Kirjat ja oppiaiheet
Luku 16: Jeesuksen Kristuksen kirkko varhaisempina aikoina

Luku 16

Jeesuksen Kristuksen kirkko varhaisempina aikoina

Kuva
Christ with the twelve men chosen by Him to be His Apostles. Christ has His hands upon the head of one of the men (who kneels before Him) as He ordains the man to be an Apostle. The other eleven Apostles are standing to the left and right of Christ.

Eräitä Jeesuksen Kristuksen kirkon ominaispiirteitä

”Me uskomme samaan järjestykseen, joka oli alkukirkossa, nimittäin apostoleihin, profeettoihin, paimeniin, opettajiin, evankelistoihin ja niin edelleen” (UK 6).

Jeesus perusti kirkkonsa ollessaan maan päällä. Sitä kutsuttiin Jeesuksen Kristuksen kirkoksi (ks. 3. Nefi 27:8), ja jäseniä kutsuttiin pyhiksi (ks. Ef. 2:19–20).

Ilmoitus

Kun Jeesus perusti kirkkonsa, Hän opetti ja opasti sen johtajia henkilökohtaisesti. Hän puolestaan sai ohjeensa taivaalliselta Isältään. (Ks. Hepr. 1:1–2.) Siten Jeesuksen Kristuksen kirkkoa johti Jumala eivätkä ihmiset. Jeesus opetti seuraajilleen, että ilmoitus oli se ”kallio”, jolle Hän rakentaisi kirkkonsa (ks. Matt. 16:16–18).

Ennen kuin Jeesus astui taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen, Hän sanoi apostoleilleen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Uskollisena sanoilleen Hän johti heitä edelleen taivaasta. Hän lähetti Pyhän Hengen heille puolustajaksi ja ilmoituksen antajaksi (ks. Luuk. 12:12; Joh. 14:26). Hän puhui Saulille näyssä (ks. Ap. t. 9:3–6). Hän ilmoitti Pietarille, että evankeliumia ei pidä opettaa ainoastaan juutalaisille vaan koko maailmalle (ks. Ap. t. 10). Hän ilmoitti Johannekselle monia suurenmoisia totuuksia, jotka on kirjoitettu Johanneksen ilmestykseen. Uudessa testamentissa kerrotaan monista muista tavoista, joilla Jeesus ilmoitti tahtonsa opastaakseen kirkkoaan ja valistaakseen opetuslapsiaan.

Valtuus Jumalalta

Evankeliumin toimituksia ei voi suorittaa eikä periaatteita opettaa ilman pappeutta. Isä antoi tämän valtuuden Jeesukselle Kristukselle (ks. Hepr. 5:4–6), joka puolestaan asetti apostolinsa ja antoi heille pappeuden voiman ja valtuuden (ks. Luuk. 9:1–2; Mark. 3:14). Hän muistutti heitä: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät” (Joh. 15:16, vuoden 1938 suomennos).

Jotta kirkossa olisi järjestys, Jeesus antoi suurimman vastuun ja valtuuden kahdelletoista apostolille. Hän kutsui Pietarin johtavaksi apostoliksi ja antoi hänelle avaimet siunausten sinetöimiseen sekä maan päällä että taivaissa (ks. Matt. 16:19). Jeesus asetti myös muita virkailijoita, joilla oli suoritettavanaan tiettyjä tehtäviä. Hänen taivaaseenastumisensa jälkeen tehtävään kutsumisen ja asettamisen mallia noudatettiin edelleen. Ne, jotka jo olivat saaneet valtuuden, asettivat muita pappeuteen. Jeesus teki tiettäväksi Pyhän Hengen välityksellä, että Hän hyväksyi nuo asettamiset (ks. Ap. t. 1:24).

Kirkon järjestys

Jeesuksen Kristuksen kirkko oli tarkoin järjestetty yksikkö. Sitä verrattiin rakennukseen, jonka ”perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:20).

Jeesus kutsui muita pappeusjohtajia apostolien avuksi palvelutyössä. Hän lähetti seitsenkymmeniksi kutsuttuja virkailijoita kaksittain saarnaamaan evankeliumia (ks. Luuk. 10:1). Muita virkailijoita kirkossa olivat evankelistat (patriarkat), paimenet (johtavat virkailijat), ylipapit, vanhimmat, piispat, papit, opettajat ja diakonit (ks. luku 14 tässä kirjassa). Kaikki nämä virkailijat olivat välttämättömiä lähetystyön tekemiseksi, toimitusten suorittamiseksi sekä kirkon jäsenten opettamiseksi ja innoittamiseksi. Nämä virkailijat auttoivat kirkon jäseniä pääsemään ”yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan pojan tuntemiseen” (Ef. 4:13).

Raamattu ei kerro meille kaikkea pappeudesta tai kirkon järjestyksestä ja hallinnosta. Raamatussa on kuitenkin säilynyt riittävästi sellaista, mikä tuo esiin kirkon järjestyksen kauneuden ja täydellisyyden. Apostoleille annettiin käsky lähteä kaikkialle maailmaan ja saarnata (ks. Matt. 28:19–20). He eivät voineet jäädä mihinkään kaupunkiin valvomaan uusia käännynnäisiä. Siksi kutsuttiin ja asetettiin paikallisia pappeusjohtajia, joita apostolit johtivat. Apostolit ja muut kirkon johtohenkilöt kävivät eri seurakunnissa ja kirjoittivat niille kirjeitä. Siitä syystä Uusi testamenttimme sisältää Paavalin, Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Juudaksen kirjoittamia kirjeitä, joissa annetaan neuvoja ja ohjeita paikallisille pappeusjohtajille.

Uusi testamentti osoittaa, että tämä kirkon järjestys oli tarkoitettu jatkuvaksi. Esimerkiksi Juudaksen kuoleman jälkeen jäljelle jäi vain yksitoista apostolia. Pian Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen yksitoista apostolia kokoontuivat yhteen valitakseen jonkun Juudaksen tilalle. Pyhän Hengen ilmoituksella he valitsivat Mattiaksen. (Ks. Ap. t. 1:23–26.) Jeesus oli asettanut kaksitoista apostolia johtamaan kirkkoa. Näytti selvältä, että järjestyksen oli tarkoitus jatkua sellaisena kuin Hän sen oli asettanut.

Ensimmäiset periaatteet ja toimitukset

Apostolit opettivat kahta pääperiaatetta: uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja parannusta. Kun uudet käännynnäiset uskoivat, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika ja heidän Lunastajansa, ja olivat tehneet parannuksen synneistään, he saivat kaksi toimitusta: upotuskasteen ja Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanemisella (ks. Ap. t. 19:1–6). Nämä olivat evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset. Jeesus oli opettanut: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5).

Toimitukset kuolleiden puolesta

Jeesus on antanut jokaiselle mahdollisuuden kuulla evankeliumi joko maan päällä tai kuoleman jälkeen. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana Jeesus kävi kuolleiden henkien luona. Hän järjesti lähetystyön niiden keskuudessa, jotka olivat kuolleet. Hän kutsui vanhurskaita sanansaattajia ja antoi heille valtuuden opettaa evankeliumia kaikille kuolleiden hengille. Tämä antoi heille mahdollisuuden ottaa vastaan evankeliumi. (Ks. 1. Piet. 3:18–20; 4:6; OL 138.) Sen jälkeen Hänen kirkkonsa elävät jäsenet suorittivat toimitukset kuolleiden puolesta (ks. 1. Kor. 15:29). Sellaiset toimitukset kuin kaste ja konfirmointi täytyy tehdä maan päällä.

Hengelliset lahjat

Kaikki uskolliset kirkon jäsenet olivat oikeutettuja saamaan Hengen lahjoja. Niitä annettiin heille heidän yksilöllisten tarpeidensa, kykyjensä ja tehtäviensä mukaan. Näitä lahjoja olivat usko, johon kuului voima parantaa ja parantua, profetoiminen ja näyt. (Hengen lahjoja käsitellään yksityiskohtaisemmin luvussa 22.) Jeesuksen Kristuksen tosi kirkossa on aina ollut hengellisiä lahjoja (ks. 1. Kor. 12:4–11; Moroni 10:8–18; OL 46:8–29). Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että nämä merkit eli hengelliset lahjat seuraavat aina niitä, jotka uskovat (ks. Mark. 16:17–18). Monet Hänen opetuslapsistaan tekivät ihmetekoja, profetoivat tai näkivät näkyjä Pyhän Hengen voimasta.

  • Miksi nämä kuusi ominaispiirrettä ovat tarpeen Jeesuksen Kristuksen kirkossa?

Jeesuksen Kristuksen kirkko Amerikan mantereella

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kävi Amerikan mantereella olevien ihmisten luona ja järjesti kirkkonsa heidän keskuuteensa opettaen heitä kolmen päivän ajan ja käyden siellä sitten usein uudelleen jonkin aikaa sen jälkeen (ks. 3. Nefi 11–28). Sitten Hän lähti heidän luotaan ja astui ylös taivaaseen. Yli 200 vuotta he elivät vanhurskaina ja olivat yksi onnellisimmista kansoista, mitä Jumala oli luonut (ks. 4. Nefi 16).

Luopumus tosi kirkosta

  • Mitä sanalla luopumus tarkoitetaan?

Kautta historian ovat jumalattomat ihmiset yrittäneet hävittää Jumalan työn. Tätä tapahtui apostolien vielä eläessä ja johtaessa nuorta kasvavaa kirkkoa. Muutamat jäsenet opettivat vanhoista pakanauskonnoistaan tai juutalaisista uskomuksistaan peräisin olevia ajatuksia Jeesuksen opettamien yksinkertaisten totuuksien sijaan. Jotkut kapinoivat avoimesti. Lisäksi kirkkoa vainottiin ulkopuolelta. Kirkon jäseniä kidutettiin ja surmattiin uskonkäsitystensä tähden. Yksi kerrallaan apostolit surmattiin tai otettiin muulla tavoin pois maan päältä. Jumalattomuuden ja luopumuksen vuoksi myös apostolinen valtuus ja pappeuden avaimet otettiin maan päältä. Sitä järjestystä, jonka Jeesus Kristus oli vakiinnuttanut, ei ollut enää, ja seurasi sekasorto. Kirkon oppeihin hiipi yhä enemmän virheitä, ja pian kirkon hajoaminen oli täydellinen. Sitä aikakautta, jolloin tosi kirkkoa ei ollut maan päällä, kutsutaan suureksi luopumukseksi.

Pian pakanalliset uskomukset hallitsivat niin sanottujen kristittyjen ajattelua. Rooman keisari omaksui tämän väärän kristinuskon valtionuskonnoksi. Tämä kirkko oli hyvin erilainen kuin se kirkko, jonka Jeesus järjesti. Se opetti, että Jumala on olento, jolla ei ole muotoa ja joka ei ole ainetta.

Nämä ihmiset kadottivat käsityksen Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. He eivät tienneet, että olemme Hänen lapsiaan. He eivät ymmärtäneet elämän tarkoitusta. Monia toimituksia muutettiin, koska pappeutta ja ilmoitusta ei enää ollut maan päällä.

Keisari valitsi omat johtajansa ja käytti heistä toisinaan samoja nimityksiä, joita käytettiin Kristuksen tosi kirkon pappeusjohtajista. Ei ollut apostoleja tai muita pappeusjohtajia, joilla olisi ollut Jumalan voima, eikä ollut hengellisiä lahjoja. Profeetta Jesaja oli nähnyt ennalta tällaisen tilanteen profetoidessaan: ”Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton” (Jes. 24:5). Se ei ollut enää Jeesuksen Kristuksen kirkko; se oli ihmisten kirkko. Sen nimikin oli muutettu. Myös Amerikan mantereella tapahtui luopumus (ks. 4. Nefi).

Palautus ennustettu

  • Missä Vanhan ja Uuden testamentin profetioissa ennustettiin palautus?

Jumala oli nähnyt luopumuksen ennalta, ja Hän oli valmistanut evankeliumin palauttamisen. Apostoli Pietari puhui tästä juutalaisille: ”Herra – – lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.” (Ap. t. 3:20–21.)

Myös ilmestyksensaaja Johannes oli nähnyt ennalta ajan, jolloin evankeliumi palautettaisiin. Hän sanoi: ”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.” (Ilm. 14:6.)

  • Miksi palautus oli välttämätön?

  • Mieti siunauksia, joita olet saanut siksi, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on palautettu maan päälle.

Muita pyhien kirjoitusten kohtia