Yleiskonferenssi
Oletteko yhä halukkaita?
Lokakuun 2022 yleiskonferenssi


Oletteko yhä halukkaita?

Meidän halukkuutemme seurata Jeesusta Kristusta on suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon aikaa sitoudumme viettämään pyhissä paikoissa.

Eräänä sunnuntaina, kun olin valmistautumassa nauttimaan sakramentin useita viikkoja kestäneiden vaarnakonferenssitehtävien jälkeen, mielessäni kävi eräs mielenkiintoinen ja voimallinen ajatus.

Kun pappi aloitti leivän siunaamisen, niin sanat, jotka olin kuullut hyvin monta kertaa aiemmin, painuivat voimakkaasti mieleeni ja sydämeeni. ”Ja todistaisivat sinulle, oi Jumala, iankaikkinen Isä, että he ovat halukkaita ottamaan Poikasi nimen päällensä ja muistamaan hänet aina ja pitämään hänen käskynsä, jotka hän on antanut heille, jotta hänen Henkensä olisi aina heidän kanssansa. Aamen.”1 Kuinka monta kertaa me olemmekaan todistaneet Jumalalle, että me olemme halukkaita?

Kun pohdin noiden pyhien sanojen merkitystä, sana halukkaita teki minuun suuremman vaikutuksen kuin koskaan aiemmin. Suloisten ja pyhien kokemusten tulva täytti mieleni ja sydämeni rakkaudella ja kiitollisuudella Vapahtajan sovitusuhrista sekä Hänen ratkaisevan tärkeästä roolistaan Isän lunastussuunnitelmassa perhettäni ja minua varten. Sitten kuulin ja tunsin veden siunaamisen syvälliset sanat: ”Jotta he todistaisivat sinulle – –, että he muistavat hänet aina.”2 Sillä hetkellä ymmärsin selkeästi, että liittojeni pitämisen täytyy olla enemmän kuin hyviä aikeita.

Sakramentin nauttiminen ei ole passiivinen uskonnollinen rituaali, joka viittaa pelkästään myöntymiseemme. Se on voimakas muistutus Vapahtajan äärettömän sovituksen todellisuudesta sekä tarpeesta muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä. Halukkuus keskittyä Vapahtajaan on niin ratkaisevan tärkeää, että se on keskeisenä sanomana kirkon kahdessa lainatuimmassa pyhien kirjoitusten kohdassa: sakramenttirukouksissa. Kun ymmärrämme totuuden siitä, mitä taivaallinen Isä niin auliisti tarjoaa meille jokaiselle ainosyntyisen Poikansa kautta, sen tulisi vastavuoroisesti herättää meissä mitä suurimpia pyrkimyksiä olla aina halukkaita.

Onko oma hengellinen perustuksemme rakennettu lujasti Jeesuksen Kristuksen varaan?

Jos hengellinen perustuksemme on ohut tai pinnallinen, saatamme olla taipuvaisia pitämään oman halukkuutemme perustana sosiaalista kustannus-hyötyanalyysia tai henkilökohtaista epämukavuusindeksiä. Ja jos omaksumme sen käsityksen, että kirkko sisältää pääasiassa vanhentuneita tai poliittisesti epäkorrekteja sosiaalisia menettelytapoja, epärealistisia henkilökohtaisia rajoituksia ja aikasitoumuksia, niin halukkuutta koskevat päätöksemme ovat virheellisiä. Meidän ei pidä odottaa, että halukkuuden periaate olisi suosiossa sosiaalisen median vaikuttajien tai TikTok-intoilijoiden parissa. Ihmisten käsitykset ovat harvoin sopusoinnussa jumalallisen totuuden kanssa.

Kirkko on kokoontumispaikka epätäydellisille ihmisille, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka ovat halukkaita seuraamaan Herraa Jeesusta Kristusta. Tuo halukkuus perustuu siihen todellisuuteen, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Tämän jumalallisen totuuden voi tietää vain Pyhän Hengen voimalla. Siksi meidän halukkuutemme on suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon aikaa sitoudumme viettämään pyhissä paikoissa, joissa Pyhän Hengen vaikutus on läsnä.

Meidän olisi hyvä käyttää enemmän aikaa merkitykselliseen keskusteluun huolenaiheistamme rakastavan taivaallisen Isän kanssa ja vähemmän aikaa muiden ihmisten mielipiteiden kyselemiseen. Voisimme myös päättää vaihtaa päivittäisen uutisvirtamme Kristuksen sanoihin pyhissä kirjoituksissa ja Hänen elävien profeettojensa profeetallisiin sanoihin.

Se, miten tärkeänä pidämme lepopäivän pyhittämistä, rehellisten kymmenysten maksamista, voimassa olevaa temppelisuositusta, temppelissä käymistä ja pyhien temppeliliittojemme kunnioittamista, on kaikki voimallisena osoituksena halukkuudestamme ja todisteena sitoutumisestamme. Olemmeko me halukkaita ponnistelemaan enemmän kuin pinnallisesti vahvistaaksemme uskoamme Kristukseen?

Taivaallinen Isä rakastaa meitä täydellisesti, mutta siihen rakkauteen liittyy suuria odotuksia. Hän odottaa, että olemme halukkaita asettamaan Vapahtajan elämämme keskipisteeksi. Vapahtaja on meille täydellinen esimerkki halukkuudesta alistua Isän tahtoon kaikessa. Hän on ”tie, totuus ja elämä”3. Hän on auliisti sovittanut meidän syntimme. Hän auliisti keventää taakkojamme, tyynnyttää pelkomme, antaa meille voimaa sekä tuo rauhaa ja ymmärrystä sydämeemme ahdingon ja murheen hetkinä.

Silti usko Jeesukseen Kristukseen on valinta. ”Vaikka [emme] voisi enempää kuin haluta uskoa”4 Hänen sanoihinsa, meillä on lähtökohta, josta aloittaa uskon matkamme tai palata sille. Jos Hänen sanansa kylvetään sydämeemme siemenen tavoin ja jos niitä ravitaan hyvin huolellisesti, ne juurtuvat, ja meidän uskomme vahvistuu varmuudeksi ja siitä tulee toiminnan ja voiman periaate. Mormonin kirja on voimallisin keinomme uskon kasvattamiseen ja palauttamiseen. Halukkuus saa aikaan uskoa.

Jumalallisen suunnitelman mukaan kuolevaisuus ei ole helppoa, ja toisinaan se voi olla musertavaa. Kuitenkin ”[me olemme], jotta [meillä] voisi olla ilo”5! Keskittyminen Vapahtajaan ja liittoihimme tuo kestävää iloa! Kuolevaisuuden tarkoituksena on osoittaa meidän halukkuutemme. ”Elämän suurin tehtävä [ja opetuslapseuden hinta] on saada selville Herran tahto ja sitten tehdä sen mukaan.”6 Tosi opetuslapseus johtaa ilon täyteyteen. Olemmeko me halukkaita maksamaan opetuslapseuden hinnan?

Liittopolku ei ole yksinkertainen tarkistusluettelo, vaan se on jatkuvaa hengellistä kasvua ja syvenevää sitoutumista Herraan Jeesukseen Kristukseen. Jokaisen käskyn, periaatteen, liiton ja toimituksen keskeisenä tarkoituksena on vahvistaa uskoa ja luottamusta Kristukseen. Päättäväisyytemme keskittää elämämme Kristukseen täytyy sen vuoksi olla johdonmukaista – ei ehdollista, tilannekohtaista tai pinnallista. Meillä ei ole varaa pitää lomaa tai ottaa henkilökohtaista vapaata halukkuudestamme olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla”7. Opetuslapseus ei ole halpaa, koska Pyhän Hengen kumppanuus on mittaamattoman arvokasta.

Varmastikin Herra ajatteli meidän aikaamme opettaessaan vertausta kymmenestä morsiusneidosta. Hän sanoi niistä viidestä, jotka olivat viisaita, että he ”ovat ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen eivätkä ole eksyneet”8, kun taas tyhmien lamput sammuvat öljyn puuttuessa9. Kenties Nefin sanat kuvaavat parhaiten näitä aiemmin uskollisia kirkon jäseniä: ”Ja toiset hän rauhoittaa ja tuudittaa heidät lihalliseen turvallisuuteen, niin että he sanovat: Kaikki on hyvin Siionissa.”10

Lihallinen turvallisuus on sitä, että Kristuksen sijaan tavoittelee maailmallisia asioita ja luottaa niihin – toisin sanoen katsoo hengellisen linssin sijaan maailmallisen linssin läpi. Pyhä Henki antaa meille kyvyn nähdä asiat ”niin kuin ne todella ovat, ja – – niin kuin ne todella tulevat olemaan”11. Vain ”Pyhän Hengen voimalla [me voimme] tietää totuuden kaikesta”12 ja välttyä joutumasta eksytetyiksi. Me asetamme Kristuksen elämämme keskipisteeksi ja vakuutamme halukkuuttamme noudattaa Hänen käskyjään – ei siksi, että olisimme sokeita, vaan siksi, että näemme.13

Entä tyhmät morsiusneidot? Miksi he olivat haluttomia kantamaan astiaa, jossa oli hengellistä öljyä? Vai viivyttelivätkö he vain? He olivat kenties liian huolettomia, koska se oli hankalaa tai vaikutti tarpeettomalta. Olipa syy mikä tahansa, he joutuivat eksytetyiksi sen suhteen, mikä on Kristuksen ratkaisevan tärkeä tehtävä. Tämä on Saatanan perimmäistä petosta ja syy siihen, miksi heidän todistuksensa lamppu lopulta sammui hengellisen öljyn puuttuessa. Tämä vertaus on vertauskuva meidän aikaamme varten. Monet jättävät Vapahtajan ja solmimansa liitot kauan ennen kuin he jättävät Hänen kirkkonsa.

Me elämme muinaisten profeettojen kauan sitten ennustamia poikkeuksellisia aikoja, jolloin Saatana ”riehuu ihmislasten sydämissä ja yllyttää heitä vihaan sitä vastaan, mikä on hyvää”14. Aivan liian monet meistä elävät virtuaalimaailmassa, joka on tulvillaan viihdettä ja viestejä, jotka suhtautuvat vihamielisesti jumalalliseen identiteettiin ja Kristukseen kohdistuvaan uskoon.

Voimallisin hengellinen vaikutus lapsen elämässä on sellaisten rakastavien vanhempien ja isovanhempien vanhurskas esimerkki, jotka pitävät uskollisesti omat pyhät liittonsa. Määrätietoiset vanhemmat opettavat lapsilleen uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, jotta nämäkin ”tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa”15. Välinpitämätön ja epäjohdonmukainen liittojen pitäminen johtaa hengelliseen onnettomuuteen. Hengellinen vaurio on usein suurin lapsissamme ja lastenlapsissamme. Vanhemmat ja isovanhemmat, olemmeko yhä halukkaita?

Presidentti Russell M. Nelson on varoittanut: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”16 Tämä on selkeä ja pettämätön varoitus huoltaa lamppujamme ja lisätä hengellistä öljyvarastoamme. Olemmeko yhä halukkaita seuraamaan eläviä profeettoja? Kuinka paljon hengellistä öljyä on teidän lampussanne? Mitkä muutokset henkilökohtaisessa elämässänne mahdollistaisivat sen, että voisitte tuntea Pyhän Hengen vaikutusta jatkuvammin?

Nykyään, kuten Jeesuksen aikoina, on niitä, jotka kääntyvät takaisin eivätkä ole halukkaita hyväksymään opetuslapseuden hintaa. Kun ankaraa ja vihamielistä arvostelua kohdistetaan yhä enemmän Vapahtajan kirkkoon ja niihin, jotka seuraavat Häntä, meidän opetuslapseutemme edellyttää suurempaa halukkuutta suoristaa ja vahvistaa hengellistä selkärankaamme ja olla piittaamatta heistä.17

Jos meidän hengellinen perustuksemme on rakennettu lujasti Jeesuksen Kristuksen varaan, me emme sorru eikä meidän tarvitse pelätä.

”Katso, Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä; ja alttiit ja kuuliaiset saavat syödä Siionin maan hyvyyttä näinä viimeisinä aikoina.”18

Olkaamme aina halukkaita. Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.