Jeesuksen Kristuksen tehtävä ja palvelutyö
Brigham Youngin yliopistossa 18. elokuuta 1998 pidetystä hartaustilaisuuden puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Paras todiste siitä, että palvomme Jeesusta, on se, että seuraamme Häntä.
Koska olen yksi Kristuksen nimen erityisistä todistajista koko maailmassa (ks. OL 107:23), uskon, että palvelen parhaiten, jos opetan ja todistan Hänestä. Ensiksi, saanen esittää samat kysymykset, jotka Hän kerran esitti fariseuksille: ”Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?” (Matt. 22:42.)
Nämä kysymykset tulevat usein mieleen, kun tapaan valtiovallan edustajia ja eri uskontokuntien johtajia. Jotkut tunnustavat, että ”Jeesus oli suuri opettaja”. Toiset sanovat: ”Hän oli profeetta.” Jotkut eivät yksinkertaisesti tunne Häntä lainkaan. Meidän ei pitäisi olla aivan yllättyneitä. Loppujen lopuksi suhteellisen harvoilla ihmisillä on ne palautetun evankeliumin totuudet, jotka meillä on. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat vain pieni vähemmistö niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa kristittyjä.
Nefi ennusti vuosisatoja sitten nykyiset olosuhteemme:
”Ja tapahtui, että minä näin Jumalan Karitsan kirkon, ja sen joukko oli harvalukuinen – –; kuitenkin minä näin, että Karitsan kirkko, jonka jäsenet olivat Jumalan pyhiä, oli myös kaiken maan päällä; ja heidän valtapiirinsä maan päällä olivat vähäisiä – –.
Ja tapahtui, että minä, Nefi, näin Jumalan Karitsan voiman laskeutuvan Karitsan kirkon pyhien päälle ja Herran liittokansan päälle, joka oli hajotettu kaikkialle maan päällä; ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa.” (1. Nefi 14:12, 14.)
Tuo vanhurskaus, tuo voima ja tuo kirkkaus – todellakin kaikki monista siunauksistamme – johtuvat tiedosta, joka meillä on Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, sekä kuuliaisuudestamme, kiitollisuudestamme ja rakkaudestamme Häntä kohtaan.
Vaikka Vapahtaja oli varsin lyhyen aikaa kuolevaisuudessa, Hän toteutti kaksi kaiken kattavaa tavoitetta. Ensimmäinen oli Hänen työnsä ja kirkkautensa – ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Toisen Hän lausui yksinkertaisesti näin: ”Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille” (Joh. 13:15).
Hänen ensimmäisen tavoitteensa me tunnemme sovituksena. Se oli Hänen suurenmoinen tehtävänsä kuolevaisuudessa. Muinaisen Amerikan ihmisille ylösnoussut Herra määritteli tehtävänsä näin:
”Minä tulin maailmaan tekemään Isäni tahdon, koska minun Isäni lähetti minut.
Ja minun Isäni lähetti minut, jotta minut korotettaisiin ristille ja jotta minä sen jälkeen, kun minut oli korotettu ristille, voisin vetää kaikki ihmiset luokseni.” (3. Nefi 27:13–14.)
Jatkaessaan saarnaansa Hän ilmoitti toisen tavoitteensa – olla esikuvamme: ”Te tiedätte, mitä teidän on – – tehtävä, sillä niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä” (3. Nefi 27:21).
Hänen ensimmäisen tavoitteensa olen määritellyt Hänen tehtäväkseen. Hänen toista tavoitettaan haluaisin kutsua Hänen palvelutyökseen. Tarkastelkaamme näitä kahta Hänen elämänsä osaa – Hänen tehtäväänsä ja Hänen palvelutyötään.
Jeesuksen Kristuksen tehtävä – sovitus
Hänen tehtävänsä oli toteuttaa sovitus. Tuo tehtävä oli yksinomaan Hänen. Koska Hän syntyi kuolevaisesta äidistä ja kuolemattomasta Isästä, Hän oli ainoa, joka voisi vapaaehtoisesti antaa henkensä ja ottaa sen jälleen (ks. Joh. 10:14–18). Hänen sovituksensa loistavat seuraukset olivat äärettömiä ja iankaikkisia. Hän otti pois kuoleman pistimen ja teki haudan murheesta väliaikaisen (ks. 1. Kor. 15:54–55). Hänen sovitustehtävänsä tunnettiin jo ennen luomista ja lankeemusta. Sen tarkoituksena oli paitsi tarjota koko ihmiskunnalle ylösnousemus ja kuolemattomuus myös suoda meille mahdollisuus saada anteeksi syntimme – Hänen asettamillaan ehdoilla. Siten Hänen sovituksensa avasi tien, jota noudattamalla meidät voitaisiin yhdistää Häneen ja perheeseemme ikuisesti. Tätä tulevaisuudenkuvaa me pidämme iankaikkisena elämänä – Jumalan suurimpana lahjana ihmiselle (ks. OL 14:7).
Kukaan muu ei olisi voinut toteuttaa sovitusta. Kukaan toinen, edes rikkain ja vaikutusvaltaisin, ei voisi koskaan pelastaa yhtään sielua – ei edes omaansa (ks. Matt. 19:24–26). Eikä ketään toista tulla vaatimaan eikä kenenkään sallita vuodattaa verta jonkun toisen ihmisen iankaikkiseksi pelastukseksi. Jeesus teki sen ainutkertaisesti kaikkien puolesta (ks. Hepr. 10:10).
Vaikka sovitus tapahtui Uuden testamentin aikaan, Vanhan testamentin aikojen tapahtumat ennakoivat usein sen tärkeyttä. Aadam ja Eeva saivat käskyn uhrata uhreja Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuvana (ks. Moos. 5:7). Millä tavoin? Verta vuodattamalla. Oman kokemuksensa perusteella he vahvistivat pyhien kirjoitusten kohdan, että ”veressä on elävän olennon elämänvoima” (3. Moos. 17:11).
Lääkärit tietävät, että aina kun veri lakkaa virtaamasta johonkin elimeen, tulee ongelmia. Jos veren virtaus sääreen keskeytyy, voi seurata kuolio. Jos virtaus aivoihin pysähtyy, voi tulla halvaus. Jos veri ei virtaa normaalisti sepelvaltimossa, voi kehittyä sydänkohtaus. Ja jos verenvuotoa ei saada tyrehtymään, se johtaa kuolemaan.
Aadam, Eeva ja seuraavat sukupolvet oppivat, että aina kun he vuodattivat eläimen veren, sen elämä päättyi. Heidän uhritoimitukseensa ei kelvannut mikä tahansa eläin. Sen täytyi olla lauman esikoinen ja virheetön (ks. esim. 2. Moos. 12:5). Nämä vaatimukset olivat myös vertauskuva tahrattoman Jumalan Karitsan lopullisesta uhrista.
Aadam ja Eeva saivat käskyn: ”Tee siis kaikki, minkä teet, Pojan nimessä, ja tee parannus ja huuda avuksi Jumalaa Pojan nimessä ikuisesti” (Moos. 5:8). Tuosta päivästä ajan keskipäivään eläinten uhraaminen oli Jumalan Pojan lopulta toteuttaman sovituksen malli ja kuvajainen.
Kun sovitus oli toteutettu, tuo suuri ja viimeinen uhri täytti Mooseksen lain (ks. Alma 34:13–14) ja lopetti eläinten uhraamista koskevan käytännön, joka oli opettanut, että ”veressä on elävän olennon elämänvoima” (3. Moos. 17:11). Jeesus selitti, kuinka muinaisen uhraamisen osatekijät sisältyvät sovitukseen ja kuinka sakramentin vertauskuvallisuus pitää ne mielessä. Pankaa jälleen merkille viittaukset elämään, lihaan ja vereen:
”Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh. 6:53–54.)
Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta koko ihmiskunta – jopa niin moni kuin tahtoo – tullaan lunastamaan. Vapahtaja ei aloittanut verensä vuodattamista koko ihmiskunnan hyväksi ristillä vaan Getsemanen puutarhassa. Siellä Hän otti päälleen kaikkien niiden ihmisten syntien painon, jotka milloinkaan eläisivät. Tuon raskaan taakan alla Hän vuoti verta joka huokosesta (ks. OL 19:18). Sovituksen tuska täyttyi Golgatan ristillä.
Profeetta Joseph Smith kiteytti sovituksen tärkeyden. Hän sanoi: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”1
Tuolla valtuudella ja syvästi kiitollisena minä opetan niin ja todistan Hänestä.
Jeesuksen Kristuksen palvelutyö – Esikuva
Herran toinen kauaskantoinen tavoite kuolevaisuudessa oli toimia meille esimerkkinä. Hänen esimerkillinen elämänsä määritti Hänen palvelutyönsä kuolevaisuudessa. Siihen kuuluivat Hänen opetuksensa, vertauksensa ja saarnansa. Se sulki sisäänsä Hänen ihmeensä, armeliaisuutensa ja pitkämielisyytensä ihmislapsia kohtaan (ks. 1. Nefi 19:9). Se käsitti sen myötätunnon, jolla Hän käytti pappeuden valtuutta. Siihen sisältyi Hänen vanhurskas suuttumuksensa, kun Hän tuomitsi synnin (ks. Room. 8:3) ja kun Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät (ks. Matt. 21:12). Se sisälsi myös Hänen syvän murheensa. Hän joutui oman kansansa pilkkaamaksi, ruoskimaksi ja hylkäämäksi (ks. Moosia 15:5) – jopa yhden opetuslapsen kavaltamaksi ja toisen kieltämäksi (ks. Joh. 18:2–3, 25–27).
Niin suurenmoisia kuin Hänen palvelutyönsä aikaiset teot olivatkin, ne eivät olleet eivätkä ole vieläkään ainutlaatuisia Hänelle. Niiden ihmisten määrällä, jotka voivat noudattaa Jeesuksen esimerkkiä, ei ole rajaa. Hänen profeettansa ja apostolinsa sekä muut Hänen valtuutettujen palvelijoidensa joukossa ovat tehneet samankaltaisia tekoja. Monet ovat kestäneet vainoa Hänen vuokseen (ks. Matt. 5:10; 3. Nefi 12:10). Tunnette oman aikamme veljiä ja sisaria, jotka ovat vilpittömästi pyrkineet – jopa hirvittävällä hinnalla – noudattamaan Herran esimerkkiä.
Niin sen pitää ollakin. Sitä Hän toivoo meille. Herra pyysi meitä noudattamaan esimerkkiään. Hänen vetoomuksensa ovat kristallinkirkkaita:
-
”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla? – – Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27; ks. myös 3. Nefi 12:48.)
-
”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:19.)
-
”Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille” (Joh. 13:15; ks. myös Joh. 14:6).
Näitä ja muita samankaltaisia pyhien kirjoitusten kohtia ei kirjoitettu ehdotuksiksi. Ne ovat jumalallisia käskyjä! Meidän on määrä noudattaa Hänen esimerkkiään!
Helpottaaksemme haluamme seurata Häntä voisimme kenties miettiä viittä Hänen elämänsä piirrettä, jotka voimme omaksua.
Rakkaus
Jos kysyisin, minkä ominaisuuden Hänen elämästään mainitsisitte ensimmäisenä, arvelen, että saattaisitte nimetä Hänen tuntomerkkinsä rakkauden. Se tarkoittaisi Hänen myötätuntoaan, ystävällisyyttään, lähimmäisenrakkauttaan, omistautumistaan, anteeksiantoaan, armoaan, oikeudenmukaisuuttaan ja muuta. Hän rakasti Isäänsä ja äitiään (ks. Joh. 19:25–27). Hän rakasti perhettään ja pyhiä (ks. Joh. 13:1; 2. Tess. 2:16). Hän rakasti synnintekijää hyväksymättä syntiä (ks. Matt. 9:2; OL 24:2). Ja Hän opetti meille, kuinka me voimme osoittaa rakkautemme Häntä kohtaan. Hän sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Sitten tähdentääkseen sitä, ettei Hänen rakkautensa ollut ehdotonta, Hän lisäsi: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan” (Joh. 15:10; ks. myös OL 95:12; 124:87).
Eräs ilmaus Vapahtajamme rakkaudesta oli, että Hän palveli. Hän palveli Isäänsä, ja Hän palveli niitä ihmisiä, joiden kanssa Hän eli ja teki työtä. Meidän on määrä noudattaa Hänen esimerkkiään kummallakin tavalla. Meidän on määrä palvella Jumalaa, aina vaeltaa Hänen teitään ja rakastaa Häntä (ks. 5. Moos. 10:12; 11:13; Joos. 22:5; OL 20:31; 59:5). Ja meidän on määrä rakastaa lähimmäisiämme palvelemalla heitä (ks. Gal. 5:13; Moosia 4:15–16). Me aloitamme perheestämme. Se syvä rakkaus, joka sitoo vanhemmat lapsiinsa, luodaan palvelemalla heitä silloin kun he ovat täysin riippuvaisia. Myöhemmin elämässä velvollisuudentuntoisilla lapsilla voi olla tilaisuus palkita tuo rakkaus, kun he palvelevat ikääntyviä vanhempiaan.
Toimitukset
Toinen Vapahtajan esimerkillisen elämän piirre on, että Hän tähdensi pyhiä toimituksia. Palvelutyössään kuolevaisuudessa Hän osoitti havainnollisesti pelastuksen toimitusten tärkeyden. Johannes kastoi Hänet Jordanissa. Jopa Johannes kysyi: ”Miksi?”
Jeesus selitti: ”Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon” (Matt. 3:15, kursivointi lisätty). Tuo toimitus oli välttämätön, ja myös Jeesuksen ja Johanneksen antama esimerkki oli välttämätön.
Myöhemmin Herra asetti sakramenttitoimituksen. Hän selitti sakramentin vertauskuvallisuuden ja antoi sen pyhät vertauskuvat opetuslapsilleen (ks. Matt. 26:26–28; Mark. 14:22–24; Luuk. 24:30).
Myös taivaallinen Isämme antoi näitä toimituksia koskevia ohjeita. Hän sanoi: ”Teidän täytyy syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja Hengestä ja tulla puhdistetuiksi verellä, nimittäin Ainosyntyiseni verellä, niin että teidät voitaisiin pyhittää kaikesta synnistä ja te saisitte nauttia iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa, nimittäin kuolemattomuuden kirkkaudesta” (Moos. 6:59).
Herran kuolevaisuuden jälkeisen palvelutyön aikana ilmoitettiin korotuksen korkeammat toimitukset (ks. OL 124:40–42). Hän on järjestänyt niin, että nämä toimitukset saadaan Hänen pyhissä temppeleissään. Meidän aikanamme pesuja, voiteluja ja endaumentteja suodaan ihmisille, jotka ovat asianmukaisesti valmistautuneet (ks. OL 105:12, 18, 33; 110:9; 124:39). Temppelissä henkilö voidaan sinetöidä aviomieheen tai -vaimoon, esivanhempiin ja jälkeläisiin (ks. OL 132:19). Mestarimme on lain ja järjestyksen Jumala (ks. OL 132:18). Hänen keskittymisensä toimituksiin on voimallinen osa Hänen esimerkkiään meille.
Rukous
Kolmas Herran esimerkillisen palvelutyön piirre on rukous. Jeesus rukoili taivaallista Isäänsä ja opetti myös meitä rukoilemaan. Meidän on määrä rukoilla Jumalaa, iankaikkista Isää, Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä Pyhän Hengen voiman välityksellä (ks. Matt. 6:9–13; 3. Nefi 13:9–13; JST, Matthew 6:9–15). Minä rakastan Vapahtajan lausumaa suurenmoista esirukousta, joka on Johanneksen evankeliumin luvussa 17. Siinä Poika puhuu vapaasti Isänsä kanssa opetuslastensa puolesta, joita Hän rakastaa. Se on malli tehokkaasta ja myötätuntoisesta rukouksesta.
Tieto
Neljäs Herran esimerkin piirre on se, miten Hän käyttää jumalallista tietoaan. Kuten aiemmin on mainittu, monet ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä, tunnustavat, että Jeesus oli suuri opettaja. Niin Hän olikin. Mutta mikä oli todella tunnusomaista Hänen opetukselleen? Oliko Hän taitava tekniikan, matematiikan tai luonnontieteiden opettaja? Tämän ja muiden maailmojen Luojana (ks. Moos. 1:33) Hän olisi varmasti voinut olla. Tai pyhien kirjoitusten alkuunpanijana Hän olisi voinut oikein hyvin opettaa kirjallista ilmaisua.
Se piirre, joka kohotti Hänen opetuksensa kaikkien muiden opettajien yläpuolelle, oli, että Hän opetti iankaikkisesti merkittäviä totuuksia. Vain Hän olisi voinut paljastaa tarkoituksemme elämässä. Vain Hänen kauttaan me voisimme kuulla kuolevaisuutta edeltävästä olemassaolostamme ja kuolevaisuuden jälkeisistä mahdollisuuksistamme.
Eräässä tilanteessa Mestariopettaja kertoi epäileville kuulijoilleen, että heillä oli Hänestä kolme todistusta:
-
Johannes Kastaja
-
teot, jotka Hän oli tehnyt
-
Jumalan, iankaikkisen Isän, sana (ks. Joh. 5:33–37).
Sen jälkeen Hän tarjosi heille neljännen todistuksen: ”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39).
Alkuun voi tuntua siltä, ettei sana luulla tuossa yhteydessä ole paikallaan. Mutta se on elintärkeä siinä tarkoituksessa, jonka Jeesus yritti välittää. Hän tiesi, että monet Hänen kuulijoistaan todella luulivat, että iankaikkinen elämä oli pyhissä kirjoituksissa. He olivat kuitenkin väärässä. Pyhät kirjoitukset yksinään eivät voi tuoda iankaikkista elämää. Tietenkin pyhissä kirjoituksissa on voimaa, mutta tuo voima tulee Jeesukselta itseltään. Hän on Sana: Logos. Iankaikkisen elämän voima on Hänessä, joka ”alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1; ks. myös 2. Nefi 31:20; 32:3.) Sitten epäilijöidensä itsepäisen asenteen vuoksi Jeesus jatkoi nuhtelemalla heitä: ”Te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte [iankaikkisen] elämän” (Joh. 5:40).
Mestari voisi musertaa meidät ylimaallisella tiedollaan, mutta Hän ei tee niin. Hän kunnioittaa tahdonvapauttamme. Hän suo meille löytämisen ilon. Hän kannustaa meitä tekemään parannuksen omista virheistämme. Hän sallii meidän kokea vapauden, joka seuraa auliista kuuliaisuudestamme Hänen jumalalliselle lailleen. Niin, tapa, jolla Hän käyttää tietoaan, tarjoaa meille suuren esimerkin.
Kestäminen
Viides Herran palvelutyön piirre on Hänen sitoutumisensa loppuun asti kestämiseen. Koskaan Hän ei perääntynyt tehtävästään. Vaikka Hän koki kärsimystä, jota emme pysty edes käsittämään, Hän ei antanut periksi. Yhä ankarammissa koettelemuksissa Hän kesti tehtävänsä loppuun asti: sovittaakseen koko ihmiskunnan synnit. Hänen viimeiset sanansa, kun Hän riippui ristillä, olivat: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30).
Sovellus meidän elämäämme
Näitä viittä Hänen palvelutyönsä piirrettä me voimme soveltaa omaan elämäämme. Varmastikin paras todiste siitä, että palvomme Jeesusta, on se, että seuraamme Häntä.
Kun me alamme ymmärtää, kuka Jeesus on ja mitä Hän on tehnyt hyväksemme, voimme ymmärtää jossakin määrin ensimmäiseen ja suureen käskyyn sisältyvän logiikan: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi” (Mark. 12:30). Toisin sanoen kaiken, mitä me ajattelemme ja teemme ja sanomme, tulee johtua rakkaudestamme Häneen ja Hänen Isäänsä.
Kysykää itseltänne: ”Onko ketään, jota rakastan enemmän kuin Herraa?” Verratkaa sitten vastaustanne näihin Herran asettamiin normeihin:
-
”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle.”
-
”Eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, kelpaa minulle.” (Matt. 10:37.)
Rakkaus perhettä ja ystäviä kohtaan, niin suurta kuin se kenties onkin, on paljon syvällisempää, kun se on ankkuroitu rakkauteen Jeesusta Kristusta kohtaan. Vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan on Hänen ansiostaan merkityksellisempää tässä elämässä ja tuonpuoleisessa. Kaikki rakastavat ihmissuhteet ylentyvät Hänessä. Rakkaus taivaallista Isäämme ja Jeesusta Kristusta kohtaan tuo valaistusta, innoitusta ja motivaatiota rakastaa muita ylevämmällä tavalla.
Toimitukset saavat keskittymään iankaikkisesti arvokkaaseen palvelemiseen. Vanhempien tulee miettiä, minkä toimituksen kukin lapsi tarvitsee seuraavaksi. Kotiopettajien pitäisi miettiä, minkä asiaankuuluvan toimituksen kukin heidän palvelemansa perhe tarvitsee seuraavaksi.
Vapahtajan esimerkki rukouksesta muistuttaa meitä siitä, että henkilökohtaisesta rukouksesta, perherukouksesta ja kirkon tehtäviemme suorittamisesta rukoillen pitää tulla osa elämäämme. Se, että tiedämme ja teemme Isän tahdon, tuo suurta hengellistä voimaa ja luottamusta (ks. OL 121:45). Juuri Herran puolella me haluamme olla.
Tieto ”asioista, niin kuin ne todella ovat, ja asioista, niin kuin ne todella tulevat olemaan” (MK Jaak 4:13) suo meidän toimia tosi periaatteiden ja tosi opin mukaan. Tuo tieto parantaa käyttäytymistämme. Teot, jotka muutoin saattaisivat johtua haluista ja tunteista, korvautuvat teoilla, joita muokkaa järki ja se, mikä on oikein.
Käsky kestää loppuun asti tarkoittaa, ettemme pyydä vapautusta kutsusta palvella. Se tarkoittaa, että me tavoittelemme hellittämättä kelvollista päämäärää. Se tarkoittaa, ettemme koskaan anna periksi rakkaan ihmisen kohdalla, joka on kulkenut harhaan. Ja se tarkoittaa, että me vaalimme aina iankaikkisia perhesuhteitamme, jopa läpi sairauden, vammaisuuden tai kuoleman vaikeiden päivien.
Koko sydämestäni rukoilen, että Herran muuttavalla vaikutuksella voi olla syvällinen merkitys elämäänne. Hänen tehtävänsä ja Hänen palvelutyönsä voivat siunata meitä jokaista nyt ja ikuisesti.
James Tissotin teos Jeesus lähtee illalla Betaniaan
James Tissotin teos Nainen, katso poikasi (Stabat Mater) © Brooklyn Museum, Brooklyn, New York; upotus: yksityiskohta Carl Heinrich Blochin teoksesta Getsemanen puutarhassa
James Tissotin teos Vuorisaarna; upotus: yksityiskohta Heinrich Hofmannin teoksesta Kristus ja rikas nuorukainen, C. Harrison Conroy Co.:n luvalla
James Tissotin teos Koko kaupunki oli kerääntynyt yhteen