Vanhin Larry Y. Wilson
seitsemänkymmenen koorumista
Työn, kirkon ja perhevelvollisuuksien tuomien vaatimusten tasapainottaminen on ollut haaste vanhin Larry Young Wilsonille, mutta hän on huolehtinut siitä, että perheenjäsenet tietävät, kuinka tärkeitä he ovat hänelle.
”Kokemus, joka on muovannut minua eniten, on ollut aviomiehenä ja isänä oleminen”, vanhin Wilson sanoo. ”Olin yleensä aina katsomassa, kun lapset olivat mukana jossakin urheilu-, musiikki- tai muussa tapahtumassa. Luin heille iltasatuja ja pidin heidän kanssaan rukouksia ennen kuin peittelin heidät iltaisin vuoteeseen. On hyvin tärkeää olla paikalla.”
Vanhin Wilson tuntee hyvin vaatimukset, jotka kohdistuvat henkilöön, joka on johtotehtävissä kaikilla elämän osa-alueilla. Hän syntyi joulukuussa 1949 Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa George ja Ida Wilsonin perheeseen ja varttui Pocatellossa Idahossa Yhdysvalloissa. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon Harvardin yliopistossa pääaineinaan Englannin ja Amerikan kirjallisuus ja myöhemmin ylemmän korkeakoulututkinnon liikkeenjohdossa Standfordin kauppakorkeakoulussa.
Vanhin Wilson on työurallaan toiminut konsulttina ja johtajana terveydenhuoltoalalla. Vaikka hänen työnsä on ollut vaativaa, hän on pitänyt huolen siitä, ettei se ole koskaan hallinnut hänen elämäänsä.
”Työelämälleen täytyy asettaa rajat”, hän sanoo. ”Muutoin se nielaisee kaiken muun. Käytännössä työn, kirkon ja perhe-elämän täytyy kunkin vuorollaan joutua odottamaan. Kun rukoilee johdatusta, niin tietää, mikä on etusijalla minäkin päivänä.”
Ennen kutsua seitsemänkymmenen toiseen koorumiin vanhin Wilson on palvellut ahkerasti lähetyssaarnaajana Brasilian keskisellä lähetyskentällä sekä piispana, vaarnanjohtajana ja vyöhykeseitsenkymmenenä.
Apuna tuon tärkeän tasapainon löytämiseen kaikessa palvelutyössä vanhin Wilsonilla on ollut hänen vaimonsa Lynda Mackey Wilson, jonka kanssa hän solmi avioliiton 10. heinäkuuta 1974 Loganin temppelissä Utahissa. Wilsonit ovat kasvattaneet neljä lasta.
”Aina kun lähdin kirkon kokouksiin, vaimollani oli tapana sanoa: ’Hei hei, kulta. Mene palvelemaan Herraa’”, vanhin Wilson sanoo. ”Hän opetti lapsillemme palvelemiseni syvempää merkitystä. Ennen pitkää hekin sanoivat: ’Hei hei, isi. Mene palvelemaan Herraa!’”