustasta riippumatta. He auttoivat toisiaan silloinkin kun se hidasti heidän omaa etenemistään, aiheutti epämukavuutta tai vaati henkilökohtaista uhrausta tai raatamista.
Meidän yksipuolisessa ja tavoitekeskeisessä maailmassamme yksittäisen henkilön tai ryhmän päämäärät voivat mennä muista huolehtimisen tai Jumalan valtakunnan vahvistamisen edelle. Nyky-yhteiskunnassa tiettyjen ideologisten tavoitteiden saavuttamista voidaan pitää oman arvomme mittana.
Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen voi olla hieno asia. Mutta kun tavoitteiden saavuttaminen ja menestyminen tapahtuu sen kustannuksella, ettei välitetä muista ihmisistä, heitä ei huomioida tai heitä vahingoitetaan, menestyksen hinta voi tulla liian kalliiksi.
Pioneerit huolehtivat muista komppaniaansa kuuluvista, mutta he ajattelivat myös myöhemmin saapuvia ja kylvivät viljaa jäljessään tulevia vankkurikaravaaneja varten.
He tiesivät perheen ja ystävien suoman vahvuuden. Ja koska he olivat riippuvaisia toisistaan, heistä tuli vahvoja. Ystävistä tuli osa perhettä.
Pioneerit ovat hyvänä muistutuksena siitä, miksi meidän täytyy päästä eroon kiusauksesta eristäytyä muista. Sen sijaan meidän tulee ojentaa toisillemme auttava kätemme ja olla myötätuntoisia ja rakastaa toisiamme.
Työ
”Tahdommeko ain turhaan valittaa: raskas on matkamme.”
Tämä säe kuvasi hyvin uupuneita matkalaisia. On vaikea kuvitellakaan, kuinka rankkaa noilla suurenmoisilla sieluilla oli. Käveleminen oli helpoimpia asioita, mitä he joutuivat tekemään. Heidän kaikkien täytyi yhdistää voimansa voidakseen hankkia ruokaa, korjata vankkureita, hoitaa eläimiä, palvella sairaita ja heikkoja, etsiä ja kuljettaa vettä sekä suojella itseään armottomia luonnonvoimia ja erämaan monia vaaroja vastaan.
Joka aamu herätessään heillä oli selkeä päämäärä ja tavoite, jonka kaikki ymmärsivät: palvella Jumalaa ja lähimmäisiään ja päästä Suolajärven laaksoon. Tuo päämäärä ja tavoite oli selkeänä heidän mielessään joka päivä; he tiesivät, mitä heidän täytyi tehdä, ja että joka päivä heidän etenemisellään oli merkitystä.
Meidän aikanamme – kun valtaosa siitä, mitä haluamme, on helposti saatavilla – on houkuttelevaa kääntyä sivuun tai luovuttaa aina kun kulkemamme tie näyttää vähän kuoppaiselta tai edessämme oleva ylämäki näyttää liian jyrkältä. Tällaisina hetkinä voi olla innoittavaa ajatella niitä miehiä, naisia ja lapsia, jotka eivät antaneet sairauksien, vastoinkäymisten, tuskien eivätkä edes kuoleman estää heitä kulkemasta valitsemaansa polkua.
Pioneerit oppivat, että vaikeiden asioiden tekeminen voimisti ja vahvisti ruumista, mieltä ja henkeä, edisti ymmärrystä heidän jumalallisesta luonteestaan ja lisäsi heidän myötätuntoaan toisiaan kohtaan. Tämä vahvisti heidän sieluaan, ja se oli siunauksena heille kauan sen jälkeen kun matka tasankojen ja vuorien yli oli päättynyt.
Myönteisyys
Pioneerit lauloivat kolmantena opetuksenaan: ”Riemuiten voittohon.”
Omana aikanamme on todella ironista, että vaikka meitä on siunattu niin suuresti, voimme silti olla kovin onnettomia. Vaurauden ja tekniikan aikaansaamat ihmeet vyöryvät päällemme tuoden elämäämme turvallisuutta, viihdettä, välitöntä tyydytystä ja mukavuutta. Ja silti kaikkialla ympärillämme näemme kovin paljon onnettomia.
Suuria uhrauksia tehneet pioneerit kärsivät puutetta ja kaipasivat edes alkeellisimpia elämän välttämättömyyksiä selviytyäkseen hengissä. He ymmärsivät, ettei onnellisuus ole seurausta hyvästä tuurista tai tule sattumalta. Eikä se taatusti tule kaikkien toiveidemme toteutumisesta. Onnellisuus ei tule ulkoisista olosuhteista. Se tulee sisältäpäin – riippumatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.
Pioneerit tiesivät sen, ja siinä hengessä he löysivät onnen kaikenlaisissa olosuhteissa ja jokaisessa koettelemuksessa – sellaisissakin koettelemuksissa, jotka kaihersivat heidän sielunsa syvyyksiä.
Koettelemukset
Joskus muistelemme pioneerien kärsimyksiä ja sanomme helpottuneina: ”Onneksi minä en elänyt sellaisena aikana.” Mietin vain, olisivatko nuo rohkeat pioneerit – jos olisivat nähneet meidät tänä aikana – sanoneet samalla tavalla.
Vaikka ajat ja olosuhteet ovat muuttuneet, periaatteet, jotka liittyvät koettelemusten kohtaamiseen ja sovussa elämiseen rakastavassa ja kukoistavassa Jumalan yhteisössä, eivät ole muuttuneet.
Voimme oppia pioneereilta, että meidän täytyy uskoa ja luottaa Jumalaan. Voimme oppia olemaan myötätuntoisia muita kohtaan. Voimme oppia, että työnteko ja ahkeruus ovat meille siunauksena paitsi ajallisesti myös hengellisesti. Voimme oppia, että onni on saavutettavissamme siitä riippumatta, millaiset olosuhteemme ovat.
Paras tapa, millä voimme kunnioittaa pioneereja ja osoittaa heille kiitollisuutemme, on omaksua omaan elämäämme uskollisuus Jumalan käskyille, myötätunto ja rakkaus lähimmäisiämme kohtaan sekä sellainen ahkeruus, myönteisyys ja ilo, jota pioneerit osoittivat niin hyvin omassa elämässään.
Niin tehdessämme voimme kurottaa vuosikymmenten taakse, ottaa noita jaloja pioneereja kädestä ja lisätä oman äänemme heidän ääntensä kuoroon ja laulaa yhdessä: ”Kaikki on parhain päin!”
Robert T. Barrettin teos Pioneeri, kirkon historian museon luvalla