1 Ennussana Moabista.Näin käy: yöllä se murskataan,autio on Ar-Moab.Näin käy: yöllä se murskataan,autio on Kir-Moab.

2 Itkemään uhrikukkuloillenousevat Dibonin asukkaat.Nebonvuorella ja MedebassaMoab valittaa.Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,jokaisen parta leikattu pois.

3 Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinähe kulkevat kujilla,katoilta kuuluu itkua,toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.

4 Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale,Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni.Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan,Moabin rohkeus pettää.

5 Minun sydämeni huutaa Moabin hätää.Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti.He nousevat itkien Luhitin solaa,sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivatHoronaimin tiellä.

6 Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi,ruoho kuivuu, kasvit katoavat,ei mikään vihannoi.

7 Pakenijat kantavat tavaransa,sen mitä heillä on jäljellä,Arabimin uoman yli.

8 Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan,valitus kaikuu Eglaimiin,kaikuu Beer-Elimiin saakka.

9 Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina.Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa:lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun,niiden rippeiden kimppuun,jotka jäivät jäljelle Moabista.