Puolustin sitä, mihin uskon

Kuva

ystävät

Kuvitus Luca Di Bartolomeo

Eräänä iltana vietin aikaa joidenkin ystävieni kanssa. Juttelimme keskenämme, ja he alkoivat juoruta muista ystävistäni, jotka eivät olleet paikalla. Se, mitä he sanoivat, ei tuntunut hyvältä. Tunsin Hengen innoittavan minua puolustamaan sitä, mihin uskon.

Sen enempää epäröimättä sanoin heille, etteivät heidän sanomansa asiat tuntuneet minusta hyvältä, ja pyysin, etteivät he juoruaisi seurassani. He sanoivat, että se kuuluu elämään eikä sillä ole väliä. Kuuntelin heidän mielipiteensä suuttumatta ja selitin sitten, mihin itse uskoin. Sitten nousin ja kävelin pois.

Sen illan kokemus sai minut ajattelemaan, mitä Joseph Smith joutui kokemaan. Kun Joseph Smith sai kultalevyt, hän sai kokea paljon vainoa. Vainottiinpa Joseph Smithiä kuinka paljon tahansa, hän seisoi pystypäin eikä horjunut. Jumala oli Joseph Smithin kanssa ja auttoi häntä, ja tiedän, että Jumala oli minunkin kanssani, kun puolustin sitä, mikä on oikein.

Menetin sinä iltana pari ystävääni, koska olin puolustanut sitä, mihin uskon, ja se sai minut surulliseksi. Mutta tunsin rauhaa ja lohtua, koska olin tehnyt oikein. Vähän myöhemmin yksi ystävistäni kiitti minua sanoistani. Sen vuoksi ystävyytemme palautui ja oli entistä lujempi.

Andrew F., Utah, USA