2015
Onnensuunnitelma
Alaviitteet

Hide Footnotes

Aihe

Onnensuunnitelma

Kirkon kaiken toiminnan päämääränä on huolehtia, että mies ja nainen sekä heidän lapsensa ovat onnellisia kotona ja heidät on sinetöity yhteen iankaikkisuudeksi.

Monia vuosia sitten toisen maailmansodan jälkeen opiskelin korkeakoulussa. Siellä tapasin Donna Smithin. Noihin aikoihin luin, että onnistuneen avioliiton kaksi keskeistä osatekijää ovat pikkuleipä ja suukko. Minusta siinä oli aika hyvä tasapaino.

Olin koulussa aamupäivisin, ja sitten palasin Brigham Cityyn tekemään iltapäivällä töitä isäni autokorjaamolla. Donnan viimeinen aamupäivätunti oli kotitaloutta. Ennen koulusta lähtöäni viivähdin hänen luokkahuoneensa kohdalla. Ovessa oli huurrelasi-ikkuna, mutta jos seisoin aivan sen lähellä, hän pystyi erottamaan varjoni oven toiselta puolelta. Hänellä oli tapana pujahtaa ulos luokasta antamaan pikkuleipä ja suukko. Lopun te tiedättekin. Meidät vihittiin Loganin temppelissä Utahissa, ja siitä alkoi elämämme suuri seikkailu.

Vuosien varrella olen usein opettanut tärkeää periaatetta: kirkon kaiken toiminnan päämääränä on huolehtia, että mies ja nainen sekä heidän lapsensa ovat onnellisia kotona ja heidät on sinetöity yhteen ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi.

Alussa

”Jumalat menivät alas järjestämään ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalien kuvaksi hänet muovataksensa, mieheksi ja naiseksi muovataksensa heidät.

Ja Jumalat sanoivat: Siunaamme heidät. Ja Jumalat sanoivat: Saatamme heidät tulemaan hedelmällisiksi ja lisääntymään ja täyttämään maan ja ottamaan sen valtaansa.” (Abr. 4:27–28.)

Ja niin tämän maan päällä alkoi ihmiselämän kiertokulku, kun ”Aadam yhtyi vaimoonsa, ja tämä synnytti hänelle poikia ja tyttäriä, ja he alkoivat lisääntyä ja täyttää maata.

Ja – – Aadamin pojat ja tyttäret alkoivat jakautua maahan kaksittain – –, ja myös heille syntyi poikia ja tyttäriä.” (Moos. 5:2–3.)

Käskyä lisääntyä ja täyttää maa ei ole koskaan kumottu. Se on välttämätön lunastussuunnitelmalle ja ihmisen onnen lähde. Käyttämällä tätä voimaa vanhurskaasti me voimme päästä lähelle taivaallista Isäämme ja kokea ilon täyteyttä, jopa jumaluuden. Luomisvoima ei ole sattumanvarainen osa suunnitelmaa; se on onnensuunnitelma; se on avain onneen.

Halu löytää kumppani on ihmiskunnassa pysyvä ja hyvin voimakas. Meidän onnemme kuolevaisuudessa, meidän ilomme ja korotuksemme ovat riippuvaisia siitä, kuinka me käytämme näitä hellittämättömiä, voimakkaita fyysisiä haluja. Kun luomisvoima kypsyy varhaisessa miehuudessa ja naiseudessa, se herättää luonnollisella tavalla hyvin henkilökohtaisia tunteita, jotka ovat ainutlaatuisia fyysisiä kokemuksia.

Ihannetapauksessa parinmuodostus alkaa romanssilla. Vaikka käytännöissä on eroja, se kukoistaa kaikkine rakkausromaanin kuohuineen ja toiveineen, joskus jopa pettymyksineen. Nuori mies ja nuori nainen kokevat kuutamoa ja ruusuja, rakkauskirjeitä, rakkauslauluja, runoja, käsi kädessä kulkemista ja muita kiintymyksen ilmaisuja. Maailma katoaa parin ympäriltä, ja he tuntevat iloa.

Ja jos oletatte, että nuoren romanttisen rakkauden onnen huuma on elämän lähteistä kumpuavien mahdollisuuksien kokonaissumma, ette ole vielä eläneet niin kauan, että näkisitte pitkään kestäneeseen aviolliseen rakkauteen kuuluvan omistautumisen ja lohdun. Aviopareja koetellaan kiusauksilla, väärinkäsityksillä, taloudellisilla ongelmilla, perhekriiseillä ja sairauksilla, ja koko ajan rakkaus vahvistuu. Kypsä rakkaus on autuutta, jota vastanaineet eivät pysty edes kuvittelemaan.

Tosi rakkaus edellyttää sitä, että sen kiintymyksen jakaminen, joka avaa nuo elämän lähteen pyhät voimat, säästetään avioliittoon. Se tarkoittaa sitä, että vältetään tilanteita, joissa fyysinen halu voisi ottaa vallan. Puhdas rakkaus edellyttää, että vasta iankaikkisen uskollisuuden lupauksen, laillisen ja lainmukaisen seremonian jälkeen – ja ihannetapauksessa temppelin sinetöimistoimituksen jälkeen – nuo luomisvoimat saavat Jumalan mielen mukaisesti vapautua kokonaisvaltaiseen rakkauden ilmaisemiseen. Se on määrä jakaa vain ja ainoastaan hänen kanssaan, joka on kumppaninne ikuisesti.

Kun aviosuhde aloitetaan kelvollisina, tässä prosessissa yhdistyvät kaikkein ihanimmat ja ylevimmät fyysiset, emotionaaliset ja hengelliset tunteet, mitä sanaan rakkaus liitetään. Ei ole olemassa mitään tämän elämänvaiheen vertaista, ei mitään vastaavaa koko ihmisen kokemusmaailmassa. Kun liitto solmitaan ja pidetään, se kestää ikuisesti, ”sillä siinä pyhän pappeuden avaimet annetaan, jotta voisitte saada kunniaa ja kirkkautta” (OL 124:34), ”ja tämä kirkkaus on jälkeläisten täyteys ja jatkuminen aina ja ikuisesti” (OL 132:19).

Mutta romanttinen rakkaus ei vielä ole täydellistä; se on alkusoitto. Rakkaus saa ravintoa, kun syntyy lapsia, jotka saavat alkunsa siitä elämän lähteestä, joka on uskottu avioparille. Ihmiselämä saa alkunsa miehen ja vaimon aviosuhteessa. Pieni ruumis alkaa muodostua suurenmoisen monisäikeisen mallin mukaisesti. Lapsi tulee maailmaan syntymän ihmeessä, maallisen isänsä ja äitinsä kuvaksi luotuna. Kuolevaisessa ruumiissa on henki, joka kykenee tuntemaan ja havaitsemaan sitä, mikä on hengellistä. Tämän lapsen kuolevaisessa ruumiissa uinuu voima luoda kaltaisiaan jälkeläisiä.

”Henki ja ruumis ovat ihmisen sielu” (OL 88:15), ja meidän on siis noudatettava sekä hengellisiä että fyysisiä lakeja, jos haluamme olla onnellisia. On olemassa ikuisia lakeja – näiden joukossa lait, jotka liittyvät tähän voimaan luoda elämää – jotka on ”peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista, – – [joihin] kaikki siunaukset perustuvat” (OL 130:20). Nämä ovat hengellisiä lakeja, jotka määrittelevät ihmiskunnan moraalin mittapuut (ks. JST, Romans 7:14–15; 2. Nefi 2:5; OL 29:34; 134:6). On olemassa liittoja, jotka sitovat, sinetöivät, turvaavat ja lupaavat iankaikkisia siunauksia.

Alma kehotti poikaansa Siblonia: ”Katso – –, että hillitset kaikki intohimosi, jotta täyttyisit rakkaudella” (Alma 38:12). Hillitsemisen tarkoitus on ohjata, opastaa, rajoittaa. Intohimomme on määrä pitää kurissa. Laillisesti käytettynä luomisvoima siunaa ja pyhittää (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 159).

Kiusauksia on aina. Koska vastustaja ei voi synnyttää elämää, hän on kateellinen kaikille niille, joilla on tuo taivaallinen voima. Hänet ja häntä seuranneet syöstiin taivaasta, ja he menettivät oikeuden saada kuolevaisen ruumiin. ”Hän pyrkii siihen, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kurjia kuin hän itse” (2. Nefi 2:27). Hän houkuttelee, jos vain voi, alentamaan, halventamaan ja mikäli mahdollista tuhoamaan tämän lahjan, jonka avulla me saamme lisääntyä iankaikkisesti, jos olemme kelvollisia (ks. OL 132:28–31).

Jos me saastutamme elämän lähteemme tai johdamme muut rikkomukseen, siitä on koituva rangaistuksia, jotka ovat ankarampia ja kovempia kestää (ks. OL 19:15) kuin kaikkien fyysisten mielihyvien arvo voisi koskaan olla.

Alma sanoi pojalleen Koriantonille: ”Etkö tiedä, poikani, että tällainen on iljetystä Herran silmissä, niin, iljettävin kaikista synneistä lukuun ottamatta viattoman veren vuodattamista tai Pyhän Hengen kieltämistä?” (Alma 39:5.) Kun teemme syntiä, me emme voi paeta sen seurauksia.

Ainoa hyväksyttävä, oikeutettu luomisvoimien ilmaiseminen tapahtuu aviomiehen ja aviovaimon, miehen ja naisen välillä, jotka on vihitty laillisesti ja lainmukaisesti. Kaikki muu loukkaa Jumalan käskyjä. Älkää antako periksi noille vastustajan kauheille kiusauksille, sillä jokainen syntivelka on maksettava ”viimeistä kolikkoa myöten” (Matt. 5:26).

Missään eivät Jumalan anteliaisuus ja armo tule paremmin esiin kuin parannuksessa.

Kun fyysistä ruumistamme vahingoitetaan, se pystyy korjaantumaan, joskus lääkärin avulla. Jos vaurio on laaja, siitä jää kuitenkin usein muistutukseksi arpi.

Hengellisen ruumiimme kohdalla tilanne on toinen. Henkemme vaurioituu, kun me teemme virheitä ja syntiä. Mutta toisin kuin kuolevaisessa ruumiissamme, kun parannusprosessi on täydellinen, Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta ei jää mitään arpia. Lupaus kuuluu: ”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää” (OL 58:42).

Kun puhumme avioliitosta ja perhe-elämästä, mieleen tulee väistämättä: ”Entä poikkeukset?” Joillakuilla on synnynnäisiä rajoituksia, eivätkä he voi saada lapsia. Joidenkuiden viattomien avioliitto särkyy aviopuolison uskottomuuden takia. On niitä, jotka eivät mene naimisiin vaan elävät naimattomina ja kelvollisesti.

Toistaiseksi tarjoan tämän lohdutuksen: Jumala on meidän Isämme! Kaikki ihanteellisessa maanpäällisessä isässä ilmenevä rakkaus ja anteliaisuus on niin paljon suurempaa Hänessä, joka on meidän Isämme ja meidän Jumalamme, ettei kuolevaisen mieli kykene sitä ymmärtämään. Hänen tuomionsa ovat oikeat, Hänen armonsa on rajaton, Hänen valtansa hyvittää yltää yli kaiken maallisen vertailun. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä” (1. Kor. 15:19).

Käytän nyt kunnioittavasti sanaa temppeli. Näen mielessäni sinetöimishuoneen ja alttarin, jonka ääreen nuoripari on polvistunut. Tämä pyhä temppelitoimitus on paljon enemmän kuin häät, sillä tämän avioliiton voi sinetöidä lupauksen Pyhä Henki, ja pyhissä kirjoituksissa julistetaan, että he perivät ”valtaistuimia, valtakuntia, ruhtinaskuntia ja valtoja, herruuksia” (OL 132:19). Näen ilon, joka odottaa niitä, jotka ottavat vastaan tämän ylimaallisen lahjan ja käyttävät sitä kelvollisesti.

Sisar Donna Smith Packer ja minä olemme olleet toistemme rinnalla avioliitossa lähes 70 vuotta. Kun kyse on vaimostani, lastemme äidistä, olen sanaton. Tunne on niin syvä ja kiitollisuus niin voimallista, etten oikein pysty sitä sanoin kuvaamaan. Suurin palkinto, mitä olemme saaneet tässä elämässä ja tulevassa elämässä, ovat lapsemme ja lastenlapsemme. Kun yhteiset päivät kuolevaisuudessa lähestyvät loppuaan, olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka olen hänen rinnallaan, ja siitä Herran antamasta lupauksesta, ettei loppua ole.

Todistan, että Jeesus on Kristus ja elävän Jumalan Poika. Hän on kirkon johdossa. Hänen sovituksensa ja pappeuden voiman ansiosta perhe, joka sai alkunsa kuolevaisuudessa, voi olla yhdessä kautta iankaikkisuuksien. Sovitus, joka voi lunastaa meistä jokaisen, ei kanna arpia. Se merkitsee sitä, että olimmepa tehneet mitä tahansa tai olimmepa olleet missä tahansa tai olipa jotakin tapahtunut miten tahansa, niin jos me teemme todellisen parannuksen, Hän on luvannut, että Hän sovittaisi teot. Ja kun Hän on sovittanut, se on selvittänyt asian. On hyvin monia meistä, jotka tavallaan painiskelevat syyllisyyden tunteiden kanssa tietämättä täysin, kuinka päästä niistä eroon. Te pääsette niistä eroon ottamalla vastaan Kristuksen sovituksen, ja kaikki sydämen murhe voi kääntyä kauneudeksi ja rakkaudeksi ja iankaikkisuudeksi.

Olen hyvin kiitollinen Herran Jeesuksen Kristuksen siunauksista, lisääntymisvoimasta, lunastuksen voimasta, sovituksesta – sovituksesta, joka voi pestä puhtaaksi jokaisen tahran riippumatta siitä, kuinka vaikea se on, kuinka pitkään se on ollut tai kuinka monta kertaa se on toistunut. Sovitus voi vapauttaa teidät jälleen kulkemaan eteenpäin puhtaina ja kelvollisina sekä seuraamaan sitä tietä, jonka olette valinneet elämässä.

Todistan, että Jumala elää, että Jeesus on Kristus, että sovitus ei ole koko kirkkoa koskeva yleinen asia. Sovitus on henkilökohtainen, ja jos teillä on jotakin, mikä häiritsee teitä – joskus niin kaukana menneisyydessä tapahtunut, että pystytte tuskin muistamaan sitä – pankaa sovitus työhön. Se puhdistaa, ettekä te kuten ei Hänkään enää muista syntejänne. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.