”5.–11. elokuuta. Roomalaiskirje 1–6: ’Jumalan voima – – tuo pelastuksen’”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: Uusi testamentti 2019, 2019
”5.–11. elokuuta. Roomalaiskirje 1–6”, Tule ja seuraa minua – pyhäkoulu: 2019
5.–11. elokuuta
Roomalaiskirje 1–6
”Jumalan voima – – tuo pelastuksen”
Lue rukoillen luvut Room. 1–6 pitäen mielessäsi luokkasi jäsenet. Se auttaa sinua olemaan herkkä Hengen kehotuksille valmistautuessasi opettamaan.
Kirjoita muistiin saamiasi vaikutelmia
Innosta kertomaan
Voisit antaa luokan jäsenille muutaman minuutin aikaa etsiä luvuista Room. 1–6 jakeen, josta he erityisesti pitävät. Sitten he voisivat lukea valitsemansa jakeen jollekulle lähellään istuvalle.
Opeta oppia
”Minä en häpeä evankeliumia.”
-
Ovatko luokkasi jäsenet joskus kohdanneet pilkkaa uskonkäsitystensä vuoksi? Kehota heitä lukemaan jakeet Room. 1:16–17 ja ajattelemaan Apostolien teoista tilanteita, jolloin Paavali osoitti, ettei hän häpeä evankeliumia. Millaiset asiat saavat meidät olemaan häpeilemättä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenyyttä? Kehota luokan jäseniä kertomaan kokemuksista, jolloin he tai muut ovat osoittaneet, etteivät he häpeä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.
Room. 1:16–17; 2:28–29; 6:1–11
Todellinen opetuslapseus näkyy sisäisessä sitoutumisessamme eikä vain teoissamme.
-
Kuinka arvioimme omaa opetuslapseuttamme? Paavalin neuvo roomalaisille voi auttaa meitä muistamaan, ettemme keskity tehtävälistan suorittamiseen vaan keskitymme sydämeen ja Henkeen (ks. Room. 2:29). Voisit auttaa luokkasi jäseniä ymmärtämään Paavalin neuvon kirjoittamalla taululle jakeiden Room. 2:28–29 tekstin. Korvaa sana juutalainen sanoilla myöhempien aikojen pyhä ja sana ympärileikkaus sanalla liitto. Miten tämä muutos lisää ymmärrystämme Paavalin opetuksista? Voisitte myös keskustella asioista, joita me kirkon jäsenet teemme ja jotka ovat merkityksellisempiä ja voimallisempia, kun ne tehdään sydämestä ja ne saa aikaan Henki (ks. Room. 2:29). Ks. esim. vanhin Jeffrey R. Hollandin puhe kotiopetuksesta, ”Kirkon lähettiläät” (Liahona, marraskuu 2016, s. 61–67), tai vanhin Neil L. Andersenin puhe lähetystyöstä, ”Jumalan todistaja” (Liahona, marraskuu 2016, s. 35–38).
”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.”
-
Luokassasi saattaa olla niitä, jotka tarvitsevat apua ymmärtääkseen Paavalin näissä luvuissa olevat opetukset uskosta, teoista ja armosta (ks. myös aineiston Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi tämän viikon oppimisehdotus ja Pyhien kirjoitusten oppaasta JSR Room. 4:16). Kuinka voit auttaa heitä oppimaan toisiltaan? Voisit esittää seuraavat kaksi tilannetta auttaaksesi luokan jäseniä ymmärtämään, että meidän ei pitäisi nähdä hyviä tekojamme keinona osoittaa kelvollisuutemme eikä meidän pitäisi nähdä Jumalan armoa syynä puolustella virheitämme ja syntejämme. Kehota luokan jäseniä etsimään kohdista Room. 3:20–31; 5:1–2 ja 6:1–2, 21–23 totuuksia, jotka voisivat auttaa Gloriaa ja Justinia. Mitkä muut ”Lisäaineiston” opilliset totuudet auttaisivat heitä ymmärtämään, miten tärkeää on tehdä sekä vanhurskaita tekoja että luottaa Kristuksen armoon? Voisit pyytää luokan jäseniä kertomaan, mitä totuuksia he löysivät, tai esittämään keskustelun roolileikkinä.
Tilanne 1
Teillä on Gloria-niminen ystävä, joka tuntee lannistuvansa yrittäessään olla uskollinen opetuslapsi. Hän pyrkii kovasti tekemään kaiken, mitä hänen mielestään tulee tehdä, mutta hän on usein huolissaan siitä, etteivät hänen ponnistelunsa riitä. ”Olenko tarpeeksi hyvä?” hän miettii. ”Hyväksyykö Herra minut?”
Tilanne 2
Teillä on Justin-niminen ystävä, joka ei liiemmin kanna huolta vanhurskaiden valintojen tekemisestä. Hän uskoo Jeesukseen Kristukseen, osallistuu kirkon kokouksiin ja on rakastava isä ja hyvä naapuri. Hän on kuitenkin päättänyt olla elämättä niiden tasovaatimusten mukaan, joiden ansiosta hän voisi saada temppelisuosituksen. Kun perhe ja ystävät yrittävät kannustaa häntä valmistautumaan temppeliin, hän vastaa: ”Minä olen hyvä ihminen. Uskon Jeesukseen Kristukseen. Hän on jo maksanut kaikista synneistäni, enkä usko, että Hän estää minua pääsemästä selestiseen valtakuntaan niin vähäisten asioiden vuoksi.”
Kannusta oppimiseen kotona
Voisit kannustaa luokan jäseniä lukemaan luvut Room. 7–16 kertomalla heille, että Paavali kuvaili sotaa, joka riehui hänen sisimmässään – ja meissä kaikissa. Luvuista Room. 7–16 saamme selville, mikä tuo sota on ja kuinka sen voittaa.
Lisäaineistoa
Usko, armo ja teot.
Vaikka meidän tulee pyrkiä noudattamaan käskyjä, kuuliaisuus Jumalan laeille ei yksinään pelasta meitä (ks. Room. 3:27–31). Parhaistakin ponnisteluistamme huolimatta ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Siitä syystä me kaikki tarvitsemme Jeesusta Kristusta, jonka armon ansiosta voimme saada syntimme anteeksi ja jatkaa hyvien tekojen tekemistä. Kuten Paavali opetti: ”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20).
Presidentti David O. McKay esitti vertauksen pojasta, joka oli hukkua ollessaan uimassa ystäviensä kanssa: ”Onneksi eräs kekseliäs ja nokkela poika kiskaisi pajuaidasta pitkän kepin ja ojensi sen toisen pään hukkuvaa kohti. Poika tarttui keppiin, piti lujasti kiinni ja pelastui.
Kaikki pojat sanoivat, että heidän uskalias toverinsa sai kiittää hengestään sitä poikaa, joka keksi pelastuskeinon.
Se on epäilemättä totta, ja silti, ellei poika tarjotusta keinosta huolimatta olisi käyttänyt sitä hyväkseen, ellei hän olisi ponnistellut kaikkine omine voimineen, hän olisi hukkunut hänen toverinsa sankarillisesta teosta riippumatta.” (David O. McKay, ”The Gospel of Work”, Instructor, tammikuu 1955, s. 1.)
Vastatessaan kysymykseen, pelastummeko me uskon vai tekojen ansiosta, kristitty kirjailija C. S. Lewis kirjoitti: ”Minusta tuntuu – – , että yhtä hyvin voisimme kysyä, kumpi terä saksissa on välttämättömämpi” (Tätä on kristinusko, 1985, s. 143).
Tilanne 1
-
J. Devn Cornish, ”Olenko kyllin hyvä? Onnistunko?”, Liahona, marraskuu 2016, s. 32–34
”Pelastusta ei voi ostaa kuuliaisuuden valuutalla. Se ostetaan Jumalan Pojan verellä [ks. Ap. t. 20:28]. – –
Armo on Jumalan lahja, ja meidän halumme olla kuuliaisia Jumalan jokaiselle käskylle on se tapa, jolla meidän kuolevainen kätemme ojentautuu vastaanottamaan tämän pyhän lahjan taivaalliselta Isältämme.” (Dieter F. Uchtdorf, ”Armon lahja”, Liahona, toukokuu 2015, s. 109–110.)
Tilanne 2
-
D. Todd Christofferson, ”Pysykää minun rakkaudessani”, Liahona, marraskuu 2016, s. 48–51
”Jos armo on lahja Jumalalta, niin miksi kuuliaisuus Jumalan käskyille on niin tärkeää? Miksi nähdä vaivaa Jumalan käskyjen – saati parannuksen – kanssa? – –
Kuuliaisuutemme Jumalan käskyille tulee luonnollisena seurauksena loputtomasta rakkaudestamme ja kiitollisuudestamme Jumalan hyvyydestä. Tämänkaltainen aito rakkaus ja kiitollisuus siirtyvät Jumalan armon myötä ihmeellisellä tavalla meidän tekoihimme.” (Dieter F. Uchtdorf, ”Armon lahja”, Liahona, toukokuu 2015, s. 109.)
Tarvitsemme armoa jatkuvasti.
”Sen lisäksi että tarvitset armoa lopulliseksi pelastukseksesi, tarvitset tätä kaiken mahdolliseksi tekevää voimaa elämäsi jokaisena päivänä. Kun lähestyt taivaallista Isääsi uutteruudessa, nöyryydessä ja sävyisyydessä, Hän kohottaa ja vahvistaa sinua armonsa kautta (ks. Sananl. 3:34; 1. Piet. 5:5; OL 88:78; 106:7–8). Kun turvaat Hänen armoonsa, voit edistyä ja kasvaa vanhurskaudessa.” (Ks. Lujana uskossa, s. 12.)
Näin kehitymme opettamisessa
Kutsumuksesi on innoitettu. Opettajan tehtävässäsi Herra on kutsunut sinut olemaan siunauksena Hänen lapsilleen. Herra haluaa sinun onnistuvan, joten kun elät kelvollisena Hänen apuunsa, Hän antaa sinulle tavoittelemaasi ilmoitusta. (Ks. Opettaminen Vapahtajan tavalla, s. 5.)