Presidenttien opetuksia
Luku 18: Herran tavan tarjoaminen


Luku 18

Herran tavan tarjoaminen

Kuinka Herran ilmoittamat periaatteet Hänen pyhiensä ajalliseksi hyvinvoinniksi voivat ohjata meitä ja olla meille siunauksena?

Johdanto

Palvellessaan vaarnanjohtajana 1930-luvun suurten pulavuosien aikana Harold B. Lee organisoi vaarnassaan ponnisteluja monien jäsenten puutteenalaisten olosuhteiden parantamiseksi. Myöhemmin hän muisteli: “Olimme painiskelleet huoltoapukysymyksen parissa. Valtiovallan taholta oli järjestetty harvoja työllistämisohjelmia; kirkon talous oli heikolla kannalla. – – Ja siinä me olimme 7 300 jäsenemme kanssa, joista 4 800 oli kokonaan tai osittain toisten tuesta riippuvaisia. Meillä oli vain yksi paikka, minne saatoimme kääntyä apua saadaksemme, nimittäin Herran antaman ohjelman käytäntöön soveltaminen sen mukaan kuin se oli esitetty ilmoituksessa.”

Vuonna 1935 presidentti Lee kutsuttiin ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon, ja häntä pyydettiin johtamaan pyrkimystä auttaa apua tarvitsevia kaikkialla kirkossa käyttäen asiantuntemusta, jonka hän oli saanut vaarnassaan. Presidentti Lee kertoi tästä kokemuksesta:

“Meidän vaatimattomien yritystemme perusteella ensimmäinen presidenttikunta, joka tiesi meidän saaneen hieman kokemusta, soitti minulle eräänä aamuna, ja minua pyydettiin saapumaan ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon. - - He halusivat minun nyt johtavan huolto-ohjelmaa ja kääntävän valtion avustustoiminnan ja suoranaisen hätäavun laskusuuntaan sekä auttavan kirkon saattamisessa sellaiseen asemaan, että se voisi pitää huolen omista apua tarvitsevista jäsenistään.

Tuon aamun mentyä ajoin autollani (kevät oli tulossa) City Creek -kanjonin yläpäähän paikkaan, jota silloin nimitettiin Rotary-puistoksi; ja siellä aivan yksin pidin yhden elämäni nöyrimmistä rukouksista.

Olin nuori mies, vasta neljännelläkymmenennellä. Kokemuspiirini oli rajoitettu. Olin syntynyt pienessä idaholaisessa maaseutukaupungissa. Olin ollut tuskin Utahin ja Idahon osavaltioitten rajojen ulkopuolella. Ja minun panemiseni nyt asemaan, missä minun oli saatava kosketus kirkon kaikkiin jäseniin kaikkialla maailmassa, oli horjuvimpia hankkeita, mitä saatoin kuvitella. Miten pystyisin siihen rajoitetun ymmärrykseni avulla?

Polvistuessani oli pyyntönäni: ‘Millainen organisaatio olisi perustettava sen saavuttamiseksi, minkä presidenttikunta oli antanut tehtäväksi?’ Ja silloin, tuona kauniina aamuna, osakseni tuli yksi taivaallisimmista oivalluksista pappeuden voimasta. Oli ikään kuin jokin olisi sanonut minulle: ‘Mikään uusi organisaatio ei ole tarpeen tämän kansan tarpeista huolehtimiseksi. Ei tarvita muuta kuin panna Jumalan pappeus työhön. Ei tarvita tilalle mitään muuta.’

Tämän käsityksen pohjalta ja pappeuden voimaa yksinkertaisesti käyttämällä huolto-ohjelma on sitten edennyt jättiläisaskelin, voittaen mahdottomilta näyttäneitä esteitä, niin että siitä tähän päivään mennessä on tullut pappeuden voiman muistomerkki, jotakin sellaista, mistä saatoin nähdä vain välähdyksen noina mainitseminani aikoina.”1

Harold B. Leen opetuksia

Mitkä ovat kirkon huoltotyön perustavat periaatteet?

Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 104 – – huolto-ohjelma on mitä selkeimmin määritelty. Kuunnelkaa Herran sanoja:

“Minä, Herra, levitin taivaat ja loin maan, kätteni työn, ja kaikki, mitä siinä on, on minun. Ja aivoituksenani on pitää huolta pyhistäni.”

– – Kuulitteko, mitä Herra sanoi?

“Ja aivoituksenani on pitää huolta pyhistäni, sillä kaikki on minun. Mutta sen täytyy tapahtua minun omalla tavallani.” – –

“Ja katso, tämä on se tapa, jonka minä, Herra, olen säätänyt pitääkseni huolta pyhistäni.”

Huomatkaa näiden sanojen merkitys:

“Niin että köyhät ylennetään, koska rikkaat alentuvat.”

Siinä on siis suunnitelma.– – Herra jatkaa sanoen:

“Sillä maa on täysi ja siinä on kylliksi ja yltäkylläisesti; minä valmistin kaiken ja olen antanut ihmislapsille heidän tahtonsa vapauden. Jos joku siis ottaa siitä runsaudesta, jonka minä olen tehnyt, eikä anna osastaan köyhille ja puutteenalaisille evankeliumini lain mukaan, hän joutuu jumalattomien kanssa nostamaan silmänsä helvetissä, vaivassa ollessaan.” [LK 104:14–18]

– – Mitähän Hän tarkoittaa noilla sanoilla? Hänen tapansa on “että köyhät ylennetään, koska rikkaat alentuvat.”– –

“Ylentää” tarkoittaa sanakirjan mukaan “kohottaa arkipäiväisyyden yläpuolelle, juhlistaa, jalostaa, ylevöittää”. Olen varma, että Herra määrittelee sen samalla tavoin. Siksi meidän tulisi kohottaa köyhiä ylpeydellä ja onnistumisen ilolla. Kuinka voimme tehdä sen? Siten, että rikkaat alentuvat.

Älkää ymmärtäkö väärin sanaa “rikkaat”. Sillä ei aina tarkoiteta ihmistä, jolla on paljon rahaa. Ihmisellä voi olla vain vähän rahaa, mutta hän voi olla rikas taitojensa ansiosta. Hän voi olla rikas arvostelukykynsä ansiosta. Hän voi olla rikas hyvän esimerkkinsä ansiosta. Hän voi olla rikas loistavan optimisminsa ansiosta ja monien muiden välttämättömien avujensa ansiosta. Ja kun yksittäiset pappeuskoorumin jäsenet kokoontuvat yhteen, löydämme tavallisesti kaikki nuo harvinaislaatuiset avut, joita tarvitaan köyhien ja puutteenalaisten kohottamiseen ylpeydellä ja onnistumisen ilolla. Herran suunnitelma ei voisi toimia paremmin kuin juuri näin.

Pitäkää mielessänne ajatus siitä, mitä Herra on sanonut meille yhä uudestaan, että kaiken Hänen työnsä päämäärä on hengellinen. Muistatteko, mitä Hän sanoi Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 29?

“Sen tähden, totisesti minä sanon teille, että kaikki on minulle hengellistä ja koskaan en ole antanut teille lakia, joka olisi ajallinen – en kenellekään ihmiselle enkä ihmislapselle, en Aadamille, isällenne, jonka minä loin” (LK 29:34).

– – Teettekö kaiken, minkä teette katse kiinnitettynä tuohon henkilöön, Hänen lopulliseen hengelliseen voittoonsa kaikesta fyysisestä? Herran koko tarkoitus elämässä on auttaa meitä ja ohjata meitä niin, että olemme elämämme päättyessä valmiit saamaan selestisen perintömme. Eikö asia ole niin? Voitteko antaa jokaisen antamanne ruokakorin, voitteko tehdä jokaisen palveluksenne, jonka teette, tuo suuri päämäärä mielessänne? Onko tämä tapa auttaa veljeäni tai sisartani saavuttamaan ja saamaan selestinen perintönsä? Se on tavoite, jonka Herra on asettanut.2

Huolto-ohjelmalla on suuri merkitys Herran työssä. Meidän on huolehdittava [ihmisten] aineellisista tarpeista ja annettava heidän kokea sellaista pelastusta, jonka saamiseksi heidän ei ole kuoltava, jotta voisimme kohottaa heidän ajattelunsa korkeammalle tasolle. Siinä on Herran huolto-ohjelman tarkoitus, joka Hänellä on ollut kirkossaan jokaisena armotaloutena alusta asti. Se ei saanut alkunsa vuonna 1936. Se sai alkunsa silloin, kun Herra alkoi huolehtia kansastaan täällä maan päällä.3

Kun koti on pirstaleina puutteellisen ruoan, suojan, vaatetuksen ja polttoaineen tähden, – – niin se, mitä meidän on tehtävä ensiksi, on antaa turvallisuuden tunnetta ja aineellista hyvinvointia ennen kuin voimme alkaa kohottaa perhettä tasolle, jolla voimme valaa heihin uskoa. Se on alku, mutta jos tavoitteenamme ei ole uskon kasvattaminen, niin pelkkä aineellisen avun antaminen epäonnistuu. Meidän täytyy muistaa, että jos yritämme vain kasvattaa uskoa ilman, että ensin täyttäisimme heidän vatsansa ja huolehtisimme, että heillä on kunnolliset vaatteet ja kunnollinen asumus, jossa on sopivan lämmintä, emme ehkä onnistu kasvattamaan heissä uskoa.4

Olemme toistaneet usein sanat, jotka presidentti [Heber J.] Grant lausui tämän [huolto-]ohjelman käynnistyessä. Hän sanoi näin – –:

“Päätarkoituksenamme oli mahdollisuuksien mukaisesti panna alulle järjestelmä, jolla laiskuuden kirous hävitettäisiin, avustusten tuottama paha poistettaisiin ja riippumattomuus, ahkeruus, säästäväisyys ja itsekunnioitus saatettaisiin jälleen voimaan kirkon jäsenten keskuudessa. Kirkon pyrkimyksenä on auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Työ on jälleen saatettava kunniaansa kirkkomme jäsenten elämän hallitsevana periaatteena.” [Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1936, s. 3; ks. myös Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma: “Yksilöä ja perhettä koskevan huoltotyön pääperiaatteet”, Valkeus, helmikuu 1987, s. 2.]

Huolto-ohjelman alkuaikoina matkustelin ensimmäisen presidenttikunnan pyynnöstä kaikkialla kirkossa vanhin Melvin J. Ballardin kanssa keskustelemassa paikallisten kirkon johtajien kanssa välttämättömistä yksityiskohdista huolto-ohjelman aloittamiseksi. Hän lainasi usein ihmisille kolmea lempikohtaa pyhistä kirjoituksista. Yksi asia, jonka hän toisti usein, oli tämä: “Meidän on huolehdittava omasta kansastamme, sillä Herra on sanonut, että kaikki tämä pitää tehdä, että ‘– – kirkko – – on riippumaton kaikista muista luoduista, jotka ovat selestisen maailman alapuolella.’ (LK 78:14.)”

– – [Hän lainasi myös] Opin ja Liittojen Kirjan lukua 115: “Totisesti, minä sanon teille jokaiselle: Nouse, ole kirkas, että sinun valkeutesi olisi viirinä kansoille”, [ja hän opetti, että] nyt oli aika näyttää Herran voima Hänen kansansa puolesta. [LK 115:5.] Hän lainasi taas luvusta 104:

“Jos joku siis ottaa siitä runsaudesta, jonka minä olen tehnyt, eikä anna osastaan köyhille ja puutteenalaisille evankeliumini lain mukaan, hän joutuu jumalattomien kanssa nostamaan silmänsä helvetissä, vaivassa ollessaan.” [LK 104:18.]

Luin nämä lainaukset teille tänään muistuttaakseni teitä niistä peruskivistä, joille kirkon huolto-ohjelma on pystytetty.5

Mitä voimavaroja tulisi käyttää henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantamiseksi?

Millaisia voimavaroja – tai, kuten voidaan sanoa, varoja – kirkolla on henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantamiseksi? Kuinka ongelmaa voidaan lähteä ratkaisemaan? Entä jos kysyisin sitä teiltä juuri nyt? Entä jos tänä iltana jonkun perheen isälle tulisi työpaikalle soitto, jossa kerrottaisiin ahdistava tieto, että hänen pieni poikansa oli jäänyt auton alle ja hänet oli kiidätetty sairaalaan vakavasti loukkaantuneena. Tämän perheen tulot ovat hyvin pienet ja riittävät vaivoin perheen ruokaan ja kaikkein välttämättömimpään. Nyt perheellä on välittömästi edessään lääkärinlasku, sairaalalasku – miten ihmeessä hoitaisitte asian?

Pelkäänpä, että jos kysyisin sitä teiltä ja te vastaisitte siihen täällä, useimmat teistä sanoisivat, että käyttäisitte paastouhrirahoja. Huolto-ohjelma ei ala sillä tavalla, joten siinä tekisimme virheen. Ensinnäkin me lähdemme yksilöstä itsestään. Emme jatka siitä eteenpäin, ennen kuin olemme auttaneet häntä tekemään kaiken voitavansa ongelmansa selvittämiseksi. Tunne ja herkkä myötätuntomme voisivat viedä meitä toiseen suuntaan, mutta se tulee ensiksi, ja sen jälkeen otamme yhteyttä tuon perheen lähimpiin sukulaisiin. Menetämme perheen yhteenkuuluvuuden, menetämme perheyhteydestä nousevan voiman, kun emme anna mahdollisuutta ja apua tavalle, jolla tuon hädässä olevan perheen lähimmät sukulaiset voisivat itse tulla apuun.

Sen jälkeen seuraavana askeleena on kääntyä varastohuoneen puoleen välttämättömien tarvikkeiden saamiseksi. Haluan, että näette kuvailemani kaltaisen kodin tapauksessa sen asian paremmuuden, että perheelle annetaan vaatteita, ruokaa, vuodevaatteita ja polttoainetta parin kuukauden tarpeiksi, jotta saataisiin sairaalalaskun maksamiseksi ne rahat, jotka muuten käytettäisiin niihin, sen sijaan, että ottaisimme rahaa paastouhrirahastosta ja antaisimme sen perheelle.– –

Se, mitä voitte tehdä varastohuoneen jälkeen seuraavaksi, on tietenkin suositella piispalle paastouhrirahaston käyttöä. Hänelle on opetettu, että käytetään ensiksi sitä, mitä hän voi tarjota omista ponnisteluistaan ja johtajiensa ponnisteluista. Sen tähden meidän on aina pidettävä paastouhria ja paastouhrien kasvua ja paaston lain opettamista yhtenä tärkeimmistä huoltosuunnitelman osista.– –

Sen jälkeen tulemme ongelmiemme kuntoutuspuoleen. Siinä Apuyhdistys ja pappeuskoorumit ovat tärkeässä roolissa. Mikä on Apuyhdistyksen osuus kuntoutusohjelmassa? Ensimmäinen asia, jonka teette, on se, että käydessänne hädässä olevan perheen kotona, teette sen, mitä piispa on pyytänyt, ja arvioitte kodin tarpeita.– –

Menette sinne arvioimaan, ottamaan selvää olosuhteista ja tehdäksenne tarvittaessa tilauksen varastohuoneesta, ja raportoitte piispallenne perheen tarpeista saadaksenne hänen hyväksyntänsä ja tarvikkeet varastohuoneesta, tai tarvittaessa hänen hallussaan olevista varoista. Seuraavaksi huolehditte, että perheen taloudenhoito-ongelmia tutkitaan ja ne ohjataan siihen suuntaan, joka auttaa voittamaan siellä olevat ongelmat. Teidän on oltava valmiit kohtaamaan kodin hätätapauksia, sairautta, kuolemaa ja muita senkaltaisia olosuhteita, joihin tarvitaan sisarellista myötätuntoa, jota Apuyhdistyksen tulisi tarjota. Sen jälkeen teidän on myös luotava henkeä osana tätä ohjelmaa. Teillä täytyy olla kohottava käsi, se käsi, joka tukee perheen tilannetta hädän aikana.6

Nyt on aika pappeuden jäsenten tuntea koorumiryhmänsä. Kunkin koorumin pitäisi tuntea jäsenensä ja heidän tarpeensa ja etsiä ne, jotka ovat pahasti velkaantuneet ja neuvoa heille ystävällisesti, kuinka he voivat päästä veloistaan. Mies ei milloinkaan tarvitse ystävää niin paljon kuin silloin, kun hän on sellaisten olosuhteiden musertamana. Nyt on aika antaa heille näkemyksen voimaa ja voimaa kulkea eteenpäin. Meidän ei tule vain opettaa heitä pääsemään veloistaan, vaan meidän tulee myös opettaa heitä pysymään velattomana.7

Odotamme ihmisen tekevän kaiken voitavansa auttaakseen itseään, olipa kyseessä hätätapaus yksittäisessä perheessä tai koko yhteisössä, ja että sukulaiset tekisivät kaiken voitavansa auttaakseen. Sen jälkeen kirkko astuu kuvaan mukaan varastohuoneen tarvikkeilla ja paastouhrein niiden tarpeiden tyydyttämiseksi, joita ei voi saada varastohuoneesta, ja lopuksi, Apuyhdistys ja pappeuskoorumit auttavat kuntouttamisessa.8

Kuinka voimme tehdä kotitalouksistamme omavaraisempia?

Ollakseen omavarainen ihmisen tai yhteisön on otettava seuraavat viisi askelta:

Ensiksi: Kirkossa ei saa olla laiskuutta.

Toiseksi: Meidän on opittava uhraamaan itsestämme.

Kolmanneksi: Meidän on hallittava taito elää ja työskennellä yhdessä.

Neljänneksi: Meidän on harjoitettava veljeyttä pappeuskoorumeissamme.

Viidenneksi: Meidän on saatava rohkeutta kohdata kunkin päivän tuomat ongelmat oma-aloitteisesti omien tai yhteisön voimavarojen mukaan ennen kuin pyydämme toisia auttamaan meitä tilanteessamme.9

“Pitäkää mielessänne, että kirkon huolto-ohjelma alkaa teistä henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti. Sen täytyy alkaa jokaisesta kirkon jäsenestä. Meidän pitää olla säästäväisiä ja kaukonäköisiä. – – Teidän täytyy toimia omasta puolestanne ja ottaa osaa huoltoohjelmaan, ennen kuin se toimii omassa taloudessanne.– –

Pysykää sillä tiellä – – huolehtikaa, että kotonanne on ruokaa, ja neuvokaa naapureitanne ja ystäviänne tekemään samoin, sillä jollakulla oli näkemys tiedosta, että se tulisi olemaan tarpeen, ja se tulee olemaan tarpeen tulevaisuudessa, ja se on ollut kansamme pelastaja menneisyydessä.

Älkäämme olko järjettömiä ja luulko, että koska aurinko paistaa tänään, huomenna ei ole pilvistä. Herra on kertonut meille ilmoituksessaan joitakin edessämme olevia asioita, ja me elämme aikana, jolloin noiden profetioiden toteutuminen on käsillä. Me olemme järkyttyneitä, eikä tänä päivänä tapahdu kuitenkaan mitään sellaista, mitä profeetat eivät olisi nähneet ennalta.– –

Jumala auttakoon meitä pitämään kotimme kunnossa ja kiinnittämään silmämme kohti niitä, jotka johtavat tätä kirkkoa, ja seuraamaan heidän johdatustaan, jottemme joutuisi harhateille.10

Näyttäkää minulle kansa, joka “on työteliäs” pysyäkseen poissa velan orjuutukselta, ja työskennelläkseen yhdessä epäitsekkäässä palvelussa suurten tavoitteiden saavuttamiseksi, niin minä näytän teille kansan, joka on saavuttanut suurimman mahdollisen turvan ihmisten ja aineellisten asioiden maailmassa.11

Onnettomuuksia sattuu kaikkialla. Yksi pahimmista onnettomuuksistamme oli [maanjäristys] San Fernando Valleyssä [Kaliforniassa]. Olimme huolissamme, kun päivät kuluivat, emmekä saaneet yhteyttä puhelinlinjojen tukkeuduttua emmekä voineet saada sanaa siitä, kuinka kansamme voi. Niinpä otimme yhteyttä erääseen [pappeusjohtajaamme], joka asui juuri maanjäristysalueen ulkopuolella ja pyysimme häntä välittämään meille tietoa. Saimme viestin: “Olemme kunnossa. Olemme ottaneet varaamistamme ruokavarastoista. Olimme varastoineet vettä.” Tavallinen vesi oli saastunutta, ja ihmiset olivat ahdingossa ja vaarassa saastuneen veden tähden, mutta ne ihmiset, jotka olivat kuunnelleet ja varastoineet vettä sekä ruokaa ja muita tarvikkeita, jotka auttaisivat heitä pahimman yli – ja vaikka heillä ei ollutkaan kaikilla ruokaa tai vettä – ne, jotka olivat kuunnelleet ja valmistautuneet, eivät pelänneet, ja he liittyivät ihmeellisellä tavalla yhteen auttaakseen toinen toistaan.12

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Mikä on presidentti Leen selityksen mukaan Herran tapa auttaa köyhiä ja puutteenalaisia? (Ks. LK 104:14–18.)

  • Mainitkaa joitakin sellaisia voimavaroja, joita meillä on ja joita voisimme jakaa puutteenalaisten kanssa?

  • Miksi pyrkimystemme palvella köyhiä ja puutteenalaisia tulisi johtaa siihen, että autamme heitä valmistautumaan iankaikkista elämää varten? Kuinka voimme tehdä sen?

  • Miksi yksilön ja perheen tulisi tehdä kaikki voitavansa auttaakseen itseään? Mitä siunauksia tulee perheille, jotka auttavat omaisiaan hädän hetkellä? Mikä osa pappeuskoorumeilla ja Apuyhdistyksellä on apua tarvitsevien auttamisessa?

  • Mitä omavaraisuus tarkoittaa? Mitä askeleita meidän on otettava tullaksemme omavaraisemmiksi?

  • Miksi kyky ja halukkuus tehdä työtä ovat perustavanlaatuisen tärkeitä omavaraiseksi tulemisessa? Kuinka voimme opettaa lapsiamme tekemään töitä?

  • Mitä siunauksia me saamme, kun kuuntelemme johtajiemme neuvoja ja maksamme pois velkamme ja harjoitamme säästäväisyyttä rahankäytössämme?

Lähteet

  1. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1972, s. 123–124; ks. myös “Kehotuksia Jumalan pappeuden haltijoille”, Valkeus, syyskuu 1973, s. 375.

  2. “The Place of Relief Society in the Welfare Plan”, Relief Society Magazine, joulukuu 1946, s. 814–815.

  3. “Let Others Assist You”, puhe huoltotyökokouksessa 4. huhtikuuta 1959, Historiallisen kirjaston arkisto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s. 22.

  4. “Place of Mothers in the Plan of Teaching the Gospel in the Home”, Relief Society Magazine, tammikuu 1965, s. 12.

  5. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1946, s. 69–70.

  6. “The Place of Relief Society in the Welfare Plan”, s. 812–813.

  7. The Teachings of Harold B. Lee, toim. Clyde J. Williams, 1996, s. 315.

  8. The Teachings of Harold B. Lee, s. 306.

  9. “What is the Church Welfare Plan?” Instructor, heinäkuu 1946, s. 316.

  10. “Follow the Light”, puhe huolto-ohjelman maataloustyön kokouksessa, huhtikuu 1969, Historiaosaston arkisto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s. 4–5; ks. myös A. Theodore Tuttle, “Huoltopalvelut alkavat sinusta”, Valkeus, lokakuu 1978, s. 162.

  11. Decisions for Successful Living, 1974, s. 202.

  12. “Listen and Obey”, puhe huolto-ohjelman maataloustyön kokouksessa 3. huhtikuuta 1971, Historiaosaston arkisto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s. 4–5.