2010
Ihme liikennevaloissa
Syyskuu 2010


Lähetyskentältä

Ihme liikennevaloissa

Hän istui skootterissaan odottamassa liikennevalojen vaihtumista. Minulla oli vain muutama sekunti aikaa puhua hänelle.

Kun lähetystyötoverini vanhin Platt ja minä kävelimme erään torin poikki Taichungin kaduilla Taiwanissa, pysähdyimme erääseen isoon risteykseen odottamaan punaisen valon vaihtumista. Heti pysähdyttyämme kuulin takaamme tutun äänen. Kun viereemme pysähtyi monta skootteria, käännyin katsomaan, kenelle voisimme puhua. Sillä hetkellä sydämeni ja mieleni täytti varma tunne. En kuullut mitään ääntä enkä mitään sanoja, mutta koin voimakkaan vaikutelman, että minun piti puhua miehelle, joka oli skootterinsa kanssa vain muutaman askeleen päässä vasemmalla puolellani.

Siirryin kiireesti puhumaan miehen kanssa. Oli kuin joku olisi itse asiassa työntänyt minua takaapäin ja siirrellyt jalkojani. Avasin suuni ja kysyin mieheltä: ”Onko teillä tänään hyvä päivä?” Hän katsoi minua ja vastasi, että hänellä oli huono päivä. Sillä hetkellä liikennevalo vaihtui punaisesta vihreäksi ja intoni lopahti. Pelkäsin, että mies ajaisi tiehensä. En ollut sanonut hänelle mitään Jeesuksen Kristuksen todellisen ja elävän kirkon palautuksesta, profeetta Joseph Smithistä tai Mormonin kirjasta. En ollut edes kertonut hänelle kirkon nimeä.

Ihmiset ympärillämme lähtivät ajamaan mutta tuo mies ei. Hän ehdotti, että siirtyisimme kadun viereen puhumaan lisää. Olin todella yllättynyt, mutta kiitollisena suostuin hänen ehdotukseensa. Kadunreunassa vanhin Platt ja minä kerroimme hänelle kirkon nimen ja paljon muutakin.

Joitakin viikkoja myöhemmin tämä mies Su Meng-Wei ja hänen kaksi poikaansa ja kaksi tytärtään kastettiin ja konfirmoitiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi.

Tuosta kokemuksesta opin, että kun me pyrimme uskollisesti tekemään Herran työtä Hänen tavallaan ja Hänen aikataulunsa mukaisesti, meille suodaan toisinaan etuoikeus nähdä ihmeitä. Profeetta Moroni julisti, ettei ”Jumala ole lakannut olemasta ihmeiden Jumala. Katso, eikö kaikki se, mitä Jumala on tehnyt, ole ihmeellistä meidän silmissämme?” (Morm. 9:15–16.) Ihmeitä voi tapahtua niin, että sydämiä kosketetaan ja ihmisten elämä muuttuu.

Lähetyssaarnaajille ja kirkon jäsenille on annettu Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaassa tämä lupaus: ”Herra valmistaa ihmisiä ottamaan vastaan sinut ja palautetun evankeliumin. Hän johtaa sinut heidän luokseen tai Hän johtaa heidät sinun luoksesi. – – Sellaiset ihmiset tunnistavat teidät Herran palvelijoiksi. He ovat halukkaita toimimaan sanomanne mukaan.”1 Ei ollut mikään sattuma, että vanhin Platt ja minä odotimme liikennevalojen vaihtumista juuri siinä paikassa juuri siihen aikaan.

Taivaallinen Isä tuntee meidät jokaisen yksilönä ja rakastaa meitä jokaista. Hyvin tarkoituksellisella tavalla Hän tarjoaa meille jokaiselle keinon tulla tuntemaan palautettu evankeliumi. Herra oli tietoinen Su Meng-Wein elämässä olevista haasteista ja vaikeuksista. Hän tiesi, että Su Meng-Wei oli äskettäin jäänyt työttömäksi. Hän tiesi, että sinä aamuna Sun kotona oli puhuttu riitaisia sanoja.

Evankeliumi on tuonut enemmän rauhaa Sun perheeseen ja on vahvistanut perheen keskinäisiä suhteita. Se on auttanut heitä kokemaan suurempaa onnea ja johdatusta elämässä. He ovat löytäneet voiman kohdata elämän haasteet toiveikkaina ja pelottomina.

Emme kenties näe sitä alkuun, mutta ne, joita on valmistettu, tuntevat, että me olemme Herran palvelijoita. He huomaavat, että meissä on jotakin erilaista. He näkevät hyvyyttä ja haluavat tietää siitä enemmän. Kun he tuntevat Pyhän Hengen, he ovat halukkaita toimimaan sanomamme mukaan. Aivan kuten tämä sanoma on koskettanut Sun perheenjäsenten sydäntä ja muuttanut heidän elämäänsä Taiwanissa, samoin se voi koskettaa ja tulee koskettamaan niiden ihmisten sydäntä, jotka me tunnemme, ja muuttamaan heidän elämäänsä, olimmepa missä päin maailmaa tahansa.

Kun rukoilemme johdatusta, voimme päivittäin esittää itsellemme tämän kysymyksen: kenet sellaisen tunnen, jota Herra valmistaa tutustumaan palautettuun evankeliumiin? Kun käytämme uskoamme tällä tavoin, olemme valmiita noudattamaan Pyhän Hengen kehotuksia ja avaamaan suumme ja kertomaan niistä kallisarvoisista totuuksista, joiden tuntemisella meitä on siunattu.

Siitä seuraa varmasti ihmeellisiä mahdollisuuksia.

Viite

  1. Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 165, 166.

Kuvitus Michael Parker