Presidenttien opetuksia
Luku 21: Pyrkimys täydellisyyteen


Luku 21

Pyrkimys täydellisyyteen

Kuinka voimme pyrkiä täyttämään käskyn “Olkaa siis täydellisiä”?

Johdanto

Presidentti Harold B. Lee opetti, kuinka tärkeätä on seurata Vapahtajan esimerkkiä tavoitellessamme täydellisyyttä:

“Olen vakuuttunut siitä, ettei Mestari ajatellut asiaa vain suhteellisesti sanoessaan: ‘Olkaa siis täydellisiä, niin kuin tiedän taivaallinen Isänne on täydellinen’. [Matt. 5:48.] – – Luuletteko, että Vapahtaja ehdottaisi tavoitetta, jota ei olisi mahdollista saavuttaa, ja siten pilkkaisi meitä yrityksissämme saavuttaa tuon täydellisyyden? Täällä kuolevaisuudessa meidän on mahdotonta saavuttaa tuota Mestarin sanojen mukaista täydellisyyttä, mutta me asetamme tässä elämässä perustuksen sille, mitä rakennamme iankaikkisuudessa. Sen tähden meidän on huolehdittava siitä, että meidän perustuksemme on rakennettu totuudelle, vanhurskaudelle ja uskolle. Saavuttaaksemme tuon tavoitteen meidän on pidettävä Jumalan käskyt ja oltava uskollisia elämämme loppuun asti täällä ollessamme, ja sen jälkeen haudan tuolla puolen meidän on jatkettava vanhurskaudessa ja tiedossa, kunnes meistä tulee sellaisia kuin meidän taivaallinen Isämme on. – –

– –[Apostoli Paavali] osoitti suunnan, jonka kautta täydellisyys saavutetaan. Puhuessaan Jeesuksesta hän sanoi: ‘Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.’(Hepr. 5:8–9.) – –

– – Älkäämme siis antako päivänkään kulua ilman, että oppisimme [Kristuksen] elämän suuresta oppikirjasta Hänen tavastaan kohti täydellistä elämää, ja kulkekaamme sen mukaisesti kohti iankaikkista tavoitettamme.”1

Harold B. Leen opetuksia

Kuinka puutteidemme ymmärtäminen auttaa meitä tulemaan täydellisiksi?

[On olemassa] kolme edellytystä, joita tarvitaan innoittamaan ihmistä elämään Kristuksen kaltaista elämää – tai tarkemmin, pyhien kirjoitusten kielellä sanottuna – elämään täydellisemmin kuten Mestari eli. Ensimmäisenä edellytyksenä tuon saavuttamiseksi haluaisin mainita seuraavan: Jotta ihmistä voitaisiin opettaa tai jotta hän voisi elää täydellisesti, hänen on tultava tietoiseksi tarpeistaan.

Rikkaalle nuorelle johtajalle ei tarvinnut opettaa parannusta murhasta eikä murhanhimoisista ajatuksista. Hänelle ei tarvinnut opettaa, kuinka tehdä parannus aviorikoksesta tai varastamisesta, valehtelemisesta, petollisuudesta tai siitä, ettei hän kunnioittanut äitiään. Kaikkia näitä käskyjä hän kertoi noudattaneensa nuoruudestaan asti; mutta hänen kysymyksensä kuului: “Mitä vielä puuttuu?” [Ks. Matt. 19:16–22.]

Mestari, jolla oli tarkka erottamisen kyky ja Suuren Opettajan voima, määritteli nuoren miehen tapauksen täydellisesti: Hänen tarpeensa ja hänen puutteensa oli voittaa rakkautensa maailmallisia asioita kohtaan, hänen taipumuksensa luottaa rikkauksiin. Sen jälkeen Jeesus määräsi tehokkaan parannuskeinon: “Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” (Matt. 19:21.)

Apostoli Paavalin dramaattisessa kääntymisessä, kun valo sokaisi hänet fyysisesti hänen ollessaan matkalla Damaskokseen – –, hän kuuli äänen, joka sanoi hänelle: “Saul, Saul, miksi vainoat minua?” [Ap. t. 9:4.] Ja tämän nöyrän Saulin sielun syvyyksistä nousi esiin kysymys, jonka sellainen henkilö aina kysyy, joka tuntee tarvitsevansa jotakin: “Mitäs minua tahdot tekemään?” [englanninkielisessä käännöksessä; ks. Biblia, Ap. t. 9:6; kohtaa ei löydy uudemmista suomenkielisistä käännöksistä.] – –

Enos, Lehin pojanpoika, kertoo painistaan Jumalan edessä, ennen kuin hän sai syntinsä anteeksi. Meille ei kerrota, mitä hänen syntinsä olivat, mutta ilmeisesti hän tunnusti ne avoimesti. Ja sen jälkeen hän sanoi: “Ja minun sieluni isosi. – – ” [Enos 4.] Tiedättehän, tuo tietoisuus ja tunne suuresta tarpeesta ja tuo itsetutkistelu toivat hänet kasvokkain puutteidensa ja tarpeidensa kanssa.

Suurenmoisessa vuorisaarnassa ilmaistiin tätä omien tarpeidensa tunnistamista Mestarin sanoessa: “Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:3.) Hengessään köyhillä tarkoitetaan tietenkin niitä, jotka ovat hengellisesti puutteenalaisia, jotka tuntevat olevansa niin köyhiä hengellisesti, että he etsivät ja kaipaavat suuresti apua. – –

Jokaisen meistä, täydellisyyteen päästäksemme, täytyy kerran kysyä itseltämme: “Mitä vielä puuttuu?” jotta voisimme aloittaa kiipeämisen ylöspäin täydellisyyteen johtavalla valtatiellä. – –

Kuinka uudestisyntyminen auttaa meitä tulemaan täydelliseksi?

Toinen täydellisyyden edellytys, jonka haluaisin nimetä, löytyy keskustelusta Mestarin ja Nikodemoksen välillä. Nikodemoksen tullessa Hänen luokseen Jeesus huomasi, että Nikodemos pyrki saamaan vastauksen siihen, mitä monet muut olivat kysyneet Häneltä: “Mitä minun on tehtävä pelastuakseni?” Ja Mestari vastasi: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Silloin Nikodemos sanoi: “Miten joku voisi vanhana syntyä? – – “ Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:3–5.)

Ihmisen on “synnyttävä uudesti” saavuttaakseen täydellisyyden, nähdäkseen Jumalan valtakunnan tai päästäkseen sinne. Entä kuinka synnytään uudesti? Enos esitti tuon saman kysymyksen. Ja muistatte yksinkertaisen vastauksen siihen: “Sinun uskosi tähden Kristukseen, jota sinä et ole milloinkaan ennen kuullut etkä nähnyt. Ja monta vuotta kuluu, ennen kuin hän ilmoittaa itsensä lihassa; mene siis, sinun uskosi on tehnyt sinut puhtaaksi.” [Enos 8.]

Istuin eräänä päivänä toimistossa veli Marion G. Romneyn kanssa, kun eräs nuori mies astui sisään. Hän oli valmistautumassa lähetystyöhön, ja häntä oli haastateltu tavalliseen tapaan ja hän oli tunnustanut joitakin nuoruutensa rikkomuksia. Mutta hän sanoi meille: “En ole tyytyväinen tehtyäni vain tunnustuksen. Kuinka voin tietää, että olen saanut anteeksi?” Toisin sanoen, “Kuinka tiedän, että olen syntynyt uudesti?” Hän tunsi, ettei voinut lähteä lähetystyöhön senhetkisessä tilassaan.

Keskustellessamme veli Romney sanoi: “Poikani, muistatko, mitä kuningas Benjamin sanoi? Hän saarnasi joillekuille, jotka olivat tunteneet piston sydämessään ‘omassa lihallisessa tilassansa, joka oli maan tomua mitättömämpi. Ja he kaikki huusivat kovalla äänellä yhdestä suusta, sanoen: Oi, armahda ja anna Kristuksen sovittavan veren tulla hyväksemme, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja meidän sydämemme puhdistuisivat, sillä me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, taivaan ja maan ja kaiken olevaisen Luojaan, joka on tuleva ihmislasten keskuuteen. Ja tapahtui heidän näin sanottuaan, että Herran Henki valtasi heidät, ja he täyttyivät ilolla saadessaan syntinsä anteeksi ja tuntiessaan omantunnon rauhaa voimallisen uskonsa tähden Jeesukseen Kristukseen – –. ’” (Moosia 4:2–3.)

Veli Romney sanoi hänelle: “Poikani, odota ja rukoile, kunnes sinulla on omantunnon rauha uskosi tähden Jeesuksen Kristuksen sovitukseen, ja tulet tietämään, että sinun syntisi ovat silloin anteeksi annetut.” Ilman sitä, kuten vanhin Romney selitti, kuka tahansa meistä on köyhä, ja vaellamme sumussa, kunnes olemme kokeneet tuon uudestisyntymän. – –

Teillä ei voi olla Kristuksen kaltaista elämää – – ellette ole syntyneet uudesti. Israelin Pyhän seurassa ei voisi koskaan olla onnellinen ilman tuota puhdistamista – –.

Kuinka tarkempi käskyjen mukaan eläminen auttaa meitä tulemaan täydellisiksi?

Ja lopuksi kolmas edellytys: se, että elää evankeliumin mukaisesti auttaa oppijaa tuntemaan evankeliumin. Pelastukselle välttämätön hengellinen varmuus edellyttää mahdollisimman suuressa määrin omaa pyrkimystä. Henkilökohtaisen pyrkimyksen täytyy edeltää armoa eli Herran sovittavan voiman ilmaista lahjaa. Toistaen jälleen Nefin sanat: “Vain armosta pelastumme parhaammekin tehtyämme.” [2. Ne. 25:23.] – –

– – Tässä on siis yksi edellytys täydelliseen elämään. Täytyy “päättää” elää käskyjen mukaisesti.

Mestari vastasi juutalaisten kysymykseen siitä, kuinka he voivat olla varmoja siitä, oliko Hänen palvelutehtävänsä lähtöisin Jumalasta vai oliko Hän vain kuin kuka tahansa mies. Hän sanoi: “Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh. 7:17.)

Totuuden todistus ei koskaan tule ihmiselle, jolla on epäpuhdas tabernaakkeli. Herran Henki ja epäpuhtaus eivät voi asua ihmisessä samanaikaisesti. “Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon, mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta.” (LK 82:10.) “– – Jos te ette pysy minun laissani, te ette voi saavuttaa tätä kirkkautta.” (LK 132:21.) Tuota totuutta toistetaan pyhissä kirjoituksissa yhä uudestaan.

Kaikki evankeliumin periaatteet ja toimitukset ovat eräässä mielessä ennen kaikkea kutsu oppimaan evankeliumia panemalla sen opetukset käytäntöön. Yksikään ihminen ei tunne kymmenysten periaatetta, ennen kuin hän maksaa kymmenykset. Yksikään ei tunne viisauden sanan periaatetta, ennen kuin hän pitää viisauden sanan. Eivät lapset enempää kuin aikuisetkaan käänny kymmenysten lakiin, viisauden sanaan, sapatinpäivän pyhittämiseen tai rukoukseen kuulemalla jonkun puhuvan näistä periaatteista. Me opimme evankeliumia elämällä sen mukaan. – –

Saanen sanoa yhteenvetona: Emme koskaan todella tunne mitään evankeliumin opetuksista ennen kuin olemme kokeneet siunauksia, joita saamme kunkin periaatteen noudattamisesta. Joku on sanonut: “Moraalin opettamisella on vain pinnallinen vaikutus hengelle, ellei sitä tueta teoilla.” Kaikkein tärkein evankeliumin kaikista käskyistä teille ja minulle on se tietty käsky, jonka noudattaminen aiheuttaa meissä tällä hetkellä suurinta itsetutkistelua. Jokaisen meistä on tutkailtava puutteitaan ja aloitettava tänä päivänä voittamaan niitä, sillä vasta kun voitamme ne, meille suodaan paikka taivaallisen Isämme valtakunnassa.2

Millä tavoin autuudenlupaukset sisältävät “täydellisen elämän säädökset”?

Haluatte tietää ne “askelmat”, joita pitkin voidaan ohjata elämä siihen täydellisyyteen, joka johtaa siihen, että ihminen on kelvollinen kansalainen eli “pyhä” Jumalan valtakunnassa. Parhaan vastauksen löytää tutkimalla pyhistä kirjoituksista Jeesuksen elämää. – – Kristus ei tullut maailmaan vain sovittaakseen ihmiskunnan synnit vaan myös antamaan maailmalle esimerkin Jumalan lain täydellisyyden mittapuusta ja kuuliaisuudesta Isälle. Vuorisaarnassaan Mestari antoi meille eräänlaisen ilmoituksen omasta luonteestaan, joka oli täydellinen, – – ja niin tehden Hän antoi meille mallin omaa elämäämme varten. – –

Tuossa vertaansa vailla olevassa vuorisaarnassa Jeesus esitti meille kahdeksan eri tapaa, joilla voimme saada – – ilon. Kussakin Hänen ilmoituksistaan viitataan sanaan “autuaat”. – – Nämä Mestarin julistukset tunnetaan kristillisen maailman kirjallisuudessa autuudenlupauksina. – – Ne sisältävät itse asiassa täydellisen elämän rakenteen.

Miettikäämme niitä hetken. Neljä niistä liittyy henkilökohtaiseen elämään, sisäiseen, henkilökohtaiseen elämäämme, jotta olisimme täydellisiä ja löytäisimme tuon sisäisen ilon suoman autuuden.

Autuaita ovat hengessään köyhät.

Autuaita ovat murheelliset.

Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano.

Autuaita ovat puhdassydämiset. [Ks. Matt. 5:3–4, 6, 8.]

Hengessään köyhät

Hengessään köyhänä oleminen tarkoittaa sitä, että tuntee olevansa hengellisesti puutteenalainen ja aina riippuvainen Herrasta mitä tulee vaatteisiin, ruokaan ja hengitettävään ilmaan, terveyteen ja elämään. Se tarkoittaa sitä, ettei yhdenkään päivän pitäisi kulua ilman harrasta rukousta kiitokseksi, ohjauksen ja anteeksiannon saamiseksi sekä siksi, että saisi riittävästi voimaa kunkin päivän tarpeisiin. Jos nuorukainen ymmärtää hengellisen tarpeensa ollessaan vaarallisissa paikoissa, joissa hänen koko elämänsä on vaakalaudalla, hän voi lähestyä totuuden lähdettä ja saada Herran Hengen innoitusta suurimman koettelemuksensa hetkellä. On todellakin surullista ajatella, että varakkuuden tai koulutuksen tai maailmallisen aseman tähden joku pitäisi itseään riippumattomana tästä hengellisestä tarpeesta. [Hengessään köyhänä oleminen] on ylpeyden tai omahyväisyyden vastakohta. – – Jos tunnet nöyryydessäsi hengellisen tarpeesi, olet valmis tulemaan hyväksytyksi “Esikoisen seurakuntaan, ja Jumalan valituksi”. [Ks. LK 76:54; 84:34.]

Murheelliset

Mestarin opetuksen mukaan murheellisuus tarkoittaa sitä, että ihminen osoittaa Jumalan mielen mukaista murhetta, joka saa aikaan parannuksen ja voittaa katuvaiselle syntien anteeksiannon ja kieltää palaamasta takaisin tekoihin, joita hän murehtii. [Ks. 2. Kor. 7:10.] Se tarkoittaa sitä, että apostoli Paavalin tavoin “riemuitse[e] jopa ahdingosta – – [tietäen], että ahdinko saa aikaan kestävyyttä; kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.” (Room. 5:3–4.) Teidän on haluttava “kantaa toinen toisenne kuormia, jotta ne kevenisivät”. Teidän on haluttava murehtia murehtivien kanssa ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa. (Moosia 18:8–9.) Kun äiti murehtii yksikseen odottaen tottelemattoman tyttärensä paluuta, teidän, joilla on myötätuntoa, on kiellettävä ensimmäisen kiven heittäminen. – – Teidän murehtimisenne vanhusten, leskien ja orpojen kanssa tulisi johtaa teidät antamaan heille heidän tarvitsemaansa apua. Sanalla sanoen, teidän tulee olla kuin publikaani eikä kuin fariseus. “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” [Ks. Luuk. 18:10–13.] Teidän palkintonne [tämän] tehtyänne on lohdutuksen siunaus omalle sielullenne omien syntienne anteeksiannon kautta.

Vanhurskauden nälkä ja jano

Oletteko koskaan tunteneet sellaista nälkää tai janoa, että pelkkä kuiva leivän syrjä tai siemaus haaleaa vettä ahdistavan tuskan lieventämiseksi tuntuisi arvokkaammalta kuin mikään muu? Jos teillä on ollut sellainen nälkä, voitte alkaa ymmärtää, mitä Mestari tarkoitti sillä, että meillä tulisi olla vanhurskauden nälkä ja jano. Juuri sellainen nälkä ja jano saa kotoa poissa olevat etsimään pyhien yhteyttä sakramenttikokouksissa, ja se saa aikaan jumalanpalveluksen Herran päivänä, olimmepa missä tahansa. Juuri se innoittaa hartaaseen rukoukseen ja johtaa meidän jalkamme pyhiin temppeleihin ja pyytää meitä olemaan kunnioittavia siellä. Ihminen, joka pitää lepopäivän pyhänä, täyttyy kestävällä ilolla, joka on paljon tavoittelemisen arvoisempaa kuin ne katoavat mielihyvät, joita saadaan Jumalan käskyjen vastaisista toiminnoista. Jos kysytte “vilpittömällä sydämellä ja vakain mielin, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa teille – – totuuden Pyhän Hengen voimalla”, ja tämän voiman kautta “saatte kaikesta tietää totuuden” (Moro. 10:4–5.) – –

Puhdassydämiset

Jotta näkisitte Jumalan, teidän on oltava puhtaita. – – Jotkut Jeesuksen seuralaisista näkivät hänet vain puuseppä Joosefin poikana. Jotkut pitivät Häntä Hänen sanojensa tähden juomarina tai juoppona. Ja jotkut muut arvelivat Hänen olevan paholaisten riivaama. Vain vanhurskaat näkivät Hänet Jumalan Poikana. Voitte nähdä Jumalan vain, jos olette puhdassydämisiä, ja vähäisemmässä määrin voitte myös nähdä “Jumalan” eli hyvän ihmisessä ja rakastaa häntä sen hyvyyden tähden, jonka näette hänessä. Pankaa merkille henkilö, joka arvostelee ja parjaa Jumalan miestä tai Herran voideltuja johtajia tässä kirkossa. Sellainen kertoo epäpuhtaasta sydämestä.

Mutta päästäksemme taivaan valtakuntaan meidän ei ole vain oltava hyviä vaan meitä vaaditaan tekemään hyvää ja olemaan hyviä jossakin. Joten jotta kulkisitte päivittäin kohti täydellisyyden ja elämän täyteyden tavoitetta teitä on koulittava neljässä jäljelle jäävässä “kohdassa” Mestarin täydellisen elämän rakenteesta. Näissä autuuden lupauksissa käsitellään ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita:

Autuaita ovat kärsivälliset.

Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat.

Autuaita ovat rauhantekijät.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan. [Ks. Matt. 5:5, 7, 9–10.]

Kärsivälliset

Kärsivällinen ihminen on sellainen, joka ei kiihdy eikä ärsyynny helposti, ja joka suhtautuu kärsivällisesti vahinkoihin tai vaivoihin. Kärsivällisyydellä ei tarkoiteta heikkoutta. Kärsivällinen ihminen on vahva, voimakas, ja hän hallitsee itsensä täydellisesti. Hän on se, jolla on rohkeutta seistä moraalisten päätöstensä takana, huolimatta porukan tai kerhon jäsenten painostuksesta. Kiistoissa hänen arvostelukykynsä on lopullinen tuomioistuin, ja hänen vakaat neuvonsa vaientavat väkijoukon hätiköinnin. Hän on nöyrämielinen eikä räyhää. “Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi.” (Sananl. 16:32.) Hän on luonnollinen johtaja, ja armeijassa sekä laivastossa, liike-elämässä ja kirkossa, hänet valitaan johtamaan toisten ihmisten seuratessa häntä. Hän on maan “suola”, ja hän tulee perimään maan.

Armahtavat

Meidän pelastuksemme riippuu armosta, jota osoitamme toisia kohtaan. Epäystävälliset ja julmat sanat tai mielivaltaiset julmat teot joko ihmisiä tai eläimiä kohtaan, vaikka ne vaikuttaisivatkin kostolta, epäävät niiden tekijältä hänen pyytämänsä armon, kun hän tarvitsee armoa tuomiopäivänä maallisten tai taivaallisten tuomioistuinten edessä. Onko ketään, joka ei olisi koskaan loukkaantunut sellaisen henkilön panettelusta, jota hän piti ystävänään? Muistatteko taistelun, jonka kävitte välttääksenne kostamasta? Autuaita olette kaikki te, jotka olette armahtavia, koska teidät armahdetaan!

Rauhantekijät

Rauhantekijät saavat Jumalan lapsen nimen. Rauhanhäiritsijä, lain ja järjestyksen rikkoja ja mellakoitsijoiden johtaja ovat pahuuden innoittamia, ja elleivät he luovu teoistaan, heidät tullaan tuntemaan Saatanan lapsina eikä Jumalan lapsina. Pysykää kaukana sellaisesta ihmisestä, joka saa aikaan levottomia epäilyksiä suhtautumalla kevyesti pyhiin asioihin, sillä hän ei pyri rauhaan vaan levittää hämmennystä. Sellainen, joka on riidanhaluinen tai riitaisa, ja se, kenen väitteet palvelevat jotakin muuta tarkoitusta kuin totuuden etsimistä, rikkoo Mestarin perustavaa periaatetta, joka on välttämätön täyden ja rikkaan elämän rakentamisessa. “Maan päällä rauha ihmisillä” oli enkelin laulu, joka julisti Rauhan Ruhtinaan syntymää. [Ks. Luuk. 2:14.]

Vanhurskauden vuoksi vainotut

On jumalallista tulla vainotuksi vanhurskauden tähden tärkeässä asiassa, jossa totuus, hyve ja kunnia ovat vaakalaudalla. Jokaiseen tärkeään asiaan on aina kuulunut marttyyreja. Vainoamisesta tuleva suuri vahinko ei johdu itse vainosta vaan siitä mahdollisesta vaikutuksesta, joka sillä saattaa olla vainottuihin, jotka saattavat siten luopua innostaan toimia vanhurskauden puolesta omassa asiassaan. Suuri osa tuosta vainosta johtuu ymmärryksen puutteesta, sillä ihminen on taipuvainen vastustamaan sellaista, mitä hän ei ymmärrä. Osa siitä johtuu ihmisistä, jotka haluavat pahaa. Mutta johtuipa se mistä syystä tahansa, vaino näyttää olevan niin yleismaailmallista niitä kohtaan, jotka toimivat vanhurskaissa asioissa, että Mestari varoittaa meitä. “Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” (Luuk. 6:26.)

– – Muistakaa tuo varoitus, kun teitä halveksutaan ja pilkataan, koska kieltäydytte tekemästä kompromisseja omissa raittiuteen, rehellisyyteen ja moraaliin liittyvissä mittapuissanne voittaaksenne yleisön suosion. Jos pysytte lujana oikean asian puolesta huolimatta yleisön pilkasta tai jopa fyysisestä väkivallasta, teidät tullaan kruunaamaan iankaikkisen ilon autuudella. Saattaapa olla, että meidän aikanamme kuten menneinä aikoinakin joidenkin pyhien tai jopa apostolien on annettava henkensä totuutta puolustaessaan. Jos sellainen aika koittaa, suokoon Jumala, että he pysyisivät horjumattomina!

Kun pohdiskelemme rukoillen kaikkia näitä opetuksia, me teemme joidenkin mielestä ehkä hämmästyttävän huomion siitä, että loppujen lopuksi Jumala ei mittaa meidän arvoamme Hänen valtakunnassaan niiden korkeiden virkojen perusteella, joita meillä on ollut täällä ihmisten joukossa tai Hänen kirkossaan, eikä sen kunnian perusteella, jota olemme saaneet osaksemme, vaan pikemminkin elämämme elämän ja tekemämme hyvän perusteella sen mukaan, mitä ilmoitetaan tuossa täydellisen elämän rakenteessa, joka käy ilmi Jumalan Pojan elämässä.

Tehkää autuuden lupauksista oman elämänne rakenne ja ottakaa vastaan niissä luvatut siunaukset.3

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Kuinka voimme päivittäin oppia “Kristuksen elämän suuresta oppikirjasta”?

  • Kun pyrimme tulemaan Kristuksen kaltaisiksi, miksi meidän on tärkeätä kysyä säännöllisesti itseltämme, mitä meiltä vielä puuttuu?

  • Mitkä kokemukset ovat auttaneet teitä ymmärtämään, että me opimme evankeliumin opetuksia elämällä niiden mukaisesti?

  • Kun ymmärrämme, että olemme riippuvaisia Herrasta kaikkien elämämme siunausten suhteen, niin kuinka se vaikuttaa meidän asenteisiimme ja käytökseemme?

  • Mitä tarkoituksia on ilmaisulla: “Autuaita ovat murheelliset”?

  • Kuinka rakkaus maallisia asioita kohtaan heikentää hengellisten asioiden nälkämme ja janomme?

  • Kuinka puhdassydämisyys auttaa meitä näkemään hyvää toisissa ihmisissä?

  • Kuinka kärsivällisyys auttaa meitä olemaan vahvoja?

  • Millä tavoin voimme osoittaa armoa toinen toistamme kohtaan jokapäiväisessä elämässämme?

Lähteet

  1. Decisions for Successful Living, 1973, s. 40–41, 44.

  2. Stand Ye in Holy Places, 1974, s. 208–216; ks. myös Muistakaa minut – Apuyhdistyksen henkilökohtainen opiskeluopas 1, 1993, s. 47.

  3. Decisions for Successful Living, s. 55–62.