Tiesitkö?

Konferenssikeskuksen puhujakoroke

Presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) puheesta ”Kaikkeen maailmaan todistuksena”, Liahona, heinäkuu 2000, s. 6.

Konferenssikeskuksen puhujakorokkeeseen liittyy ainutlaatuinen tarina. Presidentti Gordon B. Hinckley kertoo:

”Minä rakastan puita. Kun olin pikkupoika, asuimme kesäisin maatilalla, hedelmätilalla. Joka vuosi tähän aikaan me istutimme puita. Luulen, että naimisiinmenon jälkeen paria kolmea vuotta lukuun ottamatta, jolloin olimme poissa kaupungista, ei ole kulunut yhtään kevättä, jolloin en olisi istuttanut puita – –.

Noin 36 vuotta sitten istutin mustan saksanpähkinäpuun. Se kasvoi tiheällä alueella, jossa se kasvoi suoraksi ja korkeaksi saadakseen auringonvaloa. Vuosi sitten se jostain syystä kuoli. Mutta saksanpähkinäpuu on kallisarvoista huonekalupuuta. Soitin veli Ben Banksille, joka on seitsemänkymmenen koorumissa ja joka ennen kokoaikaista kutsumustaan kirkossa oli puutavarayrittäjä. Hän toi kaksi poikaansa – toinen on piispa ja toinen on äskettäin vapautettu piispan tehtävästä – jotka nykyisin hoitavat yritystä, katsomaan puuta. Heidän näkemyksensä mukaan se oli lujaa, hyvää ja kaunista puuta. Toinen heistä ehdotti, että siitä tehtäisiin tähän saliin puhujakoroke. Innostuin ajatuksesta. Puu kaadettiin ja sahattiin sitten kahdeksi paksuksi tukiksi. Sitten seurasi pitkä kuivatusprosessi, ensin luonnollisesti ja sitten kuivatusuunissa. Tukit sahattiin laudoiksi Utahin Salemissa olevalla sahalla. Sitten laudat vietiin Fetzerin puusepäntehtaaseen, jossa ammattipuusepät suunnittelivat ja rakensivat tuosta puusta tämän suurenmoisen puhujakorokkeen.

Lopputulos on kaunis. Toivon, että voisitte kaikki tutkia tätä tarkemmin. Tämä edustaa loistavaa ammattitaitoa, ja tässä minä puhun teille puusta, jonka kasvatin takapihallani, missä lapseni leikkivät ja myös kasvoivat.

Olen syvästi liikuttunut tästä. Olen istuttanut yhden jos toisenkin mustan saksanpähkinäpuun. Kestää kauan, ennen kuin ne kasvavat täyteen mittaansa. Kun se päivä tulee ja tämä kaunis puhujakoroke on käynyt vanhaksi, niin ehkäpä yksi niistä puista kelpaa uuden puhujakorokkeen valmistamiseen. Vanhin Banksille ja hänen pojilleen Benille ja Bradleylle ja niille taitaville puusepille, jotka ovat suunnitelleet ja rakentaneet tämän, lausun sydämelliset kiitokseni siitä, että teidän ansiostanne olen voinut antaa oman pienen osuuteni tähän suureen keskukseen, josta profeettojen äänet lähtevät kaikkeen maailmaan todistuksena ihmiskunnan Lunastajasta.”