Pitäisikö minun valita työ vai kirkko?
Kenya Ishii, Japani
Vaimoni ja minä solmimme avioliiton vuonna 1981 Tokion temppelissä Japanissa. Elämä häiden jälkeen ei aluksi ollut helppoa. Olin kiitollinen siitä, että minulla oli työpaikka, mutta meillä oli vaikeuksia kulujemme kattamisessa. Pyysimme taivaallista Isää auttamaan, ja teimme kaiken, mitä pystyimme, saadaksemme rahamme riittämään ja maksaaksemme kymmenykset. Tiesimme, että jos luottaisimme Herraan, Hän pitäisi meistä huolen.
Yhdellä viikolla sekä vaimoni että ystäväni antoivat minulle saman pienen ilmoituksen, joka oli leikattu sanomalehdestä. Ilmoitus koski kokoaikaisen englanninopettajan paikkaa.
Lähetin yritykselle ansioluetteloni, ja minut pyydettiin haastatteluun. Haastattelun lopussa haastattelija sanoi: ”Olet kirjoittanut ansioluetteloosi, että olet tehnyt vapaaehtoistyötä lähetyssaarnaajana Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle. Se siis tarkoittaa, että käyt sunnuntaisin kirkossa, eikö niin? Jos sinun pitäisi valita, menetkö sunnuntaina kirkkoon vai työhön, kumman valitsisit?”
Se oli vaikea kysymys, koska tarvitsin paremman työpaikan. Mutta pohdittuani asiaa vastasin: ”Menisin kirkkoon.”
Epämääräisesti hymyillen haastattelija sanoi: ”Aha, selvä.” Sitten hän päästi minut lähtemään luvaten, että yritys tekisi päätöksen samana iltana ja että minun pitäisi soittaa kuullakseni tulokset. Kun lähdin huoneesta, arvelin epäonnistuneeni.
Myöhemmin samana iltana, kun koitti soittamisen aika, soitin hyvin peloissani yrityksen numeroon.
”Miten haastattelun tulokset menivät?” kysyin sihteeriltä. ”Epäonnistuin, eikö niin?”
Hänen vastauksensa ällistytti mutta ilahdutti minua.
”Haluaisimme tarjota sinulle työpaikkaa”, hän sanoi.
Suunnilleen kuukautta myöhemmin sain tietää, miksi olin saanut työpaikan. Sihteeri selitti, että haastattelija asui myöhempien aikojen pyhien kokoaikaisten lähetyssaarnaajien naapurissa. Hän oli usein aamuisin katsellut, kun lähetyssaarnaajat ajoivat polkupyörillään reippaasti työhönsä.
”Hän uskoi, että kun kuulut samaan kirkkoon, sinä tekisit yhtä kovasti töitä meille kuin lähestyssaarnaajat tekivät työtä kirkolleen”, hän sanoi. ”Olet onnekas!”
Siitä lähtien perheellämme on aina ollut kaikkea, mitä olemme tarvinneet.
Aina kun ajattelen tätä erinomaista kokemusta, saan siitä kannustusta ja lohtua. Tiedän, että Jumala siunaa lapsiaan usein muiden ihmisten välityksellä. En osaa kyllin ilmaista, kuinka kiitollinen olen vaimostani ja ystävästäni sekä heidän saamastaan innoituksesta tuoda se sanomalehti-ilmoitus minulle, niistä uutterista lähetyssaarnaajista ja heidän erinomaisesta esimerkistään sekä armollisesta, rakastavasta ja huolehtivasta taivaallisesta Isästä, jolla on ihmeellinen voima pyhittää meidän kokemuksemme meidän hyväksemme.