Kirkon huoltotyötä jo 75 vuotta
Monet puheet kirkon 181. vuosikonferenssissa omistettiin kirkon huoltotyöohjelmalle sen juhliessa nyt 75 vuottaan.
Kirkon huoltotyön perustamispäivänä vuonna 1936 presidentti David O. McKay, silloinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, vahvisti suunnitelman olevan jumalallisesti innoitettu: ”[Huoltotyöohjelma] on perustettu jumalallisesta ilmoituksesta, eikä koko maailmassa ole mitään muuta järjestöä, joka voi huolehtia jäsenistään yhtä tehokkaasti.”1
75 vuotta on kulunut. Talouselämän syklit ovat seuranneet toistaan. Maailmassa on nähty valtavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, ja kirkko on kasvanut tavattomasti.
Mutta sanat, jotka sanottiin kirkon jumalallisesti innoitetusta huoltotyösuunnitelmasta tuona päivänä vuonna 1936, ovat yhtä totta nyt kuin ne olivat silloin.
Huoltotyön periaatteet
Vuonna 1929 Yhdysvallat koki valtavia taloudellisia menetyksiä, kun osakemarkkinat romahtivat. Vuoteen 1932 mennessä työttömyys Utahissa oli noussut 35,8 prosenttiin.
Vaikka kirkossa oli toteutettu huoltotyön periaatteita, kuten järjestetty varastohuoneita ja ohjelmia, jotka auttoivat jäseniä löytämään työtä, monet jäsenet kääntyivät yhteiskunnan avun puoleen.
”Minä uskon, että kansan keskuudessa on yhä enemmän taipumusta yrittää saada Yhdysvaltain valtiolta jotakin ilman vähäistäkään toivoa voida maksaa sitä koskaan takaisin”, sanoi tuolloin presidentti Heber J. Grant (1856–1945).2
Kirkon johtohenkilöt halusivat auttaa vaikeuksissa kamppailevia jäseniä ilman että tukisivat joutilaisuutta tai etujen vaatimista. Tavoitteena oli auttaa ihmisiä auttamaan itseään tulemaan riippumattomiksi.
Vuonna 1933 ensimmäinen presidenttikunta ilmoitti: ”Terveitä jäseniämme ei saa ennen kuin äärimmäisessä hädässä saattaa siihen kiusalliseen tilanteeseen, että he joutuvat ottamaan jotakin vastaan ilmaiseksi. – – Apua antavien kirkon virkailijoiden on keksittävä keinoja ja tapoja, joiden avulla kaikki terveet kirkon jäsenet, jotka kärsivät puutetta, voivat korvata heille annetun avun suorittamalla sen vastapainoksi jonkinlaista palvelua.”3
Kun periaatteet olivat kohdallaan ja pyhät osoittivat uskoaan, yksittäiset kirkon yksiköt sekä kirkko kokonaisuutena ryhtyivät työhön järjestäen oppitunteja ompelemisesta ja säilönnästä, koordinoiden työhankkeita, hankkien maatiloja sekä tähdentäen vanhurskasta, säästeliästä ja riippumatonta elämäntapaa.
Kirkon huoltotyösuunnitelma
Kirkon turvaohjelman (joka vuonna 1938 sai uudeksi nimekseen kirkon huoltotyösuunnitelma) järjestämisen myötä ihmisille annettiin tilaisuus tehdä työtä kykyjensä mukaan saamansa avun vastineeksi. Suunnitelma opetti ihmisiä hyödyntämään omaa apuaan sen sijaan että etsisivät avustusta muista lähteistä.
”Meidän ensisijainen tarkoituksemme – – oli perustaa ohjelma, jonka toimiessa päästäisiin eroon joutilaisuuden kirouksesta sekä sosiaaliapuun liittyvistä epäkohdista ja kansamme keskuudessa alettaisiin taas arvostaa riippumattomuutta, ahkeruutta, säästäväisyyttä ja itsekunnioitusta”, sanoi presidentti Grant lokakuun 1936 yleiskonferenssissa. ”Työ on jälleen asetettava kunniaansa kirkkomme jäsenten elämän hallitsevana periaatteena.”4
Vuosien kuluessa kirkon huoltotyöjärjestelmään on sisältynyt monia ohjelmia: sosiaalipalvelut (nykyään MAP-perhepalvelut), LDS Charities, humanitaariset palvelut ja hätäapu. Nämä ohjelmat ja muut ovat olleet siunauksena sadoilletuhansille niin kirkon jäsenille kuin kirkkoon kuulumattomillekin.
Kansainvälistymistä
Vaikka suuri lamakausi päättyikin toisen maailmansodan puhjetessa, presidentti J. Reuben Clark jr., toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, puhui innoitetusti huoltotyöohjelman jatkamisen puolesta. Lokakuussa 1945 Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman kutsui luokseen kirkon presidentin George Albert Smithin (1870–1951) päättämään, kuinka ja mitä tarvikkeita voitaisiin toimittaa sodan runtelemille alueille Eurooppaan. Presidentti Trumanin hämmästykseksi kirkon johtohenkilöt vastasivat, että ruokaa ja vaatteita sekä muita avustustarvikkeita oli jo koottu, ja ne olivat valmiina lähetettäväksi.
Aikanaan kirkko laajensi huoltotyöhankkeitaan ja -ohjelmiaan kattamaan lisää avuntarpeita ja maantieteellisiä alueita. 1970-luvulla kirkko laajensi huoltotyöhankkeitaan ja -tuotantoaan Meksikoon, Englantiin ja Tyynenmeren saarille. Seuraavalla vuosikymmenellä Argentiina, Chile, Paraguay ja Uruguay olivat ensimmäisiä maita Yhdysvaltain ulkopuolella, jonne perustettiin kirkon työllistämiskeskuksia.
Kun kirkon humanitaariset palvelut perustettiin vuonna 1985, kirkon kansainväliset huoltotyöhankkeet kasvoivat valtavasti. Vaatteita ja muita tarvikkeita lajiteltiin lähetettäväksi ympäri maailman vastaamaan köyhyyteen ja luonnonkatastrofeihin.
Nykyään kirkon jäsenmäärän kasvu kansainvälisesti etenkin kehitysmaissa tuo uusia haasteita, joihin huoltotyöohjelmaa mukautetaan vastaamaan.
Innoitettu suunnitelma tälle ajalle
Huoltotyön perusperiaatteet – omavaraisuus ja ahkeruus – pysyvät samanlaisina kuin silloin kun Herra antoi Aadamille käskyn: ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi” (1. Moos. 3:19).
Myöhempinä aikoina Herra on julistanut: ”Ja varastohuonetta ylläpidettäköön kirkon jäsenten pyhittämillä lahjoituksilla; ja leskistä ja orvoista on huolehdittava, sekä köyhistä” (OL 83:6). Sitten Hän muistuttaa meitä: ”Mutta se täytyy tehdä minun omalla tavallani” (OL 104:16).
Huoltotyön periaatteet toimivat jäsenten elämässä kautta maailman päivittäisenä periaatteena yksittäisissä kodeissa.
”Kirkon voima ja Herran todellinen varastohuone on Hänen kansansa kodeissa ja sydämissä”, vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on sanonut.5
Kun ihmiset uskon avulla Jeesukseen Kristukseen edistävät omavaraisuuttaan, ohjelman pitkäaikainen tavoite, kuten presidentti Clark sen määritteli, jatkaa toteutumistaan. Tuo tavoite on ”kirkon jäsenten, niin antajien kuin saajienkin, luonteen vahvistaminen, kaiken sen pelastaminen, mikä on parasta heidän sisimmässään, ja hengen piilevän rikkauden saattaminen kukkaan ja hedelmään, mikä loppujen lopuksi on tämän kirkon tehtävä ja sen olemassaolon tarkoitus ja syy”6.
Presidentit David O. McKay, Heber J. Grant ja J. Reuben Clark jr. (vasemmalta oikealle) ensimmäisestä presidenttikunnasta käymässä huoltotyöaukiolla vuonna 1940.
Onpa sitten kyse leipomisesta (yllä vasemmalla), viinirypäleiden viljelemisestä (yllä oikealla) tai avun antamisesta jollakin muulla tavoin, kirkon huoltotyöohjelma tähtää omavaraisuuden kasvattamiseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.