2015
Tahdonvapauden säilyttäminen ja uskonnonvapauden suojeleminen
Toukokuu 2015


Tahdonvapauden säilyttäminen ja uskonnonvapauden suojeleminen

Tahdonvapautemme uskollinen käyttäminen on riippuvainen siitä, että meillä on uskonnonvapaus.

Nyt on pääsiäissunnuntai: päivä, jolloin muistamme kiitollisuudella ja kunnioituksella Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovitusta ja ylösnousemusta koko ihmiskunnan puolesta. Me palvelemme Häntä kiitollisina siitä, että meillä on uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, sananvapaus ja Jumalalta saamamme tahdonvapaus.

Kuten profeetat ovat ennustaneet näistä viimeisistä ajoista, joita elämme, monet ovat hämmentyneitä siitä, keitä me olemme ja mihin uskomme. Jotkut ovat ”panettelevia – – [ja] kaiken hyvän vihollisia”1. Toiset ”sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi [ja] pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi”2.

Kun lähipiirissämme olevat päättävät, kuinka he suhtautuisivat uskonkäsityksiimme, emme saa unohtaa, että moraalinen tahdonvapaus on olennainen osa Jumalan suunnitelmaa kaikkia lapsiaan varten. Tuohon iankaikkiseen suunnitelmaan, joka esiteltiin meille kuolevaisuutta edeltäneessä taivaan neuvostossa, kuuluu tahdonvapauden lahja.3

Tuossa suuressa neuvonpidossa Lusifer, joka tunnetaan Saatanana, käytti omaa tahdonvapauttaan vastustaessaan Jumalan suunnitelmaa. Jumala sanoi: ”Koska Saatana kapinoi minua vastaan ja pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden, jonka minä, Herra Jumala, olin antanut hänelle, – – minä käskin syöstä hänet alas.”4

Hän jatkoi: ”Ja myös kolmasosan taivaan joukoista hän käänsi pois minusta niiden tahdonvapauden vuoksi.”5

Sen seurauksena ne taivaallisen Isän henkilapset, jotka päättivät hylätä Hänen suunnitelmansa ja seurata Lusiferia, menettivät jumalallisen päämääränsä.

Jeesus Kristus käytti omaa tahdonvapauttaan sanoen:

”Tässä olen, lähetä minut.”6

”Sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun ikuisesti.”7

Jeesus, joka käytti omaa tahdonvapauttaan puolustaakseen taivaallisen Isän suunnitelmaa ja jonka Isä nimesi ja nimitti meidän Vapahtajaksemme, asetettiin ennalta antamaan sovitusuhri kaikkien puolesta. Samalla tavalla kuin me käytämme omaa tahdonvapauttamme pitämällä käskyt, me voimme täysin ymmärtää, keitä me olemme, ja saada kaikki siunaukset, joita taivaallisella Isällämme on. Niihin kuuluvat mahdollisuus saada ruumis, edistyä, kokea iloa, saada perhe ja periä iankaikkinen elämä.

Käskyt pitääksemme meidän on tunnettava kirkon virallinen oppi, jotta emme harhautuisi Kristuksen seuraamisesta yksittäisten ihmisten alati vaihtuvien päähänpistojen valtaan.

Siunaukset, joista nautimme tällä hetkellä, ovat olemassa siksi, että ennen tätä elämää päätimme seurata Vapahtajaa. Muistutan jokaista, joka kuulee tai lukee nämä sanat: olittepa keitä hyvänsä ja olipa menneisyytenne millainen tahansa, ei ole liian myöhäistä tehdä samaa valintaa jälleen ja seurata Häntä.

Kun uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, teemme parannuksen synneistämme ja menemme kasteelle, me voimme sen jälkeen saada Pyhän Hengen ylimaallisen lahjan. Tämä lahja tarjoaa tietoa ja ymmärrystä, johdatusta ja lujuutta oppimiseen ja todistuksen saamiseen, voimaa, puhdistumisen synnin voittamiseksi sekä lohtua ja kannustusta pysyä uskollisena koettelemuksissa. Nämä vertaansa vailla olevat Hengen siunaukset lisäävät vapauttamme ja voimaamme tehdä sitä, mikä on oikein, sillä ”missä Herran Henki on, siellä on vapaus”8.

Kulkiessamme hengellisen vapauden polulla näinä viimeisinä aikoina meidän on ymmärrettävä, että tahdonvapautemme uskollinen käyttäminen on riippuvainen siitä, että meillä on uskonnonvapaus. Tiedämme jo, ettei Saatana halua meillä olevan tätä vapautta. Hän yritti tuhota moraalisen tahdonvapauden taivaassa, ja nyt maan päällä hän horjuttaa raivoisasti uskonnonvapautta, vastustaa sitä ja levittää siihen liittyvää hämmennystä – mitä se tarkoittaa ja miksi se on olennainen hengelliselle elämällemme ja koko pelastuksellemme.

Uskonnonvapaudessa on neljä kulmakiveä, joihin meidän myöhempien aikojen pyhien tulee turvautua ja joita meidän tulee varjella.

Ensimmäisenä on vapaus uskoa. Kukaan ei saisi joutua yksittäisten henkilöiden tai myöskään hallintoelinten arvostelun, vainon tai hyökkäyksen kohteeksi sen perusteella, millainen käsitys hänellä on Jumalasta. Se on hyvin henkilökohtaista ja hyvin tärkeää. Eräässä varhaisessa julistuksessa uskonkäsityksistämme sanotaan uskonnonvapaudesta:

”Mikään hallitusvalta [ei] voi pysyä rauhassa, ellei laadita sellaisia lakeja – ja pidetä niitä loukkaamattomina – jotka turvaavat jokaiselle yksilölle omantunnonvapauden harjoittamisen – –.

Hallitusmiesten tulee estää rikollisuutta mutta ei milloinkaan hallita kenenkään omaatuntoa – – [tai] tukahduttaa sielun vapautta.”9

Tämä perustavaa laatua oleva uskonnonvapaus on sittemmin hyväksytty Yhdistyneissä kansakunnissa sen Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sekä muissa kansallisissa ja kansainvälisissä ihmisoikeuksia koskevissa asiakirjoissa.10

Uskonnonvapauden toisena kulmakivenä on vapaus kertoa uskostamme ja uskonkäsityksistämme muille ihmisille. Herra käskee meitä: ”Opettakaa [evankeliumia] lapsillenne – – kotona.”11 Hän sanoi myös opetuslapsilleen: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”12 Vanhempina, kokoaikaisina lähetyssaarnaajina ja jäsenlähetyssaarnaajina turvaudumme uskonnonvapauteen voidaksemme opettaa Herran oppia perheessämme ja kaikkialla maailmassa.

Uskonnonvapauden kolmas kulmakivi on vapaus muodostaa uskonnollinen yhteisö – kirkko – ja palvella Jumalaa rauhassa yhdessä toisten kanssa. Yhdennessätoista uskonkappaleessa julistetaan: ”Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa.” Kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat ja monet kansalliset perustuslait tukevat tätä periaatetta.

Uskonnonvapauden neljäs kulmakivi on vapaus elää uskontomme mukaan – uskonnon vapaa harjoittaminen paitsi kotona ja kirkossa myös julkisilla paikoilla. Herra käskee meitä rukoilemaan paitsi yksityisesti13 myös antamalla lamppumme loistaa ihmisille, jotta he näkisivät meidän hyvät tekomme ja ylistäisivät Isäämme, joka on taivaissa.14

Jotkut loukkaantuvat, kun tuomme uskontomme julkisiin keskusteluihin. Ja samat ihmiset, jotka vaativat yhteiskuntaa suvaitsemaan heidän näkökantojaan ja toimintojaan, ovat usein hyvin hitaita osoittamaan samaa suvaitsevuutta uskoviin, jotka myös haluaisivat, että heidän näkökantojaan ja toimintojaan suvaittaisiin. Yleinen kunnioituksen puute uskonnollisia katsantokantoja kohtaan kehittyy nopeasti sosiaaliseksi ja poliittiseksi suvaitsemattomuudeksi uskovia ihmisiä ja uskonnollisia instituutioita vastaan.

Kun kohtaamme lisääntyvää painetta taipua maallisten mittapuiden edessä, luopua uskonnollisista vapauksistamme ja tehdä myönnytyksiä tahdonvapautemme suhteen, miettikää sitä, mitä Mormonin kirjassa opetetaan meidän vastuistamme. Alman kirjassa kerrotaan Amlisista, joka oli hyvin viekas ja jumalaton mies. Hän halusi päästä kansan kuninkaaksi ja riistää heiltä heidän oikeutensa, mikä huolestutti kirkon väkeä.15 Kuningas Moosia opetti heitä kohottamaan äänensä oikeaksi tuntemansa asian puolesta.16 Sen tähden he ”kokoontuivat yhteen kautta koko maan, kukin mielipiteensä mukaisesti, olipa se Amlisin puolesta tai häntä vastaan, eri ryhmiksi, joilla oli paljon väittelyä – – keskenään”17.

Näissä keskusteluissa kirkon jäsenillä ja muilla oli tilaisuus kokoontua yhteen, kokea ykseyden henkeä ja tuntea Pyhän Hengen läsnäolo. ”Ja tapahtui, että kansan ääni oli Amlisia vastaan, niin ettei hänestä tehty kansan kuningasta.”18

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meillä on vastuu työskennellä yhdessä samoin ajattelevien uskovien kanssa, kohottaa äänemme sen puolesta, mikä on oikein. Vaikka jäsenet eivät koskaan saisi väittää tai edes vihjata puhuvansa koko kirkon puolesta, meitä kaikkia pyydetään, kansalaisen ominaisuudessa, lausumaan henkilökohtainen todistuksemme vakuuttavasti ja rakkaudella – ”kukin mielipiteensä mukaan”19.

Profeetta Joseph Smith on sanonut:

”Rohkenen taivaan todistaessa julistaa, että olen aivan yhtä valmis kuolemaan puolustaen presbyteerin, baptistin tai mihin tahansa muuhun uskontokuntaan [kuin mormoneihin] kuuluvan hyvän ihmisen oikeuksia, sillä se periaate, joka sortaisi myöhempien aikojen pyhien oikeuksia, sortaisi myös roomalaiskatolisten tai minkä tahansa muun sellaisen uskontokunnan oikeuksia, joka saattaa olla epäsuosiossa ja on liian heikko puolustamaan itseään.

Vapaudenrakkaus innoittaa sieluani – koko ihmiskunnan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden.”20

Veljet ja sisaret, meillä on vastuu näiden pyhien vapauksien ja oikeuksien varjelemisesta itseämme ja jälkeläisiämme varten. Mitä te ja minä voimme tehdä?

Ensiksi, meidän täytyy saada tietoa asioista. Olkaa tietoisia sellaisista asioista paikkakunnallanne, joilla voi olla vaikutusta uskonnonvapauteen.

Toiseksi, liittykää mahdollisuuksienne mukaan muihin, jotka sitoutuvat samalla tavoin puolustamaan uskonnonvapautta. Työskennelkää rinta rinnan uskonnonvapautta suojellaksenne.

Kolmanneksi, eläkää elämäänne niin, että olette hyviä esimerkkejä siitä, mihin uskotte – niin sanoissa kuin teoissa. Se, kuinka elämme uskontomme mukaan, on paljon tärkeämpää kuin se, mitä ehkä sanomme uskonnostamme.

Vapahtajamme toinen tuleminen on lähestymässä. Älkäämme viivytelkö tässä suurenmoisessa asiassa. Muistakaa sotapäällikkö Moronia, joka kohotti vapauden tunnuksen, johon oli kirjoitettu sanat: ”Meidän Jumalamme, uskontomme ja vapautemme ja rauhamme, vaimojemme ja lastemme muistoksi.”21 Muistakaamme kansan vastaus: tahdonvapauttaan käyttäen he ”tulivat juosten” ja lupasivat ryhtyä toimeen.22

Rakkaat veljeni ja sisareni, älkää kävelkö! Juoskaa! Juoskaa saamaan tahdonvapauden siunaukset noudattamalla Pyhän Hengen kehotuksia ja käyttämällä vapauksia, jotka Jumala on antanut meille tehdäksemme Hänen tahtonsa mukaan.

Tänä erityisenä pääsiäispäivänä lausun erityisen todistukseni, että Jeesus Kristus käytti omaa tahdonvapauttaan tehdäkseen Isämme tahdon.

Laulamme Vapahtajastamme: ”Tähtemme kärsi viaton ja antoi henkensä.”23 Ja koska Hän teki sen, meillä on korvaamaton mahdollisuus valita vapaus ja iankaikkinen elämä Hänen sovituksensa voiman ja siunausten ansiosta.24 Päättäkäämme vapaasti seurata Häntä tänään ja aina. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. 2. Tim. 3:3.

  2. Jes. 5:20.

  3. Ks. Moos. 6:56.

  4. Moos. 4:3.

  5. OL 29:36.

  6. Abr. 3:27.

  7. Moos. 4:2.

  8. 2. Kor. 3:17.

  9. OL 134:2, 4.

  10. Ks. Universal Declaration of Human Rights [Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus], hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948, un.org/en/documents/udhr. Artiklassa 18 sanotaan: ”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.” Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi), 9. artikla, vahvistettu 3. syyskuuta 1953, conventions.coe.int/treaty/en/treaties/html/005.htm.

  11. 5. Moos. 11:19.

  12. Mark. 16:15.

  13. Ks. Matt. 6:6.

  14. Ks. Matt. 5:16.

  15. Ks. Alma 2:1–4.

  16. Ks. Moosia 29:25–26.

  17. Alma 2:5, kursivointi lisätty.

  18. Alma 2:7.

  19. Alma 2:5.

  20. Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 360.

  21. Alma 46:12.

  22. Alma 46:21.

  23. ”On suuri rakkaus Jumalan”, MAP-lauluja, 119.

  24. Ks. 2. Nefi 2:27.