Nuorille
Äiti pelasti meidät
Kun olin kuusivuotias, pikkusiskoni ja minä olimme seuraamassa isosiskomme koripallo-ottelua. Isä lähti kotiin, ja silloin päätimme, että halusimme lähteä hänen kanssaan, joten juoksimme hänen peräänsä sateeseen. Kun emme löytäneet häntä, menimme takaisin urheiluhalliin lähteäksemme kotiin äidin kanssa, mutta siinä vaiheessa kun tulimme urheiluhalliin, kaikki olivat poistuneet rakennuksesta.
Muistan painautuneeni ovenkarmia vasten yrittäen saada pikkusiskoni ja itseni suojaan sateelta ja rukoilleeni, että joku tulisi. Sitten muistan kuulleeni punaisen pakettiautomme oven läimähtävän kiinni, ja me lähdimme juoksemaan ääntä kohti. Sitten seurasi yksi elävimmistä lapsuusmuistoista, mitä minulla on: äiti sulkemassa meidät syliinsä ”niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan” (3. Nefi 10:4). Äiti oli pelastanut meidät, enkä ole ikinä tuntenut oloani turvallisemmaksi kuin tunsin sillä hetkellä.
Kun ajattelen äidin vaikutusta minuun, huomaan hänen elämänsä suunnanneen minut kohti Vapahtajaa ja osoittaneen minulle, mitä hervonneiden käsien nostaminen ja voimattomien polvien vahvistaminen tarkoittaa (ks. OL 81:5). Hän luotti Jeesukseen Kristukseen, jolta hän sai aina voimaa.