Ripeästi apuun koko maan tasolla
Sota Venäjän ja Ukrainan välillä oli juuri syttynyt. Miljoonat ihmiset olivat jättäneet kotinsa ja pyrkivät rajojen yli muihin Euroopan maihin. Helsingin vaarnan johtokunnan aloitteesta syntyi kirje, jossa jäseniä pyydettiin auttamaan ukrainalaisia. Kirjeessä kerrottiin useita auttamisvaihtoehtoja, ja se lähetettiin yksissä tuumin myös Tampereen ja Jyväskylän vaarnanjohtajille ja vaarnojen jäsenille.
Eipä aikaakaan, kun Helsingin vaarnan seurakunnat alkoivat kerätä tavaroita, ja pohjoisestakin lähti länsirannikkoa pitkin auto, joka otti kyytiinsä vaatteita ja avustustarvikkeita matkan varrella olevista seurakunnista. Tavaraa alkoi tulla myös muista Suomen seurakunnista. Kaikki lahjoitukset toimitettiin Haagan kappelille Helsinkiin. Keräys ja toimitukset tapahtuivat käytännössä runsaan kahden viikon aikana.
Sisar Outi Suominen alkoi koota JustServe-ohjelman kautta nimiä henkilöistä, jotka halusivat auttaa. Apuna oli majoitusta, tulkki- ja asiointipalvelua ynnä muuta.
Temppelin kymmenen viikon huoltotauko oli juuri alkanut. Vaarnanjohtaja Myllylä teki aloitteen, voitaisiinko temppeliasuntolaan majoittaa ukrainalaisia jäseniä. Temppelinjohtaja Määttä ja temppeliosasto näyttivät sille vihreää valoa. Ukrainassa oli kontaktihenkilö, johon otettiin yhteyttä.
Veli Ari Suominen kertoo: ”Vaarnan johtokunta kysyi, haluammeko olla tuomassa ukrainalaisia Suomeen. Keksimme silloin sisar Eila Ratasvuoren, jolla on tietämystä näistä asioista ja venäjän kielen taito. Hän alkoi koordinoida avustustilannetta. Luotiin kolme tiimiä: varustelu-, kuljetus- ja kotoutustiimi.
Kun Haagan kappelille alkoi tulla eri puolilta Suomea autolastillisia tavaraa, se piti lajitella. Olisimme voineet ohjeistaa paremmin, että ensiapu- ja hygieniatuotteet pakattaisiin erikseen. Lähtevien pakettien päällä piti lukea englanniksi, mitä se sisältää. Lajittelua tehtiin neljä päivää kuudesta seitsemään tuntia päivässä. Monet jäsenet tekivät päivä päivän jälkeen uhrautuvasti työtä, jotta kaikki saatiin valmiiksi ja pakattua matkaan lähteviin kolmeen autoon, joita lähti kuljettamaan yhteensä kuusi veljeä.
Täytimme myös kahta autoa yhteistyössä Konkreettista apua Ukrainaan -järjestön kautta. Saimme sitä kautta tietoa, miten hommia pitäisi hoitaa. Vaarnanjohtaja Myllylän kontaktien avulla saatiin yhteys Harkovan ja Kiovan vaarnanjohtajiin sekä kirkon hätäapukeskukseen Krakovassa, Puolassa. Vaarnanjohtaja Myllylä teki paljon työtä, että oikeat kontaktihenkilöt löytyivät, ja hoidimme sitten kuljetukset heidän kauttaan. Meiltä lähti vielä toinen kuljetus vähän myöhemmin”, toteaa veli Suominen.
”Valmistautumisaikaa ei ollut. En olisi uskonut tätä, kun meidät kutsuttiin JustServe -toimintaan. Varmasti tässä kaikessa ovat olleet korkeammat voimat mukana. Yksittäiset jäsenet ovat olleet aktiivisia monella tavalla, auttamishalu on ollut valtava”, kiittelee sisar Suominen.
”Kuukausi meni niin vauhdikkaasti, ettei ehtinyt edes ajatella laskettelumatkoja. Hyvä kokemus tämä oli, olin jopa innoissani”, kuittaa veli Suominen huumorilla.
”Aluksi oli ajatus ottaa ukrainalaiset jäsenet kyytiin paluumatkalla, mutta Krakovassa selvisikin, että matkan teko kävisi paljon helpommin ja edullisimmin lentoteitse.
Suomeen tuli kauttamme kymmenen ukrainalaista 24.–25.3.2022. Suurin osa tuli temppeliasuntolaan. Alkoi avunanto rekisteröitymisessä ja muussa neuvonnassa. Veli Aura vastasi kuljetusyhteyksistä, niin että pakolaiset pääsivät kirkkoon, poliisilaitokselle ja vastaanottokeskukseen”, kertoo sisar Ratasvuori.
”Aloin pohtia, mitä kaikkea tarvitaan. Veljet Akseli Jouttenus ja Lari Koivisto kutsuttiin venäjän kieltä taitavina mukaan ensikontakteiksi, joille voi soittaa. Koska vävyni on ukrainalainen, hän käänsi kutsutekstin ukrainaksi ennen kuin se lähetettiin Kiovan ja Harkovan vaarnojen jäsenille”, kertoo sisar Ratasvuori.
”Chet Douglas oli majoitusvastaavana temppeliasuntolassa. Oli hienoa, että Turun seurakuntien lahjoittamat kuivamuonat ja vaatteet olivat odottamassa tulijoita. Koska temppeliasuntolaan ei tullut lapsia, lasten vaatteet toimitettiin Espoon kappelille. Sinne tuli runsaasti ukrainalaisia mm. Nihtisillan pakolaiskeskukseen jätetyn kutsun kautta.”
”Järjestimme pienen nurkkauksen, jossa oli purtavaa ja mahdollisuus keskusteluun.
Kappelille tuodut tavarat menivät tarvitseville”, kertoo Espoon 1. seurakunnan Apuyhdistyksen johtaja Annika Saarinen.
Sisar Pini Kemppainen on ollut auttamassa rekisteröitymisessä, sisaret Mirja Tapola ja Pipsa Airto ovat järjestäneet asuntolaan majoitetuille suomen kielen opetusta useita kertoja viikossa.
Sitten on ollut vuorossa töiden ja asunnon etsiminen ja pankkitilien avaaminen, kun viranomaisvahvistukset on saatu. Veli Nikiforov on ollut apuna monessa. Olemme pitäneet myös keskusteluhetkiä temppeliasuntolassa. Kirkon periaatteiden mukaan olemme pyrkineet auttamaan pakolaisia auttamaan itse itseään. Ukrainalaiset ovat kokeneet, että ryhmätuki on ollut heille hyvin tärkeä, vaikka he ovat asuneetkin omissa asunnoissaan.
”Olen ollut kiitollinen siitä, että voin olla mukana ja että meillä on ollut yhteinen kieli, jota kautta olen saanut kuulla heidän ajatusmaailmaansa. Kuinka suuri merkitys voimakkaalla uskolla on ollutkaan! Heillä on ollut uskoa, että apua tulee”, tiivistää sisar Ratasvuori kokemustaan.