Mitä meidän pitäisi tehdä, kun emme tiedä, mitä tehdä?

Vanhin Stanley G. Ellis

seitsemänkymmenen koorumista

Herra odottaa meidän etsivän, tutkivan ja toimivan silloinkin kun meillä ei ole täyttä tietoa.

Kuva

Elder Stanley G. Ellis

Kun Nefi ja hänen veljensä eivät olleet toistuvista yrityksistä huolimatta onnistuneet saamaan pronssilevyjä Labanilta, Nefi päätti yrittää vielä viimeisen kerran tietämättä edeltä käsin, mitä hänen pitäisi tehdä (ks. 1. Nefi 4:6).

Monilla profeetoilla on kautta aikojen ollut samankaltainen haaste joutua toimimaan uskon varassa. Aadamia käskettiin uhraamaan, vaikka hän ei tiennyt syytä (ks. Moos. 5:5–6). Abraham lähti kotimaastaan matkatakseen uuteen perintömaahan tietämättä, missä se oli (ks. Hepr. 11:8; Abr. 2:3, 6). Paavali matkusti Jerusalemiin tietämättä, mitä hänelle hänen sinne saavuttuaan tapahtuisi (ks. Ap. t. 20:22). Joseph Smith polvistui metsikössä tietämättä, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä (ks. JS–H 19).

Mekin saatamme joutua tilanteisiin, joissa meitä vaaditaan ryhtymään toimeen, vaikka emme tiedä, mitä tehdä. Onneksi edellä mainitut kokemukset opettavat meille keinoja edetä epävarmuudesta huolimatta.

Nefi rohkaisi veljiään olemaan uskollisia Herran käskyjen pitämisessä (ks. 1. Nefi 4:1). Sitten hän toimi tuon uskon varassa. Hän hiipi kaupunkiin ja kulki Labanin taloa kohti Hengen johdattamana (ks. 1. Nefi 4:5–17). Henki kertoi hänelle paitsi mitä tehdä, myös miksi oli niin tärkeää, että hän teki niin (ks. 1. Nefi 4:12–14).

Aadam reagoi olemalla ”kuuliainen Herran käskyille” (Moos. 5:5). Abraham toimi uskossa ja sen johdosta ”asettui muukalaisena luvattuun maahan” (Hepr. 11:9). Paavali päätti olla pelkäämättä kahleita ja ahdinkoa ja sen sijaan saattaa loppuun ”Herralta Jeesukselta [saamansa] palvelutehtävän” (Ap. t. 20:23–24). Joseph Smith pohti pyhiä kirjoituksia ja päätti noudattaa kehotusta pyytää Jumalalta (ks. JS–H 13).

Velvollisuutemme toimia

Pyhissä kirjoituksissa meitä varoitetaan, ettei se, että ei tiedä, ole puolustus sille, että ei tee. Nefi halusi ”tietää sen, mitä [hänen isänsä] oli nähnyt” ja pohti sitä sydämessään, ja hänet ”temmattiin pois Herran Hengessä” (1. Nefi 11:1). Samaan aikaan Laman ja Lemuel ”väittelivät keskenään siitä, mitä [Lehi] oli puhunut heille” (1. Nefi 15:2).

Herra odottaa meidän etsivän, tutkivan ja toimivan – vaikka onkin asioita, joita emme tiedä ehkä koskaan tässä elämässä. Yksi noista asioista on Hänen toisen tulemisensa ajankohta. Hän sanoi: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42). Tämän epävarmuuden vuoksi presidentti Wilford Woodruff (1807–1898) neuvoi kirkon jäseniä valmistautumaan, mutta hän vakuutti, että hän istuttaisi edelleen kirsikkapuita.¹

”Kun elätte kelvollisesti ja valintanne on Vapahtajan opetusten mukainen ja teidän on toimittava, edetkää luottavaisin mielin”, sanoi vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista. Jos me olemme herkkiä Hengen kuiskauksille, vanhin Scott lisäsi, ”joko ajatuksenne hämärtyvät merkkinä väärästä valinnasta, tai tunnette rauhaa tai paloa sisällänne, mikä todistaa, että valintanne oli oikea [ks. OL 9:8–9]. Kun elätte vanhurskaasti ja toimitte luottaen, Jumala ei salli teidän mennä liian pitkälle antamatta varoittavaa tunnetta, mikäli olette tehneet väärän ratkaisun.”²

Koetelkaa Herraa

Kaksi kokemusta omasta elämästäni – kun en ole ollut varma siitä, mitä tehdä – havainnollistaa sitä, miten tärkeää on noudattaa käskyjä ja seurata eläviä profeettoja. Opiskellessani yliopistossa rahani loppuivat, joten hankin osa-aikatyön. Kun sain ensimmäisen palkkani, en tiennyt, riittäisikö se elättämään minut seuraavaan palkkaan asti. Mutta muistin Herran lupauksen kymmenyksistä: ”Koetelkaa minua tällä tavalla – –. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille – – runsaan siunauksen.” (Mal. 3:10.)

Päätin koetella Herraa. Maksoin ensin kymmenykseni, ja Hän siunasi minua niin, että selviydyin. Siinä samalla opin luottamaan Hänen lupauksiinsa.

Vuosia myöhemmin, kun meillä sisar Ellisin kanssa oli pieniä lapsia ja olin aloittamassa uutta uraa, työnantajani vaihtoi sairausvakuutusohjelmaa. Vanha ohjelma päättyisi 1. kesäkuuta ja uusi astuisi voimaan 1. heinäkuuta, joten olisimme kuukauden ajan ilman vakuutusta. Emme tienneet, mitä tehdä, mutta siinä vaiheessa muistimme presidentti N. Eldon Tannerin (1898–1982) puheen, jossa hän neuvoi kirkon jäseniä pitämään sairausvakuutuksensa aina voimassa.³

Puhuin yrityksen kanssa, ja me neuvottelimme sopimuksen, joka varmisti jatkuvan vakuutusturvan kesäkuunkin ajaksi. Kesäkuun 28. päivänä vanhin poikamme Matt putosi naapuruston uima-altaalla korkealta ponnahduslaudalta ja iskeytyi betonialustaan. Hänen kallonsa murtui ja hän sai aivotärähdyksen. Hänet kiidätettiin helikopterilla sairaalaan, missä asiantuntijat hoitivat häntä. Kustannukset olivat tähtitieteelliset ja olisivat vieneet meidät vararikkoon. Onneksi sairausvakuutus kattoi suurimman osan hänen hoidostaan.

Mitä meidän pitäisi tehdä?

Mitä meidän siis pitäisi tehdä, kun emme tiedä, mitä tehdä? Meidän ei tarvitse etsiä vastausta kauempaa kuin profeetoilta, pyhistä kirjoituksista ja Vapahtajalta. Nämä tärkeät avunlähteet opettavat meitä

etsimään vastauksia tutkimalla ja rukoilemalla
pitämään käskyt
luottamaan Herraan ja Hänen lupauksiinsa
seuraamaan profeettaa
etenemään uskossa ja pelkäämättä
saattamaan loppuun palvelutehtävämme.

Ja noudattakaamme näissä jokaisessa vaiheessa presidentti Boyd K. Packerin, kahdentoista apostolin koorumin presidentin, neuvoa: ”Noudattakaa aina, aina, Hengen kuiskauksia.”⁴

Valokuvakuvitus Matthew Reier

Abraham lähti kotimaastaan matkatakseen uuteen perintömaahan tietämättä, missä se oli. Hän toimi uskossa ja sen johdosta ”asettui muukalaisena luvattuun maahan”.

Meidän ei tarvitse etsiä vastausta kauempaa kuin profeetoilta, pyhistä kirjoituksista ja Vapahtajalta.

Vasemmalla: G. Bernard Bentonin teos Abraham lähtee Haranista; oikealla: kuvitus Gregg Thorkelson