Kaipasin Hengen vaikutuksen tuntemista
Ollessani 16-vuotias osallistuin vuoden kestävään opiskelijavaihtoon ulkomailla. Lähdin kodistani Ukrainasta pieneen kaupunkiin Arizonaan Yhdysvaltoihin, jossa asuin myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan perheen luona. En ollut koskaan aiemmin kuullut myöhempien aikojen pyhistä.
Vaihto-ohjelma ei sallinut perheen saarnata minulle evankeliumia, enkä minä saanut tavata lähetyssaarnaajia. Mutta päätin käydä kirkossa isäntäperheeni kanssa ja osallistua kaikkeen kirkon toimintaan.
Tunsin Hengen vaikutuksen tuon perheen luona ja tunsin suurta rakkautta kirkossa. Tuohon aikaan en tiennyt, että se, mitä tunsin, oli Hengen vaikutus, mutta se kosketti sydäntäni.
Kun palasin Ukrainaan, kaipasin todella paljon tuota tunnetta. Muistin, millaista elämäni oli, kun kävin kirkossa ja elin evankeliumin opetusten mukaan. Tajusin, mitä puuttui, mutta asuinpaikkakunnallani ei ollut kirkkoa eikä lähetyssaarnaajia, joten ajattelin, etten koskaan enää kokisi sitä tunnetta.
Noin neljä vuotta myöhemmin lähetyssaarnaajat kuitenkin koputtivat oveeni. Olin hyvin iloinen nähdessäni heidät. Ollessaan ulkona tekemässä työtä he olivat kuunnelleet Henkeä, joka oli johdattanut heidät kotiini. Olen hyvin kiitollinen siitä, että he olivat kuuliaisia. Pian sen jälkeen minut kastettiin ja konfirmoitiin.
Sen jälkeen minut on sinetöity Tukholman temppelissä aviomieheeni, joka on venäläinen lähetystyössä palvellut veli. Ja nyt Kiovassa on temppeli. Aiomme käydä siellä säännöllisesti.
Temppeli on ihmeellisin paikka maan päällä. Se on paikka, jossa voi tuntea olevansa lähellä taivaallista Isää. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että me voimme saada temppelissä yhden suurimmista lahjoista, mitä taivaallinen Isä on meille antanut: tulla sinetöidyksi yhteen perheenä iankaikkisuudeksi.
Olen kiitollinen sille myöhempien aikojen pyhiin kuuluvalle perheelle, joka auttoi minua tuntemaan Hengen lähettäen minut matkalle, joka johtaisi minut saamaan oman ikuisesti yhteen sinetöidyn perheen.Victoria Mikulina, Venäjä