2012
Alman kirja: Opetuksia tälle päivälle
Lokakuu 2012


Alman kirja: Opetuksia tälle päivälle

Kuva
Vanhin Paul B. Pieper

Nefiläiset kestivät uskollisesti oman aikansa koettelemukset ja ovat todisteena siitä, että Herra suo siunauksia ja varjelusta, joita tarvitsemme kohdataksemme menestyksellisesti oman aikamme haasteet.

Hallituskautensa loppupuolella kuningas Moosia ehdotti, että kuninkaiden hallitusvalta korvattaisiin kansan valitsemien tuomarien johtamalla järjestelmällä. Ehdotetun järjestelmän oli määrä pohjautua Jumalan antamiin lakeihin, ja järjestelmän johdossa olisivat tuomarit, jotka kansan oli määrä valita.

Ehdotetun järjestelmän perustana oli tahdonvapauden periaate – kuninkaan sijaan yksittäiset ihmiset ottaisivat vastuuta ja olisivat tilivelvollisia siitä, että toimivat lain mukaisesti. Koska ”ei ole tavallista, että kansa haluaa mitään sellaista, mikä on vastoin oikeaa” (Moosia 29:26), tämä järjestelmä suojelisi paremmin yksilöiden oikeuksia ja yhteiskunnan kollektiivista vanhurskautta.

Vastauksena Moosian ehdotukseen kansa ”alkoi tavattoman innokkaasti toivoa, että jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet kautta koko maan; niin, ja jokainen ilmaisi haluavansa vastata omista synneistään” (Moosia 29:38).

Alman kirja sisältää kansan historian niiden 40 vuoden ajalta, jotka seurasivat sitä, kun kansa oli ottanut käyttöön ehdotetun järjestelmän. Alman aikakirjan viimeiset luvut, luvut 43–62, kertovat rajujen haasteiden ja koetusten ajasta. Tänä lyhyenä 19 vuoden ajanjaksona kansa kohtasi sisäisiä poliittisia haasteita, ulkoisia uhkia ja miltei jatkuvia aseellisia selkkauksia.

Kahdesti hallitusjärjestelmä kohtasi sisäisen uhkan, kun jotkut pyrkivät asettautumaan kuninkaaksi ja riistämään kansalta oikeuden valita johtajansa ja palvella Jumalaa vapaasti. Samanaikaisesti kansan täytyi puolustautua lukuisia ulkoisia hyökkäyksiä vastaan, kun lamanilaiset olivat päättäneet tuhota nefiläisten hallituksen ja alistaa nefiläiset orjuuteen.

Näiden monien haasteiden aiheuttama taloudellinen häiriö – vaikka sitä ei erikseen mainitakaan – oli kansalle todennäköisesti merkittävänä haasteena. Pyhää aikakirjaa kootessaan Mormon tunsi innoitusta esittää yksityiskohtaisen kertomuksen tästä ajanjaksosta. Itse asiassa jos hän olisi esittänyt vastaavia yksityiskohtia muutenkin nefiläisten tuhannen vuoden historian ajalta, Mormonin kirjassa olisi yli 2 500 sivua!

Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on opettanut:

”Mormonin kirja – – on kirjoitettu meidän aikaamme varten. Nefiläisillä ei koskaan ollut tätä kirjaa, ei myöskään muinaisten aikojen lamanilaisilla. Se on tarkoitettu meille. – – Jumalan innoittamana – Hänen, joka näkee kaiken alusta asti – [Mormon] lyhensi vuosisatojen aikakirjat valiten ne kertomukset, puheet ja tapahtumat, joista olisi eniten hyötyä meille. – –

Meidän tulee koko ajan kysyä itseltämme: ’Miksi Herra innoitti Mormonia (tai Moronia tai Almaa) ottamaan tämän mukaan aikakirjaansa? Mitä sellaista minä voin tästä oppia, mikä auttaa minua elämään tänä aikana?’”1

Nykyään myöhempien aikojen pyhät kaikkialla maailmassa huomaavat kohtaavansa monia samoja haasteita kuin nefiläiset kohtasivat tänä historiansa ajanjaksona, kuten pyrkimyksiä riistää jäseniltä oikeus palvella Jumalaa ja puolustaa asioita, jotka ovat tärkeitä siinä yhteiskunnassa, jossa me elämme. Jotkut myöhempien aikojen pyhät ovat kokeneet ulkoisen hyökkäyksen ja selkkausten uhkan sellaisten voimien taholta, jotka ovat sitoutuneet tuhoamaan heidän kansakuntansa ja vapautensa.

Onneksi nefiläiset pystyivät voittamaan haasteensa äärimmäisten ponnistelujen, uhrausten ja Herran avun voimalla. Muutamat opetukset siitä, kuinka he menestyksellisesti vastasivat haasteisiinsa, saattavat opastaa meitä ja antaa meille rohkeutta kohdata omia haasteitamme nykyään.

1. Säilyttäkää oikeanlaiset pyrkimykset ja motiivit.

Kaikkien haasteidensa keskellä vanhurskaat nefiläiset pystyivät ammentamaan voimaa siitä tosiasiasta, että he toimivat oikeanlaisista motiiveista. Heidän ainoana tarkoituksenaan oli ”[puolustaa] itseään ja perheitään ja maitaan, maataan ja oikeuksiaan ja uskontoaan” (Alma 43:47). Heidän pyrkimyksenään oli säilyttää oma tahdonvapautensa – oikeus toimia vanhurskaasti ja vastata omasta käytöksestään – eikä antaa kuninkaan sanella heidän käytöstään. Heidän motiivinaan oli säilyttää yhdenvertaisuus lain edessä, etenkin heidän vapautensa palvella Jumalaa ja säilyttää kirkkonsa (ks. Alma 43:9, 45).

Yhteiskunnassa on ja tulee aina olemaan voimia, jotka pyrkivät manipuloimaan yleistä mielipidettä saadakseen valtaa henkilökohtaiseksi hyödyksi. On olemassa kiusaus omaksua heidän motiivinsa ja kääntää selkkaus valtataisteluksi. Herran tapa on toimia aina pelkästään puhtaiden pyrkimysten ja motiivien pohjalta, kuten nefiläiset toimivat. Niin tehdessään he pystyivät saamaan avukseen taivaan voimia voittaakseen haasteensa ”Herran voimassa” (Alma 46:20; ks. myös Alma 60:16; 61:18).

Samalla tavoin vastatessamme niihin haasteisiin, joita kohtaamme nykyään, meidän tulee jatkuvasti tarkistaa, ovatko sydämessämme olevat pyrkimykset ja motiivit puhtaita ja perustuvatko ne Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteisiin. Jos toimimme (tai manipuloimme toisia toimimaan) itsekkyydestä, henkilökohtaisen edun vuoksi tai toisten alentamiseksi, me emme saa tarvittavaa taivaallista apua kestääksemme haasteitamme.

2. Olkaa ystävällisiä ja anteliaita.

Kun nefiläisten aiempia vihollisia, Anti-Nefi-Lehin kansaa, uhkasi tuho, nefiläiset äänestivät antaakseen heille paikan, jossa he voisivat asua ja rakentaa uuden elämän, ja tarjosivat heille suojelua (ks. Alma 27:21–22; 43:11–12). Koska antinefilehiläiset olivat vannoneet valan, etteivät koskaan enää tarttuisi aseisiinsa, he antoivat sen sijaan ”suuren osan omaisuudestaan [nefiläisten sotajoukkojen] tukemiseksi” (Alma 43:13) näinä kriittisinä aikoina. Aikakirjassa ei ole kuitenkaan mitään merkintää siitä, että nefiläiset olisivat kohdelleet näitä maahanmuuttajia muuten kuin kunnioitusta ja rakkautta osoittaen, vaikka nämä olisivat varmasti olleet helppo poliittinen maalitaulu niille, jotka olisivat haluneet lietsoa erimielisyyttä.

Se, miten ystävällisesti nefiläiset kohtelivat Ammonin kansaa, kuten heitä sittemmin kutsuttiin, sai vastakaikua ja lopulta myötävaikutti siihen, että muodostettiin yksi muistiin merkityn historian innoittavimmista sotilasryhmistä – 2 000 nuorta sotilasta. Ironista kyllä, näiden nuorten miesten palvelu saattoi olla ratkaisevan tärkeää sille, että nefiläisten yhteiskunta säästyi varhaiselta tuholta.

Sisäisen erimielisyyden, ulkoisen hyökkäyksen ja taloudellisten haasteiden aikoina meillä on taipumus suhtautua kielteisesti niihin, jotka eivät ole meidän kaltaisiamme. Käy helpoksi arvostella heitä ja tuomita heidät. Saatamme kyseenalaistaa heidän uskollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan, heidän arvonsa yhteiskunnassa ja heidän vaikutuksensa omaan taloudelliseen hyvinvointiimme. Nämä kielteiset suhtautumistavat ovat ristiriidassa sen kanssa, että Vapahtaja kehotti rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme, ja ne jakavat ihmisiä eri leireihin sekä synnyttävät kiistaa ja eristäytymistä. Jos Ammonin kansaa ei olisi toivotettu tervetulleeksi nefiläisten yhteiskuntaan, se olisi kenties voinut herättää nousevassa sukupolvessa kiitollisuuden sijaan kaunaa. Uusi sukupolvi olisi voinut 2 000 uskollisen sotilaan kasvattamisen sijaan vieraantua ja liittyä jälleen lamanilaisiin.

Sillä, että nefiläiset halusivat olla ystävällisiä ja anteliaita hätää kärsiviä kohtaan, oli tärkeä vaikutus siihen, että nefiläisten kansakunta säilyi ja että he pääsivät äärimmäisen hädän hetkenään osallisiksi taivaan siunauksista. Jumalan kansa tarvitsee näitä siunauksia nykyään.

3. Kuunnelkaa ja seuratkaa innoitettuja johtajia.

Herra tiesi, mitä haasteita nefiläiset kohtaisivat, ja Hän kasvatti heidän avukseen innoitettuja johtajia näiden haasteiden voittamiseksi. Sotapäällikkö Moroni oli sotilas, mutta häntä innoitettiin valmistamaan väkensä suojaksi rintahaarniskoja, käsivarsisuojuksia, pääkilpiä ja paksuja vaatteita (ks. Alma 43:19). Sen tuloksena nefiläiset pärjäsivät taistelussa paljon paremmin kuin lamanilaiset (ks. Alma 43:37–38). Myöhemmin Moroni johti kansansa luomaan kaupunkiensa ympärille maakasoja sekä rakentamaan niiden päälle hirsivarustuksia ja aitoja terävistä paaluista (ks. Alma 50:1–3). Nämä innoitetut valmistelut auttoivat nefiläisiä säästymään tuholta.

Samalla kun Moroni valmistautui sotaan, Helaman ja hänen veljensä saarnasivat Jumalan sanaa ja kehottivat kansaa vanhurskauteen, jotta Herran Henki voisi johdattaa heitä ja säästää heidät. Nefiläiset säästyivät kuuntelemalla innoitettujen johtajien ajallista ja hengellistä ohjausta. Takaiskuja ja kärsimyksiä seurasi vain silloin kun syntyi sisäisiä erimielisyyksiä ja ihmiset kieltäytyivät ottamasta varteen innoitettuja varoituksia.

Olemme siunattuja, kun saamme elää aikana, jolloin Herra on kutsunut eläviä profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia varoittamaan meitä ja opastamaan meitä valmistautumaan nykypäivän haasteisiin. Vuonna 1998 presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) antoi innoitetun ohjeen ja varoituksen kirkon jäsenille:

”On tullut aika järjestää oma huoneemme.

Niin monet kirkkomme jäsenistä tulevat juuri ja juuri toimeen tuloillaan. Itse asiassa jotkut elävät lainarahoilla. – –

Talous on hauras asia. – – Ilmassa on myrskyn merkkejä, joista meidän on syytä ottaa vaarin.”2

Äskettäin puhuin erään miehen kanssa, joka kuuli presidentti Hinckleyn sanat ja Hengen kehotuksen. Hän ja hänen vaimonsa päättivät realisoida sijoituksensa, maksaa talonsa lainan ja vapautua veloista.

Nykyään tuo mies on omavarainen. Sen jälkeen tullut taloudellinen laskukausi on vaikuttanut hyvin vähän hänen perheeseensä. Itse asiassa hän ja hänen vaimonsa ovat omavaraisuutensa ansiosta pystyneet palvelemaan lähetystyössä.

Presidentti Thomas S. Monsonia on valmistettu meidän aikaamme varten. Hänen elämänsä ja opetuksensa ovat sanoma, jonka Jumala on lähettänyt suojelemaan ja siunaamaan meitä nykyään. Aikana, jolloin monet kantavat huolta siitä, mitä heillä ei ole, presidentti Monson opettaa meitä olemaan kiitollisia niistä monista siunauksista, joita Herra on antanut meille. Ja aikana, jolloin monet keskittyvät omiin ongelmiinsa, presidentti Monson kehottaa meitä ojentamaan pelastavan kätemme ja unohtamaan itsemme muita siunatessamme. Presidentti Monsonin ohjeen noudattaminen tarjoaa perheellemme sitä hengellistä suojaa ja niitä siunauksia, joita me tarvitsemme tänä aikana.

Olen kiitollinen saadessani elää aikana, jolloin evankeliumi on palautettu. Olen kiitollinen siitä, että Herra on valmistanut Mormonin kirjan meidän aikaamme varten. Nefiläiset kestivät uskollisesti oman aikansa koettelemukset ja ovat todisteena siitä, että Herra suo siunauksia ja varjelusta, joita tarvitsemme kohdataksemme menestyksellisesti oman aikamme haasteet.

Viitteet

  1. ”Mormonin kirja – uskontomme lakikivi”, Liahona, lokakuu 2011, s. 56–57.

  2. ”Pojille ja miehille”, Liahona, tammikuu 1999, s. 65.

Walter Ranen teos Tulkaa esiin, kirkon historian museon luvalla

Walter Ranen teos He panivat turvansa Jumalaan, kirkon historian museon luvalla

Clark Kelley Pricen teos Sotapäällikkö Moroni ja vapauden tunnus