2009
Kauan kadoksissa ollut aarre
Elokuu 2009


Kauan kadoksissa ollut aarre

David R. Hanks, Arizona, USA

Istuessani jokin aika sitten odottamassa pappeuskokouksen alkamista kotiopetustoverini mainitsi, että pyhät kirjoitukseni olivat seurakunnan löytötavaroissa.

Kun katsoin viereeni, näin kuitenkin, että minulla oli yhä uudet pyhät kirjoitukseni, jotka vaimoni oli minulle antanut. Mitä vanhoihin pyhiin kirjoituksiini tuli, ne olivat korissa tuolin vieressä olohuoneessamme. Olin ymmälläni.

”Mikä on toisen etunimesi alkukirjain?” toverini kysyi.

”R”, sanoin.

”Se nimi niissä oli”, hän vastasi. ”Käyn hakemassa ne sinulle.”

Hän palasi hetken päästä ja ojensi minulle Raamatun, jonka etukannessa oli nimeni haalistunein kultakirjaimin. Tunnistin sen heti. Yritin avata vanhojen mustien suojakansien vetoketjun. Kirja aukeni ensimmäiseltä sivulta, jossa oli isäni käsialalla kirjoitettu viesti. Pitelin Raamattua, jonka vanhempani olivat antaneet minulle 12-vuotispäivälahjaksi.

Asuin nyt Arizonassa, ja olin nähnyt tämän Raamatun edellisen kerran asuessani Utahissa valmistautuessani lähetystyöhön. Otin seminaarissa käyttämäni pyhät kirjoitukset mukaan lähetyskentälle ja jätin tämän Raamatun kotiin. Mielestäni oli ällistyttävä sattuma, että vanha Raamattuni oli voinut jotenkin kulkeutua yli 30 vuoden takaa vanhempieni kodista Utahista seurakuntakeskukseeni Arizonassa.

Isäni, pyhien kirjoitusten tutkija, juurrutti minuun varhaisella iällä halun lukea ja tutkia Jumalan sanaa. Osa viestistä, jonka hän oli kirjoittanut Raamattuuni, neuvoi ja johdatti minua Aaronin pappeuden saamiseen:

”David, nyt 12-vuotispäivänäsi saat Aaronin pappeuden diakonina ja sinusta tulee Herran palvelija kuten kaimastasi, kuningas Daavidista. Kun hän toimi viisaasti, Herra siunasi häntä.

Niin käy sinullekin. Jos toimit viisaasti ja seuraat Herraa, Hän siunaa sinua ja kutsuu sinut palvelukseensa.

Ole luja ja uskollinen, poikani. Tutki tätä kirjaa uutterasti, niin se antaa sinulle voimaa.”

Isäni sanat ovat minulle yhtä merkityksellisiä nyt kuin ne olivat 30 vuotta sitten, ehkä jopa merkityksellisempiä. Kuinka kiitollinen olenkaan, että sain jälleen lahjaksi ensimmäisen Raamattuni ja isäni ajattomat neuvot. ◼