Laulujen laulu 8

Luku 8

Olisitpa oma veljeni!

Neito:

1 Olisitpa oma veljeni,äitini imettämä!Saisin suudella sinua kun kohtaamme,eikä kukaan moittisi minua.

2 Saisin ottaa sinut mukaani,saisin viedä sinut äitini taloon.Siellä sinä opastaisit minuaja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniäja granaattiomenoitteni mehua.

3 Hänen vasen kätensä on pääni alla,hänen oikea kätensä hyväilee minua.

4 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt:älkää häiritkö rakkauttamme,älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

Rakkaus on väkevä kuin kuolema

Muut:

5 Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedoltarakastettuunsa nojaten?Neito:Omenapuun alla minä herätin rakkautesi,siellä, missä sinä sait alkusi,siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.

6 Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,pane sinetiksi ranteesi nauhaan.Rakkaus on väkevä kuin kuolema,kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.Sen hehku on tulen hehkua,sen liekki on Herran liekki.

7 Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,virran tulva ei vie sitä mukanaan.Jos joku tarjoaisi talot ja tavaratrakkauden hinnaksi,hän saisi vain toisten pilkan.

Veljet kiusoittelevat sisartaan

Muut:

8 Meillä on pikkusisar,jolla ei vielä ole rintoja.Mitä me teemme sisarellemme,kun häntä aletaan kysellä?

9 Jos hän olisi muuri,hopeasakaroin sen varustaisimme!Jos hän olisi ovi,vahvistaisimme sen setrilaudoin.

Neito:

10 Muuri minä olenkin,ja rintani ovat kuin tornit!Mutta kun rakastettuni tulee,olen antautumaan valmis.

Salomolla oli viinitarha

Mies:

11 Salomolla oli viinitarhaBaal-Hamonissa.Sen hedelmistä maksaisi kuka vaintuhat sekeliä hopeaa,ja siksi kuningaspani sinne vartijat.

12 Minun yksin on oma viinitarhani.Pidä tuhantesi, Salomo!Vartijoillekin anna parisataa!