”Sienistipendi”, Nuorten voimaksi, tammikuu 2021, s. 6–7.
Sienistipendi
Mitä asioita voisin oppia jostakin niin ällöttävästä kuin sienistä?
Kuvitus Julia Yellow
En pidä sienistä. Se, miltä ne haisevat ja tuntuvat – en pidä niistä tippaakaan! Vanhempani alkoivat kuitenkin viljellä sieniä ollessani lapsi, joten söimme niitä aterioilla päivittäin. Satoaikana autoin vanhempiani myöhään yöhön. Punnitsin 200 grammaa sieniä, pakkasin ne pussiin ja suljin paketin. Muistan, kuinka mukavaa oli jutella perheeni kanssa. Se oli vähän kuin perheilta joka päivä.
Se toi perheelle myös tuloja, joten meidän oli oltava auttamassa. Siinä oli kuitenkin kaksi huonoa puolta: Ensiksikin yksi lempiohjelmistani televisiossa oli samaan aikaan kuin meidän piti työskennellä, joten en voinut katsoa sitä. Ja toiseksi, kun vihdoin sain työt tehtyä, käteni olivat mustat sienien jäljiltä, ja väristä ja hajusta oli vaikea päästä eroon saippualla. Kun olin lapsi, valitin joskus siitä, että minun oli autettava niin paljon joka päivä.
Sienet olivat jonkin aikaa hyvä tulonlähde, mutta lopulta hinnat laskivat sieniviljelijöiden määrän kasvettua, ja vanhempani lopettivat sienten viljelyn. Luulin heidän lopettaneen vain hintojen laskemisen vuoksi, mutta valmistuttuani yliopistosta sain kuulla yllättävän asian.
Vanhempani olivat aloittaneet sienten viljelemisen säästääkseen rahaa minun ja veljieni yliopisto-opintoja varten. He olivat lopettaneet vain siitä syystä, että he olivat saavuttaneet tavoitteensa. Kun sain kuulla siitä, minua hävetti, että olin joskus valittanut asiasta. En ollut tiennyt, että olin tehnyt töitä kattaakseni tulevia yliopisto-opintojani. Kaiken lisäksi perheeni oli auttanut minua!
Olin valittanut valittamasta päästyäni tietämättä, että sieniviljelystä tulisi oma stipendini. Valitukseni kuulosti samalta kuin Lamanin ja Lemuelin jakeessa 1. Nefi 2:12: ”Ja näin Laman ja Lemuel – – nurisivat siksi, etteivät he tunteneet sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut.” Olen hyvin iloinen siitä, että Herra tuntee minut hyvin ja on siunannut minua valituksistani huolimatta.
En usko, että tulen koskaan pitämään sienien syömisestä. Mutta ilman sieniä olisin itse asiassa vähän surullinen, koska minulla ei olisi muisteltavina noita kokemuksia perheeni kanssa. Niiden ansiosta opin arvostamaan siunauksiani ja luottamaan Herran suunnitelmaan – ja olemaan valittamatta! Vaikka en pidäkään sienistä, nykyään arvostan niitä. Ne ovat minulle tärkeä vertauskuva perhesiteiden muistamisesta.
Kirjoittaja asuu Shinagawassa Japanissa.