Jumalan perhe
Carole M. Stephens
ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa
Me kaikki kuulumme Jumalan perheeseen, ja meitä tarvitaan siinä.
Onko mitään niin kaunista ja syvällistä kuin ne yksinkertaiset ja puhtaat evankeliumin totuudet, joita opetetaan eräässä Alkeisyhdistyksen laulussa? Ja kaikki te Alkeisyhdistyksen tytöt täällä tänä iltana, te tunnette laulun, josta aion puhua. Te opitte sen Alkeisyhdistyksen ohjelmassanne viime vuonna.
Laulussa ”Jumalan perhe”1 – joka laulettiin aiemmin tässä kokouksessa – meitä muistutetaan puhtaasta opista. Me opimme, että me kaikki kuulumme Jumalan perheeseen ja myös että perhe on Jumalan säätämä.
Laulun ensimmäisellä rivillä opetetaan näin: ”Hän Isä taivaallinen meidän on. Hän kyllä huolehtii ain lapsistansa.” Perhejulistus opettaa meille: ”Kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa henkipojat ja -tyttäret tunsivat Jumalan iankaikkisena Isänään ja palvelivat Häntä sellaisena.” Siinä maailmassa me saimme tietää iankaikkisesta identiteetistämme naisena. Me tiesimme, että meistä jokainen on ”taivaallisten vanhempien rakas – – tytär”.2
Matkamme kuolevaisuuteen maan päälle ei muuttanut niitä totuuksia. Me kaikki kuulumme Jumalan perheeseen, ja meitä tarvitaan siinä. Maalliset perheet näyttävät kaikki erilaisilta. Ja vaikka me pyrimme parhaamme mukaan luomaan vahvoja perinteisiä perheitä, niin jäsenyys Jumalan perheessä ei ole riippuvainen minkäänlaisesta tilanteesta tai asemasta – siviilisäädystä, vanhemmuudesta, taloudellisesta asemasta, yhteiskunnallisesta asemasta tai edes siitä, millaisen tilapäivityksen julkaisemme sosiaalisessa mediassa.
Me kuulumme Jumalan perheeseen. ”Me olemme taivaallisen Isän tyttäriä. Hän rakastaa meitä ja me rakastamme Häntä.”3
Laulun toinen säe jatkaa ensimmäisen ajatusta. ”On meidät lähettänyt maailmaan Hän oppimaan tahtoansa.”
Kuolevaisuutta edeltävässä elämässä me opimme, että meidän täytyisi kokea kuolevaisuuden aika. Me hyväksyimme taivaallisen Isän suunnitelman, ”jonka mukaan Hänen lapsensa voivat saada fyysisen ruumiin ja saada maanpäällistä kokemusta edistyäkseen kohti täydellisyyttä ja toteuttaakseen lopulta jumalallisen päämääränsä iankaikkisen elämän perillisinä”4.
Vanhin Richard G. Scott on selittänyt: ”Meille opetettiin kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa, että tänne tulomme tarkoituksena on se, että meitä testataan ja koetellaan ja että saamme kasvun kokemuksia.”5 Niitä kasvun kokemuksia tulee yhtä monenlaisia kuin on niitä kokevia yksilöitäkin. En ole koskaan joutunut itse kokemaan avioeroa, hylkäämisestä johtuvaa tuskaa enkä epävarmuutta tai yksinhuoltajuuteen liittyvää vastuuta. En ole kokenut lapsen kuolemaa, hedelmättömyyttä tai samaan sukupuoleen kohdistuvaa viehtymystä. Minun ei ole tarvinnut kestää pahoinpitelyä, kroonista sairautta tai riippuvuutta. Nämä eivät ole olleet minun kasvun kokemuksiani.
Niinpä juuri nyt jotkut teistä ajattelevat: ”No sitten, sisar Stephens, sinä et kerta kaikkiaan ymmärrä!” Ja minä vastaan, että saatatte olla oikeassa. En täysin ymmärräkään teidän haasteitanne. Mutta omien henkilökohtaisten koetusteni ja koettelemusteni kautta – niiden ansiosta, jotka ovat saaneet minut polvilleni – olen oppinut hyvin tuntemaan Hänet, joka todella ymmärtää, Hänet, joka oli ”sairauden tuttava”6, joka on kokenut kaiken ja ymmärtää kaikkia. Ja lisäksi olen kokenut kaikki nuo juuri mainitsemani kuolevaisuuden kokemukset tyttären, äidin, isoäidin, siskon, tädin ja ystävän silmin.
Meidän mahdollisuutenamme liitot pitävinä Jumalan tyttärinä on paitsi oppia omien haasteidemme pohjalta myös yhdistyä empatiassa ja myötätunnossa tukemalla muita Jumalan perheen jäseniä heidän kamppailuissaan, kuten olemme luvanneet tehdä.
Kun teemme niin, me opimme lisäksi ymmärtämään ja luottamaan siihen, että Vapahtaja tuntee matkan vaikeudet ja voi johdattaa meitä, tulipa eteen mitä tahansa suruja ja pettymyksiä. Hän on todellinen rakkaus, ja Hänen rakkautensa ”kestää ikuisesti”7 – osittain meidän kauttamme, kun me seuraamme Häntä.
Jumalan tyttärinä ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me sitten toimimme ”niiden tunteiden mukaisesti, jotka Jumala on – – istuttanut” sydämeemme8. Meidän vaikutuspiirimme ei rajoitu oman perheemme ja sukumme jäseniin.
Hiljattain minulla oli tilaisuus käydä tapaamassa sisar Yazzieta hänen mudasta ja hirsistä rakennetussa hoganissaan Chinlen vaarnassa Arizonassa Yhdysvalloissa. Kun hän toivotti minut tervetulleeksi kotiinsa, ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioni, oli monenlaiset kehystetyt valokuvat perheestä, suvusta ja lähetyssaarnaajista kodin seinillä ja pöydillä. Niinpä kysyin: ”Sisar Yazzie, kuinka monta lastenlasta sinulla on?”
Kysymykseni yllättämänä hän kohautti olkapäitään. Hänen vastauksensa saattoi minut hämilleni, ja katsoin hänen tytärtään sisar Yellowhairia, joka vastasi: ”Hän ei tiedä, kuinka monta lastenlasta hänellä on. Me emme laske. Kaikki lapset kutsuvat häntä isoäidiksi – hän on kaikkien isoäiti.”
Sisar Yazzie ei rajoita rakkauttaan ja vaikutustaan biologiseen perheeseensä. Hän ymmärtää, mitä tarkoittaa laajentaa vaikutuspiiriään, kun hän kulkee tehden hyvää, siunaten, raviten ja puolustaen Jumalan perhettä. Hän ymmärtää, että ”aina kun nainen vahvistaa lapsen uskoa, hän vahvistaa osaltaan perhettä – nyt ja tulevaisuudessa”9.
Laulun kolmas säe selittää kuolevaisuutemme tarkoitusta lisää: ”Hän siunaa, innostaa, Ja lapsiaan ain auttaa onnistumaan.” Vapahtaja on opettanut: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.”10 Perhejulistuksessa opetetaan, että taivaallisten vanhempien rakkaina henkityttärinä meillä on jumalallinen luonne, iankaikkinen identiteetti ja tarkoitus. Jumala haluaa meidän olevan yhtä. Jumala tarvitsee sitä, että me olemme yhtä – liitot pitäviä tyttäriä, jotka olemme yhtä oman elämämme eroavuuksista huolimatta11 ja haluamme oppia kaiken, mikä on tarpeen, jotta pääsemme takaisin Hänen luokseen sinetöityinä Häneen ja kuuluen Hänen iankaikkiseen perheeseensä.
”Pyhissä temppeleissä tarjolla olevat pyhät toimitukset ja liitot suovat [meille] mahdollisuuden palata Jumalan kasvojen eteen ja perheille mahdollisuuden tulla liitetyksi yhteen iankaikkisuudeksi.”12 Toimitukset, jotka saamme, ja liitot, jotka teemme kasteessa ja pyhissä temppeleissä, liittävät Jumalan perheen yhteen verhon kummallakin puolella – liittäen meidät Isäämme Hänen Poikansa välityksellä, joka rukoili: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.”13
Kun käytämme aikamme kuolevaisuudessa siihen, että tutkimme Vapahtajan opetuksia ja noudatamme niitä, meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan. Me opimme ymmärtämään, että Hän on tie – ainoa tie – jonka avulla voimme voittaa kuolevaisuuden haasteet, tulla parannetuiksi ja palata taivaalliseen kotiimme.
Laulun viimeinen säe palaa siihen, mistä laulu alkoi: ”Perhe mua muistuttaa, Isä meitä rakastaa.” Isän suunnitelma lapsiaan varten on rakkauden suunnitelma. Suunnitelman tarkoituksena on yhdistää Hänen lapsensa – Hänen perheensä – Häneen. Vanhin Russell M. Nelson on opettanut: ”Taivaallisella Isällä on vain kaksi toivetta lastensa suhteen – –: kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä, ’mikä tarkoittaa elämää jälleen kotona Hänen luonaan’.”14 Nuo toiveet voidaan toteuttaa vain, kun mekin osoitamme sitä rakkautta, jota taivaallinen Isä tuntee perhettään kohtaan, auttamalla muita ja kertomalla Hänen suunnitelmastaan heille.
Kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi esittivät koko maailmalle perhejulistuksen. Sittemmin hyökkäykset perhettä vastaan ovat lisääntyneet.
Jos haluamme menestyä pyhissä vastuissamme Jumalan tyttärinä, meidän täytyy ymmärtää se iankaikkinen merkitys, joka taivaallisen Isän suunnitelmalla Hänen perhettään varten on, sekä meidän oma vastuumme sitä koskevien totuuksien opettamisesta. Presidentti Howard W. Hunter on selittänyt:
”Meillä on suuri tarve kutsua kirkon naiset seisomaan johtavien veljien rinnalla ja puolesta tukkimassa meitä ympäröivää pahuuden tulvaa ja viemässä eteenpäin Vapahtajamme työtä. – –
Pyydämme teitä hartaasti tekemään voimallisella vaikutuksellanne hyvää vahvistaen perheitämme, kirkkoamme ja yhteiskuntaamme.”15
Sisaret, me kuulumme Jumalan perheeseen. Meitä rakastetaan. Meitä tarvitaan. Meillä on jumalallinen tarkoitus, työ, paikka ja tehtävä kirkossa ja Jumalan valtakunnassa ja Hänen iankaikkisessa perheessään. Tiedättekö te syvällä sydämessänne, että teidän taivaallinen Isänne rakastaa teitä ja haluaa teidän ja rakkaidenne olevan Hänen kanssaan? Aivan kuten ”taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat täydellisiä – –, Heidän toivonsa meidän suhteemme on täydellinen”16. Heidän suunnitelmansa meitä varten on täydellinen, ja Heidän lupauksensa ovat varmat. Näistä totuuksista todistan kiitollisena Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.