Kirjat ja oppiaiheet
Luku 19: Parannus

Luku 19

Parannus

Kuva
An Hispanic young woman crying. She is holding a handkerchief. Tears are rolling down her face.

Meidän kaikkien on tehtävä parannus

  • Mitä on synti? Miten syntimme vaikuttavat meihin?

Usko Jeesukseen Kristukseen johtaa luonnollisesti parannukseen. Parannus on ollut tarpeen maailmassa Aadamin ajoista nykypäivään saakka. Herra opetti Aadamia: ”Ja nyt, opeta lapsillesi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, tai he eivät voi mitenkään periä Jumalan valtakuntaa, sillä mikään saastainen ei voi asua siellä eli asua hänen edessään” (Moos. 6:57).

Tulemme tänne maan päälle kasvaaksemme ja edistyäksemme. Se on elinikäinen tapahtumasarja. Sinä aikana me kaikki teemme syntiä (ks. Room. 3:23). Meidän kaikkien on tehtävä parannus. Joskus teemme syntiä tietämättömyydestä, joskus heikkouttamme ja joskus tahallisesta tottelemattomuudesta. Raamatussa sanotaan, että ”maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä” (Saarn. 7:20) ja että ”jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä” (1. Joh. 1:8).

Mitä on synti? Jaakob sanoi: ”Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin” (Jaak. 4:17). Johannes kuvasi kaikkea vääryyttä synniksi (ks. 1. Joh. 5:17) ja ”laittomuudeksi” (1. Joh. 3:4).

Siitä syystä Herra on sanonut, että ”kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus” (Moos. 6:57). Lukuun ottamatta Jeesusta Kristusta, joka eli täydellistä elämää, jokainen maan päällä elänyt on tehnyt syntiä. Taivaallinen Isämme on suuressa rakkaudessaan antanut meille tämän mahdollisuuden tehdä parannuksen synneistämme.

Synneistämme vapautuminen parannuksen kautta

  • Mitä parannus on?

Parannus on meille annettu mahdollisuus vapautua synneistämme ja saada ne anteeksi. Synnit hidastavat hengellistä edistymistämme ja voivat jopa pysäyttää sen. Parannus antaa meille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä jälleen hengellisesti.

Etuoikeus parannuksentekoon on tullut mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ansiosta. Jeesus maksoi syntimme tavalla, jota emme täysin ymmärrä. Presidentti Joseph Fielding Smith sanoi tästä:

”Olen kärsinyt tuskaa, te olette kärsineet tuskaa, ja joskus se on ollut sangen kovaakin; mutta en voi ymmärtää tuskaa, joka – – voi saada veren vuotamaan hien lailla ruumiista. Se oli jotakin kauhistuttavaa, jotakin pelottavaa – –

tähän maailmaan ei ole koskaan syntynyt ihmistä, joka olisi voinut kestää sen taakan painon alla, joka oli Jumalan Pojan päällä, kun Hän kantoi minun syntini ja teidän syntinne, ja antoi meille mahdollisuuden päästä synneistämme.” (Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1979–1982, osa 1, s. 131–132, kursivointi alkuperäislähteessä.)

Joskus parannuksen tekeminen vaatii suurta rohkeutta, paljon voimaa, monia kyyneleitä, lakkaamatonta rukousta ja väsymättömiä ponnistuksia elää Herran käskyjen mukaan.

Parannuksen periaatteet

  • Mitkä ovat parannuksen periaatteet?

Presidentti Spencer W. Kimball on selittänyt: ”Parannukseen ei ole mitään valtatietä, anteeksiantoon ei ole mitään etuoikeutettua polkua. Jokaisen ihmisen on kuljettava samaa tietä, olipa hän rikas tai köyhä, oppinut tai kouluttamaton, pitkä tai lyhyt, ruhtinas tai kerjäläinen, kuningas tai kansanmies.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 41, kursivointi alkuperäislähteessä.)

Meidän täytyy tiedostaa syntimme

Parannuksen tehdäksemme meidän on myönnettävä itsellemme, että olemme tehneet syntiä. Ellemme myönnä sitä, emme voi tehdä parannusta.

Alma neuvoi poikaansa Koriantonia, joka oli ollut uskoton lähetystyökutsumuksessaan ja oli syyllistynyt vakaviin synteihin: ”[Anna] syntiesi vaivata itseäsi sillä vaivalla, joka johdattaa sinut parannukseen. – – Älä yritä puolustella itseäsi vähimmässäkään määrin.” (Alma 42:29–30.) Lisäksi pyhissä kirjoituksissa neuvotaan meitä olemaan puolustelematta synnillisiä tapojamme (ks. Luuk. 16:15–16).

Emme voi salata mitään elämämme tekoa itseltämme tai Herralta.

Meidän täytyy tuntea murhetta synneistämme

Sen lisäksi, että tiedostamme syntimme, meidän täytyy tuntea vilpitöntä murhetta siitä, mitä olemme tehneet. Meidän täytyy tuntea, että syntimme ovat kauheita. Meidän täytyy haluta päästä niistä eroon ja hylätä ne. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Kaikki ne, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä ja haluavat ottaa kasteen ja tulevat särkynein sydämin ja murtunein mielin ja – – ovat todella tehneet parannuksen kaikista synneistään – – otettakoon kasteen kautta hänen kirkkoonsa” (OL 20:37).

Meidän täytyy hylätä syntimme

Vilpittömän murheemme tulee johtaa meidät hylkäämään (lopettamaan) syntimme. Jos olemme varastaneet jotakin, emme varasta enää. Jos olemme valehdelleet, emme valehtele enää. Jos olemme tehneet aviorikoksen, lopetamme sen tekemisen. Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithille: ”Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne” (OL 58:43).

Meidän täytyy tunnustaa syntimme

Syntiemme tunnustaminen on hyvin tärkeää. Herra on käskenyt meitä tunnustamaan syntimme. Tunnustaminen vapauttaa synnintekijän raskaasta taakasta. Herra on luvannut: ”Minä, Herra, annan synnit anteeksi ja olen armollinen niille, jotka tunnustavat syntinsä nöyrin sydämin” (OL 61:2).

Meidän täytyy tunnustaa kaikki syntimme Herralle. Lisäksi meidän täytyy tunnustaa asianmukaiselle pappeusjohtajalle vakavat synnit – kuten aviorikos, haureus, homoseksuaaliset suhteet, puolison tai lapsen hyväksikäyttö tai pahoinpitely ja huumeiden myynti tai käyttö – jotka saattavat vaikuttaa asemaamme kirkossa. Jos olemme tehneet syntiä toista ihmistä vastaan, meidän tulee tunnustaa sille henkilölle, jota olemme loukanneet. Jotkin vähemmän vakavat synnit eivät koske ketään muita kuin itseämme ja Herraa. Ne voidaan tunnustaa yksityisesti Herralle.

Meidän täytyy hyvittää syntimme

Hyvittäminen on osa parannusta. Se tarkoittaa sitä, että sikäli kuin on mahdollista, meidän täytyy hyvittää kaikki vääryys, jonka olemme tehneet. Esimerkiksi varkaan tulee antaa takaisin se, mitä hän on varastanut. Valehtelijan tulee kertoa totuus. Juoruilijan, joka on panetellut jotakuta, tulee pyrkiä palauttamaan vahingoittamansa ihmisen hyvä maine. Kun teemme niin, Jumala ei muista syntejämme, kun olemme tuomittavina (ks. Hes. 33:14–16).

Meidän täytyy antaa anteeksi muille

Eräs hyvin tärkeä osa parannusta on antaa anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan. Herra ei anna meille anteeksi, ellei sydämemme ole täysin puhdas kaikesta vihasta, katkeruudesta ja pahoista tunteista muita kohtaan (ks. 3. Nefi 13:14–15). ”Sen tähden minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne; sillä se, joka ei anna veljelleen anteeksi hänen rikkomuksiaan, seisoo tuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti” (OL 64:9).

Meidän täytyy pitää Jumalan käskyt

Jotta parannuksemme olisi täydellinen, meidän täytyy pitää Herran käskyt (ks. OL 1:32). Emme ole tehneet täysin parannusta, ellemme maksa kymmenyksiämme tai emme pyhitä lepopäivää tai emme noudata viisauden sanaa. Emme ole tehneet parannusta, ellemme tue kirkon johtajia emmekä rakasta Herraa ja lähimmäisiämme. Jos emme rukoile ja olemme epäystävällisiä muille, emme varmasti ole tehneet parannusta. Kun teemme parannuksen, elämämme muuttuu.

Presidentti Kimball on sanonut: ”Ensiksi ihminen tekee parannuksen. Saatuaan tämän verran maaperää jalkojensa alle hänen on sen jälkeen elettävä Herran käskyjen mukaan, jotta hän voi säilyttää saamansa edullisen aseman. Tämä on välttämätöntä täyden anteeksiannon varmistamiseksi.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, s. 47.)

  • Kuinka tämän osion opetukset eroavat siitä väärästä ajatuksesta, että parannus on luettelo yksinkertaisista vaiheista tai rutiinitoimista ja niiden suorittamisesta?

Kuinka parannus auttaa meitä?

  • Millä tavoin parannuksesta on meille apua?

Kun teemme parannuksen, Jeesuksen Kristuksen sovitustyö astuu täysin voimaan elämässämme, ja Herra antaa syntimme anteeksi. Vapaudumme syntiemme orjuudesta ja koemme iloa.

Alma kertoi siitä, kuinka hän teki parannuksen syntisestä menneisyydestään:

”Kaikki syntini raastoivat ja kiduttivat sieluani mitä suurimmassa määrin.

Niin, minä muistin kaikki syntini ja pahat tekoni, joiden takia helvetin tuskat piinasivat minua, niin, minä käsitin, että olin kapinoinut Jumalaani vastaan ja etten ollut pitänyt hänen pyhiä käskyjään.

– – Pahat tekoni olivat olleet niin suuret, että ajatuskin tulemisesta Jumalani eteen kidutti sieluani sanomattomalla kauhulla.

Ja tapahtui, että ollessani näin – – monien syntieni muiston raastama, katso, minä muistin myös kuulleeni isäni profetoivan – – erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisesta sovittamaan maailman synnit.

Nyt, kun mieleni takertui tähän ajatukseen, huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua – –.

Ja nyt, katso, kun tätä ajattelin, en enää voinut muistaa tuskiani – –.

Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, minun sieluni täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuskani oli ollut!

– – [Ei] voi olla mitään niin suurta ja ihanaa kuin iloni oli.” (Alma 36:12–14, 17–21.)

  • Kuinka parannus ja anteeksianto toivat Almalle iloa?

Parannuksemme lykkäämisen vaarat

  • Mitä mahdollisia seurauksia on siitä, että lykkäämme parannuksen tekemistä?

Profeetat ovat julistaneet, että ”tämä elämä on ihmisille aika valmistautua kohtaamaan Jumala” (Alma 34:32). Meidän tulee tehdä parannus nyt, joka päivä. Kun nousemme aamulla, meidän tulee tutkistella itseämme nähdäksemme, onko Jumalan Henki kanssamme. Illalla ennen nukkumaanmenoamme meidän tulee tarkastella tekojamme ja sanojamme päivän aikana ja pyytää Herraa auttamaan meitä huomaamaan ne asiat, joista meidän on tehtävä parannus. Kun teemme joka päivä parannuksen ja Herra antaa meille syntimme anteeksi, koemme jokapäiväistä edistymistä täydelliseksi tulemisessamme. Onnemme ja ilomme voi olla ihanaa ja suloista aivan samoin kuin Alman.

Muita pyhien kirjoitusten kohtia