1 Katso, veljeni, ettekö muista lukeneenne profeetta Senosin sanoja, jotka hän puhui Israelin huoneelle, sanoen:

2 Kuule, oi sinä Israelin huone, ja kuuntele minun, Herran profeetan, sanoja.

3 Sillä katso, näin sanoo Herra: Minä vertaan sinua, oi Israelin huone, jaloon oliivipuuhun, jonka mies otti ja jota hän ravitsi viinitarhassaan; ja se kasvoi ja kävi vanhaksi ja alkoi lahota.

4 Ja tapahtui, että viinitarhan isäntä meni sinne ja näki, että hänen oliivipuunsa alkoi lahota; ja hän sanoi: Minä leikkaan sen ja käännän maata sen ympäriltä ja ravitsen sitä, niin että se kenties versoo nuoria ja hentoja oksia eikä menehdy.

5 Ja tapahtui, että hän leikkasi sen ja käänsi maata sen ympäriltä ja ravitsi sitä sanansa mukaisesti.

6 Ja tapahtui, että monen päivän kuluttua se alkoi kasvaa jonkin verran, nuoria ja hentoja oksia; mutta katso, sen latvus alkoi menehtyä.

7 Ja tapahtui, että viinitarhan isäntä näki sen, ja hän sanoi palvelijalleen: Tämän puun menettäminen surettaa minua; mene sen vuoksi leikkaamaan oksia villistä oliivipuusta ja tuo ne tänne minulle; ja me leikkaamme pois nuo pääoksat, jotka alkavat kuivettua, ja heitämme ne tuleen palamaan.

8 Ja katso, sanoo viinitarhan herra, minä otan pois monta näistä nuorista ja hennoista oksista, ja minä oksastan ne, mihin tahdon; eikä ole väliä, vaikka tämän puun juuri menehtyisi, sillä minä voin säilyttää sen hedelmän itselläni; sen vuoksi minä otan nämä nuoret ja hennot oksat ja oksastan ne, mihin tahdon.

9 Ota sinä villin oliivipuun oksat ja oksasta ne niiden sijaan; ja nämä, jotka minä olen leikannut pois, minä heitän tuleen ja poltan ne, jotta ne eivät olisi tiellä viinitarhassani.

10 Ja tapahtui, että viinitarhan herran palvelija teki viinitarhan herran sanan mukaisesti ja oksasti puuhun villin oliivipuun oksia.

11 Ja viinitarhan herra käski kääntää maata sen ympäriltä ja leikata ja ravita sitä, sanoen palvelijoillensa: Tämän puun menettäminen surettaa minua; sen vuoksi, voidakseni kenties säilyttää sen juuret, niin etteivät ne menehtyisi, voidakseni säilyttää ne itselläni, olen tämän tehnyt.

12 Mene siis työhösi; tarkkaile puuta ja ravitse sitä sanojeni mukaisesti.

13 Ja nämä minä sijoitan viinitarhani etäisimpään osaan, minne tahdon, ei sillä ole väliä sinulle; ja minä teen sen säilyttääkseni itselläni puun luonnolliset oksat sekä kootakseni talteen sen hedelmää toisen vuodenajan varalle, itseäni varten; sillä tämän puun ja sen hedelmän menettäminen surettaa minua.

14 Ja tapahtui, että viinitarhan herra meni menojaan ja kätki jalon oliivipuun luonnolliset oksat viinitarhan etäisimpiin osiin, yhdet yhtäälle ja toiset toisaalle, tahtonsa ja mielensä mukaisesti.

15 Ja tapahtui, että kului pitkä aika, ja viinitarhan herra sanoi palvelijalleen: Tule, menkäämme alas viinitarhaan tehdäksemme työtä viinitarhassa.

16 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sekä palvelija menivät alas viinitarhaan tekemään työtä. Ja tapahtui, että palvelija sanoi isännälleen: Katso, katso tänne; katso puuta.

17 Ja tapahtui, että viinitarhan herra katsoi ja näki puun, johon villit oliivipuun oksat oli oksastettu; ja se oli kasvanut ja alkanut kantaa hedelmää. Ja hän näki sen olevan hyvää; ja sen hedelmä oli luonnollisen hedelmän kaltaista.

18 Ja hän sanoi palvelijalle: Katso, villin puun oksat ovat saaneet kosteutta sen juuresta, niin että sen juuri on tuottanut paljon voimaa; ja sen juuren paljon voiman tähden villioksat ovat tuottaneet jaloa hedelmää. Nyt, ellemme olisi oksastaneet näitä oksia, puu olisi menehtynyt. Ja nyt, katso, minä kokoan talteen paljon hedelmää, jota niiden puu on tuottanut; ja sen hedelmää minä kokoan talteen toisen vuodenajan varalle, omaa itseäni varten.

19 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sanoi palvelijalle: Tule, menkäämme viinitarhan etäisimpään osaan katsomaan, eivätkö puun luonnollisetkin oksat ole tuottaneet paljon hedelmää, jotta voisin koota talteen niiden hedelmää toisen vuodenajan varalle, omaa itseäni varten.

20 Ja tapahtui, että he menivät sinne, minne isäntä oli kätkenyt puun luonnolliset oksat, ja hän sanoi palvelijalle: Katso näitä; ja hän näki ensimmäisen tuottaneen paljon hedelmää; ja hän näki myös, että se oli hyvää. Ja hän sanoi palvelijalle: Ota niiden hedelmää ja kokoa sitä talteen toisen vuodenajan varalle, jotta voin säilyttää sen omaa itseäni varten; sillä katso, hän sanoi, näin pitkän ajan olen sitä ravinnut, ja se on tuottanut paljon hedelmää.

21 Ja tapahtui, että palvelija sanoi isännälleen: Miksi tulit tänne istuttamaan tämän puun, tai tämän puun oksan? Sillä katso, se oli koko viinitarhasi maan karuin kohta.

22 Ja viinitarhan herra sanoi hänelle: Älä neuvo minua; minä tiesin, että se oli karu kohta maata; niinpä minä sanoin sinulle, että olen ravinnut sitä näin pitkän ajan, ja sinä näet, että se on tuottanut paljon hedelmää.

23 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sanoi palvelijalleen: Katso tänne; katso, minä olen istuttanut toisenkin oksan puusta; ja sinä tiedät, että tämä maan kohta oli karumpi kuin ensimmäinen. Mutta katso puuta. Minä olen ravinnut sitä näin pitkän ajan, ja se on tuottanut paljon hedelmää; kerää sen tähden se ja kokoa se talteen toisen vuodenajan varalle, jotta voin säilyttää sen omaa itseäni varten.

24 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sanoi jälleen palvelijalleen: Katso tänne ja näe toinenkin oksa, jonka olen istuttanut; näethän, että minä olen ravinnut sitäkin, ja se on tuottanut paljon hedelmää.

25 Ja hän sanoi palvelijalle: Katso tänne ja näe viimeinen. Katso, tämän minä olen istuttanut hyvään kohtaan maata; ja minä olen ravinnut sitä näin pitkän ajan, ja vain osa puusta on tuottanut jaloa hedelmää, ja toinen osa puusta on tuottanut villiä hedelmää; katso, minä olen ravinnut tätä puuta samoin kuin toisiakin.

26 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sanoi palvelijalle: Leikkaa pois ne oksat, jotka eivät ole tuottaneet hyvää hedelmää, ja heitä ne tuleen.

27 Mutta katso, palvelija sanoi hänelle: Leikatkaamme sitä ja kääntäkäämme maata sen ympäriltä ja ravitkaamme sitä vähän kauemmin, jotta se kenties tuottaisi sinulle hyvää hedelmää, niin että voit koota sitä talteen toisen vuodenajan varalle.

28 Ja tapahtui, että viinitarhan herra ja viinitarhan herran palvelija ravitsivat kaikkea viinitarhan hedelmää.

29 Ja tapahtui, että oli kulunut pitkä aika, ja viinitarhan herra sanoi palvelijalleen: Tule, menkäämme alas viinitarhaan tehdäksemme taas työtä viinitarhassa. Sillä katso, aika lähestyy, ja pian tulee loppu; sen vuoksi minun on koottava talteen hedelmää toisen vuodenajan varalle, omaa itseäni varten.

30 Ja tapahtui, että viinitarhan herra ja palvelija menivät alas viinitarhaan; ja he tulivat sen puun luokse, jonka luonnolliset oksat oli katkaistu pois ja johon villioksat oli oksastettu; ja katso, puu notkui kaikenlaista hedelmää.

31 Ja tapahtui, että viinitarhan herra maistoi hedelmää, jokaista lajia määränsä mukaisesti. Ja viinitarhan herra sanoi: Katso, näin pitkän ajan me olemme ravinneet tätä puuta, ja minä olen koonnut itseäni varten talteen paljon hedelmää toisen vuodenajan varalle.

32 Mutta katso, tällä kertaa se on tuottanut paljon hedelmää, eikä mikään siitä ole hyvää. Ja katso, siinä on kaikenlaista huonoa hedelmää; eikä siitä ole minulle mitään hyötyä, huolimatta kaikesta työstämme; ja nyt tämän puun menettäminen surettaa minua.

33 Ja viinitarhan herra sanoi palvelijalle: Mitä me teemme puulle, jotta voisin jälleen säilyttää siitä hyvää hedelmää omaa itseäni varten?

34 Ja palvelija sanoi isännälleen: Katso, koska sinä oksastit villin oliivipuun oksat puuhun, ne ovat ravinneet juuria, niin että ne ovat elossa eivätkä ole menehtyneet; sen vuoksi sinä näet, että ne ovat vielä hyvät.

35 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sanoi palvelijalleen: Puusta ei ole minulle mitään hyötyä, eikä sen juurista ole minulle mitään hyötyä, niin kauan kuin se tuottaa kelvotonta hedelmää.

36 Kuitenkin minä tiedän, että juuret ovat hyvät, ja minä olen säilyttänyt ne omaa tarkoitustani varten; ja suuren voimansa tähden ne ovat tähän asti tuottaneet villioksista hyvää hedelmää.

37 Mutta katso, villioksat ovat kasvaneet ja ovat tulleet sen juuria voimakkaammiksi; ja koska villioksat ovat voittaneet sen juuret, se on tuottanut paljon kelvotonta hedelmää; ja koska se on tuottanut niin paljon kelvotonta hedelmää, sinä näet, että se alkaa menehtyä; ja pian siitä tulee kypsä heitettäväksi tuleen, ellemme tee jotakin sen säilyttämiseksi.

38 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sanoi palvelijalleen: Menkäämme alas viinitarhan etäisimpiin osiin katsomaan, ovatko luonnollisetkin oksat tuottaneet kelvotonta hedelmää.

39 Ja tapahtui, että he menivät alas viinitarhan etäisimpiin osiin. Ja tapahtui, että he näkivät, että luonnollistenkin oksien hedelmä oli turmeltunut, eli ensimmäisen ja toisen ja myös viimeisen; ja ne kaikki olivat turmeltuneet.

40 Ja viimeisen villihedelmät olivat voittaneet sen osan puusta, joka tuotti hyvää hedelmää, niin että oksa oli kuivettunut ja kuollut.

41 Ja tapahtui, että viinitarhan herra itki ja sanoi palvelijalle: Mitä muuta olisin voinut tehdä viinitarhalleni?

42 Katso, minä tiesin, että kaikki viinitarhan hedelmät, paitsi nämä, olivat turmeltuneet. Ja nyt nämäkin, jotka ovat kerran tuottaneet hyvää hedelmää, ovat turmeltuneet; ja nyt mitkään viinitarhani puut eivät kelpaa muuhun kuin maahan kaadettaviksi ja tuleen heitettäviksi.

43 Ja katso, tämän viimeisen, jonka oksa on kuivettunut, minä istutin hyvään kohtaan maata; niin, nimittäin sellaiseen, jota pidin kaikkia muita viinitarhani maan osia oivallisempana.

44 Ja sinä näit, että minä myös hakkasin maahan sen, mikä oli tiellä tässä kohdassa maata, niin että saatoin istuttaa tämän puun sen sijaan.

45 Ja sinä näit, että osa siitä tuotti hyvää hedelmää ja osa siitä tuotti villihedelmää; ja koska minä en leikannut sen oksia ja heittänyt niitä tuleen, katso, ne ovat voittaneet hyvän oksan, niin että se on kuivettunut.

46 Ja nyt, katso, kaikesta viinitarhani hoidosta huolimatta sen puut ovat turmeltuneet, niin etteivät ne tuota hyvää hedelmää; ja nämä minä olin toivonut voivani säilyttää kootakseni talteen niiden hedelmää toisen vuodenajan varalle, omaa itseäni varten. Mutta katso, niistä on tullut villin oliivipuun kaltaisia, eivätkä ne kelpaa muuhun kuin maahan kaadettaviksi ja tuleen heitettäviksi; ja niiden menettäminen surettaa minua.

47 Mutta mitä muuta minä olisin voinut tehdä viinitarhassani? Olenko minä antanut käteni herpaantua, niin etten ole ravinnut sitä? Ei, minä olen ravinnut sitä, ja minä olen kääntänyt maata ympäriinsä, ja minä olen leikannut sitä, ja minä olen lannoittanut sitä; ja minä olen ojentanut kättäni melkein kaiken päivää, ja loppu lähestyy. Ja viinitarhani kaikkien puiden maahan kaataminen ja niiden heittäminen tuleen palamaan surettaa minua. Kuka on turmellut viinitarhani?

48 Ja tapahtui, että palvelija sanoi isännälleen: Eikö se johdu viinitarhasi korkeudesta – eivätkö sen oksat ole voittaneet juuria, jotka ovat hyvät? Ja koska oksat ovat voittaneet sen juuret, katso, ne ovat kasvaneet nopeammin kuin juurien voima, ottaen voiman itsellensä. Katso, minä sanon, eikö tämä ole syy siihen, että sinun viinitarhasi puut ovat turmeltuneet?

49 Ja tapahtui, että viinitarhan herra sanoi palvelijalle: Menkäämme kaatamaan maahan viinitarhan puut ja heittämään ne tuleen, niin että ne eivät ole tiellä viinitarhassani, sillä minä olen tehnyt kaiken. Mitä muuta minä olisin voinut tehdä viinitarhani hyväksi?

50 Mutta katso, palvelija sanoi viinitarhan herralle: Säästä sitä vielä vähän kauemmin.

51 Ja herra sanoi: Kyllä, minä säästän sitä vielä vähän kauemmin, sillä viinitarhani puiden menettäminen surettaa minua.

52 Ja nyt, ottakaamme oksia näistä, jotka olen istuttanut viinitarhani etäisimpiin osiin, ja oksastakaamme ne siihen puuhun, josta ne ovat peräisin; ja leikatkaamme puusta ne oksat, joiden hedelmä on kaikkein karvainta, ja oksastakaamme niiden sijaan puun luonnollisia oksia.

53 Ja tämän minä teen, jotta puu ei menehtyisi, jotta voisin kenties säilyttää itselläni sen juuret omaa tarkoitustani varten.

54 Ja katso, puun luonnollisten oksien juuret, jotka minä istutin, minne tahdoin, ovat yhä elossa; ja nyt, voidakseni säilyttää nekin omaa tarkoitustani varten otan tämän puun oksia ja oksastan ne niihin. Eli minä oksastan niihin niiden kantapuun oksia voidakseni säilyttää juuretkin omaa itseäni varten, niin että kun ne ovat kyllin vahvat, ne kenties voivat tuottaa minulle hyvää hedelmää, ja minulla voi vielä olla iloa viinitarhani hedelmästä.

55 Ja tapahtui, että he ottivat luonnollisesta puusta, joka oli villiintynyt, ja oksastivat luonnollisiin puihin, jotka myös olivat villiintyneet.

56 Ja he ottivat myös luonnollisista puista, jotka olivat villiintyneet, ja oksastivat niiden kantapuuhun.

57 Ja viinitarhan herra sanoi palvelijalle: Älä leikkaa puista muita villioksia kuin ne, jotka ovat kaikkein karvaimpia; ja oksasta niihin sen mukaisesti kuin olen sanonut.

58 Ja me ravitsemme jälleen viinitarhan puita ja karsimme niiden oksia; ja me leikkaamme puista ne oksat, jotka ovat lahoja, jotka väistämättä menehtyisivät, ja heitämme ne tuleen.

59 Ja tämän minä teen, jotta niiden juuret kenties voimistuisivat hyvyytensä tähden ja oksien vaihtumisen tähden, jotta hyvät voittaisivat kelvottomat.

60 Ja koska minä olen säilyttänyt luonnolliset oksat ja niiden juuret ja olen oksastanut luonnolliset oksat takaisin kantapuuhunsa ja olen säilyttänyt niiden kantapuun juuret, jotta viinitarhani puut kenties jälleen voisivat tuottaa hyvää hedelmää; ja voidakseni jälleen iloita viinitarhani hedelmästä ja voidakseni kenties riemuita suuresti siitä, että olen säilyttänyt ensimmäisen hedelmän juuret ja oksat –

61 ryhdy siis toimeen ja kutsu palvelijoita, jotta tekisimme kaikin voimin uutterasti työtä viinitarhassa valmistaaksemme keinon, jotta voisin jälleen tuottaa luonnollista hedelmää, mikä luonnollinen hedelmä on hyvää ja kaikkia muita hedelmiä kallisarvoisempaa.

62 Ryhtykäämme siis tekemään työtä kaikin voimin tämän viimeisen kerran, sillä katso, loppu lähestyy, ja tämä on viimeinen kerta, kun minä leikkaan viinitarhaani.

63 Oksastakaa oksat; aloittakaa viimeisistä, jotta ne tulisivat ensimmäisiksi ja jotta ensimmäiset tulisivat viimeisiksi, ja kääntäkää maata puiden ympäriltä, sekä vanhojen että nuorien, ensimmäisten ja viimeisten, ja viimeisten ja ensimmäisten, jotta kaikki vielä viimeisen kerran tulisivat ravituiksi.

64 Ja nyt, kääntäkää maata niiden ympäriltä ja leikatkaa niitä ja lannoittakaa niitä vielä kerran, viimeisen kerran, sillä loppu lähestyy. Ja jos nämä viimeiset oksakset kasvavat ja tuottavat luonnollista hedelmää, niin valmistakaa niille keino, jotta ne voivat kasvaa.

65 Ja kun ne alkavat kasvaa, poistakaa ne oksat, jotka tuottavat karvasta hedelmää, hyvien voimakkuuden ja niiden koon mukaisesti; älkääkä poistako huonoja oksia yhdellä kertaa, etteivät niiden juuret olisi liian vahvat oksaksille ja niiden oksakset menehtyisi ja minä menettäisi viinitarhani puita.

66 Sillä viinitarhani puiden menettäminen surettaa minua; poistakaa sen vuoksi huonot sitä mukaa kuin hyvät kasvavat, jotta juuri ja latvus olisivat yhtä voimakkaat, kunnes hyvät voittavat huonot ja huonot kaadetaan maahan ja heitetään tuleen, jotta ne eivät ole tiellä viinitarhassani; ja niin minä hävitän huonot viinitarhastani.

67 Ja luonnollisen puun oksat minä oksastan takaisin luonnolliseen puuhun;

68 ja luonnollisen puun oksat minä oksastan puun luonnollisiin oksiin; ja näin minä yhdistän ne jälleen, jotta ne tuottavat luonnollista hedelmää, ja ne tulevat olemaan yhtä.

69 Ja huonot heitetään pois, niin, nimittäin koko minun viinitarhani maasta; sillä katso, vain tämän kerran minä leikkaan viinitarhaani.

70 Ja tapahtui, että viinitarhan herra lähetti palvelijansa; ja palvelija meni ja teki, niin kuin herra oli käskenyt häntä, ja toi toisia palvelijoita; ja heitä oli vähän.

71 Ja viinitarhan herra sanoi heille: Ryhtykää työhön viinitarhassa kaikin voimin. Sillä katso, tämä on viimeinen kerta, kun minä ravitsen viinitarhaani, sillä loppu on käsillä, ja toinen vuodenaika tulee joutuin; ja jos te teette työtä kaikin voimin minun kanssani, te saatte iloita siitä hedelmästä, jota minä kokoan talteen itseäni varten sen ajan varalle, joka pian on tuleva.

72 Ja tapahtui, että palvelijat menivät tekemään työtä kaikin voimin; ja viinitarhan herra teki myös työtä heidän kanssansa; ja he tottelivat viinitarhan herran käskyjä kaikessa.

73 Ja viinitarhassa alkoi jälleen olla luonnollista hedelmää; ja luonnolliset oksat alkoivat kasvaa ja kukoistaa tavattomasti; ja villioksia alettiin leikata ja heittää pois; ja he pitivät niiden juuren ja latvuksen tasasuhtaisina niiden voiman mukaan.

74 Ja näin he tekivät työtä hyvin uutterasti viinitarhan herran käskyjen mukaisesti, kunnes huonot oli heitetty pois viinitarhasta, ja herra oli säilyttänyt itsellään puut, jotka tuottivat taas luonnollista hedelmää; ja ne tulivat kuin yhdeksi; ja hedelmät olivat yhtäläisiä; ja viinitarhan herra oli säilyttänyt itsellään luonnollisen hedelmän, joka oli hänelle kaikkein kallisarvoisinta alusta asti.

75 Ja tapahtui, että kun viinitarhan herra näki, että hänen hedelmänsä oli hyvää ja ettei hänen viinitarhansa ollut enää turmeltunut, hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: Katso, tämän viimeisen kerran me olemme ravinneet viinitarhaani; ja te näette, että minä olen tehnyt tahtoni mukaisesti; ja minä olen säilyttänyt luonnollisen hedelmän, niin että se on hyvää, samoin kuin se oli alussa. Ja te olette siunattuja, sillä koska olette olleet uutteria tehdessänne työtä minun kanssani viinitarhassani ja olette pitäneet minun käskyni ja olette tuottaneet minulle jälleen luonnollisen hedelmän, niin ettei viinitarhani ole enää turmeltunut, ja huono on heitetty pois, katso, te saatte iloita kanssani viinitarhani hedelmästä.

76 Sillä katso, minä kokoan talteen viinitarhani hedelmää pitkäksi aikaa omaa itseäni varten toisen vuodenajan varalle, joka tulee joutuin; ja viimeisen kerran minä olen ravinnut viinitarhaani ja leikannut sitä ja kääntänyt sen maata ja lannoittanut sitä; ja nyt, minä kokoan talteen hedelmää omaa itseäni varten pitkäksi aikaa, sen mukaisesti kuin olen puhunut.

77 Ja kun tulee aika, jolloin kelvotonta hedelmää tulee jälleen viinitarhaani, silloin minä käsken koota hyvät ja huonot; ja hyvät minä säilytän itselleni, ja huonot minä heitän omaan paikkaansa. Ja sen jälkeen tulee toinen vuodenaika ja loppu; ja viinitarhani minä poltatan tulella.