Haluaisitteko kukkia?
Cindy Almaraz Anthony, Utah, USA
Äkkiä tunsin Pyhän Hengen sanovan minulle, että se nainen tarvitsi kukkia enemmän kuin minä.
Eräänä päivänä erityisen vaikean työvuoron jälkeen sairaalan lastenosastolla olin väsynyt ja huonolla tuulella. Kävellessäni turvapalvelutiskin luo panin merkille kauniit kukat. Kun huomautin tiskillä olevalle naiselle, kuinka kauniita kukat olivat ja kuinka hyvältä ne tuoksuivat, hän sanoi minulle, että voisin ottaa ne.
Olin hyvin onnellinen! Ajattelin, että taivaallinen Isä varmaankin halusi minun saavan kukat päiväni piristykseksi.
Lähtiessäni sairaalasta edessäni oli nainen, joka oli pyörätuolissa. Ärsyynnyin hänen hitauteensa, mutta pääsin viimein hänen ohitseen, kun poistuimme rakennuksesta. Mennessäni hänen ohitseen hän nosti päänsä ja sanoi: ”Voi, miten kauniita kukkia.” Kiitin häntä ja kiiruhdin kohti aviomiestäni, joka odotti autossamme. Halusin innoissani näyttää kukkiani hänelle.
Äkkiä tunsin Pyhän Hengen sanovan minulle, että se nainen tarvitsi kukkia enemmän kuin minä. Olin haluton antamaan ne hänelle mutta noudatin kehotusta. Kun kysyin, haluaisiko hän kukat, toivoin hänen vastaavan kieltävästi.
”Voi kyllä!” hän vastasi. ”Olisi ihanaa saada ne. Ne ovat kauniita.”
Annoin kukat hänelle, mutta kun käännyin lähteäkseni, hän alkoi nyyhkyttää. Kysyessäni, oliko hän kunnossa, hän kertoi minulle, että hänen aviomiehensä oli kuollut monta vuotta sitten ja että oli kulunut yli vuosi siitä, kun kukaan hänen lapsistaan oli käynyt häntä katsomassa. Hän sanoi rukoilleensa, että Jumala näyttäisi hänelle merkin rakkaudestaan.
”Te olette Jumalan lähettämä enkeli, kun annoitte minulle lempikukkiani”, hän sanoi. ”Nyt minä tiedän, että Hän rakastaa minua.”
Sydämeni heltyi. Olin ollut hyvin itsekäs. Tämä nainen kaipasi helliä sanoja, enkä minä ollut edes halunnut puhua hänelle. En ollut mikään enkeli. Kun erosimme, minäkin sain kyyneleet silmiini.
Ehtiessäni autolle mieheni kysyi, mikä oli hätänä ja miksi olin antanut kukkani pois. Hän näytti hämmentyneeltä mutta sitten helpottuneelta, kun kerroin, mitä oli tapahtunut.
”Lähetin sinulle tänään ruusuja. Minusta tuntui, että tarvitsit niitä”, hän sanoi. ”Olin huolissani, kun olit juuri antanut ne pois. Elleivät nuo olleet ne kukat, jotka lähetin sinulle, missä ne ovat?”
Kävi ilmi, että kukkakauppa oli unohtanut toimittaa ruusut, joten ajoimme kaupalle. Mieheni meni sisään ja tuli pian ulos kauniin kukkakimpun kera.
En voinut mitään sille, että silmäni täyttyivät jälleen kyynelistä. Taivaallinen Isä oli pyytänyt minua uhraamaan ne kukat, koska Hän tiesi, että minua oli odottamassa jotakin parempaa, ja Hän tiesi myös, että Hänen yksinäinen tyttärensä tarvitsi muistutuksen Hänen rakkaudestaan.