Jim tarvitsi apuani
Jean Partridge, Utah, USA
Pian sen jälkeen kun Jim ja minä olimme solmineet avioliiton Suolajärven temppelissä, muutimme vuokramökkiin Oregonin rannikolle. Jim toimi valtion palveluksessa topografian insinöörinä, jonka vastuulla oli tarkistaa ja korjata Oregonin rantaviivan karttaa. Hän lähti joka aamu toisen insinöörin kanssa jatkamaan edellisen päivän työtä. Hänen työnsä oli vaikeaa, koska rannikko oli tiheän metsän peitossa.
Kun olin yhtenä iltana aloittelemassa päivällisen valmistusta, mieleeni tuli voimakas tunne, etteivät päivällisvalmisteluni olleet tärkeitä. Jim ei tulisi sinä iltana kotiin päivälliselle. Sen jälkeen tuli toinen ajatus: Jim oli vaikeuksissa ja tarvitsi apuani!
En kuullut ääntä, mutta viesti tuli mieleeni yhtä selkeänä kuin jos se olisi sanottu ääneen. Minun täytyi auttaa häntä, mutta missä hän oli? Hän teki joka päivä työtä jossakin osassa rannikkoa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, missä hän työskenteli sinä päivänä. Tunsin pakottavaa tarvetta nousta autoon ja ajaa päätielle, mutta mihin suuntaan minun pitäisi kääntyä? Vain vähäisen epäröinnin jälkeen tunsin, että minun pitäisi kääntyä etelään. Sitten ohitin monia sivuteitä, joista mikä tahansa olisi voinut olla alueella, jolla Jim työskenteli.
Sain tunteen, että minun piti lähteä päätieltä ja ajaa yhtä kapeaa maantietä. Satoi, ja muutaman kilometrin jälkeen tie muuttui liejuiseksi. Päätin, että minun oli parasta kääntyä ja lähteä ajamaan takaisinpäin. Oli tulossa pimeä, ja ajattelin: ”Olipa typerää, että tulin.”
Mutta heti kun olin kääntynyt päätielle, näin edessäni kaksi väsynyttä, epätoivoista insinööriä, jotka olivat niin mudan peitossa, ettei kukaan muu olisi halunnut ottaa heitä kyytiin. Jim ja hänen työtoverinsa kertoivat minulle, että heidän kuorma-autonsa oli juuttunut mutakuoppaan. He olivat yrittäneet saada autoa irti, mutta olivat viimein jättäneet sen ja patikoineet läpi tiheän aluskasvillisuuden takaisin päätielle.
”Mistä tiesit, missä me olimme?” he ihmettelivät helpottuneina siitä, että olin löytänyt heidät. Tunsin yhtä suurta helpotusta kuin he, kun selitin, kuinka Henki oli johdattanut minua.
Kun Jim ja minä polvistuimme sinä iltana rukoukseen, kiitimme Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka oli tullut minulle vastauksena aviomieheni rukouksiin saada apua.