”Olenko ainoa nuori aikuinen, jonka on vaikea löytää tarkoitustaan?”, Liahona, syyskuu 2022.
Nuorille aikuisille
Olenko ainoa nuori aikuinen, jonka on vaikea löytää tarkoitustaan?
Minusta tuntui kuin olisin sekoittanut suunnitelman – suunnitelmani itseäni varten ja Jumalan suunnitelman minua varten.
Viettäessäni 25-vuotispäivääni siivosin huonettani. Huoneeni ei ollut järjestyksessä, ja ajattelin koko ajan sitä, kuinka elämänikään ei ollut järjestyksessä. En ollut siellä, missä luulin olevani 25-vuotiaana. En ollut siellä, missä minun odotettiin olevan.
Ajattelin, miltä minusta tuntui teini-ikäisenä, kun sain patriarkallisen siunaukseni. Aina kun luin tulevaisuudestani, kuvittelin mielessäni jonkun, joka oli miltei täydellinen. Mutta tajusin, etten ollut varttunut sellaiseksi ihmiseksi kuin olin kuvitellut. Ja mietin: Jos nuorempi minäni näkisi minut nyt, pettyisikö hän?
Äkkiä minua alkoi itkettää. Minusta tuntui kuin olisin pilannut elämänsuunnitelmani. En ollut tehnyt mitään tuhoisia virheitä, mutta minusta tuntui myös, ettei minulla ollut mitään näytettävää elämästäni. Minulla ei ollut tarkoitusta. Kaikki muut olivat selvillä kaikesta, ja siinä minä olin itkemässä makuuhuoneeni lattialla tuntien, että koko elämäni oli hukkaan heitettyä.
Tunsin olevani yksin hämmennyksessäni ja epätoivossani. Mutta silloinkin tiesin, etten voinut olla ainoa nuori aikuinen, jolla oli vaikeuksia löytää oma tiensä. Kun olen puhunut muiden kanssa, olen huomannut, että hyvin harvojen ihmisten elämä on juuri sellaista kuin he olivat suunnitelleet. Ja se auttaa minua tuntemaan itseni vähemmän yksinäiseksi.
Se myös auttaa minua muistuttamaan itselleni, ettei taivaallinen Isä halua minun tuntevan itseäni epäonnistuneeksi. Hän haluaa minun ponnistelevan ”eteenpäin [lujana] Kristuksessa, niin että [minulla] on täydellinen toivon kirkkaus” (2. Nefi 31:20). Hän uskoo kykyyni muuttua ja kasvaa Vapahtajan sovituksen voiman avulla. Vain Saatana haluaisi minun sanovan itselleni, että olen menettänyt mahdollisuuteni tulla sellaiseksi kuin taivaallinen Isä tietää minun voivan olla.
Ymmärrystä onnensuunnitelmasta
Monet meistä tuntevat toisinaan toivottomuutta tulevaisuuden suhteen. Ja se voi johtua siitä, että me ymmärrämme väärin Jumalan onnensuunnitelman. Ehkäpä ajattelemme, että elämämme on kuin videopeli – määrätty tarinan juoni, jota meidän on noudatettava voittaaksemme. Mutta ei se niin toimi. Teemme joka päivä valintoja, muutumme ja kasvamme. Elämässä ei ole mitään muuttumatonta tai määrättyä. Valintamme eivät tule koskaan yllätyksenä taivaalliselle Isälle, mutta ne ovat silti meidän valintojamme. Me kirjoitamme Hänen kanssaan omaa kertomustamme eläessämme elämäämme.
Ja jos me annamme ”Kristuksen olla [kertomuksemme] kirjoittaja ja täydelliseksi tekijä”1, voimme aina katsoa luottavaisina kohti iankaikkista onnellista loppua.
Toisinaan me teemme virheitä tai menetämme suunnan ja alistumme vaeltamaan päämäärättä ainiaaksi.
Mutta tämä on toivon evankeliumi. Kadonneen löytämisen evankeliumi. Tämä on oppimisen evankeliumi. Anteeksiannon evankeliumi. Uudelleen yrittämisen evankeliumi. Kuten vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Parannus ei ole varasuunnitelma, se on suunnitelma.”2
Taivaallisen Isän rakkaus meitä kohtaan on täydellistä, ja myös Hänen suunnitelmansa meitä varten on täydellinen. Se on täydellinen suunnitelma epätäydellisiä ihmisiä varten – suunnitelma, joka on luotu tarkoin ja ymmärtäen meidän tarpeemme ja mahdollisuutemme. Hänen suunnitelmassaan on tilaa heikkouksillemme – vilpittömille virheillemme ja itsepintaisille synneillemme ja harhailemisillemme erämaassa. Ja Hänen suunnitelmassaan on tilaa voitoillemme, jotka me varmistamme joka kerta, kun katsomme Häneen ja yritämme uudelleen.
Löydä tarkoituksesi
Olen käyttänyt paljon aikaa tuon syntymäpäivän jälkeen miettien tarkoitustani. En ole vieläkään selvittänyt aivan kaikkea. Mutta en ole enää niin huolissani. Tiedän, että Jumala tuntee minut ja että jos käännyn Hänen puoleensa, Hän auttaa minua luomaan merkityksen siihen tilaan, jossa nyt olen.
Ehkä joku jonakin päivänä löytää parannuskeinon syöpään, lopettaa maailmanlaajuisen nälän tai saavuttaa maailmanrauhan. Mutta joku tänään lohduttaa surevaa ystävää, auttaa vaikeuksissa kamppailevaa muukalaista tai rukoilee ensimmäistä kertaa vuosiin. Ja luulen, että kaikki se merkitsee jotakin – jopa kaikkea.
Totuus on, että useimmat meistä eivät tässä elämässä tee loistavia, järisyttäviä asioita. Mutta se ei tarkoita, ettei meillä olisi tarkoitusta. Perimmäinen tarkoituksemme Jumalan lapsina on tulla Hänen kaltaisikseen. Ja me kasvamme siihen tarkoitukseen, kun teemme pieniä asioita joka päivä seurataksemme Jeesusta Kristusta.
Olen oppinut rakastamaan evankeliumin opetusta, että ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Alma 37:6). Kun katson elämääni taaksepäin, en näe mitään suurta. Mutta näen monia ”pieniä ja yksinkertaisia asioita”, joilla on ollut suuri vaikutus. Ja tiedän Vapahtajan armosta, että pienet, vilpittömät pyrkimykseni viitoittavat tietäni tulla Hänen kaltaisekseen.
Kenenkään polku ei näytä aivan sinun polultasi. Mutta jos yrität parhaasi mukaan ottaa askelia kohti Kristusta, sinun polkusi on hyvä. Kaikkivaltias Luoja uskoo sinuun, joten seiso pystypäin ja usko itseesi. Jumalalla on sinulle varattuna ihmeellisiä asioita, ja silloinkin kun tunnet olevasi pieni ja yksinkertainen, Hän auttaa sinua tulemaan suuremmaksi kuin olet koskaan arvellut olevan mahdollista3.