Vanhin W. Christopher Waddell
seitsemänkymmenen koorumista
Vanhin Wayne Christopher Waddellin perheessä kirjoittamattomana, ohjaavana periaatteena on ollut aina: ”Turvaa Herraan.”
”Kun turvaa Herraan, ei tarvitse olla huolissaan suurista muutoksista”, vanhin Waddell sanoo elämän odottamattomista mutkista ja käänteistä. ”Me tiedämme, että Herra tahtoo parastamme ja meitä siunataan.”
Vanhin Waddell syntyi kesäkuussa 1959 Manhattan Beachissä Kaliforniassa Yhdysvalloissa Wayne ja Joann Waddellin perheeseen. Hän suoritti historian kandidaatin tutkinnon San Diegon valtionyliopistossa, missä hän pelasi myös koripalloa. Hän on työskennellyt monissa eri tehtävissä maailmanlaajuisessa sijoituspalveluyrityksessä.
Vanhin Waddell solmi avioliiton Carol Stanselin kanssa 7. kesäkuuta 1984 Los Angelesin temppelissä Kaliforniassa. Heillä on neljä lasta. Waddellien perheessä tärkeintä on ykseys. Heidän mielestään tuo ykseys on sen ansiota, että he ovat pyrkineet kodissaan noudattamaan Vapahtajan evankeliumia. Tärkeitä ovat olleet myös perheen toiminnat – yhdessä vietetty aika rannalla lähellä kotia ja osallistuminen perheenä urheilutapahtumiin.
Ennen kutsua seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin vanhin Waddell on palvellut kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Espanjassa, piispana, korkean neuvoston jäsenenä, lähetysjohtajan neuvonantajana, vaarnanjohtajana, Barcelonan lähetyskentän johtajana Espanjassa ja vyöhykeseitsenkymmenenä.
Vanhin Waddell sanoo, että aiempien varaan rakentuessaan kukin kokemus kartuttaa ”todistuksen aarretta”, johon hän turvautuu kohdatessaan haasteita elämässä.
Puhuessaan valmistautumisesta uuteen tehtäväänsä vanhin Waddell puhuu temppelistä.
”Mikä on valmistanut meitä tähän? Kun menimme temppeliin ensimmäisen kerran ja teimme liittoja, lupasimme olla halukkaita tekemään mitä tahansa Herra meiltä pyytäisi, vaikkei se tulisikaan sopivaan aikaan”, hän sanoo. ”Temppelissä käyminen, lähetystyössä palveleminen, liittojen tekeminen ja sitten Hänen kätensä näkeminen siinä, miten Hän ohjaa työtä – siinä on kaikki, mitä tarvitaan. Me emme tee mitään ainutlaatuista – me vain pidämme tekemämme liitot, aivan kuten kaikki muutkin.”