Taivaiden avaaminen
Haluatteko tuntea Jumalan rakkautta voimallisemmin elämässänne? Haluatteko tuntea olevanne suuremmassa sopusoinnussa Hänen Henkensä kanssa? Haluatteko, että taivaat avautuvat teille päivittäin?
On olemassa keino, jolla voitte tuntea Jumalan ikuisen rakkauden päivittäin ja juoda elävien vesien lähteestä (ks. 1. Nefi 11:25). Se noudattaa profeetta Joseph Smithin antamaa mallia hänen mennessään metsikköön varhain eräänä aamuna vuonna 1820 etsimään vastauksia kysymyksiinsä. Puhun aamun hartaushetkestä, joka käytetään rukoukseen, mietiskelyyn ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Jos pidätte hartaushetken joka aamu, vaikka se kestäisi vain muutaman minuutin, teitä siunataan suuresti. Minä tiedän, että niin tapahtuu.
Pakoon melua ja hälinää
Profeetta Joseph Smith teki kerran tämän kiinnostavan havainnon taivaiden aukeamisesta: ”Pyhän Hengen lahjan ilmenemiset, enkelien palvelus tai Jumalan voiman, majesteettisuuden tai kirkkauden laajeneminen ilmenivät hyvin harvoin julkisesti – –. Mutta yleisemmin kun enkeleitä on tullut tai Jumala on ilmoittanut itsensä, se on tapahtunut ihmisille yksityisesti heidän huoneessaan, erämaassa tai pellolla, ja yleensä se on tapahtunut ilman melua tai hälinää.”1
Valitettavasti nykyajan elämä on täynnä melua ja hälinää. Yhteiskuntamme tarjoaa niin monia häiriötekijöitä, että ellemme järjestä aikaa ja pyri erottamaan itseämme niistä, Hengen ääni ei kenties tavoita meitä. Siksi eräänä kevätpäivänä vuonna 1820 Joseph Smith lähti varhain kodistaan mennäkseen metsikköön, niin että hän voisi esittää rukoillen uskontoa koskevan kysymyksensä hiljaisessa, syrjäisessä paikassa. Vastaus tuli hämmästyttävän selkeästi, kun sekä taivaallinen Isä että Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle aloittaen aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden (ks. JS–H 14–19).
Samalla tavoin keino, jolla me saamme tarvitsemamme hengellisen voiman, on se, että menemme omaan ”pyhään lehtoomme”, kuten presidentti Thomas S. Monson sitä kerran kuvasi. Hän opetti silloin piispoja, mutta neuvo soveltuu kaikkiin kirkon jäseniin: ”Jokainen piispa tarvitsee pyhän lehdon, jonne hän voi vetäytyä mietiskelemään ja rukoilemaan johdatusta. Minun lehtoni oli seurakuntamme vanha kappeli. En pysty laskemaan, kuinka monta kertaa minä myöhään yön pimeydessä kuljin sinne seisoakseni rakennuksessa, jossa minut oli siunattu, konfirmoitu ja asetettu pappeuteen, jossa olin saanut opetusta ja jossa minut lopulta oli kutsuttu johtotehtävään. Katulamppu valaisi kappelia niukasti, ei kuulunut ääntäkään, kukaan ei häirinnyt. Käsi puhujankorokkeen kaiteella minä polvistuin ja kerroin Hänelle ajatuksistani, huolistani ja ongelmistani.”2
Tietenkään nämä ”pyhän lehdon” hetket eivät toistu samanlaisina kuin mitä profeetta Josephille tapahtui pyhässä lehdossa. Me emme aloita näitä hartaushetkiä odottaen näkevämme Isän ja Pojan yhtään enempää kuin Joseph Smithkään odotti. Mutta voimme luottaa siihen, että taivaallinen Isä vastaa rukouksiimme. Se, miten Hän vastaa niihin, riippuu kuitenkin Hänestä.
Siinä, että varaa itselleen hiljaisen, rukouksen ja mietiskelyn täyttämän hetken, on suurta voimaa. Pohdiskellessamme levollisesti me voimme oppia tuntemaan Isän ja Hänen Poikansa (ks. Ps. 46:11; OL 101:16).
Aamurukouksen ja pyhien kirjoitusten tutkimisen voima
Palvellessani lähetysjohtajana Havaijissa minulla oli monia tilaisuuksia puhua nuorten lähetyssaarnaajavanhimpien ja -sisarten kanssa, jotka pyrkivät kehittymään paremmiksi lähetyssaarnaajiksi. Muistan yhden lähetyssaarnaajan, joka lannistui täysin. Lähetystyöstä oli tullut hänelle kestämätöntä, ja hän alkoi epäillä todistustaan. Hän tuli luokseni pyytämään, että lähettäisin hänet kotiin.
Sen sijaan pyysin häntä noudattamaan Nefin esimerkkiä mietiskelystä ja rukoilemisesta huoltensa ja toiveidensa johdosta (ks. 1. Nefi 10:17; 11:1). Olen noudattanut tätä menetelmää monen vuoden ajan, ja se on menetelmä, jota monet muut kirkon johtavat auktoriteetit noudattavat. Pyysin lähetyssaarnaajaa palaamaan asunnolleen ja tekemään seuraavaa:
-
Nouse vuoteesta aikaisin – hänen tapauksessaan muutamaa minuuttia ennen puoli seitsemää.
-
Voimistele muutama minuutti.
-
Peseydy ja aja partasi – siistiydy.
-
Pukeudu päivää varten.
-
Mene johonkin hiljaiseen paikkaan asunnossasi.
-
Polvistu, nöyrry taivaallisen Isän edessä ja käänny Hänen puoleensa. Puhu Hänen kanssaan kunnioittavassa rukouksessa.
-
Odota Hänen pyhää innoitustaan pyhiä kirjoituksia tai hiljattaista yleiskonferenssipuhetta pohtien ja mieti kohtaamiasi ongelmia.
Lupasin tälle nuorelle vanhimmalle, että jos hän tekisi niin ja uppoutuisi pyhiin kirjoituksiin, etenkin Mormonin kirjaan, muutamaksi minuutiksi joka päivä, hän kokisi ilon tunteita ja saisi voimaa jatkaa eteenpäin.3
Hän tuli tapaamaan minua joitakin päiviä myöhemmin. Silmät kyynelissä hän kertoi minulle varhaisaamun hartaushetkissään saamistaan kokemuksista. Hän palveli suurenmoisesti Herran palvelijana ja suoritti lähetystyönsä kunniakkaasti loppuun. Hänen vaimonsa kertoi minulle äskettäin, että hän nousee edelleen varhain viettääkseen kahdenkeskisen hetken taivaallisen Isänsä kanssa.
Opetin tämän saman periaatteen jokaiselle lähetyssaarnaajalle, jota minulla oli etuoikeus johtaa. Olin huolissani siitä, ettemme tehneet kaikkea voitavaamme tuodaksemme evankeliumin valon havaijilaisille. Suhteellisen pian sen jälkeen kun lähetyssaarnaajat aloittivat tämän käytännön, jäseniltä saamamme nimiviitteiden määrä lisääntyi, opetustilaisuuksia karttui ja kasteiden määrä lähetyskentällämme kaksinkertaistui ja sitten kolminkertaistui. Kaikki se tapahtui sen ansiosta, että Pyhän Hengen voima tehosti lähetyssaarnaajien työtä.
Tunnen oman kokemuksen perusteella sen hengellisen voiman, jota voitte saada elämäänne, jos noudatatte tätä menetelmää. Tunnette Jumalan rakkautta ja henkenne puhdistavaa elpymistä (ks. 1. Nefi 11:22–25; OL 50:28–29). Koette ilmoituksen hetkiä, jolloin Henki kuiskaa hengellenne, mitä teidän on tehtävä ollaksenne parempia isiä, parempia äitejä, parempia poikia tai tyttäriä, parempia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.
Ratkaisujen löytäminen jokapäiväisiin ongelmiin
Tunnen erään hyvän kirkon jäsenen, joka on onnellisesti naimisissa ja kuuden hienon lapsen äiti. Hän yrittää olla paras mahdollinen kumppani miehelleen ja paras mahdollinen äiti lapsilleen. Hän on tehokas Nuorten Naisten johtaja seurakunnassaan. Joskus hänestä kuitenkin tuntuu, ettei hän ole tarpeeksi hyvä. Hän lannistuu ja tuntee sielussaan tyhjyyttä.
Hän tuli kerran luokseni miehensä kanssa ja kuvaili voimattomuutta, jota hän kokee sellaisina aikoina. Hän oli keskustellut huolestaan pappeusjohtajiensa kanssa ja erityisesti miehensä kanssa mutta ei ollut vielä saanut huojennusta. Ehdotin, että sen jälkeen kun hänen miehensä lähtisi työhön ja lapset olisivat koulussa, hän etsisi kodistaan jonkin paikan ja viettäisi siellä kunnioittavan ja nöyrän hetken taivaallisen Isänsä kanssa. Ehdotin, että hän ilmaisisi kiitollisuutensa Jumalalle siunauksistaan ja odottaisi sitten Hänen pyhää innoitustaan. Hän sitoutui tekemään niin päivittäin.
Jokin aika sen jälkeen sain häneltä kirjeen. Hän sanoi, että kun hän polvistui noina hiljaisina hetkinä joka päivä ja laski taakkansa taivaallisen Isän jalkojen juureen, taivaallinen Isä hälvensi hänen huolensa. Hän tunsi suuren arvonsa taivaallisen Isän silmissä ja oppi enemmän ”parantajan taidosta”4 Isän parantaessa hänen sielunsa.
Syvempää ymmärrystä sovituksesta
Kun käytämme päivittäistä hartaushetkeämme saadaksemme enemmän hengellistä voimaa, meitä siunataan syvemmällä ymmärryksellä taivaallisesta Isästä sekä Vapahtajasta ja Hänen sovituksestaan. Saamme maistaa ”Jeesuksen hyvyyttä” (Morm. 1:15). Tunnemme ”tavattoman suurella ilolla” (1. Nefi 8:12) Hänen iankaikkisen rakkautensa voiman. Opimme rakastamaan Vapahtajaa vieläkin enemmän sen johdosta, mitä Hän teki hyväksemme palvelutyössään kuolevaisuudessa – etenkin Getsemanessa, ristillä ja ylösnousemuksessa – ja sen johdosta, mitä Hän edelleen tekee hyväksemme tänä päivänä (ks. Joh. 6:51; Alma 7:11–12).
Useita vuosia sitten vanhin Melvin J. Ballard (1873–1939) kahdentoista apostolin koorumista sai erään kokemuksen ollessaan käymässä Fort Peckin intiaanireservaatissa Montanan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tuolloin hän tarvitsi innoitusta ja voimaa auttaakseen sen yhteisön ihmisiä.
Hän näki eräänä yönä unen, jossa hänet ohjattiin huoneeseen, jossa hän näki ”loistavimman olennon, mitä olen voinut koskaan kuvitella, ja minua vietiin eteenpäin esiteltäväksi Hänelle. – – Hän hymyili, kutsui minua nimeltä ja avasi minulle sylinsä. Vaikka eläisin miljoonan vuoden ikäiseksi, en koskaan unohtaisi sitä hymyä. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli minua painaessaan minut rintaansa vasten, ja Hän siunasi minua, kunnes olin aivan haltioissani. Kun Hän oli tehnyt niin, lankesin Hänen jalkoihinsa, ja silloin näin naulojen jäljet. Ja kun suutelin niitä syvän ilon täyttäessä koko olemukseni, tunsin todellakin olevani taivaassa. Ajattelin – – silloin: Oi, jos voisin – – mennä Hänen eteensä ja saada tunteen, joka minulla silloin oli – – , antaisin kaiken, mitä olen ja koskaan toivon olevani!
Tiedän – yhtä varmasti kuin tiedän itse eläväni – että Hän elää.”5
En tiedä, saatteko te samankaltaisen kokemuksen tässä elämässä, mutta tiedän, että jos jatkatte päivittäisiä hetkiänne taivaallisen Isän kanssa kotinne hiljaisissa paikoissa, tulette tuntemaan Hänet ja Vapahtajamme toisin kuin millään muulla tavalla (ks. 3. Nefi 19:16–23, 25–29). Kunpa tekisitte niin ja taivaat avautuisivat teille kaikin loistavin tavoin, jotka taivaallinen Isänne on valmistanut teille. ◼
Valokuvakuvitus Ruth Sipus
Näkymä kirkon elokuvasta Palautus.