Kysymyksen voima
Ystäväni kysyi, miksi veljeni ja minä emme olleet uskontotunneilla. Se kysymys antoi minulle tilaisuuden kertoa hänelle evankeliumista.
Ystävystyin Kerstinin kanssa, kun olin 14-vuotias. Kävimme samaa koulua. Olin jo kauan tiennyt, kuka hän on, mutta en ollut tutustunut häneen aiemmin, koska hän oli 12-vuotias.
Tutustuimme toisiimme paremmin, kun yritimme molemmat päästä mukaan koulunäytelmään. Meistä tuli pian hyvät ystävät, vaikka meillä olikin ikäeroa kaksi vuotta. Varsin pian aloimme tavata iltapäivisin ja menimme kävelylle ja juttelemaan. Yhtenä keväisenä iltapäivänä ollessamme kävelemässä hän kysyi jotakin, mikä muuttaisi hänen elämänsä ikuisiksi ajoiksi.
Kerstin ihmetteli, miksi veljeni ja minä emme olleet koulun uskontotunneilla niin kuin useimmat muut oppilaat Itävallassa. Kerroin hänelle Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Sitten lausuin todistukseni ja kutsuin hänet yhteen nuorten toimintaan. Myöhemmin annoin hänelle Mormonin kirjan ja Liahonan.
Siitä lähtien Kerstin on ollut mukana jokaisessa kirkon toiminnassa ja käy kirkon kokouksissa joka sunnuntai. Hän on jopa osallistunut nuorisokonferenssiin. Aina kun voimme, kävelemme pienelle lähijoelle lukemaan pyhiä kirjoituksiamme ja tekemään Nuorten Naisten Edistyminen-ohjelmaa.
Valitettavasti Kerstin ei pääse kasteelle ennen kuin 18-vuotiaana. Hänen vanhempansa eivät halua aiheuttaa mitään riitoja sukulaistensa kanssa. Tästä esteestä huolimatta Kerstin on jo onnistunut saamaan äitinsä mukaan kirkkoon.
Kerstin tekee työtä myös lähetyssaarnaajien kanssa. Hän puhuu kirkosta jokaisen tapaamansa ihmisen kanssa ja on auttanut isäänsä innostumaan sukututkimusohjelmasta, vaikka isä ei olekaan kiinnostunut uskonnosta.
Kerstin on minulle esimerkki siitä, kuinka helppoa on puhua muiden kanssa evankeliumista ja kuinka taivaallinen Isämme valmistaa ihmisiä kuulemaan sanaansa. Meidän pitää vain avata suumme ja uskoa. Loppu hoituu itsestään.
kuvitus Amy Thompson