Evankeliumi elämässäni
Jotta meillä voisi olla ilo
Kaikki se, mikä vaikeutti lähetystyötäni, näytti estävän minua tuntemasta iloa. Mutta pitikö niin olla?
Melko pian oivalsin, että lähetystyöajastani tulisi hyvin erilainen kuin olin odottanut. Kohtasin joitakin odottamattomia haasteita. Yritin pysyä myönteisenä, mutta en onnistunut siinä usein, vaan tunsin lannistuvani. Onneksi sain rohkaisua vyöhykekonferensseissa, jotka päättyivät aina todistuskokoukseen.
Muistan erityisesti yhden vyöhykekonferenssin, jossa jokainen lähetyssaarnaaja nousi puhujakorokkeelle kertomaan ilosta palvella lähetystyössä. Kokouksen edetessä aloin tuntea vaivautuneisuutta. Olin ollut lähetyssaarnaaja kokonaisen vuoden, mutta en ollut koskaan tuntenut iloa, jota muut kuvailivat. Lähdin siitä konferenssista apeana ja hämmentyneenä kysellen, miksi edes olin palvelemassa lähetystyössä. Mikä minussa oli vialla? Miksi en kyennyt tuntemaan tuota samaa iloa? Myöhemmin sinä iltana ilmaisin huoleni taivaalliselle Isälle ja kysyin Häneltä, kuinka voisin tuntea sellaista iloa.
Osallistuessani muutamia viikkoja myöhemmin vaarnakonferenssiin sain vastaukseni lähetysjohtajani puheen aikana. Vaikka hän puhui sadoille kuulijoille, tunsin hänen puhuvan suoraan minulle. Hän puhui Kristuksen lunastuksen ilosta, jota jokainen meistä voi tuntea joka päivä. Hän todisti, että jopa vaikeina ja epävarmoina aikoina me voimme tuntea iloa siksi, että ymmärrämme Vapahtajan sovituksen merkityksen.
Tiesin, että ne sanat olivat minulle. Taivaallinen Isä oli vastannut rukoukseeni. Ehkäpä lähetystyöni ei sujunut siten kuin olin ajatellut, mutta Vapahtaja rakasti minua ja oli sovittanut minun syntini. Ilo, jota en arvannut koskaan kokeneeni, oli kaikkialla ympärilläni. En vain ollut avannut sydäntäni tunteakseni sitä.
Minulla oli edelleen haasteita, mutta tämä kokemus opetti minulle, että voisin tuntea iloa päättämällä avata sydämeni Vapahtajan lunastavalle voimalle ja todistamalla tuosta voimasta muille.
Lähetystyöni jälkeen olen oppinut ymmärtämään, ettei olosuhteilla ja ympäristöllä ole pysyvää vaikutusta kykyymme tuntea iloa. Sen sijaan todellinen ilo on seurausta siitä, että olemme kuuliaisia ja uskomme taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, jotka tekivät mahdolliseksi elämän täällä – ja tämän jälkeen – ”jotta [meillä] voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25).
Me voimme tuntea iloa siksi, että ymmärrämme Vapahtajan sovituksen merkityksen.
Del Parsonin teos Suurin kaikista, käytetty kirkon historian museon luvalla