Vastaus on Jeesus
Olivatpa haasteet kuinka vaikeita tai hämmentäviä tahansa, te voitte aina muistaa, että vastaus on yksinkertainen: se on aina Jeesus.
Millainen kunnia onkaan puhua teille tässä konferenssikokouksessa. Tänään puhun teille ystävänä. Johanneksen evankeliumissa Vapahtaja opetti, että me olemme Hänen ystäviään, jos teemme sen, mitä Hän pyytää meitä tekemään.1
Juuri meidän henkilökohtainen ja yhteinen rakkautemme Vapahtajaa kohtaan ja liittomme Hänen kanssaan sitovat meidät yhteen. Kuten presidentti Henry B. Eyring on opettanut: ”Teille haluan sanoa, kuinka paljon Herra rakastaa teitä ja uskoo teihin. Ja vielä enemmän haluan sanoa teille, kuinka paljon Hän luottaa teihin.”2
Kun presidentti Russell M. Nelson kutsui minut johtavaksi auktoriteetiksi, olin aivan tunteiden vallassa. Se oli pakahduttavaa. Vaimoni Julie ja minä odotimme jännittyneinä yleiskonferenssin lauantai-iltapäivän kokousta. Oli nöyräksi tekevää tulla hyväksytyksi. Laskin huolella askeleet määrätylle paikalleni, etten kompastuisi ensimmäisessä tehtävässäni.
Sen kokouksen päätyttyä tapahtui jotakin sellaista, mikä vaikutti minuun syvästi. Koorumin jäsenet muodostivat jonon ja tervehtivät uusia johtavia auktoriteetteja yksi kerrallaan. Jokainen heistä ilmaisi rakkautensa ja tukensa. Sydämellisen abrazon [halauksen] kera he sanoivat: ”Älä ole huolissasi – sinä kuulut joukkoon.”
Suhteessamme Vapahtajaan Hän katsoo sydämeen eikä henkilöön.3 Miettikää, kuinka Hän valitsi apostolinsa. Hän ei kiinnittänyt huomiota asemaan eikä varallisuuteen. Hän kutsuu meitä seuraamaan Häntä, ja uskon Hänen vakuuttavan meille, että me kuulumme Hänen seuraansa.
Tämä sanoma pätee erityisesti kirkon nuoriin. Näen teissä saman, mitä presidentti Nelson näkee teissä. Hän on sanonut, että ”tässä nuorten sukupolvessa on jotakin selvästi erityistä. Taivaallisella Isällänne täytyy olla suuri luottamus teihin, kun Hän lähetti teidät maan päälle tänä aikana. Te olette syntyneet suuruuteen!”4
Olen kiitollinen siitä, mitä opin nuorilta. Olen kiitollinen siitä, mitä lapseni opettavat minulle, mitä lähetyssaarnaajamme opettavat minulle ja mitä sisarusteni lapset opettavat minulle.
Jokin aika sitten työskentelin maatilallamme veljenpoikani Nashin kanssa. Hän on kuusivuotias, ja hänellä on puhdas sydän. Hän on Nash-nimisistä veljenpojista suosikkini, ja uskon olevani hänen lempisetänsä tänään konferenssissa puhuvista.
Kun hän auttoi minua keksimään ratkaisun erääseen työprojektiimme, sanoin: ”Nash, se on suurenmoinen ajatus. Miten sinusta tuli noin fiksu?” Hän katsoi minua, ja hänen silmiensä ilme tuntui kysyvän: ”Ryan-setä, kuinka sinä et tiedä vastausta siihen kysymykseen?”
Hän vain kohautti olkapäitään, hymyili ja sanoi luottavaisena: ”Jeesus.”
Nash muistutti minua sinä päivänä tästä yksinkertaisesta ja silti syvällisestä opetuksesta. Vastaus mitä yksinkertaisimpiin kysymyksiin ja kaikkein monimutkaisimpiin ongelmiin on aina sama. Vastaus on Jeesus Kristus. Jokainen ratkaisu löytyy Hänestä.
Johanneksen evankeliumissa Vapahtaja sanoi opetuslapsilleen, että Hän valmistaisi heille sijan. Tuomas oli hämmentynyt ja sanoi Vapahtajalle:
”’Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?’
Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’”5
Vapahtaja opetti opetuslapsilleen, että Hän on ”tie, totuus ja elämä”. Hän on vastaus kysymykseen siitä, kuinka päästä taivaallisen Isän luokse. Todistuksen saaminen Hänen jumalallisesta tehtävästään meidän elämässämme on asia, jonka opin jo nuorena miehenä.
Kun palvelin lähetyssaarnaajana Argentiinassa, presidentti Howard W. Hunter kehotti meitä tekemään jotakin sellaista, millä on ollut syvällinen vaikutus elämääni. Hän sanoi: ”Meidän täytyy tuntea Kristus paremmin kuin me Hänet tunnemme; meidän täytyy muistaa Hänet useammin kuin me Hänet muistamme; meidän täytyy palvella Häntä urheammin kuin me Häntä palvelemme.”6
Tuolloin olin ollut huolissani siitä, miten olisin parempi lähetyssaarnaaja. Tämä oli vastaus: tuntea Kristus, muistaa Hänet ja palvella Häntä. Lähetyssaarnaajat kautta maailman ovat yhtä tässä tarkoituksessa: ”kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse auttamalla heitä ottamaan vastaan palautettu evankeliumi uskomalla [Häneen] ja Hänen sovitukseensa, tekemällä parannus, ottamalla vastaan kaste ja Pyhän Hengen lahja ja kestämällä loppuun asti”7. Ystävillemme, jotka kuuntelevat lähetyssaarnaajia, lisään oman kutsuni tulla Kristuksen luokse. Yhdessä me pyrimme tuntemaan Hänet, muistamaan Hänet ja palvelemaan Häntä.
Palveleminen lähetystyössä oli pyhää aikaa elämässäni. Kun lähetysjohtaja Blair Pincock piti viimeistä puhuttelua minulle kokoaikaisena lähetyssaarnaajana, hän puhui lähetysjohtajaparin vaihtumisesta, sillä hän ja hänen vaimonsa olivat myös saamassa palvelutyönsä päätökseen. Olimme kumpikin surullisia siitä, että olimme jättämässä jotakin, mitä rakastimme niin paljon. Hän huomasi, että minua huolestutti ajatus siitä, etten olisi kokoaikainen lähetyssaarnaaja. Hän oli mies, jolla oli suuri usko, ja hän opetti minua rakastavasti, kuten hän oli opettanut kahtena menneenä vuotena. Hän osoitti työpöytänsä yläpuolella olevaa kuvaa Jeesuksesta Kristuksesta ja sanoi: ”Vanhin Olsen, kaikki kyllä järjestyy, koska se on Hänen työtään.” Tunsin tyyntyväni tietäessäni, että Vapahtaja auttaa meitä, ei vain silloin kun palvelemme, vaan aina, jos vain annamme Hänen tehdä niin.
Sisar Pincock opetti meitä sydämensä syvyyksistä yksinkertaisin espanjankielisin ilmauksin. Kun hän sanoi: ”Jesucristo vive” [Jeesus Kristus elää], tiesin, että se oli totta ja että Hän elää. Kun hän sanoi: ”Elderes y hermanas, les amo” [Vanhimmat ja sisaret, minä rakastan teitä], tiesin, että hän rakasti meitä ja halusi, että seuraisimme aina Vapahtajaa.
Vaimoani ja minua siunattiin äskettäin saadessamme palvella lähetysjohtajaparina työskennellen erinomaisten lähetyssaarnaajien kanssa Uruguayssa. Minulla oli tapana sanoa, että he olivat parhaat lähetyssaarnaajat maailmassa, ja uskon, että jokaisesta lähetysjohtajasta tuntuu siltä. Nämä opetuslapset opettivat meille joka päivä Vapahtajan seuraamista.
Säännöllisissä puhutteluissa yksi suurenmoisista lähetyssaarnaajasisaristamme tuli toimistoon. Hän oli menestyvä lähetyssaarnaaja, erinomainen kouluttaja ja omistautunut johtaja. Hänen toverinsa pitivät häntä arvossa, ja ihmiset rakastivat häntä. Hän oli kuuliainen, nöyrä ja luottavainen. Aiemmat keskustelumme keskittyivät hänen alueeseensa ja ihmisiin, joita hän opetti. Tämä keskustelu oli erilainen. Kun kysyin häneltä, mitä hänelle kuuluu, huomasin hänen olevan huolissaan. Hän sanoi: ”Lähetysjohtaja Olsen, en tiedä, selviänkö tästä. En tiedä, olenko ikinä tarpeeksi hyvä. En tiedä, osaanko olla sellainen lähetyssaarnaaja, joka Herra haluaa minun olevan.”
Hän oli merkittävä lähetyssaarnaaja. Erinomainen kaikin tavoin. Lähetysjohtajan unelma. En ollut koskaan ollut huolissani hänen kyvyistään lähetyssaarnaajana.
Kuunnellessani häntä en oikein tiennyt, mitä sanoa. Rukoilin hiljaa: ”Taivaallinen Isä, tämä on erinomainen lähetyssaarnaaja. Hän on Sinun. Hän tekee kaiken oikein. En halua pilata tätä. Autathan minua tietämään, mitä sanoa.”
Sanat tulivat mieleeni. Sanoin: ”Hermana [Sisar], olen pahoillani, että sinusta tuntuu sellaiselta. Kysynpä sinulta jotakin. Jos sinulla olisi ystävä, jota opetat ja joka tuntee samoin, mitä sinä sanoisit?”
Hän katsoi minua hymyillen. Sillä erehtymättömällä lähetyssaarnaajan hengellä ja vakaumuksella hän sanoi: ”Lähetysjohtaja, se on helppoa. Kertoisin hänelle, että Vapahtaja tuntee hänet täydellisesti. Kertoisin hänelle, että Vapahtaja elää. Vapahtaja rakastaa häntä. Hän on riittävän hyvä ja pystyy tähän!”
Naurahtaen hän sanoi: ”Jos se koskee ystäviämme, se taitaa koskea myös minua.”
Kun meillä on kysymyksiä tai epäilyksiä, meistä saattaa tuntua, että ratkaisut ovat liian monimutkaisia tai että vastausten löytäminen on liian hämmentävää. Muistakaamme, että vastustaja, kaikkien valheiden isä, on epäjärjestyksen aikaansaaja.8
Vapahtaja on helppotajuisuuden Mestari.
Presidentti Nelson on sanonut:
”Vastustaja on ovela. Vuosituhansien ajan hän on pannut hyvän näyttämään pahalta ja pahan näyttämään hyvältä. Hänen viestinsä ovat yleensä äänekkäitä, julkeita ja rehenteleviä.
Taivaalliselta Isältämme tulevat sanomat ovat kuitenkin hätkähdyttävän erilaisia. Hän viestii yksinkertaisesti, hiljaa ja niin uskomattoman selkeästi, ettemme voi ymmärtää Häntä väärin.”9
Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän lähetti Poikansa. Hän on se vastaus.
Presidentti Nelson sanoi hiljattain:
”Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ei ole koskaan tarvittu kipeämmin kuin tänään. – –
Tämä tähdentää sitä, miten tärkeää meidän on noudattaa Herran opetuslapsilleen antamaa ohjetta: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.’”10
Niille, jotka päättävät palvella, voin vahvistaa, että siunauksia tulee, kun noudatatte profeetan kutsua. Palvelemisessa ei ole kyse teistä vaan Vapahtajasta. Teidät kutsutaan johonkin paikkaan, mutta mikä tärkeämpää, teidät kutsutaan jonkin kansan keskuuteen. Teillä on suuri vastuu ja siunaus auttaa uusia ystäviä ymmärtämään, että vastaus on Jeesus.
Tämä on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, ja tänne me kuulumme. Kaikki se, mitä presidentti Nelson rakastavasti kannustaa meitä tekemään, johtaa meitä lähemmäksi Vapahtajaa.
Suurenmoiset nuoremme – mukaan lukien veljenpoikani Nash – koko elämänne ajan, olivatpa haasteet kuinka vaikeita tai hämmentäviä tahansa, te voitte aina muistaa, että vastaus on yksinkertainen: se on aina Jeesus.
Kuten olen kuullut niiden, jotka hyväksymme profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, sanovan monissa tilanteissa, minäkin sanon, että me rakastamme teitä, me kiitämme teitä ja me tarvitsemme teitä. Te kuulutte tänne.
Minä rakastan Vapahtajaa. Todistan Hänen – Jeesuksen Kristuksen – nimestään. Todistan, että Hän on uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä11, ja Hän on helppotajuisuuden Mestari. Vastaus on Jeesus. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.