Tunneperäisten ongelmien ratkaiseminen Herran tavalla

Presidentti Boyd K. Packer

kahdentoista apostolin koorumin presidentti

Tämä on ote yleiskonferenssipuheesta, joka pidettiin alunperin huhtikuussa 1978. Alaotsikot on lisätty; käännös tarkistettu. Koko puhe on sivustolla liahona.lds.org.

Kuva

President Boyd K. Packer

Kirkon jäsenet pyytävät piispoiltamme yhä useammin neuvoja sellaisissa ongelmissa, jotka koskevat enemmän tunneperäisiä tarpeita kuin tarvetta saada ruokaa, vaatteita tai suojaa.

Puheeni aiheena on sen vuoksi tunneperäisten ongelmien ratkaiseminen Herran tavalla.

Onneksi ajallisen huoltotyön periaatteet soveltuvat yhtä hyvin tunneperäisiin ongelmiin. – –

Omavaraisuuden periaatteita

Huoltotyökäsikirjassa sanotaan: ”[Meidän on] innokkaasti opetettava ja kehotettava kirkon jäseniä olemaan täysin voimiensa mukaan omavaraisia. Ei kukaan todellinen myöhempien aikojen pyhä – – siirrä vapaaehtoisesti itseltään pois oman elatuksensa taakkaa. Niin pitkään kuin hän voi, hän hankkii Kaikkivaltiaan innoituksella ja omalla työllään itselleen elämän perustarpeet.” ([1952], s. 2.) – –

Me olemme onnistuneet melko hyvin opettamaan myöhempien aikojen pyhille, että heidän tulee huolehtia omista aineellisista tarpeistaan ja sitten edistää niiden hyvinvointia, jotka eivät pysty elättämään itseään.

Jos joku jäsen on kykenemätön elättämään itseään, hänen tulee ensiksi kääntyä oman perheensä puoleen ja sitten kirkon, tässä järjestyksessä. – –

Kun ihmiset ovat kykeneviä mutta haluttomia huolehtimaan itsestään, niin meidän tehtävänämme on toteuttaa Herran lausuntoa, että se, joka on laiska, ei saa syödä työmiehen leipää. (Ks. OL 42:42.)

Yksinkertaisena sääntönä on ollut pitää huolta itsestään. Tämä totuuden säe on ollut jonkinlaisena mallina: ”Käytä loppuun, kuluta puhki, tyydy siihen tai ole ilman.”

Kun kirkon huolto-ohjelma ensi kerran tehtiin tiettäväksi vuonna 1936, ensimmäinen presidenttikunta sanoi:

” Kirkon pyrkimyksenä on auttaa ihmisiä auttamaan itseään” (Huoltotyökäsikirja, s. 1, kursivointi lisätty). – –

Se on järjestelmä, joka auttaa ihmisiä auttamaan itseään, eikä nopea almujenjakojärjestelmä. Se edellyttää kaikkien henkilökohtaisten ja perheen voimavarojen huolellista inventointia, ja ne kaikki on otettava käyttöön ennen kuin mitään lisätään ulkopuolelta.

Piispa ei ole suinkaan epäystävällinen tai tunteeton vaatiessaan jäsentä tekemään työtä siinä määrin kuin tämä suinkin pystyy kirkosta saamaansa huoltotyöapua vastaan.

Kenenkään jäsenen ei tule tuntea vähäisintäkään kiusaantuneisuutta siitä, että on saanut apua kirkosta, jos hän on puolestaan tehnyt kaiken voitavansa. – –

Sanomani ydin on tämä: Sama periaate – omavaraisuus – pätee hengelliseen ja tunneperäiseen elämään. – –

Ellemme pidä varaamme, aiheutamme helposti itsellemme tunneperäisesti (ja niin ollen myös hengellisesti) juuri sen, mitä olemme sukupolvien ajan niin suurin ponnistuksin pyrkineet aineellisella tasolla välttämään.

Neuvonta

Näyttää siltä, että keskuudessamme on kehittymässä kulkutaudin kaltainen tarve saada neuvontaa, mikä vie hengellistä voimaa kirkosta suurin piirtein samaan tapaan kuin vilustuminen vie enemmän ihmiskunnan voimia kuin mikään muu sairaus. – –

Kuvaannollisesti puhuen moni piispa pitää työpöytänsä kulmalla suuren pinon hoitomääräyksiä tunneperäisiä ongelmia varten.

Kun joku tulee piispan luokse ongelmineen, niin valitettavasti piispa arvelematta jakelee määräyksiä pysähtymättä ajattelemaan, mitä hän saa aikaan seurakuntansa jäsenissä. – –

Hengellinen riippumattomuus ja omavaraisuus on yksi kantava voima kirkossa. Jos me riistämme jäseniltä tämän, niin miten he voivat saada ilmoitusta itseään varten? Miten he silloin tietävät, että on olemassa Jumalan profeetta? Miten he voivat saada vastauksia rukouksiin? Miten he voivat tietää varmuudella itse? – –

Sovellus perheeseen

Isän vastuuna on johtaa perhettään.

Joskus me kaikkine hyvine aikomuksinemme vaadimme niin paljon sekä lapsilta että isältä, ettei isä pysty siihen.

Piispa, jos minun poikani tarvitsee neuvontaa, niin se on ensi kädessä minun velvollisuuteni ja toiseksi sinun.

Piispa, jos minun poikani tarvitsee virkistystoimintaa, niin minun tulee tarjota sitä ensin ja toiseksi sinun.

Jos minun poikani tarvitsee ojennusta, sen tulee ensiksi olla minun tehtäväni ja toiseksi sinun.

Jos minä epäonnistun isänä, niin auta minua ensin ja sitten minun lapsiani.

Älä ota liian kärkkäästi minulta tehtävääni lasteni kasvattajana.

Älä ole liian kärkäs neuvomaan heitä ja ratkaisemaan kaikkia heidän ongelmiaan. Anna minun tehdä se heidän kanssaan. Se on minun tehtäväni.

Me elämme aikaa, jolloin vastustaja korostaa joka taholla välittömän tyydytyksen filosofiaa. Me näytämme vaativan kaikkea välittömästi mukaan luettuina välittömät ratkaisut ongelmiimme. – –

Elämä on tarkoitettu haasteeksi. On normaalia kärsiä jonkin verran levottomuutta, jonkin verran masennusta, jonkin verran pettymystä, jopa jonkin verran epäonnistumista.

Opettakaa jäsenillemme, että jos heillä on oikein kurja päivä aina silloin tällöin tai useita peräkkäin, heidän tulee pysyä lujina ja kohdata ne. Kaikki järjestyy.

Meidän kamppailuillamme elämässä on suuri tarkoitus.

Omavaraisuuden eli henkilökohtaisen riippumattomuuden periaate on olennaisen tärkeä onnelliselle elämälle.