TUNSIN, ETTÄ MINUA OPASTETTIIN
Kun työskentelin nuorena lähetyssaarnaajana Norjassa, lähetysjohtajani kutsui lähetyssaarnaajat yhteen ja kertoi meille, että meitä oli pyydetty laulamaan kahdessa Lontoon temppelin vihkimiskokouksessa vuonna 1958. Minua pyydettiin toimimaan säestäjänä.
Kun saavuimme temppeliin, huomasin yllätyksekseni, että soittaisin urkuja enkä pianoa. Minulla ei ollut mitään kokemusta kyseisistä uruista, joten minun piti kysyä, voisiko joku auttaa minua valitsemaan oikeat rekisteritapit. Taivaallinen Isä kuuli epätoivoiset pyyntöni, ja eräs sisar tuli avukseni säätämään urut hiljaista alkumusiikkia ja sitten kuoron säestystä varten.
Epätoivoni keskellä minut valtasi rauhallinen tunne. Ja kun soitin vierailla uruilla ja harjoittelematta, tunsin Vapahtajan rakkauden opastavan minua. Ensimmäisen kuoronumeron jälkeen presidentti David O. McKay vilkaisi lähetysjohtajaamme ja sanoi: ”Hyvin tehty.” Olin aivan liikuttunut siitä, kuinka meitä oli siunattu esityksessämme. Se oli ollut virheetön.
Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Isän Ainosyntyinen. Hän on pyhä Messias, Rauhan Ruhtinas. Hän elää ja tulee jälleen.