Presidenttien opetuksia
Luku 16: Ykseys sielujen pelastamiseksi


Luku 16

Ykseys sielujen pelastamiseksi

Kuinka kirkon korrelaatioperiaatteet auttavat kirkkoa ja perhettä tekemään yhdessä työtä sielujen pelastamiseksi?

Johdanto

Palvellessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä Harold B. Lee sai ensimmäiseltä presidenttikunnalta tehtävän valvoa, että kaikki kirkon ohjelmat keskittyisivät Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ylimpään tarkoitukseen, joka on “ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (KH Moos. 1:39). Tätä pyrkimystä kutsuttiin korrelaatioksi. Korrelaatioon kuuluu perheen ja kodin tärkeyden korostaminen huolehtimalla siitä, että kirkon apujärjestöt, ohjelmat ja toiminnat vahvistavat ja tukevat perhettä. Siihen kuuluu myös kaikkien kirkon järjestöjen ja kirkon työn asettaminen pappeusjohdon alaiseksi. 1960-luvulla otettiin monta askelta näiden tavoitteiden toteuttamiseksi, mukaan luettuna perheillan uudelleen korostaminen ja kirkon oppikurssien tarkastaminen sen varmistamiseksi, että ne tukivat kotia ja perhettä. Korrelaatio jatkuu kirkossa tänä päivänä ensimmäisen presidenttikunnan johdolla, seuraten Herran ilmoittamia periaatteita.

Presidentti Lee opetti: “Kaikki mitä teemme, pitää tehdä ‘katse kiinnitettynä vain Jumalan kunniaan’ [LK 82:19]. Entä mikä on Jumalan kunnia? Kuten Herra selitti Moosekselle, se on ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen. – – Kaikissa pyrkimyksissämme – – korrelaatio-ohjelmassa olemme aina pitäneet nämä asiat mielessämme. Yksinkertaisesti sanottuna kaksi päämääräämme korrelaatiossa olivat, ensiksi pappeuden toiminta sellaisena kuin Herra on sen selvästi määritellyt siihen asianmukaisesti liittyvine apujärjestöineen, ja toiseksi se, että vanhemmat ja perhe pitävät tehtäviään kunniassa Herran käskyn mukaisesti. Näin me pidämme huolen siitä, että kaikki mitä tehdään, tehdään vain yksi kysymys mielessä: edistääkö tämä toiminta valtakunnan etuja, pidämmekö katseemme kiinnitettynä Herran järjestön tärkeimpään päämäärään – sielujen pelastamiseen ja ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamiseen?1

Harold B. Leen opetuksia

Kuinka kirkko auttaa “ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamisessa”?

Meillä on kirkko sitä varten, että se valmistaa meitä tulemaan Herran eteen. Mitä apostoli Paavali sanoikaan – Hän antoi apostolit, profeetat, evankeliumin julistajat, paimenet ja opettajat – toisin sanoen, järjesti kirkon – mitä varten? “Varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden.” [ks. Ef. 4:11–13.] Herra tiesi, ettemme olleet täydellisiä, ja Hän antoi meille kirkon auttaakseen meitä tulemaan sellaisiksi.2

Kirkon tehtävä ei ole vain sosiaalisen järjestön perustaminen eikä sen tarkoituksena voi olla mikään muu kuin sielujen pelastaminen.3

[Kirkon] tarkoituksena on kirkon jäsenten tekeminen täydellisiksi. – – Sen tarkoituksena on opettaa kirkon jäsenille sen oppeja ja opetuksia, jotta jäsenet pääsisivät ykseyteen uskossa ja tiedossa Jumalan Pojasta tullakseen täydellisiksi ihmisiksi. Tällä tiedolla tarkoitetaan Mestarin itsensä mukaan, kuten Hän julisti [ikimuistoisessa] rukouksessaan Uudessa testamentissa: “Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).4

Miksi olisimme huolissamme organisaatiosta? – – Me järjestäydymme tehdäksemme Herran työtä paremmin ja helpommin jakamalla työmäärän, delegoimalla vastuuta. Me järjestäydymme ja teemme Herran työn helpommaksi ja paremmaksi hyväksymällä vastuun ja täyttämällä sen vaatimukset, mikä tekee jäsenistä johtajia. Samoin kuin Mestari sanoi antaessaan opetuslapsilleen vain yhden velvoitteen – “Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia” – jonka voisi tänä päivänä sanoa – “Jos te pidätte minun käskyni, teen teistä ihmisten johtajia ja kansani johtajia.”5

Kirkko ja Jumalan valtakunta on maailmanlaajuinen kirkko, eikä se rajoitu yhteen kansakuntaan tai yhteen kansaan. Jatkuvana pyrkimyksenämme on antaa kaikille Korkeimman pyhille, missä tahansa he elävätkin, jokainen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä parhaimpaansa, kehittyä vahvuudessa ja voimassa tehdä hyvää maan päällä, jotta he saisivat uskollisuuden palkinnon.6

Miksi on tärkeätä vahvistaa perhettä kaikessa, mitä teemme kirkossa?

Missä on tämän kirkon ensimmäinen puolustuslinja? Onko se Alkeisyhdistyksessä? Onko se pyhäkoulussa? Taivaallinen Isämme ei ole ilmoittanut sen olevan niin. Lukekaa uudelleen Opin ja Liittojen Kirjan luku 68. Huomaatte, että Herra asetti kodin, ensimmäisen puolustuslinjan, suoraan eturintamaan niitä taisteluja vastaan, jotka pyrkisivät tuhoamaan tämän puolustuksen (ks. LK 68:25–32).7

Pappeusohjelmat toimivat kodin tukena; apujärjestöt antavat arvokasta apua. Viisaat [pappeus]johtajat voivat auttaa meitä tekemään osamme saavuttaaksemme Jumalan kaiken kattavan tarkoituksen, joka on “ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (KH Moos. 1:39). Sekä Jumalan ilmoitukset että ihmisten oppineisuus kertovat meille, kuinka tärkeä koti on ihmisen koko elämänkokemuksen muokkaamisessa. – – Suuri osa siitä, mitä teemme organisaation puitteissa, on siten rakennustelineitä pyrkiessämme rakentamaan ihmistä, emmekä saa erehtyä luulemaan rakennustelineitä sieluksi.8

Koti [on] perustavanlaatuisin ja tärkein kaikista Jumalan instituutioista. Avain koko korrelaatio-ohjelmaamme annettiin meille, kun ensimmäinen presidenttikunta julisti yhden perustavanlaatuisimmista periaatteista, jonka varaan me rakentaisimme: “Koti on vanhurskaan elämän perusta eikä mikään muu taho voi ottaa sen paikkaa tai täyttää sen perustehtäviä tämän Jumalan antaman vastuun täyttämisessä. Enin, mitä apujärjestöt voivat tehdä, on auttaa kotia sen ongelmissa antaen tarvittaessa erityistä apua ja tukea.” [Ks. Boyd K. Packer, “Piispa ja hänen neuvonantajansa”, Valkeus, heinäkuu 1999, s. 73.]

Kun pidämme tämän mielessämme, jokainen kirkon toiminta pitäisi suunnitella niin, että se vahvistaisi – eikä heikentäisi – hyvin järjestetyn kodin toimintaa. Jos vanhempien johtajuus on heikkoa, pappeuden kotiopettajien ja apujärjestöjen pitää antaa tarvittavaa ohjausta. Tämä tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että jokainen kirkon toiminta on suunniteltava tämän asian mukaisesti, painottamalla erityisesti sen tärkeyttä, että kannustettaisiin jokaista perhettä viettämään uskollisesti viikoittainen perheilta, ja kannustettaisiin ja autettaisiin pyhän pappeuden omaavia isiä ottamaan vastuu tehtävästään kotinsa päänä.9

Jumala ei tule koskaan pyytämään ketään miestä uhraamaan perheensä suorittaakseen muita tehtäviään valtakunnassa. Kuinka monta kertaa olemmekaan yrittäneet painottaa, että tärkeintä, mitä koskaan teemme Herran työssä isinä ja aviomiehinä on se, mitä teemme oman kotimme seinien sisäpuolella? Isyys on ainoa tehtävä, josta he eivät voi saada vapautusta.10

Kun ajattelin sitä, mitä olemme nyt tekemässä, ja sen mahdollisia vaikutuksia, mieleeni tulivat profeetta Miikan sanat: “Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne.

Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ‘Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.’” (Miika 4:1–2.)

Sanon teille myöhempien aikojen pyhät äidit ja isät, jos yllätte vastuuseenne opettaa lapsianne kotona – pappeuskoorumien valmistaessa isiä, Apuyhdistyksen äitejä – tulee pian aika, jolloin koko maailma tulee ovellemme sanoen: “Näyttäkää meille, kuinka voimme kulkea teidän tietänne.”11

Kuinka apujärjestöt voivat pappeuden johdolla tehdä yhdessä työtä perheen vahvistamiseksi?

Yleistäen sanottuna korrelaatiolla tarkoitetaan – – Jumalan pappeuden asettamista sille paikalle, johon Herra sanoi sen kuuluvan – kirkon ja Jumalan valtakunnan keskuksena ja ytimenä – ja sen valvomista, että myöhempien aikojen pyhien kodeilla on myös paikkansa jumalallisessa suunnitelmassa sielujen pelastamiseksi.12

Kirkossa on järjestetty pappeusjärjestöjen lisäksi apujärjestöjä, joihin viitataan Uudessa testamentissa sanoin “toisilla [on] kyky auttaa muita, toimia johtajana”, ja jotka on lisätty pappeuteen [ks. 1. Kor. 12:28]. Presidentti Joseph F. Smith sanoi näistä järjestöistä: “Ajattelen apujärjestöjämme; mitä ne ovat? Apuja kirkon vakiojärjestöille. Ne eivät ole riippumattomia. Haluan sanoa Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten Valistuskerhoille, ja Apuyhdistykselle ja Alkeisyhdistyksille ja pyhäkouluille ja uskontoluokille sekä kaikille muille kirkon organisaatioille, ettei yksikään niistä voi olla riippumaton Jumalan Pojan pappeudesta, ei yksikään niistä voi olla hetkeäkään Herran hyväksymä kieltäytyessään kuuntelemasta niiden ääntä ja neuvoa, joilla on pappeus ja jotka johtavat niitä. Apujärjestöt ovat kirkon voimien ja valtuuden alaisia eivätkä ole näistä riippumattomia, eivätkä ne myöskään voi käyttää organisaatioissaan mitään oikeuksia riippumattomina pappeudesta ja kirkosta.” [Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 190.]13

Herra päättää suurenmoisessa kirkon hallintoa koskevassa nykyajan ilmoituksessaan sanansa näin:

“Katso, niin rakensivat apostolini muinoin kirkkoani minulle.

Jokainen hoitakoon siis oman virkansa ja tehköön työtä omassa kutsumuksessaan; älköönkä pää sanoko jaloille, ettei se tarvitse jalkoja, sillä kuinka ruumis voi seistä ilman jalkoja?

Ruumis tarvitsee myös jokaista jäsentä, jotta kaikki rakentuisivat yhdessä, niin että kokonaisuus säilyisi täydellisenä.” (LK 84:108–110.)

Ilmeisesti nuo pyhien kirjoitusten kohdat annettiin siksi, että niillä osoitettiin tarve pysyvälle ja jatkuvalle erilaisten alaosastojen, pappeuskoorumeiden ja apujärjestöjen ja kaikkien muiden Jumalan valtakunnan yksikköjen välisille neuvotteluille ja korrelaatioille, ainakin neljästä syystä:

Ensiksi, että kullakin järjestöllä olisi oma erityinen tehtävänsä, eikä sen tulisi riistää itselleen toisten osuutta, mikä olisi sama kuin silmä sanoisi kädelle: “Minä en tarvitse sinua.”

Toiseksi, että kukin alaosasto olisi yhtä tärkeä pelastuksen työssä, aivan kuten kukin fyysisen ruumiin osakin on välttämätön kokonaisessa ihmisessä.

Kolmanneksi, että kaikki voisivat rakentua tai oppia yhdessä; ja

neljänneksi, että järjestelmä olisi täydellinen, eli toisin sanoen, että Herran suunnitelmassa lastensa pelastukseksi kirkko toimisi kuin täydellisesti järjestetty ihmisruumis jokaisen jäsenen toimiessa tarkoituksenmukaisella tavalla.14

Joskus menneisyydessä olemme hairahtuneet tapoihin, jotka tuntuvat painottavan vastuutamme ohjelmia eikä laumaa kohtaan. Kehotamme kaikkia osapuolia – – seuraamaan sitä perustavanlaatuista ohjetta kaiken tarkoituksesta, joka on: “ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (KH Moos. 1:39). Aina kun haluamme mitata tämän tai tuon ohjelman kelvollisuutta, on kysyttävä edistääkö se ihmisen kehitystä kohti iankaikkisen elämän päämäärää Isän luona? Jos se ei tee niin eikä se liity siihen, sillä ei ole paikkaa kirkon pyrkimyksissä.15

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Miksi on tärkeätä, että muistamme kaikessa, mitä teemme kirkossa, kirkon perimmäisen tarkoituksen, joka on “ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”? (KH Moos. 1:39).

  • Kuinka kirkko auttaa meitä tekemään itsestämme täydellisiä? Kuinka se auttaa meitä “kasvamaan ja kehittymään parhaimpaamme”?

  • Miksi koti on perustavanlaatuisin ja tärkein kaikista Jumalan instituutioista? Mitä voimme tehdä kirkon tehtävissämme perheen vahvistamiseksi?

  • Mitä arvelette presidentti Leen tarkoittaneen, kun hän sanoi pappeuden olevan “kirkon keskus ja ydin”? Kuinka kohdassa LK 84:108–110 annettu neuvo auttaa meitä ymmärtämään, millä tavoin kirkon pappeuden ja apujärjestöjen pitää tehdä työtä yhdessä?

  • Kuinka pappeuden ja apujärjestöjen ohjelmat “toimivat kodin tukena”? Kuinka nämä ohjelmat ovat tukeneet teidän kotianne?

  • Kun pyrimme palvelemaan kirkossa, miksi meidän on varottava, ettei ohjelmista tule ihmisiä tärkeämpiä? Kuinka voimme saavuttaa sen?

Lähteet

  1. Puhe pyhäkoulun yleiskonferenssissa 2. lokakuuta 1970, Historiaosaston arkisto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s. 7.

  2. Puhe Brigham Youngin yliopistossa 3. lokakuuta 1950, Harold B. Leen kirjaston arkistot, Brigham Youngin yliopisto, s. 9–10.

  3. Puhe Virginian vaarnan järjestämistilaisuudessa 30. kesäkuuta 1957, Historiaosaston arkisto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

  4. The Teachings of Harold B. Lee, toim. Clyde J. Williams, 1996, s. 587.

  5. The Teachings of Harold B. Lee, s. 565.

  6. The Teachings of Harold B. Lee, s. 385.

  7. The Teachings of Harold B. Lee, s. 262.

  8. The Teachings of Harold B. Lee, s. 267.

  9. The Teachings of Harold B. Lee, s. 559.

  10. The Teachings of Harold B. Lee, s.292–293.

  11. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1964, s. 87 tai Improvement Era, joulukuu 1964, s. 1081.

  12. The Teachings of Harold B. Lee, s. 563.

  13. Puhe Nuorten Valistuskerhossa, 1948, Historiaosaston arkisto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s. 3.

  14. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1961, s. 77–78.

  15. Puhe alue-edustajien seminaarissa 4.–5. huhtikuuta 1973, Historiaosaston arkisto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, s. 10.