38

Kirkon menettelytapoja ja ohjeita

38.1

Kirkon toimintaan osallistuminen

Taivaallinen Isämme rakastaa lapsiaan. ”Kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”, ja Hän kutsuu kaikkia ”tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään” (2. Nefi 26:33).

Kirkon johtohenkilöiltä ja jäseniltä kysytään usein, ketkä voivat osallistua Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kokouksiin, keistä voi tulla kirkon jäseniä ja ketkä voivat päästä temppeliin.

38.1.1

Osallistuminen kirkon kokouksiin

Vapahtaja opetti, että Hänen opetuslastensa tulee rakastaa lähimmäisiään (ks. Matt. 22:39). Paavali totesi uusille käännynnäisille: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte – – samaan kansaan kuin pyhät” (Ef. 2:19). Vapahtaja opetti myös, että kirkon jäsenten ei pidä ”[karkottaa] ketään julkisista [kokouksistaan], jotka pidetään maailman edessä” (OL 46:3).

Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon sakramenttikokoukseen, muihin sunnuntaikokouksiin ja sosiaalisiin tapahtumiin. Johtavan virkailijan vastuuna on varmistaa, että kaikki osallistujat kunnioittavat tilaisuuden pyhää luonnetta.

Niiden, jotka osallistuvat, tulee välttää keskeytyksiä ja häiriöitä, jotka ovat vastoin jumalanpalvelusta tai kokouksen muita tarkoituksia. Kaikkia kirkon eri kokouksia ja tilaisuuksia koskevia ikään ja käytökseen liittyviä vaatimuksia tulee kunnioittaa. Tämä edellyttää sitä, ettei romanttisia tunteita ilmaista liian avoimesti ja että vältetään sellaista pukeutumista ja ulkoasua, joka voi olla häiriötekijänä. Se myös kieltää poliittisten lausuntojen esittämisen tai puhumisen sukupuolisesta suuntautumisesta tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksista tavalla, joka vie huomion pois Vapahtajaan keskittyvistä kokouksista.

Mikäli sopimatonta käytöstä esiintyy, piispa tai vaarnanjohtaja antaa kahdenkeskisiä neuvoja rakkauden hengessä. Hän kannustaa niitä, joiden käytös on tilanteeseen sopimatonta, kohdistamaan huomionsa siihen, että pyhä, erityisesti taivaallisen Isän ja Vapahtajan palvelemiseen keskittyvä ilmapiiri säilyisi kaikille läsnäoleville.

Kirkon seurakuntakeskukset ovat yksityiskiinteistöjä, joissa noudatetaan kirkon menettelytapoja. Henkilöitä, jotka eivät halua noudattaa näitä ohjeita, pyydetään kunnioittavasti olemaan osallistumatta kirkon kokouksiin ja tapahtumiin.

38.1.2

Kirkon jäseneksi tuleminen

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi voivat tulla ne, jotka ”tulevat särkynein sydämin ja murtunein mielin”, ”tahtovat ottaa päällensä Jeesuksen Kristuksen nimen” sekä haluavat solmia ja pitää pyhän kasteenliiton (OL 20:37).

Vähintään 8 vuotta täyttäneiden alaikäisten lasten kasteesta on kohdassa 38.2.8.2.

38.1.3

Temppeliin pääseminen

Temppelit ovat pyhiä jumalanpalveluspaikkoja, joissa saadaan välttämättömiä toimituksia ja solmitaan pyhiä liittoja. Kirkon jäsenille temppelit ovat Jumalan huoneita. Tämän temppelin pyhyyden ja siellä tehtävien liittojen vuoksi sinne voivat päästä ainoastaan kirkon jäsenet, joilla on voimassa oleva temppelisuositus. Jäsen voi saada temppelisuosituksen, kun hän pitää uskollisesti vaaditut käskyt ja elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti. (Ks. luku 26.)

38.1.4

Naimattomien jäsenten osallistuminen ja siunaukset

Kaikkien jäsenten, vaikka he eivät olisi koskaan solmineet avioliittoa tai heillä ei olisi perhettä kirkossa, tulee pyrkiä kohti iankaikkisessa perheessä elämisen ihannetta. Tämä tarkoittaa valmistautumista siihen, että tulee sinetöidyksi kelvollisena aviomiehenä tai vaimona ja tulee rakastavaksi isäksi tai äidiksi. Joidenkin kohdalla nämä siunaukset toteutuvat vasta seuraavassa elämässä, mutta perimmäinen tavoite on kaikilla sama.

Uskolliset jäsenet, joiden olosuhteet eivät salli heidän saada iankaikkisen avioliiton ja vanhemmuuden siunauksia tässä elämässä, saavat kaikki luvatut siunaukset iankaikkisuuksissa, mikäli he pitävät Jumalan kanssa tekemänsä liitot (ks. Moosia 2:41).

38.1.5

Alle 18-vuotiaat naimattomat vanhemmat

Naimaton alle 18-vuotias nuori mies, joka on tulossa isäksi, voi osallistua toimintaan Aaronin pappeuden koorumissaan tai vanhinten koorumissa. Tämä päätös jää nuoren miehen, hänen vanhempiensa ja piispan rukoillen harkittavaksi.

Naimaton alle 18-vuotias nuori nainen, joka on tulossa äidiksi, voi osallistua toimintaan Nuorissa Naisissa tai Apuyhdistyksessä. Tämä päätös jää nuoren naisen, hänen vanhempiensa ja piispan rukoillen harkittavaksi.

Tätä päättäessään nuori, vanhemmat ja johtohenkilöt pohtivat seuraavia seikkoja:

• Mikäli nuori osallistuu nuorten luokkiin ja toimintoihin, hänen ei tulisi pitää lasta mukanaan.

• Vanhempi nuori, joka päättää kasvattaa lapsen, voi hyötyä siitä, että hänet toivotetaan tervetulleeksi vanhinten koorumiin tulevana vanhimpana tai Apuyhdistykseen.

38.2

Toimituksia ja siunauksia koskevia menettelytapoja

Tässä kohdassa esitetään toimituksia ja siunauksia koskevia menettelytapoja. Joihinkin näistä menettelytavoista liittyy erityisolosuhteita. Yleistä tietoa toimituksista ja siunauksista on luvussa 18. Tietoa temppelitoimituksista on luvuissa 27 ja 28.

38.2.1

Toimitusten ja siunausten tulkkaus toiselle kielelle

On tärkeää, että henkilö, joka saa toimituksen tai siunauksen, ymmärtää, mitä sanotaan. Tarvittaessa johtohenkilö voi pyytää jotakuta tulkkaamaan toimituksen tai siunauksen kielelle, jota saaja ymmärtää. Tähän sisältyy viittomakielen tulkkaus.

Jos henkilö, joka saa toimituksen tai siunauksen, on kuuro tai kuulovammainen, hän voi käyttää äänen tekstiksi muuttavaa sovellusta. Kuurot tai kuulovammaiset voivat käyttää viittomakielen tulkkausta tai äänen tekstiksi muuttavaa sovellusta myös ymmärtääkseen heidän perheenjäsenilleen annetut siunaukset.

Tietoa patriarkallisten siunausten kirjallisista käännöksistä on kohdassa 38.2.10.5. Tietoa patriarkallisten siunausten viittomakielisestä tulkkauksesta on kohdassa 38.2.10.6.

38.2.2

Valokuvat ja tallenteet toimituksista ja siunauksista sekä niiden tekstin kirjoittaminen

Toimitukset ja siunaukset ovat pyhiä. Tästä syystä kenenkään ei pidä ottaa valokuvia tai tehdä videotallenteita toimituksista, siunauksista tai kastetilaisuuksista.

Perhe voi tehdä äänitallenteen ja puhtaaksikirjoituksen isän siunauksista. Näitä siunauksia kuvaillaan kohdassa 18.14.1.

Patriarkalliset siunaukset kirjoitetaan tekstimuotoon. Tämän helpottamiseksi patriarkka tai hänen kirjurinsa tekee siunauksesta äänitallenteen.

Muita toimituksia ja siunauksia ei pidä tallentaa eikä kirjoittaa tekstimuotoon.

Tietoa toimitusten suoratoistamisesta on kohdassa 38.2.3.

38.2.3

Toimitusten suoratoisto

Mikäli mahdollista, niiden, jotka haluavat nähdä toimituksen, tulee pyrkiä osallistumaan paikan päällä. Kun jäsenet ja ystävät kokoontuvat toimitusta varten, he tuntevat Hengen vaikutuksen ja yhteyttä toisiinsa.

Kun läheinen perheenjäsen ei kuitenkaan voi osallistua paikan päällä, piispa tai vaarnanjohtaja voi sallia toimituksen suoratoiston hänelle. Suoratoisto on sallittua esimerkiksi silloin, kun

• läheinen perheenjäsen asuu kaukana tai pystyy matkustamaan vain rajoitetusti

• hänellä on fyysisiä, henkisiä tai emotionaalisia terveyshaasteita

• hänellä on heikentynyt vastustuskyky tai hän on hoitolaitoksessa tai sairaalassa

• hän tarvitsee viittomakielen tulkkausta

• hän palvelee kokoaikaisessa lähetystyössä. (Lähetysjohtajan lupa vaaditaan.)

Piispa voi sallia vauvan siunaamisen, kasteen, konfirmoinnin ja Aaronin pappeuteen asettamisen suoratoiston. Vaarnanjohtaja voi sallia suoratoiston Melkisedekin pappeuteen asettamisesta ja lähetyssaarnaajan erottamisesta tehtävään.

Sakramenttitoimitusta ei suoratoisteta. Jos sakramenttikokous suoratoistetaan, suoratoisto tulee keskeyttää sakramenttitoimituksen ajaksi. Piispa voi valtuuttaa papin tai Melkisedekin pappeuden haltijan toimittamaan sakramentin henkilökohtaisesti niille, jotka eivät voi osallistua kokoukseen.

Toimitusten suoratoistaminen ei saa kääntää huomiota pois Hengen vaikutuksesta. Yleensä tulee käyttää vain yhtä laitetta. Sitä hoitaa seurakunnan tai vaarnan tekniikka-asiantuntija. Laitteen ja sitä käyttävän henkilön ei pidä herättää huomiota.

Toimitusten suoratoistot tulee poistaa yhden päivän kuluessa toimituksesta.

38.2.4

Toimitukset kehitysvammaisille

Harkitessaan, suoritetaanko kehitysvammaiselle toimituksia, henkilön, hänen vanhempiensa tai huoltajiensa (tilanteen mukaan) ja johtohenkilöiden tulee neuvotella yhdessä. He pohtivat rukoillen henkilön halua ja ymmärryksen tasoa. Toimituksia ei pidä jättää suorittamatta, jos henkilö on kelvollinen, haluaa saada ne ja osoittaa riittävää vastuuntuntoa ja vastuullisuutta.

Piispa voi neuvotella vaarnanjohtajan kanssa, jos hänellä on yksittäisiä henkilöitä koskevia kysymyksiä. Vaarnanjohtaja voi tarvittaessa ottaa yhteyttä ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

Henkilöt, jotka vammansa vuoksi eivät ole vastuullisia, ”pelastuvat taivaan selestiseen valtakuntaan” (OL 137:10). Tästä syystä toimituksia ei tarvita eikä suoriteta heille. Ainoa poikkeus on sinetöiminen vanhempiin niiden osalta, jotka eivät ole syntyneet liitossa.

Tietoa toimitusten suorittamisesta kehitysvammaisille on seuraavissa:

• kaste ja konfirmointi, 38.2.8.1

• asettaminen pappeusvirkaan, 38.2.9.7

• patriarkallinen siunaus, 38.2.10.1

• temppeliendaumentti ja ‑sinetöiminen, 27.2.1.3 ja 27.3.1.2.

38.2.5

Toimitusten suorittaminen ja siunausten antaminen, kun suorittajana tai vastaanottajana on henkilö, jolla on fyysinen vamma

Henkilöt, joilla on fyysinen vamma – kuten puuttuva raaja, halvaus tai kuulovamma – voivat suorittaa ja saada toimituksia ja siunauksia. Johtohenkilöt tekevät järjestelyjä niin, että nämä henkilöt voivat osallistua mahdollisuuksiensa mukaan. Jos paikalliset johtohenkilöt eivät osaa ratkaista joitakin kysymyksiä, vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

Kuurot tai kuulovammaiset voivat viestiä käyttämällä viittomakieltä suorittaessaan tai ottaessaan vastaan toimituksen tai antaessaan tai ottaessaan vastaan siunauksen. Pappeusjohtaja, joka valvoo toimitusta, huolehtii siitä, että vastaanottaja ymmärtää sen tulkin avulla tai muulla keinoin (ks. 38.2.1).

38.2.6

Toimitusten vahvistaminen

Seuraavassa esitetään syitä siihen, miksi jokin toimitus ei ole pätevä. Siinä kuvaillaan myös, kuinka toimitus vahvistetaan.

Joissakin tapauksissa toimitus täytyy suorittaa uudelleen. Kun näin tapahtuu, kirjuri kirjaa uuden päivämäärän jäsenkorttiin, vaikka se ei olisikaan oikeassa järjestyksessä muiden toimitusten päivämäärien kanssa.

38.2.6.1

Jäsenkorttia ei ole luotu tai vuosi puuttuu tai se on virheellinen

Aikakirjanpitoa varten toimitusta ei pidetä pätevänä, jos vuosi, jolloin toimitus on suoritettu, puuttuu jäsenkortista tai se on virheellinen. Lisäksi kaste ei ole pätevä, jos jäsenkorttia ei ole luotu. Toimitus voidaan vahvistaa alkuperäisellä toimitustodistuksella, joka annettiin, kun toimitus suoritettiin. Tämän todistuksen avulla piispa voi valtuuttaa kirjurin päivittämään jäsenkortin.

Mikäli toimitustodistusta ei löydy, toimitus voidaan vahvistaa kahden sellaisen henkilön todistuksella, jotka ovat nähneet sen suorittamisen. Näiden kahden todistajan

• on täytynyt olla vähintään 8-vuotiaita toimituksen suorittamishetkellä

• on täytynyt nähdä tai kuulla toimitus

• on oltava kirkon jäseniksi kirjattuja antaessaan todistajanlausuntonsa

• on annettava todistajanlausuntonsa kirjallisesti ilmaisten joko 1) tarkan päivämäärän, jolloin toimitus suoritettiin, tai 2) vuoden, jolloin se suoritettiin, sekä suorittajan nimen

• on allekirjoitettava todistajanlausuntonsa piispakunnan tai vaarnan johtokunnan jäsenen läsnä ollessa.

Tämän todistuksen avulla piispa voi valtuuttaa kirjurin luomaan tai päivittämään jäsenkortin. Sen jälkeen kirjallinen todistus voidaan hävittää.

Jos toimitustodistusta tai todistajia ei löydy, toimitus täytyy suorittaa uudelleen.

Jos jäsen on saanut muita toimituksia epäpätevän toimituksen jälkeen, ensimmäisen presidenttikunnan täytyy vahvistaa nämä toimitukset. Vaarnanjohtaja pyytää tätä lähettämällä kirjeen ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

38.2.6.2

Toimitukset, jotka on saatu väärässä järjestyksessä

Toimitukset eivät ole päteviä, jos henkilö on saanut ne väärässä järjestyksessä. Esimerkiksi miehen saama endaumentti ei ole pätevä, jos hän on saanut sen ennen Melkisedekin pappeuden saamista. Ensimmäinen presidenttikunta voi kuitenkin vahvistaa tällaisen toimituksen. Vaarnanjohtaja pyytää tätä lähettämällä kirjeen ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

38.2.6.3

Toimitus on suoritettu ennen asianmukaista ikää

Toimitus ei ole pätevä, jos se on suoritettu ennen asianmukaista ikää. Esimerkiksi kaste ei ole pätevä, jos se on suoritettu ennen kuin henkilö oli 8-vuotias.

Jos henkilö ei ole saanut muita toimituksia epäpätevän toimituksen jälkeen, toimitus tulee suorittaa uudelleen. Jos jäsen on saanut muita toimituksia, ensimmäisen presidenttikunnan täytyy vahvistaa nämä toimitukset sekä epäpätevä toimitus. Vaarnanjohtaja pyytää tätä lähettämällä kirjeen ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

38.2.6.4

Toimitus on suoritettu ilman asianmukaista valtuutta

Toimitus ei ole pätevä, jos sen on suorittanut henkilö, jolla ei ollut asianmukaista pappeuden valtuutta. Esimerkiksi konfirmointi ei ole pätevä, jos sen on suorittanut henkilö, jolla ei ollut Melkisedekin pappeutta. Samalla tavoin se ei ole pätevä, jos sen suorittanut henkilö on saanut Melkisedekin pappeuden väärässä järjestyksessä tai ilman asianmukaista hyväksyntää (ks. 38.2.6.2; ks. myös 32.17).

Jos henkilö ei ole saanut muita toimituksia epäpätevän toimituksen jälkeen, toimitus tulee suorittaa uudelleen sellaisen henkilön toimesta, jolla on asianmukainen valtuus. Jos jäsen on saanut muita toimituksia, ensimmäisen presidenttikunnan täytyy vahvistaa nämä toimitukset sekä epäpätevä toimitus. Vaarnanjohtaja pyytää tätä lähettämällä kirjeen ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon. Joissakin tapauksissa ensimmäinen presidenttikunta voi antaa ohjeen, että toimitukset suoritetaan uudelleen.

38.2.7

Nimen ja siunauksen antaminen lapselle

Yleistä tietoa nimen ja siunauksen antamisesta lapselle on kohdassa 18.6.

38.2.7.1

Vakavasti sairas lapsi

Jos vastasyntynyt on vakavasti sairas, Melkisedekin pappeuden haltija voi antaa nimen ja siunauksen sairaalassa tai kotona. Hän ei tarvitse valtuutusta piispalta. Annettuaan siunauksen hän ilmoittaa viipymättä piispalle, jotta lapsesta voidaan luoda jäsenkortti.

38.2.7.2

Lapset, joiden vanhemmat eivät ole naimisissa (tai ovat eronneet)

Lapsi voidaan siunata, kun piispa saa vanhempien tai huoltajien suullisen luvan. Lupaa ei vaadita vanhemmalta tai huoltajalta, jolla ei ole laillista perustetta siunauksen vastustamiseen.

38.2.7.3

Lapset, joiden vanhemmat eivät ole kirkon jäseniä

Joskus lapsen vanhemmat tai huoltajat pyytävät, että lapsi siunataan, vaikka he eivät ole kirkon jäseniä. Kun näin tapahtuu, piispa hankkii suullisen luvan vanhemmilta tai huoltajilta. Lupaa ei vaadita vanhemmalta tai huoltajalta, jolla ei ole laillista perustetta siunauksen vastustamiseen.

Piispa selittää, että

• lapsesta luodaan jäsenkortti

• seurakunnan jäsenet ottavat häneen aika ajoin yhteyttä

• hän tai muut seurakunnan johtohenkilöt ehdottavat, että lapsi valmistautuu menemään kasteelle lähestyessään 8 vuoden ikää.

38.2.8

Kaste ja konfirmointi

Yleistä tietoa kasteesta ja konfirmoinnista on kohdissa 18.7 ja 18.8.

38.2.8.1

Kehitysvammaiset

Kehitysvammainen henkilö voidaan kastaa ja konfirmoida, jos häntä voidaan kohtuudella pitää vastuullisena. Hänen tulee pystyä ymmärtämään kasteenliiton lupaukset ja pitämään ne.

Piispalla on henkilön kasteen avaimet, jos henkilö on

• vähintään 8-vuotias jäseneksi kirjattu

• 8-vuotias, ja hänellä on ainakin yksi jäsenvanhempi tai huoltaja (ks. 18.7.1.1).

Henkilö, hänen vanhempansa tai huoltajansa (mikäli soveltuu) ja piispa neuvottelevat yhdessä päättääkseen, tuleeko henkilö kastaa ja konfirmoida.

Jos henkilö on mahdollinen käännynnäinen, lähetysjohtajalla on hänen kasteensa avaimet (ks. 18.7.1.2). Tässä tapauksessa lähetyssaarnaajat tiedottavat asiasta lähetysjohtajalle. Lähetysjohtaja neuvottelee henkilön ja hänen vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa (mikäli soveltuu) päättääkseen, tuleeko henkilö kastaa ja konfirmoida. Jos piispa tuntee henkilön hyvin, lähetysjohtaja voi pyytää lausuntoa myös häneltä.

Niitä, jotka eivät ole vastuullisia, ei tarvitse kastaa iästä riippumatta (ks. OL 29:46–50 ja 38.2.4 tässä käsikirjassa).

Tietoa niiden henkilöiden jäsenkorteista, jotka eivät mahdollisesti ole vastuullisia, on kohdassa 33.6.10.

38.2.8.2

Alaikäiset

Paikallisten lakien mukaan määritelty alaikäinen voidaan kastaa, kun kumpikin seuraavista ehdoista täyttyy:

1. Vanhemmat tai lailliset huoltajat antavat luvan. Lupaa ei vaadita vanhemmalta tai huoltajalta, jolla ei ole laillista perustetta kasteen vastustamiseen. Poikkeuksiin vaaditaan ensimmäisen presidenttikunnan hyväksyntä.

   Henkilö, joka pitää kaste- ja konfirmointipuhuttelun, pyytää tämän luvan kirjallisena, jos hänestä tuntuu, että se auttaa ehkäisemään väärinkäsityksiä. Joissakin paikoissa kirjallinen lupa vaaditaan. Lähetysjohtajapari ja vyöhykkeen johtohenkilöt voivat opastaa asiassa.

   Vanhempien tai huoltajien tulee ymmärtää oppi, jota heidän lapselleen opetetaan. Heidän tulee myös olla halukkaita tukemaan lasta kasteenliiton solmimisessa ja pitämisessä.

2. Puhuttelun pitävä henkilö havaitsee, että lapsi ymmärtää kasteenliiton. Hänen tulee luottaa siihen, että lapsi pyrkii pitämään tämän liiton noudattamalla käskyjä, kuten osallistumalla kirkon kokouksiin.

Jos lapsi käyttää isäpuolensa sukunimeä, lapsi voidaan kastaa ja konfirmoida sillä nimellä. Tämä pätee, vaikka häntä ei olisikaan virallisesti adoptoitu. Jäsenkorttiin sekä kaste- ja konfirmointitodistukseen tulee kuitenkin merkitä lapsen virallinen nimi paikallisten lakien tai tapojen mukaisesti.

38.2.8.3

Naimisissa olevat henkilöt

Naimisissa olevan henkilön täytyy saada puolisonsa suostumus ennen kastettaan.

38.2.8.4

Henkilöt, jotka asuvat avoliitossa

Parin, joka asuu yhdessä mutta ei ole naimisissa, täytyy sitoutua elämään siveyden lain mukaan, ennen kuin kumpikaan heistä voi mennä kasteelle. Tähän sisältyy parannukseen johtavan uskon osoittaminen, kuten kuvaillaan jakeessa OL 20:37. Siihen sisältyy myös se, että he eivät enää asu yhdessä tai – miehen ja naisen kohdalla – menevät naimisiin.

38.2.8.5

Henkilöt, joiden kirkon jäsenyys on peruutettu tai jotka ovat eronneet kirkosta

Henkilöt, joiden kirkon jäsenyys on peruutettu tai jotka ovat eronneet kirkosta, voidaan ottaa uudelleen jäseniksi kasteen ja konfirmoinnin kautta. Heitä ei pidetä käännynnäisinä. Lähetyssaarnaajat eivät pidä heille kastepuhuttelua. Ohjeita on kohdassa 32.16.

38.2.8.6

Tilanteet, jotka edellyttävät lupaa lähetysjohtajalta tai ensimmäiseltä presidenttikunnalta

Lähetysjohtajan lupa vaaditaan, ennen kuin henkilö voidaan kastaa, jos hän on joskus

• syyllistynyt vakavaan rikokseen (ks. 38.2.8.7)

• osallistunut aborttiin (ks. 38.6.1).

Näissä tapauksissa lähetysjohtaja puhuttelee henkilön. Tarvittaessa lähetysjohtaja voi valtuuttaa toisen neuvonantajistaan pitämään puhuttelun. Hän antaa tämän valtuutuksen erikseen kutakin puhuttelua varten. Puhuttelun pitävä neuvonantaja raportoi lähetysjohtajalle, joka voi sitten sallia tai kieltää kastamisen ja konfirmoimisen.

Ensimmäisen presidenttikunnan lupa vaaditaan, ennen kuin henkilö voidaan kastaa, jos hän

• on tehnyt murhan tai tapon (ks. 38.2.8.7)

• on tuomittu rikoksesta, johon liittyy sukupuolirikkomus (ks. 38.2.8.7)

• on tällä hetkellä koeajalla tai ehdonalaisessa vapaudessa mistä tahansa vakavasta rikoksesta (josta yleensä rangaistaan vuoden pituisella tai pidemmällä vankeusrangaistuksella) tai mistä tahansa rikoksesta, johon liittyy sukupuolirikkomus (ks. 38.2.8.7)

• on ollut osallisena pluraaliavioliitossa (ks. 38.2.8.8)

• on vaihtanut biologisen syntymäsukupuolensa vastakkaiseksi (ks. 38.2.8.9).

Mikäli henkilö haluaa mennä kasteelle ensimmäistä kertaa, lähetysjohtaja pitää hänelle puhuttelun. Jos hän havaitsee henkilön kelvolliseksi ja jos hän suosittaa kastetta, hän lähettää LCR:ää käyttäen hyväksymispyynnön ensimmäiselle presidenttikunnalle.

Jos henkilö on entinen jäsen, joka haluaa tulla uudelleen jäseneksi, piispa ja vaarnanjohtaja pitävät molemmat hänelle puhuttelun. He noudattavat kohdan 32.16 ohjeita. Jos he kumpikin havaitsevat henkilön kelvolliseksi ja suosittavat kastetta, vaarnanjohtaja lähettää pyynnön ensimmäiselle presidenttikunnalle LCR:ää käyttäen.

Kaikkiin ensimmäiselle presidenttikunnalle esitettyihin pyyntöihin tulee sisältyä kaikki asiaankuuluvat yksityiskohdat, kuten puhutteluissa määritetään.

Katso 6.2.3, jossa kerrotaan vaarnanjohtajan (tai lähetysjohtajan) vastuusta, kun hän lähettää hakemuksia ensimmäiselle presidenttikunnalle.

38.2.8.7

Henkilöt, jotka on tuomittu rikoksesta

Henkilöitä, jotka on tuomittu rikoksista, ei voi kastaa, ennen kuin he ovat suorittaneet vankeusrangaistuksensa. Tämä pätee käännynnäisiin sekä niihin, jotka haluavat tulla uudelleen jäseneksi.

Henkilöä, joka on tuomittu törkeästä rikoksesta tai sukupuolirikkomuksesta, ei voi kastaa eikä konfirmoida ennen kuin hänelle määrätty ehdonalaisen vapauden aika tai koeaika on myös päättynyt. Ainoastaan ensimmäinen presidenttikunta voi myöntää poikkeuksen (ks. 38.2.8.6). Näitä henkilöitä kannustetaan tekemään tiivistä yhteistyötä paikallisten pappeusjohtajien kanssa. He pyrkivät tekemään kaiken voitavansa saadakseen Vapahtajan apua ja tullakseen kelvollisiksi saamaan kasteen ja konfirmoinnin.

Kokoaikaiset lähetyssaarnaajat eivät opeta vankeja.

Henkilöä, joka on tuomittu murhasta tai taposta tai rikoksesta, johon liittyy sukupuolirikkomus, ei saa kastaa, ellei ensimmäinen presidenttikunta anna lupaa (ks. 38.2.8.6). Sama pätee henkilöön, joka on tunnustanut tehneensä murhan tai tapon, vaikka tunnustus olisi tehty yksityisesti pappeusjohtajalle. Murhaksi tai tapoksi ei katsota tässä yhteydessä aborttia eikä velvollisuuden täyttämistä poliisi- tai sotilastoiminnassa.

Mikäli henkilö haluaa mennä kasteelle ensimmäistä kertaa, lähetysjohtaja noudattaa kohdan 38.2.8.6 ohjeita. Mikäli henkilö on entinen jäsen, joka haluaa tulla uudelleen jäseneksi, piispa ja vaarnanjohtaja noudattavat saman kohdan ohjeita (ks. myös 32.16).

38.2.8.8

Pluraaliavioliitossa osallisina olleet aikuiset

Aikuisen, joka on kannustanut pluraaliavioliittoon tai opettanut sen harjoittamista tai ollut osallisena siinä, täytyy saada ensimmäisen presidenttikunnan lupa, ennen kuin hänet voidaan kastaa.

Mikäli henkilö haluaa mennä kasteelle ensimmäistä kertaa, lähetysjohtaja noudattaa kohdan 38.2.8.6 ohjeita. Mikäli henkilö on entinen jäsen, joka haluaa tulla uudelleen jäseneksi, piispa ja vaarnanjohtaja noudattavat kohdan 38.2.8.6 ohjeita (ks. myös 32.16).

Pyynnössä tulee kuvailla, millä tavoin henkilö on ollut aiemmin osallisena pluraaliavioliittoon. Siinä tulee myös kuvailla hänen parannuksentekoaan ja tämänhetkistä perhetilannettaan.

38.2.8.9

Henkilöt, jotka identifioituvat transsukupuolisiksi

Transsukupuolinen henkilö voidaan kastaa ja konfirmoida, mikäli hän ei hakeudu omasta pyynnöstä tehtävään lääketieteelliseen hoitoon tai kirurgiseen toimenpiteeseen tavoitteena pyrkiä vaihtamaan biologinen syntymäsukupuoli vastakkaiseksi (”sukupuolenkorjaus”).

Lähetysjohtajan tulee neuvotella vyöhykkeen johtokunnan kanssa käsitelläkseen yksilöllistä tilannetta hienotunteisesti ja osoittaen Kristuksen kaltaista rakkautta.

Henkilöllä, jolle on tehty sukupuolenkorjaus omasta pyynnöstä tehdyllä lääketieteellisellä hoidolla tai kirurgisella toimenpiteellä, täytyy olla lupa ensimmäiseltä presidenttikunnalta, jotta hänet voidaan kastaa. Lähetysjohtaja voi pyytää tätä lupaa, jos hän on puhutellut henkilön, havainnut tämän muutoin kelvolliseksi ja voi suosittaa kastetta. Henkilö ei voi saada pappeutta, temppelisuositusta eikä joitakin kirkon tehtäviä. Hän voi kuitenkin osallistua kirkon toimintaan muilla tavoin.

Lisää tietoa on kohdassa 38.6.23.

38.2.9

Pappeuteen asettaminen

Yleistä tietoa pappeuteen asettamisista on kohdassa 18.10.

38.2.9.1

Uudet jäsenet

Kun veli kastetaan ja konfirmoidaan, hänet voidaan asettaa virkaan Aaronin pappeudessa, jos hän on vuoden loppuun mennessä vähintään 12-vuotias. Piispa puhuttelee hänet pian hänen konfirmointinsa jälkeen, yleensä viikon kuluessa. Piispakunnan jäsen esittää hänet sakramenttikokouksessa, jotta seurakunnan jäsenet voivat hyväksyä hänen ehdotetun asettamisensa (ks. 18.10.3). Sitten hänet voidaan asettaa asianmukaiseen virkaan:

• diakoniksi, jos hän täyttää vuoden loppuun mennessä 12 tai 13 vuotta

• opettajaksi, jos hän täyttää vuoden loppuun mennessä 14 tai 15 vuotta

• papiksi, jos hän täyttää vuoden loppuun mennessä vähintään 16 vuotta; jos hän on vähintään 19-vuotias, häntä pidetään myös tulevana vanhimpana (ks. 38.2.9.3).

Uusi jäsen voi saada Melkisedekin pappeuden ja hänet voidaan asettaa vanhimmaksi, kun

• hän on vähintään 18-vuotias

• hän on palvellut pappina (mitään määrättyä aikaa ei vaadita)

• hänellä on riittävä ymmärrys evankeliumista

• hän on osoittanut olevansa kelvollinen.

Vasta kastettuja veljiä ei aseteta pappeusvirkaan samana päivänä, jolloin heidät kastetaan tai konfirmoidaan. Heidän pitää olla ensin piispan puhuteltavana ja saada seurakunnan jäsenten hyväksyntä.

Perheenjäsenten kasteita ei pidä lykätä siinä tarkoituksessa, että isä voisi saada pappeuden ja toimittaa kasteet itse.

38.2.9.2

Nuoret miehet, joiden vanhemmat eivät ole naimisissa (tai ovat eronneet)

Nuori mies voidaan asettaa Aaronin pappeuden virkoihin, kun piispa saa vanhempien tai huoltajien suullisen luvan. Vanhemmalta tai huoltajalta, jolla ei ole laillista perustetta asettamisen vastustamiseen, ei vaadita lupaa.

Jos nuori mies käyttää isäpuolensa sukunimeä, hänet voidaan asettaa pappeuteen sillä nimellä. Tämä pätee, vaikka häntä ei olisikaan virallisesti adoptoitu. Asettamistodistukseen tulee kuitenkin merkitä nuoren miehen virallinen nimi paikallisten lakien tai tapojen mukaisesti.

38.2.9.3

Tulevat vanhimmat

Tuleva vanhin on 19 vuotta täyttänyt miespuolinen kirkon jäsen, jolla ei ole Melkisedekin pappeutta. Myös alle 19-vuotiaat naimisissa olevat veljet, joilla ei ole Melkisedekin pappeutta, ovat tulevia vanhimpia.

Piispan johdolla vanhinten koorumin johtokunta työskentelee tiiviisti tulevien vanhinten kanssa auttaakseen heitä valmistautumaan Melkisedekin pappeuden saamiseen. Jos tuleva vanhin ei ole pappi, hänet tulee asettaa papin virkaan heti kun hän on kelvollinen. Häntä ei tarvitse asettaa ensin diakonin tai opettajan virkaan. Hänet voidaan asettaa vanhimman virkaan, kun hän on saavuttanut riittävän ymmärryksen evankeliumista ja on osoittanut kelvollisuutensa. Piispa ja vaarnanjohtaja puhuttelevat hänet tehdäkseen tämän päätöksen (ks. 31.2.6).

Lisää tietoa siitä, kuinka auttaa tulevia vanhimpia valmistautumaan Melkisedekin pappeuden saamiseen, on kohdassa 8.4.

38.2.9.4

Veljet, jotka ovat vaihtaneet seurakuntaa kuluneen vuoden aikana

Joskus veli, joka on asunut seurakunnassa alle vuoden, tarvitsee tai haluaa sitä, että hänet asetetaan Melkisedekin pappeuden virkaan. Siinä tilanteessa piispa tai tehtävän saanut neuvonantaja ottaa yhteyttä aiempaan piispaan kysyäkseen, onko olemassa mitään kelvollisuuteen liittyviä asioita, jotka tulee huomioida. Jos neuvonantaja saa tietää, että on olemassa luottamuksellista tietoa, hän päättää keskustelun. Hän tiedottaa piispalle, että tämän tulee ennen puhuttelun pitämistä ottaa yhteys aiempaan piispaan.

38.2.9.5

Veljet nuorten naimattomien aikuisten ja naimattomien aikuisten seurakunnissa

Kelvolliset vähintään 18-vuotiaat miehet, jotka kuuluvat nuorten naimattomien aikuisten seurakuntaan tai naimattomien aikuisten seurakuntaan, tulee asettaa vanhimmiksi. Ne, joita ei ole asetettu vanhimmiksi, kuuluvat vanhinten koorumiin tulevina vanhimpina.

38.2.9.6

Asepalveluksessa olevat sotilaat sotatoimialueilla tai syrjäisellä alueella

Asepalveluksessa olevalle sotilaalle pidetään puhuttelu ja hänet asetetaan pappeusvirkaan yleensä siinä seurakunnassa, jossa hänen jäsenkorttinsa on. Se ei kenties ole kuitenkaan mahdollista, jos sotilas on pitkän ajan merellä tai palvelee sotatoimialueella tai syrjäisellä alueella. Näissä tapauksissa asepalveluksessa oleva sotilas keskustelee sotilasryhmänsä johtajan kanssa. Jos ryhmän johtaja on sitä mieltä, että sotilas on valmis asetettavaksi pappeusvirkaan, hän antaa kirjallisen suosituksen kirkon sen yksikön johtohenkilölle, joka valvoo sotilasryhmää. (Ellei sellaista kirkon yksikköä ole, hän antaa suosituksen vyöhykkeen johtokunnalle.) Tämä johtohenkilö ottaa yhteyttä sotilaan kotiseurakunnan piispaan ja vahvistaa miehen kelvollisuuden.

Jos kyse on asettamisesta Aaronin pappeuden virkaan, johtohenkilö voi valtuuttaa ryhmän johtajan tai myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan sotilaspapin puhuttelemaan henkilön ja valvomaan asettamisen. Jos kyse on asettamisesta vanhimman virkaan, vaarnanjohtaja, lähetysjohtaja tai vyöhykkeen johtokunta voi valtuuttaa myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan sotilaspapin puhuttelemaan henkilön ja valvomaan asettamisen. Kaikki asettamiset tulee hyväksyttää tai vahvistuttaa, kuten selitetään kohdassa 18.10.3.

38.2.9.7

Veljet, jotka ovat kehitysvammaisia

Miespuolinen kirkon jäsen, jolla on kehitysvamma, hänen vanhempansa (mikäli soveltuu) ja piispa neuvottelevat yhdessä siitä, tuleeko hänen saada pappeus. He neuvottelevat siitä, mitä hän haluaa ja onko hänellä perusymmärrys pappeudesta ja vastuistaan.

Pappeudenhaltijoita, joilla on tällaisia vammoja, tulee auttaa, niin että he voivat täyttää pappeusvelvollisuuksiaan mahdollisimman täysipainoisesti.

38.2.9.8

Veljet, jotka on kastamalla ja konfirmoimalla otettu uudelleen jäseniksi

Kun mies, joka ei ole aiemmin saanut endaumenttia, otetaan uudelleen kirkon jäseneksi kasteen ja konfirmoinnin kautta, hänet voidaan asettaa pappeuteen heti sen jälkeen. Hänet asetetaan siihen pappeusvirkaan, joka hänellä oli, kun hänen jäsenyytensä peruutettiin tai hän erosi kirkosta.

Jos mies on aiemmin saanut endaumentin, häntä ei aseteta pappeusvirkaan. Sen sijaan hänen aiempi virkansa palautetaan siunausten palauttamistoimituksella.

Lisää tietoa ja ohjeita on kohdassa 32.17.

38.2.9.9

Henkilöt, jotka identifioituvat transsukupuolisiksi

Jäsen, joka on saanut omasta pyynnöstä lääketieteellistä hoitoa tai kirurgisen toimenpiteen pyrkimyksenä vaihtaa biologinen syntymäsukupuoli vastakkaiseksi (”sukupuolenkorjaus”), ei voi saada tai käyttää pappeutta. Myöskään jäsen, joka on ryhtynyt sosiaaliseen syntymäsukupuolen vastakkaiseen ilmaisuun, ei voi saada tai käyttää pappeutta.

Vaarnanjohtajan tulee neuvotella vyöhykkeen johtokunnan kanssa käsitelläkseen yksilöllistä tilannetta hienotunteisesti ja osoittaen Kristuksen kaltaista rakkautta.

Kelvollinen miespuolinen kirkon jäsen, joka ei hakeudu lääketieteelliseen hoitoon tai kirurgiseen toimenpiteeseen vaihtaakseen syntymäsukupuolensa tai ryhdy sosiaaliseen sukupuolen ilmaisun muuttamiseen, voi saada pappeuden ja käyttää sitä.

Lisää tietoa on kohdassa 38.6.23.

38.2.10

Patriarkalliset siunaukset

Yleistä tietoa patriarkallisista siunauksista on seuraavissa:

• 18.17 tässä käsikirjassa

• Tietoja ja ehdotuksia patriarkoille

• Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous: Patriarkka.

38.2.10.1

Jäsenet, jotka ovat kehitysvammaisia

Jäsen, jolla on kehitysvamma, hänen vanhempansa tai huoltajansa (mikäli soveltuu) ja piispa neuvottelevat yhdessä siitä, tuleeko hänen saada patriarkallinen siunaus. He pohtivat, mitä jäsen haluaa ja onko hänellä peruskyky siunauksen ymmärtämiseen. Jos näin on, piispakunnan jäsen voi antaa suosituksen patriarkallisen siunauksen saamiseksi. Ohjeita on kohdassa 18.17.

38.2.10.2

Lähetyssaarnaajat

Patriarkallinen siunaus voi olla lähetyssaarnaajalle hengellisen voiman lähde. Mikäli mahdollista, jäsenen tulee saada patriarkallinen siunaus ennen lähetystyöpalvelun aloittamista. Kun tämä ei ole mahdollista, hän voi saada patriarkallisen siunauksen lähetystyönsä aikana. Lähetysjohtaja puhuttelee lähetyssaarnaajan ja valmistelee suosituksen patriarkallisen siunauksen saamiseksi. Ohjeita on kohdassa 18.17.

Lähetyssaarnaaja, joka on lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa, voi saada patriarkallisen siunauksen vain, kun kaikki seuraavat kohdat täyttyvät:

• Lähetyssaarnaaja tulee alueelta, jossa ei ole patriarkkaa, joka voi antaa siunauksen lähetyssaarnaajan äidinkielellä.

• Lähetyssaarnaaja tulee palvelemaan lähetyskentällä, jossa ei ole patriarkkaa, joka voi antaa siunauksen lähetyssaarnaajan äidinkielellä.

• Patriarkka lähellä lähetyssaarnaajien koulutuskeskusta voi antaa siunauksen lähetyssaarnaajan äidinkielellä.

38.2.10.3

Asepalvelukseen astuvat jäsenet

Patriarkallinen siunaus voi olla hengellisen voiman lähde asepalveluksessa olevalle jäsenelle. Mikäli mahdollista, kelvollisen jäsenen tulee saada patriarkallinen siunaus ennen aktiivipalvelukseen ilmoittautumista.

Ellei se ole mahdollista, jäsen voi saada patriarkallisen siunauksen pysyvässä palvelupaikassaan. Paikallisen piispakunnan jäsen puhuttelee jäsenen ja valmistelee suosituksen patriarkallisen siunauksen saamiseksi. Ohjeita on kohdassa 18.17.

Vaarnanjohtaja voi saada lisää tietoa ottamalla yhteyttä kahdentoista apostolin koorumin toimistoon osoitteella [e-mail].

38.2.10.4

Jäsenet, jotka asuvat patriarkan vaarnan ulkopuolella

Yleensä jäsen saa patriarkallisen siunauksen vaarnansa patriarkalta. Jäsen voi kuitenkin saada siunauksen toisen vaarnan patriarkalta, jos hän

• on patriarkan suora jälkeläinen (lapsi, lapsenlapsi tai lapsenlapsenlapsi) syntymän tai adoption kautta

• asuu vaarnassa, jossa ei ole toimivaa patriarkkaa

• asuu piirissä

• ei puhu samaa kieltä kuin vaarnan patriarkka ja lähellä olevan vaarnan patriarkka puhuu jäsenen kieltä.

Kussakin näistä tapauksista piispakunnan jäsen tai seurakunnanjohtaja puhuttelee jäsenen kohdan 18.17 mukaisesti. Patriarkan vaarnan johtokunnan sekä siunauksen saajan vaarnan johtokunnan tai lähetyskentän johtokunnan jäsenen täytyy hyväksyä suositus Patriarkallisten siunausten järjestelmässä.

38.2.10.5

Patriarkallisten siunausten kääntäminen

Patriarkallisen siunauksen innoitusta ja merkitystä on vaikea välittää käännöksessä. Tästä syystä jäsenten tulee saada siunauksensa sillä kielellä, jota he ymmärtävät parhaiten. Kirkolta ei ole saatavissa kirjallisia käännöksiä patriarkallisista siunauksista.

Jäseniä ei kannusteta kääntämään patriarkallisia siunauksia. Joskus jäsen kuitenkin tarvitsee siunauksen kääntämistä kielelle, jota hän ymmärtää. Jäsen voi etsiä luotettavan ja kelvollisen kirkon jäsenen, joka voi tehdä käännöksen. Jäsenen tulee valita taitava kääntäjä, joka ymmärtää siunauksen hengellisen luonteen ja luottamuksellisuuden. Siunausten käännöksiä ei arkistoida kirkon keskustoimistoon.

Vaarnanjohtaja voi pyytää patriarkallisen siunauksen pistekirjoituksella. Hän ottaa yhteyttä kahdentoista apostolin koorumin toimistoon osoitteella [e-mail].

38.2.10.6

Patriarkallisten siunausten tulkkaaminen viittomakielelle

Jos jäsen on kuuro tai kuulovammainen, hänen patriarkallinen siunauksensa voidaan tulkata viittomakielellä. Jäsen nimeää tulkin. On parasta, jos tämä henkilö on luotettava ja kelvollinen kirkon jäsen, joka ymmärtää patriarkallisten siunausten opillisen merkityksen. Ellei kirkon jäsentä kuitenkaan ole saatavilla, joku muu kykenevä henkilö voi tulkata.

38.2.10.7

Uudet patriarkalliset siunaukset

Hyvin harvinaisissa tapauksissa kelvollinen jäsen voi pyytää uuden patriarkallisen siunauksen. Tähän ei kuitenkaan kannusteta, ja pyyntöön ei ehkä suostuta. Jos jäsenellä on tärkeä syy tällaiseen pyyntöön, hän keskustelee asiasta piispan kanssa. Jos piispasta tuntuu, että uusi siunaus on tarpeen, hän valmistelee suosituksen patriarkallisen siunauksen saamiseksi. Ohjeita on kohdassa 18.17.

Sitten vaarnanjohtaja puhuttelee jäsenen ja lukee hänen kanssaan alkuperäisen siunauksen. Jos hän tuntee, että uusi siunaus on tarpeen, hän pyytää lupaa kahdentoista apostolin koorumin toimistosta osoitteella [e-mail].

Vaarnanjohtaja tiedottaa siunauksen saajalle ja patriarkalle kahdentoista apostolin koorumin toimiston päätöksestä. Jos pyyntö hyväksytään, vaarnanjohtaja hyväksyy suosituksen Patriarkallisten siunausten järjestelmässä. Vaarnanjohtaja kertoo siunauksen saajalle, että uusi siunaus korvaa alkuperäisen siunauksen. Sen jälkeen patriarkka voi antaa uuden patriarkallisen siunauksen.

38.3

Avioliittoon vihkiminen muualla kuin temppelissä

Kirkon johtajat kannustavat jäseniä täyttämään temppeliavioliitolle asetetut vaatimukset sekä saamaan avioliittoon vihkimisen ja sinetöimisen temppelissä. Mikäli paikalliset lait sallivat, kirkon johtohenkilöt voivat toimittaa avioliittoon vihkimisen muualla kuin temppelissä seuraavissa olosuhteissa:

• Aviopari suunnittelee solmivansa avioliiton temppelissä, mutta temppeliavioliittoa ei tunnusteta laillisesti.

• Aviopari tullaan vihkimään temppelissä, mutta temppelin ulkopuolella solmittu avioliitto auttaa vanhempia tai lähiomaisia tuntemaan, että heidät otetaan mukaan.

• Temppeliin ei pääse pitkään aikaan.

• Aviopari ei aio solmia avioliittoa temppelissä.

Temppelin ulkopuolella toimitettu avioliittoon vihkiminen on voimassa niin kauan kuin aviopari on elossa. Se ei ole voimassa kuolevaisen elämän päätyttyä.

Avioliittoon vihkiminen muualla kuin temppelissä tulee toimittaa vihkimispaikan lakien mukaisesti.

Muualla tapahtuvaa avioliittoon vihkimistä ja siihen liittyviä uskonnollisia seremonioita ei pidä toimittaa lepopäivänä. Niitä ei myöskään pidä toimittaa epätavallisina vuorokaudenaikoina.

Piispa neuvottelee vaarnanjohtajansa kanssa, jos hänellä on avioliittoon vihkimiseen liittyviä kysymyksiä eikä niihin vastata tässä osiossa. Vaarnanjohtaja voi osoittaa kysymykset ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

38.3.1

Kuka voi toimittaa avioliittoon vihkimisen muualla kuin temppelissä

Paikallisen lain niin salliessa seuraavat tällä hetkellä tehtävässään palvelevat kirkon virkailijat voivat toimittaa avioliittoon vihkimisen muualla kuin temppelissä:

• lähetysjohtaja

• vaarnanjohtaja

• piirinjohtaja

• piispa

• seurakunnanjohtaja.

Nämä virkailijat voivat toimittaa avioliittoon vihkimisen vain miehen ja naisen välillä. Kaikkien seuraavien edellytysten on myös täytyttävä:

• Morsian tai sulhanen on kirkon jäsen tai hänellä on kastepäivä.

• Joko morsiamen tai sulhasen jäsenkortti on tai tulee olemaan kasteen jälkeen siinä kirkon yksikössä, jota virkailija johtaa.

• Kirkon virkailijalla on lainmukainen valtuus toimittaa avioliittoon vihkiminen sillä lainkäyttöalueella, jossa avioliitto solmitaan.

Aktiivipalveluksessa olevat myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat sotilaspapit voivat toimittaa avioliittoon vihkimisen ilman etukäteislupaa.

Reservin tai kansalliskaartin yksikköön määrätyn sotilaspapin täytyy saada kirkon sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaostolta etukäteislupa voidakseen toimittaa avioliittoon vihkimisen. Katso yhteystietoja kohdasta 38.9.10.

Laitospapin, joka palvelee seuraavissa paikoissa, täytyy saada kirkon sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaostolta etukäteislupa voidakseen toimittaa avioliittoon vihkimisen:

• sairaalat

• saattohoitolaitokset

• tuetun asumisen keskukset

• vankilat

• rajavartiolaitos

• poliisi- tai pelastusasemat.

Eläkkeellä olevalla sotilas- tai laitospapilla ei ole viran antamaa valtuutta vihkiä avioliittoon.

Sotilas- ja laitospappien sekä niiden, jotka toimittavat avioliittoon vihkimisiä tehtävässään kirkon johtohenkilöinä, tulee noudattaa tässä luvussa annettuja ohjeita. He noudattavat myös kaikkia lain vaatimuksia.

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia sotilas- ja laitospappeja ei pidetä kirkon johtavina virkailijoina, elleivät he palvele vaarnanjohtajana, piispana tai seurakunnanjohtajana. Kun sotilas- tai laitospappi, joka ei ole kirkon johtava virkailija, toimittaa avioliittoon vihkimisen, hän toimii valtiovallan tai palvelemansa siviiliorganisaation edustajana. Näin ollen avioliiton vihkimisseremonian sanamuoto on näiden sotilas- ja laitospappien kohdalla hieman erilainen, kuten esitetään kohdassa 38.3.6.

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat sotilas- ja laitospapit voivat toimittaa avioliittoon vihkimisen vain miehen ja naisen välillä.

Kirkon virkailijoiden sekä sotilas- ja laitospappien, jotka toimittavat avioliittoon vihkimisiä kirkon jäsenille, tulee antaa tarvittavat avioliittoon vihkimistä koskevat tiedot seurakunnan kirjurille. Kirjuri päivittää jäsenkortit.

Kirkon virkailija tai sotilas- tai laitospappi, joka toimittaa avioliittoon vihkimisiä kirkon tehtävässä, ei saa ottaa maksua.

38.3.2

Muiden yksiköiden jäsenten vihkiminen avioliittoon

Kirkon virkailija ei voi vihkiä kirkon jäseniä avioliittoon, kun sekä morsiamen että sulhasen jäsenkortti on jossakin muussa kirkon yksikössä kuin siinä, jota virkailija johtaa (ks. 38.3.1). Poikkeus tehdään myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien sotilas- tai laitospappien ja kirkon virkailijoiden kohdalla, jotka ovat valtion virkamiehiä.

38.3.3

Kirkkoon kuulumattomien vihkiminen avioliittoon

Kirkon virkailija ei voi toimittaa avioliittoon vihkimistä, kun morsian ja sulhanen eivät kumpikaan ole kirkon jäseniä, ellei toisella tai kummallakin ole kastepäivää. Poikkeus tehdään myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien sotilas- tai laitospappien ja kirkon virkailijoiden kohdalla, jotka ovat valtion virkamiehiä.

38.3.4

Avioliittoon vihkimiset kirkon rakennuksissa

Hääseremonia voidaan pitää kirkon rakennuksessa, ellei se häiritse tavanomaisten kirkon toimintojen aikataulua. Hääjuhlia ei saa pitää sunnuntaisin eikä maanantai-iltaisin. Hääjuhlan, joka järjestetään kirkon rakennuksessa, tulee olla yksinkertainen ja arvokas. Musiikin tulee olla pyhää, kunnioittavaa ja riemullista.

Avioliittoon vihkiminen voidaan toimittaa kappelisalissa, juhlasalissa tai jossakin muussa sopivassa huoneessa. Hääjuhlaa ei saa pitää kappelisalissa, ellei se ole monikäyttötilaa. Avioliittoon vihkimisessä tulee noudattaa seurakuntakeskuksen asianmukaista käyttöä koskevia ohjeita (ks. 35.5.3).

Kirkko ei salli, että sen seurakuntakeskuksia tai kiinteistöjä käytetään mihinkään sellaiseen tarkoitukseen, joka liittyy samaa sukupuolta olevien väliseen avioliittoon, moniavioiseen liittoon, lainvastaiseen avioliittoon tai muuhun avioliittoon, joka ei ole sopusoinnussa kirkon opin tai menettelytavan kanssa.

Harvinaisissa olosuhteissa piispa voi sallia, että kirkon rakennuksessa toimitetaan avioliittoon vihkiminen, vaikka sen toimittava henkilö ei ole kirkon virkailija tai vaikka vihittävät henkilöt eivät ole kirkon jäseniä. Hän neuvottelee ensin vaarnanjohtajan kanssa. Hän neuvottelee vihkimisen toimittavan henkilön kanssa varmistuakseen siitä, että henkilö ymmärtää tämän luvun ohjeet. Läsnä on vaarna- tai seurakuntaneuvoston jäsen, joka huolehtii rakennuksen asianmukaisesta käytöstä ja huolenpidosta.

Piispa voi sallia kirkon rakennuksessa suoritettavan vihkimisen suoratoiston (ks. 29.7).

38.3.5

Avioliittoon vihkimiset, joissa vihkijänä täytyy olla valtion virkamies tai jotka täytyy toimittaa julkisessa paikassa

Joillakin alueilla laki vaatii, että avioliittoon vihkimisen toimittaa valtion virkamies. Joillakin alueilla vaaditaan, että vihkiseremonia toimitetaan julkisessa rakennuksessa tai muussa julkisessa paikassa. Näissä tapauksissa valtuutettu pappeusvirkailija voi johtaa lyhyen uskonnollisen kokoontumisen avioliittoon vihkimisen jälkeen. Tässä kokoontumisessa hän antaa avioparille neuvoja.

38.3.6

Avioliittoon vihkimisseremonia muualla kuin temppelissä

Avioliitto on pyhä, ja sitä tulee kunnioittaa ja arvostaa sellaisena. Kun kirkon jäsenille toimitetaan avioliittoon vihkiminen temppelin ulkopuolella, vihkimisen tulee kuvastaa sitoutumisen ja ilon henkeä.

Ellei toisin mainita, tämän luvun tiedot koskevat sekä myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia sotilas- ja laitospappeja että kirkon virkailijoita.

Ennen vihkimistä kirkon virkailija voi antaa parille neuvoja avioliittolupausten pyhästä luonteesta. Hän voi lisätä muita neuvoja Hengen ohjauksen mukaisesti.

Toimittaessaan vihkimistä muualla kuin temppelissä kirkon virkailija puhuttelee paria ja sanoo: ”Ottakaa toinen toistanne oikeasta kädestä.” Sitten hän sanoo: ”[Sulhasen koko nimi ja morsiamen koko nimi], olette ottaneet toisianne oikeasta kädestä merkiksi niistä lupauksista, jotka te nyt annatte Jumalan ja näiden todistajien läsnä ollessa.” (Pari voi etukäteen valita tai nimetä nämä todistajat.)

Sitten vihkijä puhuttelee sulhasta ja kysyy: ”[Sulhasen koko nimi], vastaanotatko [morsiamen koko nimi] laillisesti vihityksi aviovaimoksesi ja lupaatko juhlallisesti omasta vapaasta tahdostasi ja valinnastasi hänen kumppaninaan ja laillisesti vihittynä aviomiehenään, että liityt häneen etkä kehenkään muuhun, että noudatat kaikkia niitä lakeja, vastuita ja velvoituksia, jotka kuuluvat pyhään aviosäätyyn, ja että rakastat ja kunnioitat häntä ja huolehdit hänestä hellästi niin kauan kuin te molemmat elätte?”

Sulhanen vastaa: ”Lupaan” tai ”Kyllä”.

Sitten vihkijä puhuttelee morsianta ja kysyy: ”[Morsiamen koko nimi], vastaanotatko [sulhasen koko nimi] laillisesti vihityksi aviomieheksesi ja lupaatko juhlallisesti omasta vapaasta tahdostasi ja valinnastasi hänen kumppaninaan ja laillisesti vihittynä aviovaimonaan, että liityt häneen etkä kehenkään muuhun, että noudatat kaikkia niitä lakeja, vastuita ja velvoituksia, jotka kuuluvat pyhään aviosäätyyn, ja että rakastat ja kunnioitat häntä ja huolehdit hänestä hellästi niin kauan kuin te molemmat elätte?”

Morsian vastaa: ”Lupaan” tai ”Kyllä”.

Sitten vihkijä puhuttelee paria ja sanoo: ”Sen laillisen valtuuden nojalla, joka minulla on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon vanhimpana, minä julistan teidät, [sulhasen nimi] ja [morsiamen nimi], mieheksi ja vaimoksi, laillisesti ja lainmukaisesti vihityiksi kuolevaisen elämänne ajaksi.”

(Vaihtoehtoinen sanamuoto sotilas- tai laitospapille, joka ei palvele kirkon johtavana virkailijana: ”Sen laillisen valtuuden nojalla, joka minulla on [sotilas- tai siviiliorganisaation haaraosasto] pappina, minä julistan teidät, [sulhasen nimi] ja [morsiamen nimi], mieheksi ja vaimoksi, laillisesti ja lainmukaisesti vihityiksi kuolevaisen elämänne ajaksi.”)

”Jumala siunatkoon teidän avioliittonne, niin että teillä olisi iloa jälkeläisistänne ja että teillä olisi pitkän yhteisen elämän onni. Hän siunatkoon teitä niin että pidätte pyhinä ne lupaukset, jotka te olette antaneet. Näitä siunauksia minä rukoilen teille Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”

Kehotus suudella toinen toistaan aviomiehenä ja vaimona on valinnainen sen pohjalta, millaisia ovat kulttuurinormit.

38.4

Sinetöimistä koskevia menettelytapoja

Kirkon jäsenet solmivat pyhiä liittoja Jumalan kanssa, kun he vastaanottavat temppelitoimituksia. Temppelisinetöimistoimitukset liittävät perheitä iankaikkisuudeksi, kun jäsenet pyrkivät kunnioittamaan niitä liittoja, joita he solmivat saadessaan toimituksen. Sinetöimistoimituksia ovat seuraavat:

• aviomiehen ja vaimon sinetöiminen toisiinsa

• lasten sinetöiminen vanhempiin.

Ne, jotka pitävät liittonsa, säilyttävät sinetöimisen suomat yksilölliset siunaukset. Tämä pätee, vaikka henkilön puoliso olisi rikkonut liitot tai vetäytynyt pois avioliitosta.

Uskolliset lapset, jotka on sinetöity vanhempiin tai jotka ovat syntyneet liitossa, säilyttävät iankaikkisten vanhempien siunauksen. Tämä pätee, vaikka vanhemmat peruuttaisivat avioliittoon sinetöimisensä, heidän jäsenyytensä kirkossa peruutettaisiin tai he eroaisivat kirkosta.

Jäseniä, jotka ovat huolissaan sinetöimistoimituksen ja siihen liittyvien perhe- ja aviosuhteiden iankaikkisesta luonteesta, kannustetaan luottamaan Herraan ja tavoittelemaan Hänen lohtuaan.

Jäsenten tulee neuvotella piispansa kanssa, jos heillä on sinetöimistä koskeviin menettelytapoihin liittyviä kysymyksiä, joihin ei vastata tässä kohdassa. Jos piispalla on kysymyksiä, hän ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaan. Jos vaarnanjohtajalla on kysymyksiä, hän voi ottaa yhteyttä temppelipiirinsä temppelin johtokuntaan, vyöhykkeen johtokuntaan tai ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

38.4.1

Miehen ja naisen sinetöiminen toisiinsa

Tarve	Kohta
Tarve Olen solminut avioliiton ja haluan tulla sinetöidyksi puolisooni.	Kohta 38.4.1.1
Tarve Olen eronnut aiemmasta puolisostani ja haluan tulla sinetöidyksi nykyiseen puolisooni.	Kohta 38.4.1.2
Tarve Puolisoni, johon minut on sinetöity, on kuollut. Kehen minut voidaan nyt sinetöidä?	Kohta 38.4.1.3
Tarve Minun pitää hakea sinetöimisen peruutusta tai sinetöintiselvitystä.	Kohta 38.4.1.4
Tarve Tarvitsen sitä, että temppelisinetöimistä koskeva rajoitus poistetaan.	Kohta 38.4.1.5
Tarve Puolisoni ja minä olemme solmineet avioliiton temppelissä vain ajaksi. Voidaanko meidät sinetöidä toisiimme?	Kohta 38.4.1.6
Tarve Keihin edesmenneet sukulaiseni voidaan sinetöidä?	Kohta 38.4.1.7
Tarve Kuinka avioero vaikuttaa sinetöimiseeni?	Kohta 38.4.1.8
Tarve Mitä seurauksia on sinetöimisen peruuttamisella?	Kohta 38.4.1.9
Tarve Kuinka kirkosta eroaminen tai kirkon jäsenyyden peruuttaminen vaikuttaa sinetöimiseeni?	Kohta 38.4.1.10

38.4.1.1

Elävien jäsenten sinetöiminen muualla kuin temppelissä toimitetun vihkimisen jälkeen

Mies ja nainen, jotka on vihitty muualla kuin temppelissä, voidaan sinetöidä temppelissä heti kun olosuhteet sallivat, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

• He kumpikin ovat olleet kirkon jäseniä vähintään vuoden (ks. 27.3.1 ja 27.2.1).

• He ovat valmiita ja kelvollisia.

Kun pappeusjohtajat myöntävät temppelisuosituksia pariskunnalle sinetöimistä varten, he varmistavat, että avioliitto on laillisesti pätevä. Katso 26.3 ja 27.3.

38.4.1.2

Elävien jäsenten sinetöiminen avioeron jälkeen

Naiset. Elävä nainen voidaan sinetöidä kerrallaan vain yhteen aviomieheen. Jos hänet ja aviomies on sinetöity ja he ovat myöhemmin eronneet, hänen täytyy saada tuon sinetöimisen peruutus ennen kuin hänet voidaan hänen elinaikanaan sinetöidä toiseen mieheen (ks. 38.4.1.4).

Elossa oleva nainen, joka ei ole tällä hetkellä naimisissa eikä häntä ole sinetöity toiseen mieheen, voidaan sinetöidä edesmenneeseen aviomieheen, josta hän oli eronnut aviomiehen eläessä. Hänen täytyy ensin saada allekirjoitettu lupa entisen aviomiehensä leskeltä (jos sellainen on).

Katso luvusta 28 tietoa toimitusten suorittamisesta edesmenneen puolison puolesta.

Miehet. Jos mies ja nainen on sinetöity ja he ovat myöhemmin eronneet, miehen täytyy saada sinetöintiselvitys ennen kuin hänet sinetöidään toiseen naiseen (ks. 38.4.1.4). Sinetöintiselvitys on välttämätön, vaikka 1) aiempi sinetöiminen olisi peruutettu tai 2) aiempi vaimo olisi edesmennyt.

Sinetöintiselvitys tarvitaan vain, jos mies on eronnut naisesta, joka on sinetöity häneen viimeisimmäksi. Esimerkiksi, jos mies on saanut sinetöintiselvityksen tullakseen avioeron jälkeen sinetöidyksi toiseen naiseen ja sitten hänen toinen vaimonsa kuolee, niin hän ei tarvitse uutta sinetöintiselvitystä tullakseen sinetöidyksi jälleen.

Elävä mies voidaan sinetöidä edesmenneeseen vaimoon, josta hän oli eronnut vaimon eläessä. Hänen täytyy ensin saada allekirjoitettu suostumus entisen vaimonsa leskeltä (jos sellainen on). Hänen täytyy myös saada kirjallinen suostumus nykyiseltä vaimoltaan, jos hän on naimisissa.

Katso luvusta 28 tietoa toimitusten suorittamisesta edesmenneen puolison puolesta.

38.4.1.3

Elävän jäsenen sinetöiminen puolison kuoleman jälkeen

Naiset. Jos aviomies ja vaimo on sinetöity ja aviomies kuolee, naista ei voi sinetöidä toiseen mieheen, ellei hän saa ensimmäisen sinetöimisen peruutusta (ks. 38.4.1.4).

Elossa oleva nainen, joka ei ole tällä hetkellä naimisissa eikä häntä ole sinetöity toiseen mieheen, voidaan sinetöidä edesmenneeseen aviomieheen. Jos avioliitto päättyi avioeroon, katso 38.4.1.2.

Elossa olevaa naista, joka on tällä hetkellä naimisissa, ei voi sinetöidä edesmenneeseen aviomieheen ilman ensimmäisen presidenttikunnan hyväksyntää.

Katso luvusta 28 tietoa toimitusten suorittamisesta edesmenneen puolison puolesta.

Miehet. Jos aviomies ja vaimo on sinetöity ja vaimo kuolee, mies voidaan sinetöidä toiseen naiseen, ellei tätä ole jo sinetöity toiseen mieheen. Tässä tapauksessa mies ei tarvitse sinetöintiselvitystä ensimmäiseltä presidenttikunnalta, paitsi jos hän on eronnut entisestä vaimostaan ennen tämän kuolemaa (ks. 38.4.1.2).

Elävä mies voidaan sinetöidä edesmenneeseen vaimoon. Jos avioliitto päättyi avioeroon, katso 38.4.1.2. Ennen kuin mies sinetöidään edesmenneeseen vaimoon, hänen täytyy saada kirjallinen suostumus nykyiseltä vaimoltaan, jos hän on naimisissa.

Katso luvusta 28 tietoa toimitusten suorittamisesta edesmenneen puolison puolesta.

38.4.1.4

Sinetöimisen peruutuksen tai sinetöintiselvityksen hakeminen

Tietoa elävien jäsenten sinetöimisestä avioeron jälkeen on kohdassa 38.4.1.2. Tietoa elävien jäsenten sinetöimisestä puolison kuoleman jälkeen on kohdassa 38.4.1.3.

Sinetöimisen peruutusta voi pyytää kumpi tahansa – mies tai nainen – vaikka hän ei valmistautuisikaan tulemaan sinetöidyksi toiseen puolisoon. Miespuolisen kirkon jäsenen täytyy saada sinetöintiselvitys, jotta hänet voidaan avioeron jälkeen sinetöidä toiseen naiseen.

Sinetöimisen peruutuksen tai sinetöintiselvityksen hakemisprosessi esitetään seuraavassa.

1. Jäsen puhuu asiasta piispansa kanssa.

2. Piispa varmistaa, että

   1. avioero on lainvoimainen

   2. jäsen on hoitanut kaikki tähänastiset avioeroon liittyvät oikeudelliset velvoitteet ja maksanut elatusapumaksut.

3. Jos piispa suosittaa, että sinetöimisen peruutus tai sinetöintiselvitys myönnetään, hän

   1. täyttää jäsentä koskevan hakemuksen ensimmäiselle presidenttikunnalle johtohenkilön ja kirjurin työvälineissä (LCR). Johtohenkilöt, joilla ei ole pääsyä LCR:ään, käyttävät sen sijaan paperista lomaketta Hakemus ensimmäiselle presidenttikunnalle. Tämä lomake on saatavissa luottamuksellisten asiakirjojen toimistosta kirkon keskustoimistosta.

   2. lähettää hakemuksen vaarnanjohtajalle.

4. Vaarnanjohtaja tapaa jäsenen. Vaarnanjohtaja varmistaa, että

   1. avioero on lainvoimainen

   2. jäsen on hoitanut kaikki tähänastiset avioeroon liittyvät oikeudelliset velvoitteet ja maksanut elatusapumaksut.

5. Jos vaarnanjohtaja suosittaa, että sinetöimisen peruutus tai sinetöintiselvitys myönnetään, hän lähettää hakemuksen kirkon keskustoimistoon käyttäen LCR:ää. Kohdassa 6.2.3 kerrotaan vaarnanjohtajan vastuusta, kun hän lähettää hakemuksia ensimmäiselle presidenttikunnalle.

6. Jos pyyntö hyväksytään, ensimmäinen presidenttikunta lähettää kirjeen, jossa sanotaan, että sinetöimisen peruutus tai sinetöintiselvitys on myönnetty.

7. Kirjeen saatuaan jäsen voi varata ajan temppelisinetöimiseen. Jäsen esittää kirjeen temppelissä.

Katso 38.4.1.9.

38.4.1.5

Temppelisinetöimistä koskevan rajoituksen poistaminen

Henkilöä, joka tekee aviorikoksen ollessaan naimisissa puolison kanssa, johon hänet on sinetöity, ei voi sinetöidä aviorikoksen toiseen osapuoleen ilman ensimmäisen presidenttikunnan lupaa.

Pari voi pyytää lupaa, kun he ovat olleet naimisissa vähintään viisi vuotta. Menettely, jolla pyydetään temppelisinetöimistä koskevan rajoituksen poistamista, esitetään seuraavassa.

1. Aviopari tapaa piispansa ja vaarnanjohtajansa.

2. Jos nämä johtohenkilöt ovat sitä mieltä, että rajoitus tulisi poistaa, he kirjoittavat ensimmäiselle presidenttikunnalle kirjeet omine suosituksineen. Heidän tulee kirjeissään kuvailla hakijoiden temppelikelpoisuutta ja heidän avioliittonsa vakautta vähintään viiden vuoden ajalta. Kohdassa 6.2.3 kerrotaan vaarnanjohtajan vastuusta, kun hän lähettää hakemuksia ensimmäiselle presidenttikunnalle.

3. Myös aviopari kirjoittaa pyyntökirjeen ensimmäiselle presidenttikunnalle.

4. Vaarnanjohtaja lähettää kaikki nämä kirjeet ensimmäiselle presidenttikunnalle. Hän voi lähettää pyynnön sekä sinetöimisen peruutusta tai sinetöintiselvitystä koskevan hakemuksen (ks. 38.4.1.4).

5. Jos pyyntö hyväksytään, ensimmäinen presidenttikunta lähettää kirjeen, jossa sanotaan, että temppelisinetöimistä koskeva rajoitus on poistettu.

6. Kirjeen saatuaan aviopari voi varata ajan sinetöimistä varten. He esittävät kirjeen temppelissä.

38.4.1.6

Sinetöiminen vain ajaksi solmitun temppeliavioliiton jälkeen

Pareja, jotka ovat solmineet temppelissä avioliiton vain ajaksi, ei yleensä sinetöidä. Jotta sellainen sinetöiminen voidaan toimittaa, naisen pitää ensiksi saada ensimmäiseltä presidenttikunnalta aikaisemman sinetöimisensä peruutus. Jos piispasta ja vaarnanjohtajasta kummastakin tuntuu, että peruutus on aiheellinen, vaarnanjohtaja voi lähettää hakemuksen ensimmäiselle presidenttikunnalle käyttäen LCR:ää. Kohdassa 6.2.3 kerrotaan vaarnanjohtajan vastuusta, kun hän lähettää hakemuksia ensimmäiselle presidenttikunnalle.

Temppelissä ei enää solmita avioliittoja vain ajaksi (ks. 27.3.3).

38.4.1.7

Edesmenneiden henkilöiden sinetöiminen

Tämä osio koskee edesmenneitä henkilöitä, jotka sinetöidään myös jo edesmenneisiin puolisoihin. Jos toinen puolisoista on yhä elossa, katso 38.4.1.3.

Edesmenneet naiset. Edesmennyt nainen voidaan sinetöidä kaikkiin niihin miehiin, joiden kanssa hän on ollut laillisesti avioliitossa elinaikanaan. Seuraava taulukko osoittaa, milloin nämä sinetöimiset voidaan tehdä.

Häntä ei ollut sinetöity aviomieheen elinaikanaan	Hänet voidaan sinetöidä kaikkiin eläviin tai edesmenneisiin miehiin, joiden kanssa hän oli ollut naimisissa elinaikanaan. Jos mies on elossa, hänen vaimonsa (jos mies on naimisissa) täytyy antaa kirjallinen suostumus. Jos mies on edesmennyt, hänen leskensä (jos sellainen on) täytyy antaa kirjallinen suostumus.
Hänet oli sinetöity elinaikanaan aviomieheen	Kaikkien hänen aviomiestensä täytyy olla edesmenneitä, ennen kuin hänet sinetöidään muihin miehiin, joiden kanssa hän oli naimisissa. Tämä koskee myös aiempia aviomiehiä, joista hän oli kenties eronnut. Kunkin miehen lesken (jos sellainen on) täytyy antaa kirjallinen suostumus.

Edesmenneet miehet. Edesmennyt mies voidaan sinetöidä kaikkiin naisiin, joiden kanssa hän on ollut laillisesti avioliitossa elinaikanaan, jos 1) naiset ovat edesmenneitä tai 2) he ovat elossa eikä heitä ole sinetöity kehenkään muuhun mieheen.

Ennen kuin edesmennyt mies voidaan sinetöidä edesmenneen naisen kanssa, jonka kanssa hän oli ollut avioliitossa elinaikanaan, naisen lesken (jos sellainen on) täytyy antaa kirjallinen suostumus.

Edesmenneet eronneet avioparit. Edesmenneet avioparit, jotka ovat eronneet, voidaan sinetöidä sijaistoimituksella, jotta heidän lapsensa voidaan sinetöidä heihin. Jos joko aviomiehen tai vaimon kuollessa hänen kirkon jäsenyytensä oli peruutettu tai hän oli eronnut kirkosta eikä häntä ollut kastettu uudelleen, katso 28.3.5.

Ensimmäisen presidenttikunnan lupa vaaditaan, ennen kuin sellainen aviopari voidaan sinetöidä, joka oli saanut elinaikanaan sinetöimisensä peruutuksen.

38.4.1.8

Avioeron vaikutukset

Jos aviopari on sinetöity ja he ovat myöhemmin eronneet, tuon sinetöimisen siunaukset pysyvät voimassa kelvollisten henkilöiden osalta, ellei sinetöimistä peruuteta (ks. 38.4.1.4 ja 38.4.1.9). Jäsen, joka pysyy uskollisena temppeliliitoille, saa jokaisen temppelissä luvatun siunauksen, vaikka hänen puolisonsa olisikin rikkonut liitot tai vetäytynyt pois avioliitosta.

Tietoa lapsista, jotka ovat syntyneet avioeron jälkeen, on kohdassa 38.4.2.1.

38.4.1.9

Sinetöimisen peruutuksen vaikutukset

Kun ensimmäinen presidenttikunta on hyväksynyt sinetöimisen peruutuksen, kyseiseen sinetöimiseen liittyvät siunaukset eivät ole enää voimassa. Pappeusjohtajat neuvovat jäseniä, jotka hakevat sinetöimisen peruutusta, auttaakseen heitä ymmärtämään nämä periaatteet. Johtohenkilöiden tulee kunnioittaa jäsenten tahdonvapautta näissä päätöksissä.

Lapset, jotka ovat syntyneet naiselle sen jälkeen kun hänen sinetöimisensä aiempaan aviomieheen on peruutettu, eivät ole liitossa syntyneitä, ellei häntä ole sinetöity toiseen mieheen.

38.4.1.10

Kirkosta eroamisen tai kirkon jäsenyyden peruuttamisen vaikutukset

Kun aviopari on sinetöity temppelissä, niin jos toinen heistä eroaa kirkosta tai hänen jäsenyytensä peruutetaan, myös hänen temppelisiunauksensa peruuntuvat. Sinetöimistoimituksen henkilökohtaiset siunaukset henkilön puolison ja lasten osalta pysyvät kuitenkin voimassa, jos he pysyvät uskollisina.

Lapset, jotka ovat syntyneet parille sen jälkeen kun toinen tai kumpikin heistä on eronnut kirkosta tai heidän jäsenyytensä kirkossa on peruutettu, eivät ole syntyneet liitossa. Katso 38.4.2.8.

38.4.2

Lasten sinetöiminen vanhempiin

Vanhemmat täytyy sinetöidä toisiinsa ennen kuin heihin sinetöidään lapsia (ks. 38.4.1).

38.4.2.1

Lapset, jotka ovat syntyneet liitossa

Lapset, jotka ovat syntyneet sen jälkeen kun heidän äitinsä on sinetöity temppelissä aviomieheen, ovat syntyneet tuon sinetöimisen liitossa. He eivät tarvitse vanhempiin sinetöimisen toimitusta.

Joskus nainen, joka on sinetöity mieheen, saa myöhemmin lapsia toisen miehen kanssa. Kun näin tapahtuu, nämä lapset syntyvät naisen viimeisimmän sinetöimisen liittoon, elleivät he ole syntyneet 1) sinetöimisen peruutuksen jälkeen tai 2) sen jälkeen kun sinetöiminen on peruuntunut kirkosta eroamisen tai kirkon jäsenyyden peruuttamisen vuoksi.

38.4.2.2

Lapset, jotka eivät ole syntyneet liitossa

Lapset, jotka eivät ole syntyneet liitossa, voivat tulla osaksi iankaikkista perhettä, kun heidät sinetöidään

• biologisiin vanhempiinsa

• adoptiovanhempiinsa

• biologiseen tai adoptiovanhempaan ja isä- tai äitipuoleen (ks. 38.4.2.5).

Nämä lapset saavat samat siunaukset kuin jos he olisivat syntyneet liitossa.

Tietoa temppelisuositusten myöntämisestä vanhempiinsa sinetöitäville lapsille on kohdassa 27.4.1.

Jäsenten, jotka ovat täyttäneet 21 vuotta, täytyy olla endaumentin saaneita, ennen kuin heidät voidaan sinetöidä vanhempiinsa.

Naimisissa olevien jäsenten, jotka ovat alle 21-vuotiaita, ei tarvitse olla endaumentin saaneita, jotta heidät voidaan sinetöidään vanhempiinsa. Heillä täytyy kuitenkin olla voimassa oleva temppelisuositus (ks. 26.4.4).

Elävien lasten sinetöiminen eläviin vanhempiin. Elävä lapsi sinetöidään vain kahteen vanhempaan – aviomieheen ja vaimoon. Jos kumpikin vanhemmista elää, heidän täytyy olla naimisissa ja sinetöityjä toisiinsa.

Elävien lasten sinetöiminen edesmenneisiin vanhempiin. Elävä lapsi sinetöidään vain yhteen isään ja yhteen äitiin. Seuraavassa taulukossa näkyvät sinetöimisvaihtoehdot, jotka ovat niiden jäsenten käytettävissä, joita ei ole sinetöity vanhempiinsa ja joiden vanhemmat ovat edesmenneitä.

Olosuhteet	Vaihtoehdot
Alaikäinen lapsi tai henkilö, joka ei ole vastuullinen kehitysvammaisuuden vuoksi	Tulla sinetöidyksi laillisiin huoltajiin tai adoptiovanhempiin, jotka kasvattavat häntä Odottaa, kunnes hän on aikuinen, ja tulla sitten sinetöidyksi edesmenneisiin vanhempiin
Aikuinen	Tulla sinetöidyksi edesmenneisiin vanhempiin Tulla sinetöidyksi laillisiin huoltajiin tai adoptiovanhempiin, jotka kasvattivat hänet

Edesmenneiden lasten sinetöiminen vanhempiin (elossa oleviin tai edesmenneisiin). Edesmennyt henkilö sinetöidään tavallisesti biologisiin tai adoptiovanhempiinsa. Edesmennyt lapsi voidaan kuitenkin sinetöidä myös

• biologiseen äitiin ja isäpuoleen

• biologiseen isään ja äitipuoleen

• kasvatusvanhempiin tai isovanhempiin, jotka kasvattivat lapsen (ks. 38.4.2.4)

• aviopariin, joka aikoi adoptoida lapsen mutta joka ei saanut adoptiota päätökseen ennen lapsen kuolemaa (ks. 38.4.2.4).

Nämä sinetöimiset voidaan toimittaa, vaikka edesmennyt lapsi olisi jo sinetöity biologisiin tai adoptiovanhempiinsa. Sinetöiminen muihin kuin biologisiin tai adoptiovanhempiin muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa edellyttää ensimmäisen presidenttikunnan lupaa.

38.4.2.3

Elävät adoptio- tai kasvattilapset

Eläviä lapsia, jotka ovat syntyneet liitossa tai jotka on sinetöity vanhempiinsa, ei voi sinetöidä muihin vanhempiin ilman ensimmäisen presidenttikunnan hyväksyntää.

Elävät lapset, jotka on laillisesti adoptoitu ja jotka eivät ole syntyneet liitossa ja joita ei ole sinetöity aiempiin vanhempiinsa, voidaan sinetöidä adoptiovanhempiinsa sen jälkeen kun adoptio on lainvoimainen. Kopio lainvoimaisesta adoptiopäätöksestä tulee esittää temppelissä. Oikeuden päätös laillisesta huoltajuudesta ei ole sinetöimiseen riittävä selvitys. Näiden lasten biologisten vanhempien selvittäminen ei ole välttämätöntä.

Ensimmäisen presidenttikunnan lupa tarvitaan, jotta elävä jäsen voidaan sinetöidä kasvattivanhempiinsa. Tämä vaatimus pätee silloinkin, kun kasvattilapsen biologisia vanhempia ei tunneta. Vaarnanjohtaja tekee tällaiset lupahakemukset käyttäen LCR:ää (ks. 6.2.3).

38.4.2.4

Adoptio- tai kasvattilapset, jotka ovat edesmenneitä

Edesmennyt adoptiolapsi sinetöidään yleensä adoptiovanhempiinsa.

Edesmennyt kasvattilapsi sinetöidään yleensä biologisiin vanhempiinsa.

38.4.2.5

Elävien lasten sinetöiminen yhteen biologiseen vanhempaan ja isä- tai äitipuoleen

Alaikäiset lapset ja lapset, jotka eivät ole vastuullisia. Elävät alaikäiset lapset ja lapset, jotka eivät ole vastuullisia kehitysvammaisuuden vuoksi, voidaan sinetöidä yhteen biologiseen vanhempaan ja isä- tai äitipuoleen vain, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

• Lapsi ei ole syntynyt liitossa eikä häntä ole sinetöity aiemmin.

• Toinen vanhempi ei ole adoptoinut lasta.

• Lapsen toinen biologinen vanhempi on antanut allekirjoitetun suostumuskirjeen sinetöimisen toimittamiseen. Oikeuden päätös laillisesta huoltajuudesta ei ole sinetöimiseen riittävä selvitys. Suostumuskirjeessä tulee käyttää seuraavanlaista sanamuotoa: ”Minä, [biologisen vanhemman nimi], annan suostumuksen siihen, että [lapsen nimi tai lasten nimet] sinetöidään temppelissä [vanhempien nimet]. Ymmärrän, että sinetöiminen on uskonnollinen seremonia eikä sillä ole oikeusvaikutuksia.” Tämä kirje esitetään temppelissä ennen sinetöimistä.

Jos toinen biologinen vanhempi on edesmennyt tai jos hänen vanhemman oikeutensa on täysin kumottu oikeudessa, suostumusta ei vaadita. Niin ikään suostumusta ei vaadita, jos lasta pidetään aikuisena sillä lainkäyttöalueella, jossa hän asuu.

Jos toista biologista vanhempaa ei löydetä perusteellisten etsintöjenkään jälkeen, suostumusta ei vaadita. Tässä tapauksessa piispa ja vaarnanjohtaja vahvistavat varmistamisprosessissa, etteivät kadoksissa olevan vanhemman perusteelliset etsinnät ole tuottaneet tulosta. Jos toinen biologinen vanhempi myöhemmin ilmaantuu, sinetöimistä tarkastellaan uudelleen.

Aikuiset lapset. Elävä aikuinen jäsen voidaan sinetöidä yhteen biologiseen vanhempaan ja isä- tai äitipuoleen, jos jäsen ei ole syntynyt liitossa tai häntä ei ole aiemmin sinetöity vanhempiinsa.

Jäsenten, jotka ovat täyttäneet 21 vuotta, täytyy olla endaumentin saaneita, ennen kuin heidät voidaan sinetöidä biologiseen vanhempaan ja isä- tai äitipuoleen.

Naimisissa olevien jäsenten, jotka ovat alle 21-vuotiaita, ei tarvitse olla endaumentin saaneita, jotta heidät voidaan sinetöidä biologiseen vanhempaan ja isä- tai äitipuoleen. Heillä täytyy kuitenkin olla voimassa oleva temppelisuositus, jotta heidät voidaan sinetöidä vanhempiin (ks. 26.4.4).

38.4.2.6

Keino- tai koeputkihedelmöityksen avulla syntyneet lapset

Lapset, jotka ovat saaneet alkunsa keino- tai koeputkihedelmöityksen avulla, syntyvät liitossa, jos heidän vanhempansa on sinetöity. Jos lapset syntyvät, ennen kuin heidän vanhempansa on sinetöity, heidät voidaan sinetöidä vanhempiinsa sen jälkeen kun heidän vanhempansa on sinetöity toisiinsa.

38.4.2.7

Lapset, jotka syntyvät kohdunvuokraajaäidille

Jos lapsi on syntynyt kohdunvuokraajaäidille, vaarnanjohtaja ohjaa asian ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon (ks. 38.6.22).

38.4.2.8

Lasten asema, kun sinetöiminen peruutetaan tai se peruuntuu

Liitossa syntyneiden tai vanhempiinsa sinetöityjen lasten asema säilyy ennallaan, vaikka 1) vanhempien sinetöiminen myöhemmin peruutettaisiin tai 2) se peruuntuisi, koska jommankumman vanhemman kirkon jäsenyys peruutetaan tai hän eroaa kirkosta.

Lapset, jotka ovat syntyneet sen jälkeen kun heidän vanhempiensa sinetöiminen on peruutettu tai se on peruuntunut, eivät ole syntyneet liitossa. Nämä lapset voidaan sinetöidä vanhempiinsa, kun heidän vanhempiensa temppelisiunaukset palautetaan (mikäli tämä kohta soveltuu) ja kaikki muut esteet ovat poistuneet.

38.5

Temppelivaatteet ja garmentit

38.5.1

Temppelivaatteet

Endaumentti- ja sinetöimistoimitusten aikana temppelissä kirkon jäsenet käyttävät valkoisia vaatteita. Naiset käyttävät seuraavia valkoisia vaatteita: mekko, jossa on pitkät tai 3/4-pituiset hihat (tai hame ja pusero, jossa on pitkät tai 3/4-pituiset hihat), sukat tai sukkahousut sekä kengät tai tossut.

Miehet käyttävät seuraavia valkoisia vaatteita: pitkähihainen paita, solmio tai solmuke, housut, sukat sekä kengät tai tossut.

Endaumentti- ja sinetöimistoimitusten aikana jäsenet pukevat valkoisten vaatteidensa päälle lisäksi seremoniavaatteet.

38.5.2

Temppelivaatteiden ja garmenttien hankkiminen

Seurakuntien ja vaarnan johtohenkilöt kannustavat endaumentin saaneita jäseniä hankkimaan omat temppelivaatteet. Temppelivaatteita ja garmentteja voi ostaa kirkon jakelumyymälästä tai sivustolta store.ChurchofJesusChrist.org. Vaarnojen ja seurakuntien kirjurit voivat auttaa jäseniä tilaamaan vaatteita.

Joissakin temppeleissä vaatteita voi vuokrata. Jos temppelissä ei ole vuokrattavia vaatteita, jäsenten tulee tuoda temppelivaatteet mukanaan. Sivustolla temples.ChurchofJesusChrist.org kerrotaan, voiko jossakin tietyssä temppelissä vuokrata vaatteita.

Temppeleissä on rajallinen määrä temppelivaatteita, joita kokoaikaiset lähetyssaarnaajat voivat käyttää. Heidän ei tarvitse maksaa vaatteiden vuokraamisesta, kun he ovat lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa ja kun heillä on lupa osallistua temppelitoimituksiin palvellessaan lähetyskentällä. Tarvittaessa näitä vaatteita voivat käyttää lähetyssaarnaajat, jotka saavat oman endaumenttinsa.

Tietoa garmenttien materiaaleista ja malleista on sivustolla store.ChurchofJesusChrist.org.

38.5.3

Garmentit ja temppelivaatteet jäsenille, joilla on jokin vamma tai allergia

Erityisiä garmentteja voi ostaa jäsenille, jotka ovat vuoteenomana, joilla on vakavia fyysisiä vammoja tai jotka saavat allergisia reaktioita tietyistä materiaaleista tai vaatteista (ks. ”Garments and Sacred Clothing”, store.ChurchofJesusChrist.org).

Lyhyempiä temppeliviittoja on saatavana jäsenille, jotka ovat pyörätuolissa tai joilla on muita tarpeita (ks. store.ChurchofJesusChrist.org).

38.5.4

Temppeliesiliinojen valmistaminen

Jäsenet voivat valmistaa omat temppeliesiliinansa, jos he käyttävät jotakin hyväksytyistä esiliinapakkauksista. Näitä pakkauksia on saatavana kirkon jakelumyymälästä tai sivustolta store.ChurchofJesusChrist.org.

Jäsenten ei pidä tehdä muita temppeliseremoniavaatteita tai temppeligarmentteja.

38.5.5

Garmenttien käyttäminen ja hoitaminen

Jäsenet, jotka saavat endaumentin, solmivat liiton käyttää temppeligarmenttia koko elämänsä ajan.

Temppeligarmentti muistuttaa temppelissä tehdyistä liitoista, ja kun sitä käytetään asianmukaisella tavalla koko elämän ajan, se toimii suojana kiusausta ja pahaa vastaan. Garmenttia tulee pitää vaatteiden alla. Garmenttia ei pidä ottaa pois päältä sellaisten toimintojen ajaksi, joihin voi kohtuudella osallistua garmenttia käyttäen, eikä sitä pidä muokata, jotta se soveltuisi eri vaatetustyyleihin. Endaumentin saaneiden jäsenten tulee tavoitella Pyhän Hengen johdatusta saadakseen vastauksen garmentin käyttöä koskeviin henkilökohtaisiin kysymyksiin.

On pyhä etuoikeus käyttää garmenttia, ja sen käyttäminen on ulkoinen ilmaus sisäisestä sitoumuksesta seurata Vapahtajaa Jeesusta Kristusta.

Se, käytetäänkö muita alusvaatteita temppeligarmentin päällä vai alla, riippuu henkilökohtaisesta mieltymyksestä.

Katso 26.3.3.

38.5.6

Garmentin käyttäminen asepalveluksessa, palolaitoksen, poliisin tai vastaavan viraston palveluksessa

Tämän luvun ohjeet koskevat endaumentin saaneita jäseniä, joilla on erityisiä virka-asuvaatimuksia heidän palvellessaan

• asepalveluksessa

• palomiehinä

• poliiseina

• valtion turvallisuusviroissa.

Piispat huolehtivat siitä, että endaumentin saaneet jäsenet, jotka työskentelevät näissä tehtävissä, ymmärtävät seuraavat ohjeet.

Kun se on mahdollista, heidän tulee käyttää garmenttia samoin kuin muiden jäsenten. Heidän tulee kuitenkin välttää garmentin altistamista sellaisten henkilöiden nähtäville, jotka eivät ymmärrä sen merkitystä. Jäsenten tulee tavoitella Hengen johdatusta sekä käyttää hienotunteisuutta, omaa harkintaa ja viisautta. Voi olla parasta luopua garmentin käytöstä väliaikaisesti ja käyttää sitä jälleen, kun olosuhteet sen sallivat. Pelkkä garmentin käyttämiseen liittyvä epämukavuus ei kuitenkaan oikeuta sen käyttämättä jättämiseen.

Joskus palvelusmääräykset estävät jäsentä käyttämästä garmenttia. Näissä tapauksissa tämä ei vaikuta jäsenen uskonnolliseen asemaan, kunhan hän pysyy kelvollisena. Jäsen saa yhä ne siunaukset, jotka liittyvät garmentin käyttämiseen. Jos jäsenet eivät voi käyttää garmenttia, heidän tulee käyttää sitä jälleen heti kun olosuhteet sallivat.

Näissä organisaatioissa palvelevien jäsenten tulee kysyä neuvoa laitoksensa edustajalta nimenomaisista vaatimuksista, jotka alusvaatteiden tulee täyttää, kuten väristä tai pääntien mallista. Nämä jäsenet voivat lähettää organisaation hyväksymiä vaatteita, jotka vastaavat garmenttiohjeita, Beehive Clothingiin, jotta ne merkitään virallisesti hyväksyttyjen garmenttien tavoin. Ohjeita on lomakkeessa Garment Marking Order Form [Garmenttimerkintöjen tilauslomake].

38.5.7

Garmenttien ja temppeliseremoniavaatteiden hävittäminen

Hävittäessään kuluneet temppeligarmentit jäsenten tulee leikata merkinnät pois ja tuhota ne. Sitten jäsenet leikkaavat jäljelle jääneen kankaan palasiksi, niin ettei sitä voi tunnistaa garmentiksi. Loppuosan kankaasta voi heittää pois.

Hävittäessään kuluneita temppeliseremoniavaatteita jäsenten tulee leikellä ne niin, ettei niiden alkuperäistä käyttötarkoitusta voi tunnistaa. Sitten kangas tulee heittää pois.

Jäsenet voivat antaa hyväkuntoisia garmentteja ja temppelivaatteita muille endaumentin saaneille jäsenille. Pappeusjohtajat ja Apuyhdistyksen johtohenkilöt voivat selvittää, ketkä saattavat tarvita näitä vaatteita. Jäsenten ei pidä antaa garmentteja tai temppeliseremoniavaatteita käytettyjen tavaroiden myymälöihin, piispojen varastohuoneisiin, temppeleihin eikä hyväntekeväisyysjärjestöille.

38.5.8

Haudattavan temppelivaatteet

Mikäli mahdollista, edesmenneet jäsenet, jotka ovat saaneet endaumentin, tulee haudata tai tuhkata temppelivaatteissa. Jos se on kulttuuriperinteiden tai hautaustapojen takia epäsopivaa tai vaikeaa, vaatteet voidaan taitella ja asettaa vainajan viereen.

Vain endaumentin saaneet jäsenet voidaan haudata tai tuhkata temppelivaatteissa. Endaumentin saanut henkilö, joka on lopettanut garmentin käytön ennen kuolemaansa, voidaan haudata tai tuhkata temppelivaatteissa, jos perhe haluaa.

Henkilöä, jonka siunauksia ei ole palautettu kirkon jäsenyyden peruuttamisen tai kirkosta eroamisen jälkeen, ei saa haudata tai tuhkata temppelivaatteissa.

Henkilö, joka on saanut endaumentin eläessään ja on tehnyt itsemurhan, voidaan haudata tai tuhkata temppelivaatteissa.

Hautauksessa tai tuhkauksessa käytettävien temppelivaatteiden ei tarvitse olla uusia, mutta niiden tulee olla hyvässä kunnossa ja puhtaita. Henkilön omia temppelivaatteita voi käyttää.

Temppelivaatteissa haudattavan tai tuhkattavan jäsenen voi pukea samaa sukupuolta oleva endaumentin saanut perheenjäsen tai jäsenen puoliso. Jos perheenjäsentä ei ole saatavilla tai hän ei halua pukea endaumentin saanutta miesvainajaa, piispa voi pyytää vanhinten koorumin johtajaa kutsumaan jonkun endaumentin saaneen miehen pukemaan vainajan tai valvomaan asianmukaista pukemista. Jos perheenjäsentä ei ole saatavilla tai hän ei halua pukea endaumentin saanutta naisvainajaa, piispa voi pyytää Apuyhdistyksen johtajaa kutsumaan jonkun endaumentin saaneen naisen pukemaan vainajan tai valvomaan asianmukaista pukemista. Johtohenkilöt huolehtivat siitä, että tämä tehtävä annetaan henkilölle, joka ei pidä sitä vastenmielisenä.

Miesvainaja puetaan temppeligarmentteihin ja seuraaviin valkoisiin vaatteisiin: pitkähihainen paita, solmio tai solmuke, housut, sukat ja kengät tai tossut. Naisvainaja puetaan temppeligarmentteihin ja seuraaviin valkoisiin vaatteisiin: mekko, jossa on pitkät tai 3/4-pituiset hihat (tai hame ja pusero, jossa on pitkät tai 3/4-pituiset hihat), sukat tai sukkahousut sekä kengät tai tossut.

Temppeliseremoniavaatteet puetaan vainajan päälle kuten endaumentissa ohjeistetaan. Viitta asetetaan oikealle olkapäälle ja kiinnitysnauhat sidotaan vasemmalle puolelle vyötäröä. Esiliina kiinnitetään vyötärölle. Vyö kiedotaan vyötärölle ja rusetti solmitaan vyötärön vasemmalle puolelle. Miehen päähine asetetaan tavallisesti miesvainajan viereen, kunnes on aika sulkea arkku tai laatikko. Silloin päähine asetetaan päähän siten, että rusetti on vasemman korvan yllä. Naisvainajan huntu voidaan levittää tyynylle pään alle. Naisen kasvojen peittäminen hunnulla ennen hautaamista tai tuhkaamista on valinnaista, ja siitä päättää perhe.

Joillakin alueilla vain virallisen luvan saaneet hautaustoimiston työntekijät saavat käsitellä vainajaa. Näissä tapauksissa endaumentin saanut perheenjäsen tai endaumentin saanut henkilö, jonka piispa tai Apuyhdistyksen johtaja kutsuu, varmistaa, että vaatteet puetaan asianmukaisesti vainajan ylle.

Joissakin maissa vaaditaan, että vainajat puetaan haudattaessa biologisesti hajoaviin vaatteisiin. Biologisesti hajoavia temppelivaatteita on saatavana sivustolta store.ChurchofJesusChrist.org.

Alueilla, joilla temppelivaatteiden hankkiminen ajoissa ennen hautausta voi olla hankalaa, vaarnanjohtajien tulee pitää saatavilla vähintään kaksi täydellistä keskikokoista vaatekertaa, yksi miehille ja yksi naisille.

Ellei temppelivaatteita ole saatavana, endaumentin saanut vainaja puetaan garmenttiin ja muuhun sopivaan vaatetukseen hautausta varten.

38.6

Moraalikysymyksiin liittyviä menettelytapoja

Muutamat tämän luvun menettelytavoista koskevat asioita, joita kirkko ”pitää epäsuotavina”. Kirkon jäsenille ei tavallisesti aseteta jäsenyysrajoituksia heidän näissä asioissa tekemiensä päätösten vuoksi. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin viime kädessä vastuussa päätöksistään Jumalalle.

38.6.1

Abortti

Herra on antanut käskyn: ”Älä tapa, äläkä tee mitään sen kaltaista” (OL 59:6). Kirkko vastustaa henkilökohtaisista tai sosiaalisista syistä tehtyä aborttia. Jäsenet eivät saa suostua aborttiin, suorittaa tai teettää sitä, kehottaa siihen, maksaa siitä tai antaa suostumusta siihen. Ainoita mahdollisia poikkeuksia ovat seuraavat tapaukset:

• Raskaus on aiheutunut raiskauksesta tai insestistä.

• Pätevä lääkäri on todennut, että äidin henki tai terveys on vakavasti uhattuna.

• Pätevä lääkäri on todennut, että sikiöllä on vakavia vammoja, joiden takia lapsi ei jäisi henkiin syntymän jälkeen.

Nämäkään poikkeukset eivät automaattisesti oikeuta aborttiin. Abortti on mitä vakavin asia. Siihen ryhtymistä tulee harkita vasta kun asianosaiset ovat saaneet vahvistuksen rukouksessa. Jäsenet voivat neuvotella piispojensa kanssa osana tätä prosessia.

Johtavat virkailijat tarkastelevat huolellisesti asiaan liittyviä olosuhteita, jos kirkon jäsen on osallistunut aborttiin. Jäsenyysneuvosto voi olla tarpeen, jos jäsenelle tehdään abortti tai jos jäsen suorittaa abortin, järjestää sen, maksaa siitä, antaa suostumuksensa siihen tai kehottaa jotakuta tekemään sen (ks. 32.6.2.5). Jäsenyysneuvostoa ei kuitenkaan pidä harkita, jos jäsen on osallistunut aborttiin ennen kastetta. Jäsenyysneuvostoa tai -rajoituksia ei myöskään pidä harkita niiden jäsenten osalta, jotka ovat osallistuneet aborttiin jostakin niistä kolmesta syystä, jotka on esitetty tässä luvussa aiemmin.

Piispat osoittavat kysymykset yksittäisistä tapauksista vaarnanjohtajalle. Vaarnanjohtaja voi tarvittaessa osoittaa kysymykset ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

Asiasta saadun ilmoituksen mukaan henkilö voi tehdä parannuksen abortin synnistä ja saada sen anteeksi.

38.6.2

Väkivalta

Väkivalta on sitä, että kohtelee muita väärin tai laiminlyö heitä tavalla, joka aiheuttaa fyysistä, seksuaalista, emotionaalista tai taloudellista vahinkoa. Kirkon kanta on, ettei väkivaltaa voi suvaita missään muodossa. Ne, jotka tekevät väkivaltaa puolisolleen, lapsilleen, muille perheenjäsenille tai keille tahansa muille, rikkovat sekä Jumalan että ihmisten lakeja.

Kaikkia jäseniä, etenkin vanhempia ja johtohenkilöitä, kannustetaan olemaan valppaita ja tekemään uutterasti kaikkensa lasten ja muiden suojelemiseksi väkivallalta. Mikäli jäsenet saavat tietää väkivallankäyttötapauksista, he ilmoittavat asiasta viranomaisille ja neuvottelevat piispan kanssa. Kirkon johtohenkilöiden tulee suhtautua vakavasti ilmoituksiin väkivallasta ja hyväksikäytöstä, eivätkä he saa koskaan sivuuttaa niitä.

Kaikkien aikuisten, jotka toimivat lasten tai nuorten parissa, tulee suorittaa lasten ja nuorten suojelemiseen liittyvä koulutus yhden kuukauden kuluessa siitä, kun heidät on hyväksytty tehtävään (ks. ProtectingChildren.ChurchofJesusChrist.org). Heidän tulee suorittaa koulutus uudelleen joka kolmas vuosi.

Kun väkivaltaa tapahtuu, kirkon johtohenkilöiden ensimmäisenä ja välittömänä velvollisuutena on auttaa väkivallan uhreja ja suojella haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä altistumasta väkivallalle tulevaisuudessa. Johtohenkilöiden ei pidä kannustaa henkilöä jäämään kotiin tai tilanteeseen, jossa käytetään väkivaltaa tai joka on turvaton.

38.6.2.1

Väkivaltatapausten palvelupuhelin

Joissakin maissa kirkko on perustanut luottamuksellisen väkivaltatapausten palvelupuhelimen avuksi vaarnanjohtajille ja piispoille. Näiden johtohenkilöiden tulee viipymättä soittaa palvelupuhelimeen ja kertoa jokaisesta tilanteesta, jossa joku henkilö on saattanut joutua – tai on vaarassa joutua – väkivallan uhriksi. Heidän tulee soittaa myös, jos heidän tietoonsa tulee, että joku jäsen katselee, ostaa tai jakaa lapsipornografiaa.

Piispat ja vaarnanjohtajat voivat soittaa tähän palvelupuhelimeen viikon jokaisena päivänä vuorokauden ympäri. Palvelupuhelinnumerot:

• Yhdysvallat ja Kanada: 1 801 240 1911 tai 1 800 453 3860, alanumero 2 1911

• Yhdistynyt kuningaskunta: 0800 970 6757

• Irlanti: 1800 937 546

• Ranska: 0805 710 531

• Australia: 02 9841 5454 (maan sisällä)

• Uusi-Seelanti: 09 488 5592 (maan sisällä)

Piispojen ja vaarnanjohtajien tulee soittaa palvelupuhelimeen, kun he käsittelevät tilannetta, johon liittyy minkäänlaista väkivaltaa. Oikeus- ja hoitoalan ammattilaiset vastaavat heidän kysymyksiinsä. Nämä ammattilaiset antavat ohjeita myös siihen, kuinka

• auttaa uhreja ja suojella heitä väkivallalta jatkossa

• suojella mahdollisia tulevia uhreja

• noudattaa väkivallasta ilmoittamista koskevia lain vaatimuksia.

Kirkko on sitoutunut noudattamaan lakia väkivallasta ilmoittamisessa (ks. 38.6.2.7). Lait vaihtelevat paikan mukaan, eivätkä useimmat kirkon johtohenkilöt ole lakiasiantuntijoita. Palvelupuhelimeen soittaminen on välttämätöntä, jotta piispat ja vaarnanjohtajat täyttävät vastuunsa ilmoittaa väkivallasta.

Piispan tulee ilmoittaa väkivaltatapauksista myös vaarnanjohtajalleen.

Maissa, joissa palvelupuhelinta ei ole, piispan, joka saa tietää väkivallan käytöstä, tulee ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaansa. Vaarnanjohtajan tulee pyytää ohjeita vyöhykkeen lakimiehiltä vyöhyketoimistosta. Häntä kannustetaan neuvottelemaan myös perhepalvelujen henkilöstön tai vyöhyketoimiston huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikön kanssa.

38.6.2.2

Neuvonta väkivaltatapauksissa

Väkivallan uhrit kärsivät usein vakavista traumoista. Vaarnanjohtajat ja piispat suhtautuvat heihin vilpittömän myötätuntoisesti ja empaattisesti. He antavat hengellistä neuvontaa ja tukea auttaakseen uhreja voittamaan väkivallan tuhoisat vaikutukset.

Joskus uhrit tuntevat häpeää tai syyllisyyttä. Uhrit eivät ole syyllistyneet syntiin. Johtohenkilöt auttavat heitä ja heidän perheitään ymmärtämään Jumalan rakkautta ja parantumista, joka tulee Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa kautta (ks. Alma 15:8; 3. Nefi 17:9).

Vaarnanjohtajien ja piispojen tulee auttaa väkivaltaan syyllistyneitä tekemään parannus ja lopettamaan väkivaltainen käyttäytymisensä. Jos aikuinen on syyllistynyt sukupuolisyntiin, joka kohdistuu lapseen, käytöstä voi olla hyvin vaikea muuttaa. Parannuksen tekeminen saattaa kestää hyvin pitkään. Katso 38.6.2.3.

Vaarnanjohtajien ja piispojen tulee myös olla huolehtivia ja hienotunteisia työskennellessään väkivallan uhrien perheiden sekä väkivaltaan syyllistyneiden henkilöiden perheiden kanssa.

Ohjausta uhrien ja rikkojien neuvomiseen on kohdassa Abuse: How to Help [Väkivalta – kuinka auttaa].

Kirkon johtohenkilöiltä saadun innoitetun avun lisäksi uhrit, rikkojat sekä heidän perheensä saattavat tarvita ammattiapua. Tietoa on kohdassa 31.3.6.

Tietoa siitä, mitä piispojen ja vaarnanjohtajien tulee tehdä, kun he saavat tietää minkäänlaisesta väkivallasta, on kohdassa 38.6.2.1. Tietoa neuvonnasta seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen tai muunlaisen seksuaalisen kajoamisen tapauksissa on kohdassa 38.6.18.2.

Katso myös familyservices.churchofjesuschrist.org.

38.6.2.3

Lapseen tai nuoreen kohdistuva väkivalta

Lapseen tai nuoreen kohdistuva väkivalta on erityisen vakava synti (ks. Luuk. 17:2). Lapseen tai nuoreen kohdistuvalla väkivallalla tarkoitetaan tässä seuraavaa:

• Fyysinen väkivalta: Vakavan ruumiillisen vamman aiheuttaminen voimakeinoja käyttämällä. Jotkin vammat eivät kenties ole näkyviä.

• Seksuaalinen hyväksikäyttö: Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen lapsen tai nuoren kanssa tai sellaisen kanssakäymisen tarkoituksellinen salliminen tai avustaminen muiden osalta. Seksuaalisella hyväksikäytöllä ei tässä tarkoiteta kahden suunnilleen samanikäisen alaikäisen molemminpuoliseen halukkuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä.

• Emotionaalinen väkivalta: Sellaisten tekojen ja sanojen käyttäminen, jotka vahingoittavat vakavasti lapsen tai nuoren itsetuntoa tai omanarvontuntoa. Tämä tarkoittaa tavallisesti toistuvia ja jatkuvia loukkauksia, manipulointia ja arvostelua, joka nöyryyttää ja väheksyy. Se voi tarkoittaa myös törkeää laiminlyöntiä.

• Lapsipornografia: Katso 38.6.6.

Jos piispa tai vaarnanjohtaja saa tietää lapseen tai nuoreen kohdistuvasta väkivallasta tai hyväksikäytöstä tai hän epäilee sellaista, hän noudattaa viipymättä kohdan 38.6.2.1 ohjeita. Hän ryhtyy myös toimiin suojellakseen uhria väkivallalta jatkossa.

Kirkon jäsenyysneuvosto ja lisämerkintä jäsenkorttiin tarvitaan, jos aikuinen jäsen hyväksikäyttää lasta tai nuorta tai pahoinpitelee häntä, kuten kuvataan tässä luvussa. Katso myös 32.6.1.1 ja 38.6.2.5.

Keskenään samanikäisten lasten tai nuorten välinen fyysinen tai emotionaalinen kiusaaminen tulee käsitellä seurakunnan johtohenkilöiden kanssa. Jäsenyysneuvostoa ei pidetä.

38.6.2.4

Puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuva väkivalta

Puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuvaa väkivaltaa voi tapahtua monin tavoin. Se voi olla fyysistä, seksuaalista, emotionaalista tai taloudellista väkivaltaa. Aikuiset, jotka ovat iäkkäitä, haavoittuvassa asemassa tai vammaisia, ovat toisinaan suuressa vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

Usein ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa väkivallan määritelmää, joka soveltuisi kaikkiin tilanteisiin. Sen sijaan väkivaltaisen käyttäytymisen vakavuus vaihtelee. Väkivaltaa voi tapahtua ajoittaisista purevista sanoista vakavien vaurioiden aiheuttamiseen.

Jos piispa tai vaarnanjohtaja saa tietää puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuvasta väkivallasta tai hyväksikäytöstä, hän noudattaa viipymättä kohdan 38.6.2.1 ohjeita. Hän ryhtyy myös toimiin suojellakseen uhria väkivallalta jatkossa.

Johtohenkilö tavoittelee Hengen johdatusta määrittäessään, onko henkilökohtainen neuvonta vai jäsenyysneuvosto sopivin tapa käsitellä väkivaltatapausta. Hän voi myös neuvotella käytettävästä tavasta oman pappeusjohtajansa kanssa. Kaikenlainen puolisoon tai muuhun aikuiseen kohdistuva väkivalta, joka yltää seuraavassa kuvatulle tasolle, edellyttää kuitenkin jäsenyysneuvoston pitämistä.

• Fyysinen väkivalta: Vakavan ruumiillisen vamman aiheuttaminen voimakeinoja käyttämällä. Jotkin vammat eivät kenties ole näkyviä.

• Seksuaalinen hyväksikäyttö: Katso kohdassa 38.6.18.3 eritellyt tilanteet.

• Emotionaalinen väkivalta: Sellaisten tekojen ja sanojen käyttäminen, jotka vahingoittavat vakavasti henkilön itsetuntoa tai omanarvontuntoa. Tämä tarkoittaa tavallisesti toistuvia ja jatkuvia loukkauksia, manipulointia ja arvostelua, joka nöyryyttää ja väheksyy.

• Taloudellinen väkivalta: Jonkun hyväksi käyttäminen taloudellisesti. Tällä voidaan tarkoittaa henkilön omaisuuden, rahojen tai muiden arvoesineiden laitonta tai luvatonta käyttöä. Sillä voidaan tarkoittaa myös sitä, että hankkii vilpillisesti taloudellista valtaa johonkuhun nähden. Se voi tarkoittaa taloudellisen vallan käyttöä johonkin käyttäytymiseen pakottamiseksi. Katso myös 32.6.1.3.

38.6.2.5

Kirkon tehtävät, temppelisuositukset ja lisämerkinnät jäsenkorteissa

Jäsenille, jotka ovat kohdelleet muita väkivaltaisesti, ei pidä antaa kirkon tehtäviä eivätkä he voi saada temppelisuositusta ennen kuin he ovat tehneet parannuksen ja kirkon jäsenyysrajoitukset on poistettu.

Jos henkilö on seksuaalisesti hyväksikäyttänyt lasta tai nuorta tai tehnyt lapselle tai nuorelle vakavaa fyysistä tai emotionaalista väkivaltaa, hänen jäsenkorttiinsa tehdään lisämerkintä. Hänelle ei saa antaa mitään tehtävää tai toimeksiantoa lasten tai nuorten parissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei hänelle anneta palvelutyötoimeksiantoa perheeseen, jossa on nuoria tai lapsia kotona. Se tarkoittaa myös sitä, ettei hänen palvelutyötoverinaan ole nuorta. Näiden rajoitusten tulee pysyä voimassa, ellei ensimmäinen presidenttikunta anna lupaa lisämerkinnän poistamiseen. Tietoa lisämerkinnöistä on kohdassa 32.14.5.

38.6.2.6

Vaarna- ja seurakuntaneuvostot

Vaarna- ja seurakuntaneuvostojen kokouksissa vaarnan johtokunnat ja piispakunnat käyvät säännöllisesti läpi kirkon menettelytapoja ja ohjeita, jotka koskevat väkivallan ehkäisemistä ja siihen puuttumista. He opettavat avainasioita Gospel Libraryn osion Life Help kohdasta Abuse [Väkivalta]. He keskustelevat asiasta neuvoston jäsenten kanssa. Johtohenkilöt ja neuvoston jäsenet tavoittelevat Hengen johdatusta, kun he opettavat tätä arkaluonteista aihetta ja keskustelevat siitä.

Neuvoston jäsenten tulee myös suorittaa lasten ja nuorten suojelemiseen liittyvä koulutus (ks. 38.6.2).

38.6.2.7

Väkivaltaan liittyvät oikeudelliset kysymykset

Jos jäsen on väkivaltaisilla teoillaan rikkonut sovellettavaa lakia, piispan tai vaarnanjohtajan tulee kehottaa häntä ilmoittautumaan poliisille tai muille asianomaisille viranomaisille. Piispa tai vaarnanjohtaja voi saada tietoa paikallisista ilmoitusvaatimuksista kirkon palvelupuhelimesta (ks. 38.6.2.1). Jos jäsenellä on kysyttävää ilmoitusvaatimuksista, piispa tai vaarnanjohtaja kannustaa jäsentä hankkimaan pätevää oikeusapua.

Kirkon johtohenkilöiden ja jäsenten tulee täyttää kaikki lain vaatimat velvoitteet tehdä väkivallasta ilmoitus viranomaisille. Joillakin alueilla katsotaan, että lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä johtohenkilöillä ja opettajilla on ilmoitusvelvollisuus ja heidän täytyy tehdä väkivallasta ilmoitus viranomaisille. Samalla tavoin monilla alueilla jokaisen, joka saa tietää väkivallasta, edellytetään tekevän siitä ilmoituksen viranomaisille. Piispojen ja vaarnanjohtajien tulee soittaa väkivaltatapausten palvelupuhelimeen saadakseen tietoa ilmoitusvelvollisuudesta ja muista lain vaatimuksista, jotka koskevat ilmoituksen tekemistä väkivaltatapauksista. Kirkon menettelytapana on noudattaa lakia.

38.6.3

Keinohedelmöitys

Katso 38.6.9.

38.6.4

Syntyvyyden säännöstely

Fyysisen intiimisuhteen aviomiehen ja vaimon välillä on tarkoitus olla kaunista ja pyhää. Se on Jumalan säätämää lasten luomiseksi ja rakkauden ilmaisemiseksi aviomiehen ja vaimon välillä (ks. 2.1.2).

Aviopareilla, jotka voivat saada lapsia, on etuoikeus tarjota kuolevainen ruumis Jumalan henkilapsille, joiden hoivaamisesta ja kasvattamisesta he sitten ovat vastuussa (ks. 2.1.3). Päätös siitä, kuinka monta lasta perheeseen tulee ja milloin he tulevat, on erittäin yksityinen ja henkilökohtainen. Se tulee jättää avioparin ja Herran väliseksi asiaksi. Kirkon jäsenten ei pidä tuomita toisiaan tässä asiassa.

Kirkko pitää epäsuotavana kirurgisen steriloinnin käyttöä syntyvyyden säännöstelyn vaihtoehtoisena muotona. Kirurgisella steriloinnilla tarkoitetaan sellaisia toimenpiteitä kuten siemenjohtimien katkaisu ja munanjohtimien katkaisu. Tämä päätös on kuitenkin henkilökohtainen asia, joka jää viime kädessä miehen ja vaimon päätettäväksi ja rukoillen harkittavaksi. Avioparin tulee neuvotella yhdessä ykseydessä ja tavoitella Hengen vahvistusta tämän päätöksen tekemiseen.

Kirurgista sterilointia tarvitaan toisinaan lääketieteellisistä syistä. Jäsenet voivat hyötyä neuvottelusta lääketieteen ammattilaisten kanssa.

38.6.5

Siveys ja uskollisuus

Herran antama siveyden laki tarkoittaa

• pidättymistä sukupuolisuhteista miehen ja naisen välisen laillisen avioliiton ulkopuolella

• uskollisuutta avioliitossa.

Fyysisen intiimisuhteen aviomiehen ja vaimon välillä on tarkoitus olla kaunista ja pyhää. Se on Jumalan säätämää lasten luomiseksi ja rakkauden ilmaisemiseksi aviomiehen ja vaimon välillä.

Sukupuolisuhde on sopiva ainoastaan miehen ja naisen välillä, jotka on laillisesti ja lainmukaisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi. Jumalan silmissä moraalinen puhtaus on hyvin tärkeää. Rikkomukset siveyden lakia kohtaan ovat hyvin vakavia (ks. 2. Moos. 20:14; Matt. 5:28; Alma 39:5). Niihin osalliset henkilöt käyttävät väärin Jumalan antamaa pyhää voimaa luoda elämää.

Kirkon jäsenyysneuvosto voi olla tarpeen, jos

• jäsenellä on sukupuolisuhteita miehen ja naisen välisen laillisen avioliiton ulkopuolella, kuten aviorikos, haureus, samaa sukupuolta olevien väliset suhteet ja seksuaaliset kohtaamiset verkossa tai puhelimitse (ks. 32.6.2)

• jäsen elää avioliiton tapaisessa suhteessa, joka on miehen ja naisen välisen laillisen avioliiton ulkopuolella, kuten avoliitto, rekisteröity parisuhde, kumppanuus sekä samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto

• jäsen käyttää pornografiaa tiiviisti tai pakonomaisesti aiheuttaen merkittävää vahinkoa avioliitolleen tai perheelleen (ks. 38.6.13).

Päätös siitä, pidetäänkö näissä tilanteissa jäsenyysneuvosto, riippuu monista olosuhteista (ks. 32.7). Esimerkiksi neuvosto on todennäköisemmin tarpeen, jotta jäsentä autetaan tekemään parannus, jos hän on rikkonut temppeliliittoja tai synti on ollut toistuvaa.

Katso kohdasta 32.6.1.2, milloin neuvosto on pakollinen sukupuolisyntien osalta.

Joissakin tapauksissa henkilökohtainen neuvonta ja epäviralliset jäsenyysrajoitukset saattavat olla riittäviä (ks. 32.8).

38.6.6

Lapsipornografia

Kirkko tuomitsee lapsipornografian sen kaikissa muodoissa. Jos piispa tai vaarnanjohtaja saa tietää, että jäsen on tekemisissä lapsipornografian kanssa, hän noudattaa viipymättä kohdan 38.6.2.1 ohjeita.

Kirkon jäsenyysneuvosto ja lisämerkintä jäsenkorttiin vaaditaan, jos jäsen tekee, jakaa, pitää hallussaan tai toistuvasti katselee pornografisia kuvia lapsista (ks. 32.6.1.2 ja 32.14.5). Tämä ohje ei yleensä koske suunnilleen samanikäisiä lapsia tai nuoria, jotka jakavat seksuaalisia kuvia itsestään tai muista. Niissä tilanteissa voi olla sopivaa antaa henkilökohtaista neuvontaa ja asettaa epävirallisia jäsenyysrajoituksia.

Lisää ohjeita on kohdassa 38.6.13.

38.6.7

Siemennesteen tai munasolujen lahjoittaminen tai myyminen

Malli, jonka mukaan aviomies ja vaimo antavat ruumiin Jumalan henkilapsille, on Jumalan säätämä (ks. 2.1.3). Tästä syystä kirkko pitää epäsuotavana siemennesteen tai munasolujen lahjoittamista. Tämä on kuitenkin henkilökohtainen asia, joka jää viime kädessä mahdollisen lahjoittajan päätettäväksi ja rukoillen harkittavaksi. Katso 38.6.9. Kirkko pitää epäsuotavana myös siemennesteen tai munasolujen myymistä.

38.6.8

Naisten sukuelinten silpominen

Kirkko tuomitsee naisten sukuelinten silpomisen.

38.6.9

Lapsettomuushoidot

Malli, jonka mukaan aviomies ja vaimo antavat ruumiin Jumalan henkilapsille, on Jumalan säätämä (ks. 2.1.3). Hedelmöityshoidot voivat tarvittaessa auttaa naimisissa olevaa naista ja miestä heidän vanhurskaassa halussaan saada lapsia. Näitä menetelmiä ovat keinohedelmöitys ja koeputkihedelmöitys.

Kirkko pitää epäsuotavana keinohedelmöitystä tai koeputkihedelmöitystä kenenkään muun kuin aviomiehen siemennesteellä tai kenenkään muun kuin aviovaimon munasolulla. Tämä on kuitenkin henkilökohtainen asia, joka jää viime kädessä laillisesti naimisissa olevan miehen ja naisen päätettäväksi ja rukoillen harkittavaksi.

Katso myös ”Adoption” [Adoptio] (Gospel Topics, topics.ChurchofJesusChrist.org).

38.6.10

Insesti

Kirkko tuomitsee kaikenlaisen insestin. Insestillä tarkoitetaan tässä sukupuolisuhteita seuraavien välillä:

• vanhempi ja lapsi

• isovanhempi ja lapsenlapsi

• sisarukset

• setä, eno tai täti ja veljen tai siskon lapsi.

Lapsella, lapsenlapsella, sisaruksilla, veljen tai siskon lapsella tarkoitetaan tässä biologisia suhteita tai adoption, avioliiton tai kasvattivanhemmuuden mukanaan tuomia suhteita. Insesti voi tapahtua kahden alaikäisen, aikuisen ja alaikäisen tai kahden aikuisen välillä. Jos vaarnanjohtajalla on kysymyksiä siitä, onko suhde sukurutsainen paikallisten lakien mukaan, hän pyytää ohjeita ensimmäisen presidenttikunnan toimistosta.

Kun insestin uhrina on alaikäinen, piispa tai vaarnanjohtaja soittaa kirkon väkivaltatapausten palvelupuhelimeen, jos se on hänen maassaan käytettävissä (ks. 38.6.2.1). Muissa maissa vaarnanjohtajan tulee pyytää ohjeita vyöhykkeen lakimiehiltä vyöhyketoimistosta. Häntä kannustetaan neuvottelemaan myös perhepalvelujen henkilöstön tai vyöhyketoimiston huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikön kanssa.

Kirkon jäsenyysneuvosto ja lisämerkintä jäsenkorttiin vaaditaan, jos jäsen syyllistyy insestiin (ks. 32.6.1.2 ja 32.14.5). Insesti vaatii miltei aina sitä, että kirkko peruuttaa henkilön jäsenyyden.

Jos insestiin syyllistyvä on alaikäinen, vaarnanjohtaja pyytää ohjeita ensimmäisen presidenttikunnan toimistosta.

Insestin uhrit kärsivät usein vakavista traumoista. Johtohenkilöt suhtautuvat heihin vilpittömän myötätuntoisesti ja empaattisesti. He antavat hengellistä tukea ja neuvontaa auttaakseen uhreja voittamaan insestin tuhoisat vaikutukset.

Joskus uhrit tuntevat häpeää tai syyllisyyttä. Uhrit eivät ole syyllistyneet syntiin. Johtohenkilöt auttavat heitä ja heidän perheitään ymmärtämään Jumalan rakkautta ja parantumista, joka tulee Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa kautta (ks. Alma 15:8; 3. Nefi 17:9).

Kirkon johtohenkilöiltä saadun innoitetun avun lisäksi uhrit sekä heidän perheensä saattavat tarvita ammattiapua. Tietoa asiasta on kohdassa 38.6.18.2.

38.6.11

Koeputkihedelmöitys

Katso 38.6.9.

38.6.12

Okkultismi

”Se, mikä on Jumalasta, on valoa” (OL 50:24). Okkultismi keskittyy pimeyteen ja johtaa petokseen. Se tuhoaa uskon Kristukseen.

Okkultismiin sisältyy saatananpalvonta. Siihen sisältyy myös mystisiä toimintoja, jotka eivät ole sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kanssa. Näitä toimintoja ovat muun muassa ennustaminen, kiroaminen ja parantamiskäytännöt, joissa jäljitellään Jumalan pappeuden voimaa (ks. Moroni 7:11–17).

Kirkon jäsenten ei pidä mennä mukaan mihinkään saatananpalvonnan muotoihin eikä osallistua millään tavoin okkultismiin. Heidän ei pidä keskittyä tällaiseen pimeyteen keskusteluissa tai kirkon kokouksissa.

38.6.13

Pornografia

Kirkko tuomitsee pornografian sen kaikissa muodoissa. Kaikenlainen pornografian käyttö vahingoittaa yksilön elämää, perheitä ja yhteiskuntaa. Se myös karkottaa Herran Hengen. Kirkon jäsenten tulee pysytellä erossa kaikenlaisesta pornografisesta aineistosta ja vastustaa sen tuottamista, levittämistä ja käyttämistä.

Kirkko tarjoaa seuraavaa aineistoa niiden avuksi, joiden elämään pornografia vaikuttaa:

• AddressingPornography.ChurchofJesusChrist.org

• AddictionRecovery.ChurchofJesusChrist.org

• Pornografian kanssa kamppailevien auttaminen (kirjanen)

• Hyve kaunistakoon ajatuksiasi (kirjanen)

Vaarnanjohtaja ja piispa tarjoavat tarpeen mukaan tukea myös perheenjäsenille.

Pornografialle altistuminen saattaa olla tahatonta. Pornografian tarkoituksellinen käyttö on vahingollista – olipa se sitten satunnaista tai tiivistä.

Henkilökohtainen neuvonta ja epäviralliset jäsenyysrajoitukset ovat usein riittäviä, kun henkilöä autetaan tekemään parannus pornografian käytöstä (ks. 32.8). Jäsenyysneuvostoa ei tavallisesti pidetä. Neuvosto voi kuitenkin olla tarpeen, kun pornografian käyttö on ollut tiivistä ja pakonomaista sekä aiheuttanut merkittävää vahinkoa jäsenen avioliitolle tai perheelle (ks. 38.6.5). Neuvosto vaaditaan, jos jäsen tekee, jakaa, pitää hallussaan tai toistuvasti katselee pornografisia kuvia lapsista (ks. 38.6.6).

Kirkon johtohenkilöiden antaman innoitetun avun lisäksi jotkut jäsenet saattavat tarvita ammattiapua. Johtohenkilöt voivat tarvittaessa pyytää apua perhepalveluilta. Yhteystietoja on kohdassa 31.3.6.

38.6.14

Ennakkoluulot

Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Kaikki ovat veljiä ja sisaria ja kuuluvat Hänen jumalalliseen perheeseensä (ks. ”Perhe – julistus maailmalle”). ”Yhdestä ihmisestä [Jumala] on luonut koko ihmissuvun” (Ap. t. 17:26). ”Kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33). Jokainen ihminen ”on hänen silmissään yhtä kallisarvoinen kuin toinenkin” (MK Jaak. 2:21).

Ennakkoluulot eivät ole sopusoinnussa Jumalan ilmoittaman sanan kanssa. Suosio tai epäsuosio Jumalan edessä riippuu omistautumisesta Hänelle ja Hänen käskyilleen, ei ihmisen ihonväristä tai muista ominaisuuksista.

Kirkko kehottaa kaikkia ihmisiä hylkäämään ennakkoluuloiset asenteet ja teot mitä tahansa ihmisryhmää tai yksilöä kohtaan. Kirkon jäsenten tulee olla esimerkkinä kunnioituksen edistämisestä kaikkia Jumalan lapsia kohtaan. Jäsenet noudattavat Vapahtajan käskyä rakastaa muita (ks. Matt. 22:35–39). He pyrkivät olemaan hyväntahtoisia kaikkia kohtaan hyläten kaikenlaiset ennakkoluulot. Tähän sisältyvät ennakkoluulot, jotka perustuvat rotuun, etniseen taustaan, kansallisuuteen, heimoon, sukupuoleen, ikään, vammaan, sosioekonomiseen asemaan, uskonkäsityksiin tai niiden puuttumiseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

38.6.15

Samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys ja homoseksuaalinen käytös

Kirkko kannustaa perheitä ja jäseniä osoittamaan hienotunteisuutta, rakkautta ja kunnioitusta niitä kohtaan, jotka tuntevat viehtymystä samaan sukupuoleen. Lisäksi kirkko edistää yleisesti yhteiskunnassa ymmärrystä, joka kuvastaa kirkon opetuksia ystävällisyydestä, mukaan ottamisesta, muiden rakastamisesta ja kunnioituksesta kaikkia ihmisiä kohtaan. Kirkko ei ota kantaa siihen, mitkä syyt aiheuttavat viehtymyksen samaan sukupuoleen.

Jumalan käskyt kieltävät kaiken siveettömän käyttäytymisen, olipa se heteroseksuaalista tai homoseksuaalista. Kirkon johtohenkilöt neuvovat jäseniä, jotka ovat rikkoneet siveyden lakia. Johtohenkilöt auttavat heitä ymmärtämään selkeästi uskon Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, parannuksen prosessin sekä maanpäällisen elämän tarkoituksen. Käytös, joka on ristiriidassa siveyden lain kanssa, saattaa olla syynä kirkon jäsenyysneuvoston pitämiseen (ks. 38.6.5). Tämän käytöksen voi saada anteeksi tekemällä vilpittömän parannuksen.

Samaan sukupuoleen kohdistuvan viehtymyksen tunteminen ei ole synti. Jäsen, jolla on näitä tuntemuksia mutta joka ei tavoittele niitä tai toimi niiden mukaan, elää taivaallisen Isän lapsiaan varten laatiman suunnitelman ja kirkon opin mukaan. Johtohenkilöt tukevat ja kannustavat häntä hänen päätöksessään elää Herran käskyjen mukaan. Jäsen, jolla on näitä tunteita, voi saada kirkon tehtäviä, temppelisuosituksen ja temppelitoimituksia, jos hän on kelvollinen. Miespuolinen kirkon jäsen voi saada pappeuden ja käyttää sitä.

Kaikki jäsenet, jotka pitävät liittonsa, saavat kaikki luvatut siunaukset iankaikkisuuksissa, sallivatpa heidän olosuhteensa heidän saada iankaikkisen avioliiton ja vanhemmuuden siunauksia tässä elämässä tai eivät (ks. Moosia 2:41).

Kirkko tarjoaa seuraavaa aineistoa, jonka avulla paremmin ymmärtää ja tukea ihmisiä, joiden elämään viehtymys samaan sukupuoleen vaikuttaa:

• ”Same-Sex Attraction” [Samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys], Gospel Topics, topics.ChurchofJesusChrist.org

• ”Samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys” Apua elämään, ChurchofJesusChrist.org

Kirkon johtohenkilöiden antaman innoitetun avun lisäksi jäsenet saattavat hyötyä ammattiavusta. Johtohenkilöt voivat pyytää apua perhepalveluilta. Yhteystietoja on kohdassa 31.3.6.

38.6.16

Samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto

Kirkko vahvistaa, että pyhiin kirjoituksiin perustuvana opillisena periaatteena avioliitto miehen ja naisen välillä on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi. Lisäksi kirkko vahvistaa, että Jumalan laki määrittelee avioliiton miehen ja naisen väliseksi lailliseksi ja lainmukaiseksi liitoksi.

Sukupuolisuhde on sopiva ainoastaan miehen ja naisen välillä, jotka on laillisesti ja lainmukaisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi. Kaikki muut sukupuolisuhteet, mukaan lukien sukupuolisuhteet samaa sukupuolta olevien kesken, ovat syntiä ja heikentävät jumalallisesti luodun perheinstituution perustaa.

38.6.17

Sukupuolikasvatus

Vanhemmilla on ensisijainen vastuu sukupuolikasvatuksen antamisesta lapsilleen. Vanhemmilla tulee olla rehellisiä, selkeitä ja jatkuvia keskusteluja lastensa kanssa terveestä, vanhurskaasta seksuaalisuudesta. Näiden keskustelujen tulee

• olla sopivia lapsen iän ja kypsyyden mukaan

• auttaa lapsia valmistautumaan onnellisuuteen avioliitossa ja noudattamaan siveyden lakia (ks. 2.1.2)

• käsitellä pornografian vaaroja ja tarvetta välttää sitä sekä sitä, kuinka toimia, kun he kohtaavat pornografiaa.

Lisää tietoa on kohdassa ”Sex Education and Behavior” [Sukupuolikasvatus ja -käyttäytyminen] (Gospel Topics, topics.ChurchofJesusChrist.org).

Osana vastuutaan opettaa lapsiaan vanhempien tulee olla tietoisia koulussa opetetusta sukupuolikasvatuksesta ja pyrkiä asianmukaisesti vaikuttamaan siihen. Vanhemmat opettavat oikeita periaatteita ja tukevat koulun opetusta, joka on sopusoinnussa evankeliumin kanssa.

38.6.18

Seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus ja muunlainen seksuaalinen kajoaminen

Kirkko tuomitsee seksuaalisen hyväksikäytön. Seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan tässä toisen henkilön pakottamista ei-toivottuun seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seksuaalista kanssakäymistä henkilön kanssa, joka ei anna tai ei voi antaa laillista suostumusta, pidetään seksuaalisena hyväksikäyttönä. Seksuaalista hyväksikäyttöä voi tapahtua myös puolison tai seurustelukumppanin kanssa. Tietoa lapseen tai nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kohdassa 38.6.2.3.

Seksuaalinen hyväksikäyttö kattaa hyvin monenlaisia toimia häirinnästä raiskaukseen ja muunlaiseen seksuaaliseen kajoamiseen. Sitä voi tapahtua fyysisesti, sanallisesti tai muilla tavoin. Ohjausta sellaisten jäsenten neuvomisesta, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, raiskauksen tai muunlaista seksuaalista kajoamista, on kohdassa 38.6.18.2.

Jos jäsenet epäilevät seksuaalista hyväksikäyttöä tai saavat tietää sellaisesta, he ryhtyvät mahdollisimman pian toimiin uhrien ja muiden suojelemiseksi. Tähän sisältyy se, että asiasta ilmoitetaan viranomaisille ja varoitetaan piispaa tai vaarnanjohtajaa. Jos lapseen on kohdistettu väkivaltaa, jäsenten tulee noudattaa kohdan 38.6.2 ohjeita.

38.6.18.1

Väkivaltatapausten palvelupuhelin

Jos piispa tai vaarnanjohtaja saa tietää seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksesta tai muunlaisesta seksuaalisesta kajoamisesta, hän soittaa kirkon väkivaltatapausten palvelupuhelimeen, jos se on hänen maassaan käytettävissä (ks. yhteystiedot kohdassa 38.6.2.1). Oikeus- ja hoitoalan ammattilaiset vastaavat hänen kysymyksiinsä. Nämä ammattilaiset antavat ohjeita myös siihen, kuinka

• auttaa uhreja ja suojella heitä lisävaurioilta

• suojella mahdollisia tulevia uhreja

• noudattaa ilmoittamista koskevia lain vaatimuksia.

Maissa, joissa palvelupuhelinta ei ole, piispan, joka saa tietää näistä rikkomuksista, tulee ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaansa. Vaarnanjohtajan tulee pyytää ohjeita vyöhykkeen lakimiehiltä vyöhyketoimistosta. Häntä kannustetaan neuvottelemaan myös perhepalvelujen henkilöstön tai vyöhyketoimiston huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikön kanssa.

38.6.18.2

Neuvonta seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen ja muunlaisen seksuaalisen kajoamisen uhreille

Seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen tai muun seksuaalisen kajoamisen uhrit kärsivät usein vakavista traumoista. Kun he uskoutuvat piispalle tai vaarnanjohtajalle, hän suhtautuu heihin vilpittömän myötätuntoisesti ja empaattisesti. Hän antaa hengellistä neuvontaa ja tukea auttaakseen uhreja voittamaan väkivallan tuhoisat vaikutukset. Hän myös ohjeita saadakseen soittaa kirkon väkivaltatapausten palvelupuhelimeen, jos se on hänen maassaan käytettävissä (ks. 38.6.18.1).

Joskus uhrit tuntevat häpeää tai syyllisyyttä. Uhrit eivät ole syyllistyneet syntiin. Johtohenkilöt eivät syyttele uhria. He auttavat uhria ja hänen perhettään ymmärtämään Jumalan rakkautta ja parantumista, joka tulee Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa kautta (ks. Alma 15:8; 3. Nefi 17:9).

Vaikka jäsen saattaa haluta kertoa tietoja hyväksikäytöstä tai kajoamisesta, johtohenkilöiden ei pidä keskittyä liiaksi yksityiskohtiin. Se voi olla uhrille vahingollista.

Kirkon johtohenkilöiltä saadun innoitetun avun lisäksi uhrit sekä heidän perheensä saattavat tarvita ammattiapua. Tietoa on kohdassa 31.3.6.

38.6.18.3

Jäsenyysneuvostot

Jäsenyysneuvosto saattaa olla tarpeen henkilön osalta, joka on syyllistynyt seksuaaliseen kajoamiseen tai hyväksikäyttöön. Jäsenyysneuvosto on pakollinen, jos jäsen on syyllistynyt raiskaukseen tai hänet on tuomittu muunlaisesta seksuaalisesta kajoamisesta (ks. 32.6.1.1).

Jäsenyysneuvosto täytyy pitää myös, jos seksuaalista kanssakäymistä tapahtuu haavoittuvassa asemassa olevan aikuisen kanssa. Haavoittuvassa asemassa olevalla aikuisella tarkoitetaan tässä henkilöä, joka fyysisten tai henkisten rajoitteiden vuoksi ei voi antaa suostumusta toimintaan tai ei voi ymmärtää sen luonnetta.

Käsitellessään seksuaalisen hyväksikäytön muita muotoja johtohenkilöt tavoittelevat Hengen johdatusta siihen, onko henkilökohtainen neuvonta vai jäsenyysneuvosto sopivin tapa (ks. 32.6.2.2 ja 32.8). Vakavimmissa tapauksissa neuvosto on pakollinen. Johtohenkilöt voivat neuvotella käytettävästä tavasta oman pappeusjohtajansa kanssa.

Jos jäsenyysrajoituksia asetetaan jäsenyysneuvoston seurauksena, joka pidetään seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneen osalta, kyseisen henkilön jäsenkorttiin tehdään lisämerkintä.

Tietoa neuvonnasta väkivaltatapauksissa on kohdassa 38.6.2.2. Tietoa neuvonnasta seksuaalisen kajoamisen uhreille on kohdassa 38.6.18.2.

38.6.19

Naimattomat lasta odottavat vanhemmat

Kirkon jäseniä, jotka ovat naimattomia ja raskaana, kannustetaan keskustelemaan piispansa kanssa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa perhepalvelut antaa

• neuvontaa kirkon johtohenkilöille

• neuvontaa naimattomille odottaville vanhemmille ja heidän perheilleen.

Tähän palveluun ei tarvita piispan lähetettä. Se on maksutonta. Perhepalvelujen yhteystietoja on kohdassa 31.3.6.

Muualla johtohenkilöt voivat ottaa yhteyttä perhepalvelujen henkilöstöön tai vyöhyketoimiston huoltotyö- ja omavaraisuuspäällikköön ja pyytää neuvontaa.

Ohjeita naimattomien odottavien vanhempien neuvontaan annetaan myös kohdassa ”Unwed Pregnancy” [Naimattomien raskaus] (Gospel Topics, topics.ChurchofJesusChrist.org).

38.6.20

Itsemurha

Elämä kuolevaisuudessa on kallisarvoinen lahja Jumalalta – lahja, jota tulee arvostaa ja suojella. Kirkko tukee voimakkaasti itsemurhan ehkäisemistä. Tietoa siitä, kuinka auttaa henkilöä, joka on itsetuhoinen tai johon itsemurha on vaikuttanut, on sivustolla suicide.ChurchofJesusChrist.org.

Useimmat itsemurhaa harkitsevat henkilöt haluavat saada helpotusta fyysiseen, henkiseen, emotionaaliseen tai hengelliseen tuskaan. Tällaiset ihmiset tarvitsevat rakkautta, apua ja tukea perheeltä, kirkon johtohenkilöiltä ja päteviltä ammattilaisilta.

Piispa antaa kirkollista tukea, jos jäsen harkitsee itsemurhaa tai on yrittänyt sitä. Lisäksi hän auttaa henkilöä saamaan heti ammattiapua. Hän kannustaa henkilön omaisia hakemaan tarvittaessa ammattiapua.

Omaisten, johtohenkilöiden ja ammattiauttajien parhaista ponnisteluista huolimatta itsemurha ei ole aina ehkäistävissä. Se jättää jälkeensä syvän murheen, emotionaalisen myllerryksen ja vastaamattomia kysymyksiä omaisille ja muille. Johtohenkilöiden tulee neuvoa ja lohduttaa perhettä. He antavat hoivaamista ja tukea. Perhe saattaa tarvita myös ammattiapua ja neuvontaa.

Ei ole oikein, että ihminen riistää itseltään hengen. Kuitenkin vain Jumala pystyy tuomitsemaan henkilön ajatukset, teot ja vastuullisuuden tason (ks. 1. Sam. 16:7; OL 137:9).

Piispan kanssa neuvotellen perhe päättää henkilön hautajaistilaisuuden paikasta ja luonteesta. Perhe voi päättää käyttää kirkon tiloja. Jos henkilö oli saanut endaumentin elämänsä aikana, hänet voidaan haudata tai tuhkata temppelivaatteissa.

Ne, jotka ovat menettäneet lähiomaisen itsemurhan vuoksi, voivat löytää toivoa ja parantumista Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan.

Tietoa itsemurhan ehkäisemisestä ja apua niille, joihin itsemurha vaikuttaa, on sivustolla suicide.ChurchofJesusChrist.org.

38.6.21

Kirurginen sterilointi (mukaan lukien siemenjohtimien katkaisu)

Katso 38.6.4.

38.6.22

Kohdunvuokraus

Malli, jonka mukaan aviomies ja vaimo antavat ruumiin Jumalan henkilapsille, on Jumalan säätämä (ks. 2.1.3). Tästä syystä kirkko pitää epäsuotavana kohdunvuokrausta. Tämä on kuitenkin henkilökohtainen asia, joka jää viime kädessä miehen ja vaimon päätettäväksi ja rukoillen harkittavaksi.

Lapset, jotka syntyvät kohdunvuokraajaäidille, eivät synny liitossa. Heidän syntymänsä jälkeen heidät voidaan sinetöidä vanhempiin ainoastaan ensimmäisen presidenttikunnan luvalla (ks. 38.4.2.7). Vanhemmat kirjoittavat kirjeen ensimmäiselle presidenttikunnalle ja antavat sen vaarnanjohtajalle. Jos hän tukee pyyntöä, hän lähettää vanhempien kirjeen sekä oman kirjeensä.

38.6.23

Transsukupuoliset henkilöt

Transsukupuoliset henkilöt kohtaavat monimutkaisia haasteita. Jäseniä ja kirkkoon kuulumattomia, jotka identifioituvat transsukupuolisiksi – sekä heidän perhettään ja ystäviään – tulee kohdella osoittaen hienotunteisuutta, ystävällisyyttä, myötätuntoisuutta ja runsasta Kristuksen kaltaista rakkautta. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan kirkon sakramenttikokoukseen, muihin sunnuntaikokouksiin ja sosiaalisiin tapahtumiin (ks. 38.1.1).

Sukupuoli on olennainen ominaisuus taivaallisen Isän onnensuunnitelmassa. Sukupuolella tarkoitetaan perhejulistuksessa lapsen biologista sukupuolta tämän syntyessä. Jotkut ihmiset kokevat ristiriitaisuutta biologisen sukupuolensa ja sukupuoli-identiteettinsä välillä. Sen tuloksena he saattavat identifioitua transsukupuolisiksi. Kirkko ei ota kantaa siihen, mikä saa ihmisen identifioitumaan transsukupuoliseksi.

Suurin osa kirkon toimintaan osallistumisesta ja osa pappeustoimituksista ovat sukupuolineutraaleja. Transsukupuoliset henkilöt voidaan kastaa ja konfirmoida, kuten esitetään kohdassa 38.2.8.9. He voivat myös nauttia sakramentin ja saada pappeuden siunauksia. Pappeuteen asettaminen ja temppelitoimitukset saadaan kuitenkin syntymäsukupuolen mukaisesti.

Kirkon johtohenkilöt neuvovat, ettei henkilöiden pidä hankkiutua omasta pyynnöstä tehtävään lääketieteelliseen hoitoon tai kirurgiseen toimenpiteeseen tavoitteena pyrkiä vaihtamaan oma syntymäsukupuoli vastakkaiseksi (”sukupuolenkorjaus”). Johtohenkilöt varoittavat, että näihin toimenpiteisiin ryhtyminen aiheuttaa kirkon jäsenyysrajoituksia.

Johtohenkilöt neuvovat myös, ettei henkilöiden pidä ryhtyä sosiaaliseen sukupuolen ilmaisun muuttamiseen. Sosiaalisella sukupuolen ilmaisun muuttamisella tarkoitetaan pukeutumisen tai ulkoasun muuttamista tai nimen vaihtamista kuvaamaan itseä muuna kuin syntymäsukupuolen mukaisena. Johtohenkilöt varoittavat, että niille, jotka ryhtyvät sosiaaliseen sukupuolen ilmaisun muuttamiseen, asetetaan kirkon jäsenyysrajoituksia tämän ilmaisun muuttamisen ajaksi.

Rajoitukset koskevat pappeuden saamista ja käyttämistä, temppelisuosituksen saamista ja käyttämistä sekä joidenkin kirkon tehtävien saamista. Vaikka kirkon jäsenyyden joitakin etuoikeuksia rajoitetaan, osallistuminen kirkon muuhun toimintaan on suotavaa.

Transsukupuoliset henkilöt, jotka eivät hankkiudu lääketieteelliseen hoitoon tai kirurgiseen toimenpiteeseen tai ryhdy sosiaaliseen vastakkaisen sukupuolen ilmaisuun ja ovat kelvollisia, voivat saada kirkon tehtäviä, temppelisuosituksen ja temppelitoimitukset.

Joillekuille lapsille, nuorille ja aikuisille lääkäri määrää reseptilääkkeenä hormonihoitoa helpottamaan kokemusta väärästä sukupuolesta tai vähentämään itsemurha-ajatuksia. Ennen kuin henkilö aloittaa sellaisen hoidon, on tärkeää, että hän (ja alaikäisen vanhemmat) ymmärtää mahdolliset riskit ja hyödyt. Mikäli nämä jäsenet eivät pyri vaihtamaan sukupuoltaan vastakkaiseksi ja ovat kelvollisia, he voivat saada kirkon tehtäviä, temppelisuosituksen ja temppelitoimitukset.

Jos jäsen päättää vaihtaa etunimensä, nimimieltymys voidaan merkitä jäsenkortin etunimikenttään. Jäsenestä voidaan käyttää sitä etunimeä seurakunnassa.

Olosuhteet vaihtelevat suuresti yksiköstä toiseen ja henkilöstä toiseen. Jäsenet ja johtohenkilöt neuvottelevat yhdessä ja Herran kanssa. Vyöhykkeen johtokunta auttaa paikallisia johtohenkilöitä käsittelemään yksilöllisiä tilanteita hienotunteisesti. Piispat neuvottelevat vaarnanjohtajan kanssa. Vaarnanjohtajien ja lähetysjohtajien täytyy pyytää neuvoa vyöhykkeen johtokunnalta (ks. 32.6.3 ja 32.6.3.1).

Lisää tietoa transsukupuolisten henkilöiden ymmärtämisestä ja tukemisesta on kohdassa ”Transsukupuolinen” sivustolla ChurchofJesusChrist.org.

38.7

Lääketieteellisiä ja terveydenhoidollisia menettelytapoja

38.7.1

Ruumiinavaus

Ruumiinavaus voidaan suorittaa, jos vainajan perhe antaa suostumuksen ja jos ruumiinavaus on lain mukainen. Joissakin tapauksissa laki edellyttää ruumiinavausta.

38.7.2

Arkkuhautaus ja polttohautaus

Edesmenneen henkilön perhe päättää, tuleeko vainajan ruumis haudata vai tuhkata. He kunnioittavat henkilön toiveita.

Joissakin maissa laki vaatii tuhkaamisen. Toisissa tapauksissa hautaaminen ei ole käytännöllistä tai taloudellisesti mahdollista perheelle. Kaikissa tapauksissa vainajan ruumista tulee kohdella arvostaen ja kunnioittaen. Jäsenille tulee vakuuttaa, että ylösnousemuksen voima pätee aina (ks. Alma 11:42–45).

Milloin mahdollista, endaumentin saanut jäsenvainaja tulee olla puettuna temppeliseremoniavaatteisiin, kun hänet haudataan tai tuhkataan (ks. 38.5.8).

Hautajais- tai muistotilaisuus tarjoaa perheelle ja suvulle mahdollisuuden kokoontua vahvistamaan perhesuhteita ja arvoja (ks. 29.5.4).

38.7.3

Lapset, jotka kuolevat ennen syntymäänsä (kuolleina syntyneet ja keskenmenot)

Vanhemmat, jotka kokevat syntymättömän lapsen kuoleman, kärsivät surua ja menetystä. Johtohenkilöt, perheenjäsenet sekä palvelutyöveljet ja -sisaret antavat emotionaalista ja hengellistä tukea.

Vanhemmat voivat päättää, pidetäänkö muistotilaisuus tai hautaanlaskemistilaisuus.

Vanhemmat voivat kirjata tiedot lapsesta sivustolle FamilySearch.org. Ohjeita on verkkosivustolla.

Temppelitoimituksia ei tarvita eikä niitä suoriteta lapsille, jotka kuolevat ennen syntymää. Tämä ei kiellä sitä, etteivät nämä lapset voisi olla osa perhettä iankaikkisuuksissa. Vanhempia kannustetaan luottamaan Herraan ja tavoittelemaan Hänen antamaansa lohtua.

38.7.4

Eutanasia

Elämä kuolevaisuudessa on kallisarvoinen lahja Jumalalta. Eutanasia on sellaisen henkilön elämän tietoista lopettamista, joka kärsii parantumattomasta sairaudesta tai muusta terveydellisestä ongelmasta. Henkilö, joka osallistuu eutanasiaan, niin kutsuttu avustettu itsemurha mukaan lukien, rikkoo Jumalan käskyjä ja saattaa rikkoa paikallisia lakeja.

Elämää ylläpitävien äärimmäisten toimien lopettamista tai niistä pidättymistä elämän loppupuolella ei pidetä eutanasiana (ks. 38.7.11).

38.7.5

HIV-tartunta ja AIDS

HI-virustartunnan saaneet tai immuunikatoon (AIDS) sairastuneet jäsenet tulee toivottaa tervetulleiksi kirkon kokouksiin ja toimintoihin. Heidän läsnäolonsa ei ole terveysriski muille.

38.7.6

Hypnoosi

Joillekin ihmisille hypnoosi voi vaarantaa tahdonvapauden. Jäseniä kehotetaan välttämään osallistumista hypnoosiin sen esittelemiseksi tai viihdetarkoituksissa.

Hypnoosin käyttämisestä sairauksien tai mielenterveyden häiriöiden hoitamiseen tulee päättää neuvottelemalla pätevien lääketieteen ammattilaisten kanssa.

38.7.7

Henkilöt, joiden syntymäsukupuoli ei ole selvä

Äärimmäisen harvoissa tapauksissa vauvan sukuelimet eivät ole selkeästi miespuoliset tai naispuoliset (epäselvä sukupuoli, sukupuolen moninaisuus tai intersukupuolinen). Vanhempien tai muiden pitää ehkä tehdä päätös, jossa heidän lapsensa sukupuoli määritetään pätevien terveydenhuollon ammattilaisten ohjaamana. Päätökset lääketieteellisestä hoidosta tai kirurgisesta toimenpiteestä tehdään usein vauvaiässä. Niitä voidaan kuitenkin lykätä, elleivät ne ole terveydenhoidollisesti välttämättömiä.

Erityistä myötätuntoa ja viisautta vaaditaan, kun nuori tai aikuinen, jonka sukupuoli ei ollut selvä syntyessä, kokee emotionaalista ristiriitaa sen suhteen, mihin sukupuoleen päädyttiin vauvaiässä tai lapsuudessa ja mitä sukupuolta hän kokee itse olevansa.

Kysymykset, jotka koskevat jäsenkortteja, pappeuteen asettamisia ja temppelitoimituksia nuorten tai aikuisten osalta, joiden sukupuoli ei ollut selvä syntyessä, tulee osoittaa ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon.

38.7.8

Sairaanhoito ja terveydenhoito

Pätevään sairaanhoitoon hakeutuminen, uskon osoittaminen ja pappeuden siunausten saaminen toimivat yhdessä parantumisen hyväksi Herran tahdon mukaisesti.

Jäsenten ei pidä käyttää tai edistää lääketieteellisiä eikä terveydenhoidollisia käytäntöjä, jotka ovat eettisesti, hengellisesti tai lain mukaan kyseenalaisia. Niiden, joilla on terveysongelmia, tulee ottaa yhteyttä päteviin lääketieteen ammattilaisiin, joilla on toimilupa sillä alueella, jossa he ammattiaan harjoittavat.

Pätevän lääketieteellisen avun hakemisen lisäksi kirkon jäseniä kannustetaan noudattamaan pyhien kirjoitusten käskyä jakeessa Jaak. 5:14 ja ”[kutsumaan] luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan.” Pappeuden siunauksia parantumiseksi antavat ne, joilla on tarvittava pappeusvirka. Niitä annetaan pyynnöstä ja ilman maksua (ks. 18.13).

Kirkon jäseniä kehotetaan olemaan tavoittelematta ihmeenomaista tai yliluonnollista parantumista yksilöltä tai ryhmältä, joka väittää omaavansa erityisiä keinoja käyttää parantavaa voimaa, rukouksen ja asianmukaisesti suoritettujen pappeuden siunausten lisäksi. Näistä keinoista käytetään usein nimitystä ”energiaparantaminen”. Muitakin nimiä käytetään. Tällaisia parantumisen lupauksia annetaan usein rahasta.

38.7.9

Lääkekannabis

Kirkko vastustaa kannabiksen käyttöä muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Katso 38.7.14.

Kannabista voidaan kuitenkin käyttää lääkintätarkoituksiin, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

• Lääkäri tai muu laillistettu lääketieteen ammattilainen katsoo sen käytön olevan lääketieteellisesti tarpeen.

• Henkilö noudattaa lääkärin tai muun lääketieteen ammattilaisen määräämää annostusta ja lääkkeen ottotapaa. Kirkko ei hyväksy kannabiksen höyrystämistä, ellei lääkäri ole määrännyt sitä lääketieteellisesti välttämättömänä.

Kirkko ei hyväksy kannabiksen polttamista, ei edes lääketieteellisiin tarkoituksiin.

38.7.10

Elin- ja kudosluovutukset ja -siirrot

Elinten ja kudosten luovuttaminen on epäitsekäs teko, josta on monesti paljon hyötyä sairaille.

Elävän henkilön päätös lahjoittaa elin toiselle tai ottaa vastaan lahjoitettu elin tulee tehdä pätevän lääketieteellisen neuvonnan pohjalta ja asiaa tulee harkita rukoillen.

Päätöksen, jolla valtuutetaan elin- tai kudossiirrot edesmenneeltä henkilöltä, tekee henkilö tai hänen perheensä.

38.7.11

Elämän pitkittäminen (mukaan lukien elintoimintojen ylläpitäminen)

Kun vakava sairaus kohtaa, jäsenten tulee osoittaa uskoa Herraan ja hakea pätevää lääketieteellistä apua. Mutta kun kuolema käy väistämättömäksi, se tulee nähdä siunauksena ja tarkoituksenmukaisena osana iankaikkista olemassaoloa (ks. 2. Nefi 9:6; Alma 42:8).

Jäsenten ei pidä tuntea velvollisuudekseen pitkittää kuolevaista elämää äärimmäisin menetelmin. Parasta on, jos nämä päätökset tekee henkilö itse, mikäli mahdollista, tai perheenjäsenet. Heidän tulee pyytää pätevää lääketieteellistä neuvoa ja jumalallista johdatusta rukouksen avulla.

Johtohenkilöt osoittavat tukea niille, jotka ovat tekemässä päätöstä, irrottaako perheenjäsen elintoimintoja ylläpitävästä laitteistosta vai ei.

38.7.12

Itsensä tiedostamisen ryhmät

Monilla yksityisillä ryhmillä ja kaupallisilla organisaatioilla on ohjelmia, jotka väittävät parantavansa itsensä tiedostamista, itsekunnioitusta, hengellisyyttä ja perhesuhteita. Näillä ryhmillä on tapana luvata nopeita ratkaisuja ongelmiin, joiden selvittäminen vaatii yleensä aikaa, rukoilemista ja omia ponnisteluja. Vaikka osallistujat voivat kokea tilapäistä helpotusta tai piristymistä, aiemmat ongelmat usein palaavat ja johtavat yhä suurempaan pettymykseen ja epätoivoon.

Jotkin näistä ryhmistä väittävät tai antavat ymmärtää, että kirkko tai yksittäiset johtavat auktoriteetit ovat hyväksyneet ne. Nämä väitteet eivät kuitenkaan ole totta.

Kirkon jäseniä varoitetaan siitä, että jotkin näistä ryhmistä edistävät käsityksiä ja käyttävät menetelmiä, jotka voivat olla haitallisia. Monet ryhmät myös laskuttavat kohtuuttomia palkkioita ja pyrkivät saamaan aikaan pitkäaikaisia sitoumuksia. Jotkin ryhmät yhdistävät maallisia käsitteitä evankeliumin periaatteisiin tavalla, joka voi heikentää hengellisyyttä ja uskoa.

Kirkon johtohenkilöt eivät saa maksaa kenenkään osallistumisesta tällaisiin ryhmiin tai käytäntöihin, eivät mainostaa niihin osallistumista eivätkä kannattaa niitä. Kirkon tiloja ei saa käyttää tällaisiin toimintoihin.

Jäsenet, joilla on sosiaalisia tai emotionaalisia huolenaiheita, voivat keskustella johtajien kanssa saadakseen ohjausta sellaisten avunlähteiden etsimisessä, jotka ovat sopusoinnussa evankeliumin periaatteiden kanssa. Lisää tietoa on kohdassa 22.3.4.

38.7.13

Rokotukset

Pätevien lääketieteen ammattilaisten suorittamat rokotukset suojelevat terveyttä ja ihmishenkiä. Kirkon jäseniä kannustetaan suojaamaan itseään, lapsiaan ja yhteisöään rokotuksin.

Viime kädessä yksilön vastuuna on tehdä omat päätökset rokotuksista. Jos jäsenillä on huolenaiheita, heidän tulee neuvotella pätevien lääketieteen ammattilaisten kanssa ja myös tavoitella Pyhän Hengen johdatusta.

Tulevat lähetyssaarnaajat, joita ei ole rokotettu, voivat todennäköisesti saada toimeksiantoja vain omassa kotimaassaan.

38.7.14

Viisauden sana ja terveyskäytännöt

Viisauden sana on Jumalan antama käsky. Hän ilmoitti sen lastensa fyysiseksi ja hengelliseksi hyödyksi. Profeetat ovat selventäneet, että luvun OL 89 opetuksiin sisältyy pidättyminen tupakasta, väkevistä juomista (alkoholi) ja kuumista juomista (tee ja kahvi).

Profeetat ovat opettaneet jäseniä myös välttämään aineita, jotka ovat vahingollisia, laittomia tai riippuvuutta aiheuttavia tai jotka heikentävät harkintakykyä.

On muitakin vahingollisia aineita ja käytäntöjä, joita ei ole määritelty viisauden sanassa tai kirkon johtajien opetuksissa. Jäsenten tulee käyttää viisautta ja harkita rukoillen tehdessään valintoja edistääkseen fyysistä, hengellistä ja emotionaalista terveyttään.

Apostoli Paavali sanoi: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:19–20.)

Herra lupaa hengellisiä ja ajallisia siunauksia niille, jotka ovat kuuliaisia viisauden sanalle ja elävien profeettojen ohjaukselle (ks. OL 89:18–21).

38.8

Hallinnollisia menettelytapoja

38.8.1

Adoptio ja sijaisvanhemmuus

Lasten adoptoiminen ja sijaisvanhemmuus voivat siunata lapsia ja perheitä. Rakastavia, iankaikkisia perheitä voidaan luoda adoption kautta. Tulivatpa lapset perheeseen adoptoimalla tai syntymällä siihen, he ovat yhtä kallisarvoinen siunaus.

Jäsenten, jotka haluavat adoptoida lapsia tai ryhtyä sijaisvanhemmiksi, tulee noudattaa kaikkia niiden maiden ja valtioiden soveltuvia lakeja, jotka ovat osallisina näissä toimissa.

Kirkko ei järjestä adoptioita. Yhdysvalloissa ja Kanadassa johtohenkilöt voivat kuitenkin ohjata jäseniä perhepalvelujen neuvontapalveluihin. Yhteystietoja on kohdassa 31.3.6.

Tietoa odottaville naimattomille vanhemmille on kohdassa 38.6.19.

Lisää tietoa on artikkelissa ”Adoption” [Adoptio] (Gospel Topics, topics.ChurchofJesusChrist.org).

38.8.2

Sidosryhmään kohdistuva petos

Sidosryhmään kohdistuva petos tapahtuu, kun henkilö käyttää hyväkseen toisen luottamusta pettääkseen tätä. Näin voi tapahtua, kun kumpikin henkilö kuuluu samaan ryhmään, kuten kirkkoon. Se voi tapahtua myös käyttämällä väärin ystävyys- tai luottamusasemaa, kuten kirkon tehtävää tai sukulaissuhdetta. Sidosryhmään kohdistuva petos tehdään yleensä taloudellisen hyödyn saamiseksi.

Kirkon jäsenten tulee olla toimissaan rehellisiä ja toimia nuhteettomasti. Sidosryhmään kohdistuva petos on häpeällistä luottamuksen pettämistä. Siihen syyllistyneet voivat joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kirkon jäsenet, jotka syyllistyvät sidosryhmään kohdistuvaan petokseen, voivat myös joutua kohtaamaan jäsenyysrajoituksia tai jäsenyyden peruuttamisen. Ohjeita jäsenyysneuvostoista petosten osalta on kohdissa 32.6.1.3 ja 32.6.2.3.

Jäsenet eivät saa esittää tai antaa ymmärtää, että heidän liiketoimintansa olisi kirkon tai sen johtajien tukemaa, hyväksymää tai edustamaa.

38.8.3

Audiovisuaalinen aineisto

Audiovisuaalinen aineisto voi osaltaan luoda Hengelle otollisen ilmapiirin ja tehostaa evankeliumin opettamista kirkon luokissa ja kokouksissa. Esimerkkejä tästä aineistosta ovat videot, kuvat ja musiikkitallenteet. Tämän aineiston käyttö ei saa koskaan muodostua häiriötekijäksi tai luokan tai kokouksen päähuomion keskipisteeksi.

Jäsenten ei pidä käyttää audiovisuaalista aineistoa sakramenttikokouksessa tai vaarnakonferenssin yleisessä kokouksessa. Näissä kokouksissa voidaan kuitenkin tarvittaessa käyttää tallennettua musiikkia kirkon laulujen säestämiseen.

Jäsenten tulee noudattaa kaikkia tekijänoikeuslakeja, kun he käyttävät audiovisuaalista aineistoa (ks. 38.8.11). Heidän tulee käyttää vain aineistoa, joka on sopusoinnussa evankeliumin kanssa ja luo Hengelle otollisen ilmapiirin.

38.8.4

Johtavien auktoriteettien, johtavien virkailijoiden ja vyöhykeseitsenkymmenten nimikirjoitukset ja valokuvat

Kirkon jäsenten ei pidä pyytää johtavien auktoriteettien, johtavien virkailijoiden tai vyöhykeseitsenkymmenten nimikirjoituksia. Jäsenten ei myöskään pidä pyytää näitä johtohenkilöitä allekirjoittamaan pyhiä kirjoituksiaan, kirkon laulukirjoja tai ohjelmia. Pyynnöt häiritsevät heidän pyhää kutsumustaan ja kokousten henkeä. Se voi estää heitä myös tervehtimästä muita jäseniä.

Jäsenten ei pidä ottaa kappelisaleissa valokuvia johtavista auktoriteeteista, johtavista virkailijoista eikä vyöhykeseitsenkymmenistä.

38.8.5

Liikeyritykset

Kirkon seurakuntakeskuksia ja muita tiloja, kirkon kokouksia ja luokkia sekä kirkon verkkosivustoja ja sosiaalisen median kanavia ei saa käyttää minkään liikeyrityksen tai kirkon ulkopuolisen tahon toimien edistämiseen.

Luetteloja kirkon ryhmistä tai muita tietoja jäsenistä ei saa antaa millekään yritykselle tai kirkon ulkopuoliselle taholle. Näitä ovat muun muassa (mutta eivät yksinomaan) ne, jotka mainostavat seurustelua, koulutusta ja työmahdollisuuksia. Katso 38.8.31.

38.8.6

Kirkon työntekijät

Kirkon työntekijöiden on koko ajan elettävä kirkon tasovaatimusten mukaan ja ylläpidettävä niitä. Heidän täytyy myös noudattaa paikallista työlainsäädäntöä.

Jotta jäsen voi aloittaa kirkon työsuhteen tai jatkaa sitä, hänen täytyy olla kelvollinen saamaan temppelisuosituksen. Aika ajoin kirkon henkilöstöosaston edustajat ottavat yhteyttä vaarnanjohtajiin tai piispoihin varmistaakseen, että nykyiset tai tulevat kirkon työntekijät ovat temppelikelpoisia. Johtajien tulee vastata yhteydenottoihin viipymättä.

38.8.7

Kirkon lehdet

Kirkon lehtiä ovat seuraavat:

• Ystävä lapsille

• Nuorten voimaksi nuorille

• Liahona aikuisille.

Ensimmäinen presidenttikunta kannustaa kaikkia jäseniä lukemaan kirkon lehtiä. Lehdet voivat auttaa jäseniä oppimaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, tutkimaan elävien profeettojen opetuksia, tuntemaan yhteyttä maailmanlaajuiseen kirkon perheeseen, kohtaamaan haasteita uskossa ja pääsemään lähemmäksi Jumalaa.

Johtohenkilöt auttavat jäseniä käyttämään lehtiä seuraavasti:

• Auttavat jäseniä tilaamaan painettuja lehtiä ja uudistamaan tilauksensa.

• Näyttävät jäsenille, kuinka he voivat käyttää lehden sisältöä sivustolla jeesuksenkristuksenkirkko.org, Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksessa ja Evankeliumi elämässä -sovelluksessa. Tämä digitaalinen sisältö on maksutonta.

• Näyttävät uusille jäsenille – pian sen jälkeen kun heidät on kastettu – kuinka he voivat käyttää kirkon lehtiä digitaalisessa muodossa. Jos he pitävät enemmän painetusta lehdestä, johtohenkilöt tilaavat heille lehden yhdeksi vuodeksi käyttäen seurakunnan talousarviomäärärahoja.

• Tilaavat jatkuvasti lehden kaikille lapsille ja nuorille, jotka käyvät kirkossa ilman vanhempaa tai huoltajaa. Tähän käytetään yksikön talousarviomäärärahoja.

Piispa voi kutsua julkaisuedustajan auttamaan jäseniä lehtien tilaamisessa. Tai hän voi antaa seurakunnan toimisihteerille tehtävän auttaa (ks. 7.3).

Julkaisuedustaja tai toimisihteeri voi myös olla apuna keräämässä paikallisilta jäseniltä uskoa edistäviä kokemuksia ja todistuksia, joita he voivat lähettää lehtiin.

Painettuja lehtiä voi tilata sivustolta store.churchofjesuschrist.org, maailmanlaajuiselta palveluosastolta ja jakelukeskuksen vähittäismyymälöistä. Joillakin alueilla seurakunnat tilaavat lehtiä jäsentensä puolesta ja jakavat niitä seurakuntakeskuksessaan. Lisää tietoa saat ottamalla yhteyttä maailmanlaajuiseen palveluosastoon tai jakelukeskuksen myymälään.

38.8.8

Kirkon nimi, tekstitunnus ja tunnuskuva

Kirkon tekstitunnus ja tunnuskuva

Kirkon nimi, tekstitunnus ja tunnuskuva ovat tärkeitä kirkon tunnuksia. Ne ovat maailmanlaajuisesti rekisteröityjä tavaramerkkejä tai muulla tavoin lailla suojattuja. Niitä käytetään kirkon virallisen kirjallisuuden, uutisten ja tapahtumien identifioimiseen.

Näitä kirkon päätunnuksia tulee käyttää vain seuraavassa annettujen ohjeiden mukaisesti.

Kirkon kirjoitettu nimi. Paikallisyksiköt saavat käyttää kirkon kirjoitettua nimeä (eivät tekstitunnusta tai tunnuskuvaa), kun kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

• Toiminta tai tarkoitus, jossa nimeä käytetään (esimerkiksi sakramenttikokouksen käsiohjelma), on yksikön virallista toimintaa.

• Kirkon nimen yhteydessä käytetään kirkon paikallisyksikön nimeä (esimerkiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Joensuun seurakunta).

• Käytetty kirjasinlaji ei jäljittele tai muistuta kirkon virallisen tekstitunnuksen kirjasinlajia.

Tekstitunnus ja tunnuskuva. Kirkon tekstitunnusta ja tunnuskuvaa (ks. yllä oleva kuva) tulee käyttää ainoastaan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin luvalla. Niitä ei saa käyttää koristeena. Niitä ei saa myöskään käyttää millään henkilökohtaisella, kaupallisella tai myynninedistämiseen pyrkivällä tavalla.

Kysymykset tulee ohjata osoitteeseen

Intellectual Property Office

50 East North Temple Street

Salt Lake City, UT 84150-0005, USA

Puhelin: [phone] tai [phone], alanumero 2 3959

Faksi: 1 801 240 1187

Sähköposti: [e-mail]

38.8.9

Kirkon työntekijöiden ja vapaaehtoisten yhteydenpito vaarnanjohtajiin ja piispoihin

Kun kirkon työntekijöiden ja vapaaehtoisten pitää ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaan tai piispaan, he osoittavat yhteydenpidon johtohenkilön toimisihteerille, ellei asia ole erittäin kiireellinen tai luottamuksellinen. Tämä antaa vaarnanjohtajien ja piispojen keskittyä niihin moniin vastuisiin, joita vain he voivat täyttää.

Kirkon työntekijöihin ja vapaaehtoisiin kuuluu edustajia kaikilta kirkon osastoilta, koulutusohjelmista ja kouluista, huoltotyö- ja omavaraisuushankkeista sekä kirkon liikeyrityksistä.

Kun toimisihteeriä ei ole kutsuttu tai hän ei toimi tehtävässään täysin, johtohenkilöön voidaan ottaa yhteyttä suoraan.

38.8.10

Tietokoneet

Kirkon seurakuntakeskuksissa käytettäviä tietokoneita ja ohjelmistoja hankkii ja hallinnoi kirkon keskustoimisto tai vyöhyketoimisto. Johtohenkilöt ja jäsenet käyttävät näitä resursseja kirkon tarkoitusten, myös sukututkimustyön, tukemiseen.

Näiden tietokoneiden kaikkien ohjelmistojen täytyy olla asianmukaisesti lisensoituja kirkolle.

Vaarnanjohtaja valvoo tietokoneiden sijoittelua ja käyttöä vaarnassa, mukaan lukien FamilySearch-keskuksissa olevat tietokoneet. Vaarnan tekniikka-asiantuntija varmistaa, että niitä päivitetään ja ylläpidetään asianmukaisesti, kuten esitetään kohdassa 33.10.

38.8.11

Tekijänoikeuksin suojattu aineisto

Tekijänoikeus on lain antama suoja sellaisten konkreettisten (myös digitaalisten) alkuperäisteosten luojille kuin

• kirjalliset, musiikilliset, näytelmälliset ja koreografiset teokset

• taideteokset, valokuvat ja veistokset

• audiovisuaaliset teokset (kuten elokuvat ja videot, CD- ja DVD-levyt)

• tietokoneohjelmat tai -pelit

• internetissä ja muualla olevat elektroniset tietokannat.

Luovaa työtä ja sen sallittua käyttöä koskevat lait vaihtelevat maittain. Tässä kohdassa esitellyt kirkon menettelytavat ovat yhdenmukaisia kansainvälisten sopimusten kanssa, jotka soveltuvat useimpiin maihin. Yksinkertaisuuden vuoksi tässä kohdassa teoksen luojan oikeuksista käytetään nimitystä ”tekijänoikeus”. Osa näistä oikeuksista saatetaan kuitenkin tuntea joissakin maissa eri nimellä.

Kirkon jäsenten tulee tarkoin noudattaa kaikkia tekijänoikeuslakeja. Yleisesti ottaen vain tekijänoikeuden haltijat voivat sallia teostensa seuraavat käyttötarkoitukset:

• kopioiminen

• levittäminen

• julkinen esittäminen

• julkinen näytteille asettaminen

• johdannaisten luominen.

Teoksen käyttäminen millä tahansa näistä tavoista ilman tekijänoikeuden omistajan lupaa on vastoin kirkon menettelytapaa. Tällainen käyttö voi myös saattaa kirkon tai käyttäjän oikeudelliseen vastuuseen.

Teoksen käyttäjän tulee olettaa, että teos on tekijänoikeuksin suojattu. Julkaistuissa teoksissa on yleensä tekijänoikeusmerkintä, kuten ”© 1959 Matti Meikäläinen”. (Äänitteiden merkki on ℗.) Tekijänoikeusmerkintä ei ole kuitenkaan laillisen suojan edellytys. Samoin se, että julkaisusta on painos loppunut tai se on julkaistu internetissä, ei tarkoita, ettei se olisi tekijänoikeuksin suojattu. Se ei myöskään oikeuta kopioimaan, levittämään, esittämään, asettamaan näytteille tai luomaan siitä johdannaisia ilman lupaa.

Kirkon Intellectual Property Office (IPO) [Aineettoman omaisuuden toimisto] avustaa sellaisen aineiston käyttöpyyntöjen käsittelyssä, joka sisältää tekijänoikeuksin suojattua kirkon aineistoa tai ohjelmia, mukaan lukien aineisto, jonka tekijänoikeudet omistaa Intellectual Reserve, Inc. (IRI). IRI on erillinen, voittoa tavoittelematon yritys, joka omistaa kirkon aineettoman omaisuuden. Tietoa pyynnöistä käyttää kirkon omistamaa aineistoa on kohdassa ”Terms of Use” [Käyttöehdot] sivustolla ChurchofJesusChrist.org.

Seuraavat kysymykset ja vastaukset saattavat auttaa jäseniä ymmärtämään ja noudattamaan tekijänoikeuslakeja, kun tekijänoikeuksin suojattua aineistoa käytetään kirkossa ja kotona. Jos jäsenillä on kysymyksiä, joihin näissä ohjeissa ei ole vastausta, he voivat ottaa yhteyttä IPOon [Aineettoman omaisuuden toimisto]:

Intellectual Property Office

50 East North Temple Street

Salt Lake City, UT 84150-0005, USA

Puhelin: [phone] tai [phone], alanumero 2 3959

Faksi: 1 801 240 1187

Sähköposti: [e-mail]

Voinko kopioida julkaistua kirkon aineistoa? Ellei toisin ilmoiteta, kirkon aineistoa voi kopioida ei-kaupalliseen kirkon, kodin ja perheen käyttöön. Kirkon verkkosivujen tai sovellusten käyttöehdoissa ilmoitetaan, miten näillä verkkosivuilla ja sovelluksissa olevaa aineistoa saa käyttää. Kirkon aineistoa ei saa käyttää mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen ilman IPO:n nimenomaista kirjallista lupaa.

Voinko kopioida musiikkia? Musiikkia koskevat erityiset tekijänoikeuslait. Musiikkia seuraavista lähteistä saa kopioida ei-kaupalliseen kirkon, kodin ja perheen käyttöön ellei lauluun on merkitty rajoitusta.

• MAP-lauluja

• Lasten laulukirja

• kirkon lehdet

Painetun tai äänitetyn musiikin kopioiminen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on vastoin kirkon menettelytapaa.

Voinko kopioida aineistoa, jota kirkko ei omista? Yleensä et. Tekijänoikeuslait säätelevät yksityisomistuksessakin olevaa aineistoa. Useimmiten on olemassa rajoituksia, joissa kerrotaan, millä ehdoin voi kopioida sellaista aineistoa, jota kirkko ei omista. Nämä rajoitukset mainitaan tavallisesti julkaisun alussa. Kirkon jäsenten tulee noudattaa tarkoin kaikkia tekijänoikeuslakeja.

Voinko esittää kirkon toiminnoissa kaupallisia audiovisuaalisia tuotteita? Yleensä et. Kirkon jäsenten tulee noudattaa kaupallisissa audiovisuaalisissa tuotteissa annettuja varoituksia ja rajoituksia. Näitä tuotteita ovat elokuvat, muut videot ja musiikki. Kaupallisten audiovisuaalisten tuotteiden käyttämiseen kirkon toiminnoissa vaaditaan useimmiten tekijänoikeuden haltijoiden lupa.

Voinko ladata tai kopioida tietokoneohjelmia ja muita ohjelmia kirkon käyttöön? Yleensä et. Tietokoneohjelmia ja muita ohjelmia ei saa kopioida eikä ladata, ellei kaikkia lisenssejä ole asianmukaisesti hankittu.

Mikä lupa tarvitaan musiikki- ja teatteriproduktioiden esittämiseen? Kirkon tai IRI:n omistamia produktioita saa esittää kirkon tilaisuuksissa ilman kirkon keskustoimiston lupaa. Ellei tekijänoikeuksin varustettu produktio ole kirkon omistama, jäsenten täytyy saada tekijänoikeuksien haltijan lupa sen esittämiseen osittain tai kokonaan kirkon tilaisuudessa. Yleensä tekijänoikeuksien haltija vaatii maksun tai tekijänoikeuspalkkion, vaikkei esityksestä perittäisikään pääsymaksua. Kaikkien esitysten tulee olla paikallisten pappeusjohtajien hyväksymiä.

38.8.12

Opetusaineisto

Kirkko tarjoaa aineistoa auttaakseen jäseniä oppimaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja elämään sen mukaan. Tätä aineistoa ovat pyhät kirjoitukset, yleiskonferenssipuheet, lehdet, oppikirjat, kirjat ja muu aineisto. Johtohenkilöt kannustavat jäseniä käyttämään pyhiä kirjoituksia ja muuta aineistoa tarpeen mukaan evankeliumin tutkimiseen kotona.

Evankeliumin oppimisen ja opettamisen tulee keskittyä Vapahtajaan ja Hänen oppiinsa. Jotta tämä painopiste säilyisi kirkon luokissa, johtohenkilöt huolehtivat siitä, että opettajat käyttävät hyväksyttyä aineistoa. Tietoa hyväksytystä aineistosta on julkaisussa Opetusaineistoa koskevia ohjeita.

38.8.13

Yhteystietoluettelot

Jäseniä ja johtohenkilöitä kannustetaan käyttämään kirkon tarjoamia jäsenluetteloja. Nämä luettelot löytyvät kohdasta Seurakunnan jäsenten yhteystietoluettelo ja kartta sivustolla ChurchofJesusChrist.org ja Jäsenen työkalut -sovelluksessa. Niissä annetaan jäsenten perusyhteystiedot. Vaarnan ja seurakunnan johtohenkilöt pystyvät näkemään tehtävissään hyödyllisiä lisätietoja. Johtohenkilöt näkevät nämä tiedot myös johtohenkilön ja kirjurin työvälineissä.

Jäsenet voivat rajoittaa digitaalisten yhteystietojensa näkyvyyttä. He tekevät sen valitsemalla perhekuntansa profiilista tietosuojatason.

Vaarnojen ja seurakuntien johtohenkilöiden tulee kunnioittaa jäsenten valitsemia tietosuoja-asetuksia. Nämä johtohenkilöt huolehtivat myös siitä, että tietoja käytetään vain kirkon hyväksymiin tarkoituksiin.

Vaarnojen ja seurakuntien painettuja yhteystietoluetteloja ei yleensä tarvita. Jos johtohenkilöt määrittävät, että on olemassa todellinen tarve, tulostettuja luetteloja voi luoda ainoastaan käyttämällä kohtaa Seurakunnan jäsenten yhteystietoluettelo ja kartta sivustolla ChurchofJesusChrist.org. Näissä luetteloissa ei mainita jäsenten sukupuolta, ikää tai syntymäpäivää.

Jäsenluetteloja ei saa tulostaa muuhun kuin kirkon käyttöön.

38.8.14

Pukeutuminen ja ulkoinen olemus

Miehet ja naiset on luotu Jumalan kuviksi (ks. 1. Moos. 1:26–27; Abr. 4:27). Kuolevainen ruumis on pyhä lahja.

Kirkon jäseniä kannustetaan osoittamaan kunnioitusta ruumista kohtaan valitessaan sopivia vaatteita ja ulkoasua. Se, mikä on sopivaa, vaihtelee eri kulttuureissa ja eri tilanteissa. Esimerkiksi sakramenttikokouksessa ihmiset käyttävät parhaita saatavilla olevia sunnuntaivaatteitaan osoittaakseen kunnioitusta sakramenttitoimitusta kohtaan (ks. 18.9.3). Tämä sama periaate pätee temppelissä käymiseen (ks. 27.1.5). Jeesuksen Kristuksen opetuslapset tietävät, kuinka parhaiten pukeutua ja huolehtia omasta ulkoisesta olemuksesta.

Jäsenten ja johtohenkilöiden ei pidä tuomita muita pukeutumisen ja ulkoasun perusteella. Heidän tulee rakastaa kaikkia ihmisiä, kuten Vapahtaja on käskenyt (ks. Matt. 22:39; Joh. 13:34–35). Kaikki tulee toivottaa tervetulleiksi kirkon kokouksiin ja toimintoihin (ks. 38.1.1).

Myöntäessään temppelisuosituksia sekä kutsuessaan henkilöitä seurakunnan ja vaarnan tehtäviin johtohenkilöt huomioivat kelvollisuuden ja Hengen johdatuksen (ks. 26.3, 30.1.1 ja 31.1.1).

38.8.15

Äärimmäinen valmistautuminen eli survivalismi

Kirkko kannustaa omavaraisuuteen. Jäseniä kannustetaan olemaan hengellisesti ja fyysisesti valmistautuneita elämän haasteisiin. Katso 22.1.

Kirkon johtajat ovat kuitenkin varoittaneet äärimmäisestä tai liiallisesta valmistautumisesta mahdollisiin katastrofeihin. Näitä pyrkimyksiä nimitetään toisinaan survivalismiksi. Valmistautumisen tulee perustua uskoon, ei pelkoon.

Kirkon johtajat ovat neuvoneet jäseniä välttämään velkaantumista ruokavaraston perustamiseksi. Jäsenten tulee sen sijaan perustaa kotivara ja vararahasto ajan mittaan. Katso 22.1.4 ja ”Food Storage” [Ruokavarasto] (Gospel Topics, topics.ChurchofJesusChrist.org).

38.8.16

Paastopäivä

Jäsenet voivat paastota milloin tahansa. Yleensä he kuitenkin pitävät paastopäivänä kuukauden ensimmäistä lepopäivää.

Paastopäivään sisältyy tavallisesti rukoilemista, olemista ilman ruokaa ja juomaa 24 tunnin ajan (mikäli fyysisesti kykenee) ja runsaan paastouhrin antamista. Paastouhri on lahjoitus apua tarvitsevien avuksi (ks. 22.2.2).

Toisinaan kuukauden ensimmäisenä lepopäivänä pidetään koko kirkon laajuisia tai alueellisia kokouksia. Kun näin tapahtuu, vaarnan johtokunta määrittää paastopäiväksi vaihtoehtoisen lepopäivän.

38.8.17

Uhka- ja arpapelit

Kirkko vastustaa uhkapelejä kaikissa muodoissaan ja neuvoo olemaan pelaamatta niitä. Näihin uhkapeleihin sisältyvät urheiluun liittyvä vedonlyönti ja valtiovallan järjestämät arpapelit.

38.8.18

Vierailevat puhujat tai opettajat

Useimmissa kirkon kokouksissa ja toiminnoissa puhujien ja opettajien tulee kuulua paikalliseen seurakuntaan tai vaarnaan.

Vieraileva puhuja tai opettaja on henkilö, joka ei kuulu seurakuntaan tai vaarnaan. Piispan hyväksyntä vaaditaan, ennen kuin vieraileva puhuja kutsutaan seurakunnan kokoukseen tai toimintaan. Vierailevien puhujien kutsumiseksi vaarnan kokouksiin tai toimintoihin vaaditaan vaarnanjohtajan hyväksyntä.

Piispa tai vaarnanjohtaja seuloo huolellisesti vierailevat puhujat tai opettajat. Tämä saattaa edellyttää yhteyden ottamista henkilön piispaan.

Piispa tai vaarnanjohtaja varmistaa, että

• esitys on sopusoinnussa kirkon opin kanssa

• esityksessä ei ole spekulatiivisia aiheita (aiheiden tulee olla yhdenmukaisia yleiskonferenssissa käsiteltyjen aiheiden kanssa).

• vieraileville puhujille tai opettajille ei makseta palkkiota, he eivät värvää osanottajia eivätkä hanki asiakkaita

• henkilön matkakuluja ei makseta paikallisista talousarviomäärärahoista eikä yksityisistä lahjoituksista

• esitykset ovat sopusoinnussa niiden ohjeiden kanssa, jotka on annettu kirkon kiinteistöjen käytöstä (ks. 35.5).

38.8.19

Siirtolaisuus

Jäsenillä, jotka pysyvät synnyinmaassaan, on usein tilaisuuksia rakentaa ja vahvistaa kirkkoa siellä. Siirtolaisena toiseen maahan muuttaminen on kuitenkin henkilökohtainen valinta.

Jäsenten, jotka muuttavat toiseen maahan, tulee noudattaa kaikkia soveltuvia lakeja (ks. OL 58:21).

Lähetyssaarnaajien ei pidä tarjoutua tukemaan muiden siirtolaisuutta. Heidän ei myöskään pidä pyytää vanhempiaan, sukulaisiaan tai muita tekemään niin.

Kirkko ei tue siirtolaisuutta tarjoamalla kirkon työpaikkoja.

Kirkon jäsenet antavat aikaansa, kykyjään ja ystävyyttään toivottaakseen siirtolaiset ja pakolaiset tervetulleiksi yhteisöihinsä (ks. Matt. 25:35; ks. myös 38.8.35 tässä käsikirjassa).

38.8.20

Internet

38.8.20.1

Kirkon viralliset internetpalvelut

Kirkko ylläpitää virallisia verkkosivustoja, blogeja ja sosiaalisen median tilejä. Nämä palvelut on selkeästi merkitty virallisiksi käyttämällä kirkon tekstitunnusta tai tunnuskuvaa (ks. 38.8.8). Ne myös noudattavat lain vaatimuksia sekä kirkon aineetonta omaisuutta ja tietosuojaa koskevia menettelytapoja.

38.8.20.2

Jäsenten internetin käyttö kirkon tehtävissä

Jäsenet eivät saa kirkon nimissä luoda verkkosivustoja, blogeja tai sosiaalisen median tilejä eivätkä edustaa virallisesti kirkkoa ja sen näkemyksiä, oppia, menettely- ja toimintatapoja. He voivat kuitenkin luoda verkkosivustoja, blogeja tai sosiaalisen median tilejä avuksi kirkon tehtävässään. Niin tehdessään jäsenten tulee noudattaa seuraavia ohjeita:

• Verkkosivuston, blogin tai sosiaalisen median tilin luomiseen täytyy ensin saada hyväksyntä vaarnanjohtajalta (vaarnan käytön osalta) tai piispalta (seurakunnan käytön osalta).

• Kirkon tekstitunnusta tai tunnuskuvaa ei saa käyttää eikä jäljitellä (ks. 38.8.8).

• Verkkoaineistolla tulee olla tarkoitus ja tavoite, ja se tulee nimetä sen mukaisesti. Nimeen voi sisältyä seurakunnan tai vaarnan nimi. Siihen ei kuitenkaan saa sisältyä kirkon virallista nimeä.

• Jäsenet eivät saa esittää tai antaa ymmärtää, että verkkoaineiston sisältö, kuvat tai muu aineisto olisi kirkon rahoittamaa tai kannattamaa tai että se millään tavoin edustaisi kirkkoa virallisesti. Sen sijaan siihen tulee sisällyttää vastuuvapausilmoitus, jonka mukaan se ei ole virallinen, kirkon tukema tuote.

• Kaiken sisällön tulee olla kohderyhmälle merkityksellistä, ja sitä tulee valvoa aktiivisesti.

• Verkkoaineiston tulee sisältää yhteystiedot.

• Useamman kuin yhden ylläpitäjän tulee olla vastuussa verkkoaineistosta. Tämä voi tuoda jatkuvuutta, kun henkilön tehtävä tai toimeksianto muuttuu. Se myös estää sitä, että yksi henkilö kuormittuisi aineiston päivittämisen ja valvomisen vuoksi.

• Kirkon omistamaa taidetta, videoita, musiikkia ja muuta aineistoa ei saa julkaista, ellei käyttöön ole selkeästi annettu lupaa kirkon virallisen verkkosivuston kohdassa Terms of Use [Käyttöehdot] tai ellei lupaa ole saatu kirkon Intellectual Property Officelta (IPO) [Aineettoman omaisuuden toimisto]. Muista lähteistä peräisin olevaa tekijänoikeuksin suojattua sisältöä ei pidä käyttää, ellei sisällön omistaja ole ensin antanut siihen kirjallista lupaa. Lisää tietoa tekijänoikeuksin suojatun aineiston käyttämisestä on kohdassa 38.8.11.

• Kuvia, videoita tai henkilötietoja käytettäessä sisällön omistajalta tai asianosaisilta henkilöiltä vaaditaan suostumus. Suostumuksen voi hankkia suostumuslomakkeella, julkisella ilmoituksella, tiettyä tapahtumaa koskevalla kyltillä tai tarvittaessa kirjallisella luvalla. Maan tietosuojalakeja tulee noudattaa.

• Verkkoaineistossa ei pidä olla päällekkäisiä työkaluja ja ominaisuuksia, jotka jo ovat sivustolla ChurchofJesusChrist.org, Jäsenen työkalut -sovelluksessa tai muussa kirkon aineistossa.

• Johtohenkilöiden ja lähetyssaarnaajien tulee koordinoida toimintaansa päällekkäisen viestinnän välttämiseksi.

• Verkkoresurssit tulee poistaa käytöstä, kun niitä ei enää tarvita. Tärkeää mediasisältöä (kuten valokuvia ja videoita) tulee säilyttää seurakunnan tai vaarnan historiassa.

Lisäohjeita on sivustolla internet.ChurchofJesusChrist.org.

38.8.20.3

Internetin ja sosiaalisen median henkilökohtainen käyttö

Internetillä ja sosiaalisella medialla on monia myönteisiä käyttötarkoituksia. Näihin kuuluvat tilaisuudet lausua todistus Vapahtajasta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan. Blogit, sosiaalinen media ja internetin muu tekniikka antavat jäsenille mahdollisuuden edistää sanomaa rauhasta, toivosta ja ilosta, jotka tulevat uskosta Kristukseen.

Jäseniä kannustetaan jakamaan kohottavaa sisältöä. Heidän tulee myös olla esimerkkinä kohteliaisuudesta kaikessa verkossa tapahtuvassa kanssakäymisessä, myös sosiaalisessa mediassa. Heidän tulee välttää kiistelyä (ks. 3. Nefi 11:29–30; OL 136:23).

Jäsenten tulee välttää kaikenlaisia ennakkoluulon ilmauksia muita kohtaan (ks. 38.6.14). He pyrkivät olemaan aina Kristuksen kaltaisia muille, myös verkossa, ja he osoittavat vilpitöntä kunnioitusta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan.

Jäsenten ei pidä käyttää uhkailevaa, kiusaavaa, halventavaa, väkivaltaista tai muuten loukkaavaa kieltä tai kuvia verkossa. Jos verkossa esiintyy laittomia tekoja koskevia uhkauksia, poliisiin tulee ottaa välittömästi yhteyttä.

Jäsenten ei pidä antaa ymmärtää, että heidän sanomansa edustaa kirkkoa tai on kirkon tukemaa.

38.8.21

Internet-, satelliitti- ja videolaitteet

Kirkon internet-, satelliitti- ja videolaitteita tulee käyttää ainoastaan ei-kaupallisiin kirkon tarkoituksiin. Kaikkeen käyttöön täytyy saada lupa vaarnan johtokunnalta tai piispakunnalta.

Näitä laitteita ei saa käyttää sellaisten ohjelmien katsomiseen tai tallentamiseen, jotka eivät ole kirkon tuottamia. Kirkon resursseja, kuten internetyhteyksiä, ei myöskään saa käyttää tällaisten ohjelmien katseluun tai tallentamiseen.

Laitteita saavat käyttää vain siihen koulutuksen saaneet henkilöt. Laitteet tulee pitää lukituissa tiloissa silloin kun niitä ei käytetä. Laitteita ei saa viedä pois rakennuksesta henkilökohtaiseen käyttöön.

38.8.22

Maan lait

Jäsenten tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää sen maan lakeja, jossa he asuvat tai matkustavat (ks. OL 58:21–22; UK 1:12). Tämä koskee myös lakeja, jotka kieltävät käännytystyön.

38.8.23

Oikeudelliset neuvot kirkollisissa asioissa

Kun kirkollisissa asioissa tarvitaan oikeudellista apua, johtohenkilöiden tulee olla yhteydessä kirkon lakimiehiin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä kirkon lakiasiain päätoimistoon:

1 800 453 3860, alanumero 2 6301

1 801 240 6301

Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolella vaarnanjohtaja ottaa yhteyttä vyöhykkeen lakimiehiin vyöhyketoimistossa.

38.8.23.1

Osallistuminen tai asiakirjat oikeuskäsittelyissä

Kirkon johtohenkilöiden ei pidä osallistua siviili- tai rikosjuttuihin niiden jäsenten osalta, jotka kuuluvat heidän yksikköönsä, neuvottelematta ensin kirkon lakimiesten kanssa. Tämä sama käytäntö pätee myös puhumiseen tai kirjoittamiseen lakimiehille tai tuomioistuinhenkilöstölle, mukaan lukien sähköpostitse.

Johtohenkilöiden tulee puhua kirkon lakimiesten kanssa, mikäli kirkon tehtävässään

• he uskovat, että heidän pitäisi todistaa tai kertoa tietoja jossakin oikeusjutussa

• oikeus vaatii heitä todistamaan tai kertomaan tietoja jossakin oikeusjutussa

• heitä määrätään toimittamaan todisteita

• heitä pyydetään toimittamaan asiakirjoja tai tietoja vapaaehtoisesti

• heitä pyydetään puhumaan lakimiehille tai viranomaisille oikeuskäsittelystä, mukaan lukien tuomion kuuleminen ja ehdonalaiskuulustelut.

Olipa kirkon johtohenkilöillä miten hyvät aikeet tahansa, heidän oikeuskäsittelyssä antamiaan tietoja voidaan tulkita väärin ja ne voivat olla vahingollisia. Tämä tietojen kertominen voi olla erityisen vahingollista uhreille ja heidän perheilleen. Kirkon menettelytavan noudattaminen estää myös sen, ettei kirkkoa vedetä oikeusjutuissa mukaan asiattomin perustein.

38.8.23.2

Oikeudenkäynnissä todistaminen

Kirkon johtohenkilöt eivät saa todistaa kirkon nimissä missään oikeuskäsittelyssä saamatta etukäteen lupaa lakiasiain päätoimistosta. Tämä käytäntö pätee myös tuomitsemis- ja ehdonalaiskäsittelyyn. Kirkon johtohenkilöt eivät saa antaa sanallisia tai kirjallisia todisteita johtotehtävissään ilman tätä lupaa.

Johtohenkilöiden ei pidä esittää tai antaa ymmärtää, että heidän oikeuskäsittelyssä antamansa todistus edustaisi kirkon kantaa.

Johtohenkilöiden ei pidä vaikuttaa todistajan antamaan todistukseen missään oikeuskäsittelyssä.

Kirkon lakimiesten yhteystietoja on kohdassa 38.8.23.

38.8.24

Postilaatikon käyttö

Monissa maissa postisäännöt kieltävät kaiken postimerkittömän aineiston panemisen postilaatikkoon tai sen päälle. Tämä rajoitus koskee myös kaikkea kirkkoon liittyvää aineistoa, kuten lehtisiä, uutiskirjeitä tai ilmoituksia. Kirkon johtohenkilöiden tulee neuvoa jäseniä ja lähetyssaarnaajia olemaan laittamatta aineistoa postilaatikkoon tai sen päälle.

38.8.25

Jäsenten yhteydenotot kirkon keskuspaikkaan

Kirkon jäseniä kehotetaan välttämään sitä, että he soittavat, lähettävät sähköpostia tai kirjoittavat kirjeitä johtaville auktoriteeteille opillisista kysymyksistä, henkilökohtaisista haasteista tai pyynnöistä. Vastaaminen henkilökohtaisesti vaikeuttaisi johtavien auktoriteettien velvollisuuksien täyttämistä. Jäseniä kannustetaan pyytämään hengellistä ohjausta paikallisilta johtohenkilöiltä, mukaan lukien Apuyhdistyksen tai vanhinten koorumin johtajalta (ks. 31.3).

Useimmissa tapauksissa jäsenten yhteydenotot johtaviin auktoriteetteihin palautetaan takaisin heidän paikallisten johtohenkilöidensä hoidettaviksi. Vaarnanjohtaja, joka tarvitsee lisäselvitystä opillisissa tai muissa kirkon asioissa, voi kirjoittaa jäsentensä puolesta ensimmäiselle presidenttikunnalle.

38.8.26

Jäsenten ansiotyö

Kirkon jäsenten tulee etsiä työtä, joka on sopusoinnussa evankeliumin periaatteiden kanssa ja johon he voivat hyvällä omallatunnolla pyytää Herran siunauksia. Tämä on henkilökohtainen asia, joka jätetään viime kädessä jäsenen oman harkinnan ja rukouksen varaan.

38.8.27

Jäsenet, joilla on jokin vamma

Johtohenkilöitä ja jäseniä kannustetaan huomioimaan kaikkien niiden tarpeet, jotka asuvat heidän yksikössään. Vammaisia jäseniä arvostetaan, ja he voivat osallistua merkityksellisin tavoin. Vammaisuus voi olla kehitysvammaisuutta, tai vammat voivat olla sosiaalisia, emotionaalisia tai fyysisiä.

Kirkon jäseniä kannustetaan noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä – tarjoamaan toivoa niille, joilla on jokin vamma, sekä ymmärtämään ja rakastamaan heitä. Johtohenkilöiden tulee tutustua niihin, joilla on jokin vamma, ja osoittaa vilpitöntä kiinnostusta ja huolenpitoa.

Johtohenkilöt selvittävät myös, ketkä jäsenet saattavat tarvita tavallista enemmän huolenpitoa, koska näiden vanhemmalla, puolisolla, lapsella tai sisaruksella on jokin vamma. Vammaisesta perheenjäsenestä huolehtiminen voi olla sekä antoisaa että haastavaa.

Johtohenkilöt ottavat selvää, ketkä vammaiset jäsenet asuvat ryhmäkodeissa tai muissa laitoksissa muualla kuin perheenjäsenten luona, ja palvelevat heitä.

38.8.27.1

Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen

Johtohenkilöt, opettajat ja muut jäsenet pyrkivät ymmärtämään jokaista vammaista henkilöä sekä hänen vahvuuksiaan ja tarpeitaan. He voivat lisätä ymmärrystään puhumalla henkilön ja tämän perheen jäsenten kanssa. Aineistoa on saatavana sivustolla disability.ChurchofJesusChrist.org.

38.8.27.2

Avun antaminen

Johtohenkilöt arvioivat, mitä tarpeita on vammaisilla ja heistä huolehtivilla. Nämä johtohenkilöt määrittävät, kuinka seurakunnan tai vaarnan voimavaroja voitaisiin käyttää apuna tarpeiden asianmukaisessa täyttämisessä. Johtohenkilöt kannustavat jäseniä auttamaan ja tarjoamaan tukea rakkaudessa ja ystävyydessä.

Piispakunta tai vaarnan johtokunta voi kutsua seurakunnan tai vaarnan vammaisasiantuntijan auttamaan yksilöitä, perheitä, opettajia ja muita johtohenkilöitä (ks. 38.8.27.9).

Johtohenkilöt voivat myös selvittää, mitä tarkoituksenmukaista apua yhteiskunta voi tarjota vammaiselle ja hänen perheelleen.

Lisää tietoa niiden auttamisesta, joilla on jokin vamma, on sivustolla disability.ChurchofJesusChrist.org. Johtohenkilöt voivat myös ottaa yhteyttä perhepalveluihin (missä ne ovat saatavilla, yhteystietoja on kohdassa 31.3.6).

Johtohenkilöiden ja jäsenten ei pidä yrittää selittää, miksi jollakulla on jokin vamma tai miksi perheessä on vammainen lapsi. Heidän ei pidä antaa ymmärtää, että jokin vamma on rangaistus Jumalalta (ks. Joh. 9:2–3) tai erityinen etuoikeus.

38.8.27.3

Toimitusten antaminen

Katso 38.2.4.

38.8.27.4

Palvelu- ja osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen

Monet jäsenet, joilla on jokin vamma, voivat palvella miltei kaikissa kirkon tehtävissä. Johtohenkilöt pohtivat rukoillen kunkin henkilön kykyjä, olosuhteita ja toiveita ja antavat sitten tarkoituksenmukaisia mahdollisuuksia palvella. Johtohenkilöt neuvottelevat myös henkilön ja hänen perheensä kanssa. He ottavat huomioon, mitä vaikutuksia kirkon tehtävällä on henkilöön ja hänen perheeseensä tai omaishoitajaansa. (Ks. OL 46:15.)

Kun kirkon toimeksiantoja tai tehtäviä harkitaan vammaisten omaishoitajille, johtohenkilöt arvioivat huolella omaishoitajien olosuhteita.

Johtohenkilöiden ja opettajien tulee ottaa vammaiset jäsenet mukaan kokouksiin, luokkiin ja toimintoihin mahdollisimman täysipainoisesti. Oppiaiheet, puheet ja opetusmenetelmät tulee sovittaa vastaamaan kunkin henkilön tarpeita. Tietoa oppiaiheiden soveltamisesta on sivustolla disability.ChurchofJesusChrist.org.

Piispakunta voi kutsua seurakunnan jäsenen auttamaan vammaista henkilöä kokouksessa tai toiminnassa. Jos luokassa on vammainen jäsen, piispakunta voi kutsua useita opettajia. Opettajat työskentelevät yhdessä vastatakseen kaikkien luokan jäsenten tarpeisiin.

Mikäli henkilö ei voi osallistua kokoukseen, luokkaan tai toimintaan, johtohenkilöt ja opettajat voivat neuvotella jäsenen ja hänen perheensä kanssa siitä, kuinka täyttää jäsenen tarpeita. Vaarnanjohtaja tai piispa voi antaa luvan järjestää erityisiä luokkia tai ohjelmia vammaisille jäsenille (ks. 38.8.27.5). Jos henkilö ei pysty osallistumaan kirkon kokouksiin, johtohenkilöt ja opettajat voivat antaa opetusaineistoa, järjestää tallenteita tai suoratoiston.

Tapahtumien suoratoisto, myös sakramenttikokousten ja hautajaisten, on tarkoitettu vain niille, jotka eivät voi osallistua henkilökohtaisesti (ks. 29.7). Lisää tietoa sakramentin nauttimisesta on kohdassa 18.9.3.

Johtohenkilöt kannustavat pappeudenhaltijoita, joilla on jokin vamma, osallistumaan toimituksiin, kun se on tarkoituksenmukaista. Pappeudenhaltijoita ja nuoria naisia, jotka on kastettu ja konfirmoitu ja jotka ovat kelvollisia, voidaan – alkaen sen vuoden tammikuusta, jolloin he täyttävät 12 vuotta – kastaa ja konfirmoida kuolleiden puolesta temppelissä. Ohjeita vammaisista jäsenistä ja heidän omien temppelitoimitustensa saamisesta on kohdissa 27.2.1.3 ja 27.3.1.2.

38.8.27.5

Erityisten luokkien, ohjelmien tai yksiköiden järjestäminen

Jäseniä, joilla on jokin vamma tai erityisiä tarpeita, kannustetaan osallistumaan sunnuntaikokouksiin omassa seurakunnassaan, elleivät he asu hoitolaitoksessa tai asuinhoito-ohjelmassa, jossa järjestetään kirkon ohjelmia (ks. 37.6).

Yksiköt ja ryhmät. Seurakuntia voidaan perustaa jäsenille, joilla on ainutlaatuisia tarpeita, kuten niille, jotka ovat kuuroja ja käyttävät viittomakieltä (ks. 37.1). Luvan antaa ainoastaan ensimmäinen presidenttikunta.

Seurakuntaa voidaan pyytää isännöimään ryhmää vammaisille, kuten viittomakieltä käyttäville. Tietoa näihin yksiköihin tai ryhmiin osallistuvien jäsenkorteista on kohdassa 33.6.11.

Kuurot jäsenet, jotka eivät asu kohtuullisen matkan päässä kuurojen seurakunnasta, voivat osallistua kuurojen seurakunnan kokouksiin virtuaalisesti. Heidän tulee saada lupa kyseisen yksikön johtohenkilöiltä. Paikalliset seurakunnan johtohenkilöt huolehtivat siitä, että kuuroista jäsenistä huolehditaan ja että heillä on mahdollisuus nauttia sakramentti säännöllisesti.

Luokat. Vammaiset jäsenet osallistuvat sunnuntailuokkiin seurakuntansa jäsenten kanssa. Kun on tarpeen täyttää keskenään samalla tavoin vammaisten aikuisten tai nuorten jäsenten tarpeita, seurakunta tai vaarna voi kuitenkin järjestää erityisiä pyhäkoululuokkia (ks. 13.3.2).

Vammaistoiminnan ohjelmat. Kun on tarpeen täyttää kehitysvammaisten aikuisten jäsenten tarpeita, seurakunta, seurakuntien ryhmä, vaarna tai vaarnojen ryhmä voi järjestää vammaistoiminnan ohjelman. Tämä ohjelma täydentää palvelutyötä, kirkon sunnuntaikokouksia ja toimintoja paikallisyksikössä.

Vammaistoiminnan ohjelma palvelee tavallisesti 18 vuotta täyttäneitä. Alle 18-vuotiaat jäsenet tulee pyrkiä kaikin tavoin integroimaan seurakuntansa ja vaarnansa toimintaan. Epätavallisissa tilanteissa johtohenkilöt voivat järjestää lisätoimintoja nuorille alkaen siitä vuodesta, jolloin nuori täyttää 12 vuotta.

Kun vammaistoiminnan ohjelmaan osallistuu useita seurakuntia, vaarnanjohtaja nimeää isäntäpiispan valvomaan ohjelmaa. Kun siihen osallistuu useita vaarnoja, vyöhykkeen johtokunta nimeää isäntävaarnanjohtajan valvomaan sitä.

Isäntäpiispa tai isäntävaarnanjohtaja neuvottelee muiden osallistuvien piispojen tai vaarnanjohtajien kanssa määrittääkseen, kuinka nämä ohjelmat rahoitetaan.

Vammaistoiminnan johtohenkilöt. Aikuisia jäseniä voidaan kutsua vammaistoiminnan johtohenkilöiksi. Nämä johtohenkilöt suunnittelevat ja toteuttavat vammaistoiminnan ohjelmaa. He neuvottelevat seurakunnan ja vaarnan vammaisasiantuntijan kanssa (ks. 38.8.27.9) ja kutsuvat vammaisia jäseniä osallistumaan. He neuvottelevat yhdessä siitä, kuinka täyttää näiden jäsenten tarpeita.

Vammaistoiminnan johtohenkilöt kutsutaan ja erotetaan tehtävään isäntäpiispan tai isäntävaarnanjohtajan johdolla. Vaarnanjohtaja voi myös antaa yhdelle korkean neuvoston jäsenelle tehtävän palvella vammaistoiminnan johtajana.

Johtohenkilöt, jotka palvelevat minkä tahansa ikäisiä vammaisia, suorittavat koulutuksen sivustolla ProtectingChildren.ChurchofJesusChrist.org. Lisäturvallisuusmääräyksiä johtohenkilöille on kohdassa Activities for Members with Disabilities [Toimintoja vammaisille jäsenille].

Vammaistoiminnan johtohenkilöt voivat kutsuttaessa osallistua vaarnan tai seurakunnan johtajiston kokouksiin.

Ohjeita vammaistoiminnan ohjelmiin. Vammaistoiminnan ohjelmia järjestetään auttamaan osallistujia kehittymään hengellisesti, sosiaalisesti, fyysisesti ja älyllisesti (ks. Luuk. 2:52). Johtohenkilöt päättävät, kuinka usein toimintoja järjestetään. He ottavat huomioon osallistujien lukumäärän, välimatkat ja muut olosuhteet.

Jotkut eivät ehkä pysty osallistumaan monitahoisten lääketieteellisten, fyysisten, älyllisten tai käyttäytymiseen liittyvien olosuhteiden vuoksi. Johtohenkilöt etsivät muita tapoja palvella heidän tarpeitaan.

Osallistuminen ja turvallisuusvaatimukset. Kaikissa toiminnoissa paikalla täytyy olla ainakin kaksi vastuuntuntoista aikuista. Nämä kaksi aikuista voivat olla kaksi miestä, kaksi naista tai aviopari. Vammaisten jäsenten toiminnan valvomiseen tarvitaan yleensä enemmän aikuisia kuin muuhun toimintaan.

Aikuiset, jotka auttavat toiminnoissa, suorittavat koulutuksen sivustolla ProtectingChildren.ChurchofJesusChrist.org. Heidän täytyy saada lupa piispaltaan ennen osallistumista. Lisäturvallisuusmääräyksiä on kohdassa Activities for Members with Disabilities [Toimintoja vammaisille jäsenille].

Jos sopimatonta käytöstä ilmenee, johtohenkilöiden välittömänä vastuuna on suojella ja auttaa vaaralle alttiina olevaa henkilöä. Tietoa siitä, kuinka reagoida epäiltyyn väkivaltaan, on kohdassa 38.6.2.1 ja sivustolla abuse.ChurchofJesusChrist.org.

38.8.27.6

Kuurojen tai kuulovammaisten tulkit

Jäsenet, jotka ovat kuuroja tai kuulovammaisia, tekevät aloitteellisesti yhteistyötä johtohenkilöiden kanssa kommunikointitarpeiden täyttämiseksi. Jäsenet ja johtohenkilöt työskentelevät yhdessä varmistaakseen, että tulkkeja on käytettävissä.

Tulkkien tulee olla paikassa, josta jäsenet voivat nähdä sekä heidät että puhuvan henkilön.

Toimituksen tai puhuttelun aikana tulkin tulee istua tai seisoa lähellä henkilöä, joka suorittaa toimituksen tai pitää puhuttelun. Lisää tietoa toimitusten ja siunausten tulkkaamisesta on kohdassa 38.2.1.

Mikäli tulkkeja on riittävästi, tulkit vaihtavat vuoroa suunnilleen 30 minuutin välein, jotta eivät väsyisi.

Valmistautuessaan arkaluonteisiin tilanteisiin kuten henkilökohtaisiin puhutteluihin tai kirkon jäsenyysneuvostoihin johtohenkilöt neuvottelevat kuuron jäsenen kanssa. Jäsenen niin halutessa johtohenkilöt etsivät tulkin, joka ei ole perheenjäsen, jotta luottamuksellisuus säilyy.

Nämä samat periaatteet soveltuvat jäseniin, jotka ovat kuuroja tai kuulovammaisia eivätkä käytä viittomakieltä mutta tarvitsevat suullisen tulkin, joka auttaa heitä lukemaan huulilta.

Johtohenkilöt voivat järjestää seurakunnan tai vaarnan luokkia, joissa opetetaan paikallista viittomakieltä. Hyödyllinen apuväline on [englanninkielinen] Dictionary of Sign Language Terms for The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints [Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon viittomakielisten termien sanasto].

38.8.27.7

Tietosuoja

Johtohenkilöiden tulee kunnioittaa vammaisten jäsenten tietosuojaa sekä johtajiston kokouksissa, joissa keskustellaan tarpeista, että niiden ulkopuolella. Johtohenkilöt eivät kerro diagnooseista tai muista henkilötiedoista ilman lupaa.

38.8.27.8

Opas- ja avustajaeläimet

Piispat ja vaarnanjohtajat voivat päättää, sallivatko he vammaisten käyttää koulutettuja opas- ja avustajakoiria seurakuntakeskuksissa. Muunlaisia eläimiä, kuten emotionaalisen tuen eläimiä (lohtueläimiä), ei yleensä sallita seurakuntakeskuksissa tai kirkon järjestämissä tapahtumissa lukuun ottamatta tilanteita, joissa laki nimenomaan vaatii. (Yleisesti ottaen Yhdysvalloissa kirkko ei ole lain mukaan velvoitettu päästämään palvelukoiria tai emotionaalisen tuen eläimiä jumalanpalveluspaikkoihin.) Piispat ja vaarnanjohtajat tekevät paikallisia päätöksiä. He ottavat huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet ja muiden tarpeet seurakunnassa.

Lisäohjeita opas- ja avustajaeläinten käytöstä kirkon tiloissa on kohdassa 27.1.3 ja sivustolla disability.ChurchofJesusChrist.org.

38.8.27.9

Vammaisasiantuntija

Piispakunta tai vaarnan johtokunta voi kutsua seurakunnan tai vaarnan vammaisasiantuntijan. Asiantuntija auttaa vammaisia jäseniä ja heidän omaishoitajiaan osallistumaan kirkon kokouksiin ja toimintoihin sekä tuntemaan kuuluvansa joukkoon.

Asiantuntija palvelee jäseniä ja johtohenkilöitä seuraavin tavoin:

• Tutustuu vammaisiin henkilöihin ja heidän perheeseensä.

• Vastaa omaishoitajien, johtohenkilöiden sekä muiden esittämiin vammaisuutta koskeviin kysymyksiin ja huolenaiheisiin.

• Auttaa yksilöitä käyttämään kirkon aineistoa sekä osallistumaan kokouksiin ja toimintoihin. Tämä voi tapahtua tekniikan avulla ja muilla tavoin (ks. 38.8.27.10).

• Etsii vammaisille jäsenille mielekkäitä tilaisuuksia palvella.

• Määrittää perheiden erityistarpeita ja tarpeen mukaan ottaa selvää yhteiskunnan, seurakunnan ja vaarnan resursseista.

Asiantuntija voi auttaa vammaisia jäseniä ja heidän omaishoitajiaan kertomaan vammaisuudesta muille.

38.8.27.10

Palvelut

Lähdeaineistoa vammaisille jäsenille, heidän perheelleen ja huoltajilleen sekä johtohenkilöille ja opettajille on sivustolla disability.ChurchofJesusChrist.org. Tällä verkkosivustolla on

• tietoa, joka auttaa paremmin ymmärtämään vammaisten kohtaamia haasteita

• aineistoa, joka auttaa vammaisia jäseniä ja heidän perheitään saamaan lohtua Jeesuksen Kristuksen evankeliumista

• lueteltu kirkon aineistoa, jota on saatavana vammaisille jäsenille sopivissa muodoissa (ks. myös store.ChurchofJesusChrist.org).

Kysymykset voi osoittaa osoitteeseen

Members with Disabilities

50 East North Temple Street

Salt Lake City, UT 84150-0024, USA

Puhelin: [phone] tai [phone], alanumero 2 2477

Sähköposti: [e-mail]

38.8.28

Palvelutyö jäsenille, joihin rikokset ja vankeus vaikuttavat

Kirkon johtohenkilöitä kannustetaan noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä toivon, ymmärryksen ja rakkauden tarjoamisesta niille, joihin rikos vaikuttaa, ja niille, jotka ovat vankilassa (ks. Matt. 25:34–36, 40).

Vaarnanjohtajat johtavat vankilapalvelutyötä. Näihin toimiin sisältyy niiden aikuisten ja nuorten tukeminen, jotka ovat tutkintavankeudessa tai jotka on äskettäin vapautettu vankilasta. Tähän työhön sisältyy myös niistä perheistä ja lapsista huolehtiminen, joiden isä tai äiti tai läheinen on vankilassa.

Johtohenkilöiden, joiden yksikön alueella on vankila, tulee ryhtyä toimiin saadakseen tietoa palvelutyömahdollisuuksista ja -tarpeista. Johtohenkilöt voivat saada aineistoa ja ohjeita ottamalla yhteyttä kirkon vankilapalvelutyöjaostoon:

Sähköposti: [e-mail]

Puhelin: [phone] tai [phone], alanumero 2 2644

38.8.29

Muut uskontokunnat

Monissa muissa uskontokunnissa on paljon sellaista, mikä on innoittavaa, ylevää ja mitä suurimman kunnioituksen ansaitsevaa. Lähetyssaarnaajien ja muiden jäsenten pitää olla hienotunteisia ja kunnioittavia muiden uskonkäsityksiä ja perinteitä kohtaan. Heidän täytyy myös välttää loukkaamista.

Vaarnanjohtajien ja lähetysjohtajien, joilla on kysymyksiä suhteista muihin uskontokuntiin, tulee ottaa yhteyttä vyöhykkeen johtokuntaan. Muiden paikallisten johtohenkilöiden, joilla on sellaisia kysymyksiä, tulee ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaan tai lähetysjohtajaan.

38.8.30

Poliittinen ja yhteiskunnallinen toiminta

Kirkon jäseniä kannustetaan osallistumaan poliittisiin ja valtiollisiin asioihin. Monissa maissa näitä voivat olla seuraavat:

• äänestäminen

• liittyminen poliittisiin puolueisiin tai palveleminen niissä

• taloudellisen tuen antaminen

• viestintä puoluevirkailijoiden ja puolueen ehdokkaiden kanssa

• osallistuminen rauhanomaisiin, laillisiin mielenosoituksiin

• palveleminen vaaleilla valituissa tai nimitetyissä viroissa paikallisessa ja valtakunnallisessa hallinnossa.

Jäseniä kannustetaan myös osallistumaan kelvollisiin hankkeisiin tehdäkseen asuinyhteisöstään tervehenkisen paikan, jossa asua ja kasvattaa perheitä.

Paikallisten lakien mukaisesti jäseniä kannustetaan rekisteröitymään äänestäjiksi sekä perehtymään asioihin ja ehdokkaisiin huolellisesti. Evankeliumin kanssa yhteensopivia periaatteita voi löytyä useista eri poliittisista puolueista. Myöhempien aikojen pyhillä on erityinen velvollisuus etsiä ja tukea johtajia, jotka ovat rehellisiä, hyviä ja viisaita (ks. OL 98:10).

Kirkko on puolueeton, mitä tulee poliittisiin puolueisiin, poliittisiin ohjelmiin ja ehdokkaisiin poliittisiin virkoihin. Kirkko ei tue mitään poliittista puoluetta eikä ehdokasta, eikä se liioin neuvo jäseniään, kuinka heidän pitäisi äänestää.

Poikkeuksellisissa tapauksissa, kun kyse on moraalikysymyksistä tai kirkon käytännöistä, kirkko voi ottaa kantaa poliittisiin asioihin. Näissä tapauksissa kirkko voi osallistua poliittiseen keskusteluun ja esittää näkemyksiään. Ainoastaan ensimmäinen presidenttikunta voi antaa luvan seuraaviin:

• kirkon kannan ilmaiseminen moraalikysymyksissä

• kirkon sitoutuminen tukemaan tai vastustamaan tiettyä lainsäädäntöä

• kirkon näkemyksestä kertominen oikeudellisissa kysymyksissä.

Kirkon paikallisten johtohenkilöiden ei pidä organisoida jäseniä osallistumaan poliittisiin asioihin. Johtohenkilöiden ei myöskään pidä yrittää vaikuttaa siihen, kuinka jäsenet osallistuvat.

Kirkon jäsenten, jotka tavoittelevat vaaleilla valittua tai nimitettyä julkista virkaa, ei pidä antaa ymmärtää, että kirkko tai sen johtajat ovat antaneet heille tukensa. Johtohenkilöiden ja jäsenten tulee myös välttää sellaisia lausuntoja tai sellaista käyttäytymistä, joka voitaisiin tulkita väärin kirkon tueksi jollekin puolueelle, ohjelmalle, harjoitetulle politiikalle tai ehdokkaalle.

Silloinkin kun kirkko ottaa kantaa johonkin poliittiseen asiaan, se ei pyydä vaaleilla valittuja virkamiehiä äänestämään tietyllä tavalla tai ottamaan tiettyä kantaa. Jäsenet, jotka on vaaleilla valittuja virkailijoita, tekevät omat päätöksensä. Nämä virkailijat eivät ehkä ole samaa mieltä keskenään tai kirkon julkisesti ilmoittaman kannan kanssa. He eivät puhu kirkon puolesta.

Poliittisia valintoja ja poliittisia yhteyksiä koskevia asioita ei pidä opettaa tai puolustaa kirkon tilaisuuksissa. Johtohenkilöt huolehtivat siitä, että kirkon kokoukset ja toiminnat keskittyvät Vapahtajaan ja Hänen evankeliumiinsa.

Jäsenten ei pidä tuomita toisiaan poliittisissa asioissa. Uskolliset myöhempien aikojen pyhät voivat kuulua moniin eri poliittisiin puolueisiin ja äänestää monia erilaisia ehdokkaita. Kaikkien tulee tuntea olevansa tervetulleita kirkon tilaisuuksiin.

Kirkon asiakirjoja, luetteloja yms. aineistoa ei saa käyttää poliittisiin tarkoituksiin.

Kirkon tiloja ei saa käyttää poliittisiin tarkoituksiin. Tiloja voidaan kuitenkin käyttää äänestämiseen tai äänestäjien rekisteröitymiseen, milloin ei ole muuta kohtuullista vaihtoehtoa (ks. 35.5.6.3).

38.8.31

Jäsenten yksityisyys

Kirkon johtohenkilöillä on velvollisuus suojella jäsenten yksityisyyttä. Kirkon asiakirjoja, luetteloja yms. aineistoa ei saa käyttää henkilökohtaisiin, kaupallisiin eikä poliittisiin tarkoituksiin (ks. myös 38.8.13).

Seurakunnan ja vaarnan johtohenkilöiden ei pidä säilyttää tai jakaa luottamuksellisia kirkon tietoja kirkon tarjoamien sovellusten, järjestelmien tai internetpalvelujen ulkopuolella. Luottamuksellisia kirkon tietoja ovat muun muassa seuraavat:

• henkilön jäsenyystila

• henkilön ajalliset tarpeet

• muut henkilökohtaiset tiedot, jotka eivät ole julkisesti saatavilla.

Yksityishenkilöiltä tai valtion virastoilta tulevat tiedot, joissa viitataan tietosuojalakeihin, tulee viipymättä toimittaa kirkon tietosuojatoimistoon.

Sähköposti: [e-mail]

Seurakuntien ja vaarnojen johtohenkilöiden ei pidä vastata näihin pyyntöihin.

Kirkon tietosuojailmoitus on kohdassa ”Tietosuojaseloste” sivustolla ChurchofJesusChrist.org. Jäsenet voivat myös pyytää vaarnan tai seurakunnan johtohenkilöitä auttamaan heitä saamaan tietoa menettelytavoista.

38.8.32

Yksityisjulkaisut

Jäsenten ei pidä pyytää johtavia auktoriteetteja, johtavia virkailijoita tai vyöhykeseitsenkymmeniä osallistumaan kirkkoa käsittelevän kirjan tai muun kirjoituksen kirjoittamiseen eikä pyytää heidän tukeaan sellaiseen.

38.8.33

Johtavien auktoriteettien, johtavien virkailijoiden ja vyöhykeseitsenkymmenten puheiden tallentaminen, tekstimuotoon kirjoittaminen tai suoratoisto

Jäsenten ei pidä tallentaa, kirjoittaa tekstimuotoon tai suoratoistaa johtavien auktoriteettien, johtavien virkailijoiden ja vyöhykeseitsenkymmenten pitämiä puheita. Joitakin kokouksia, joissa nämä johtohenkilöt puhuvat, voidaan kuitenkin suoratoistaa piispan tai vaarnanjohtajan johdolla. Tietoa on kohdassa 29.7.

Jäsenet voivat tallentaa yleiskonferenssilähetyksiä kotilaitteilla henkilökohtaiseen, ei-kaupalliseen käyttöön.

38.8.34

Kirkosta ja sen jäsenistä käytetyt nimitykset

Kirkon nimi annettiin ilmoituksena profeetta Joseph Smithille vuonna 1838: ”Sillä näin kirkkoani on kutsuttava viimeisinä aikoina, nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi” (OL 115:4). Viittaaminen kirkkoon ja sen jäseniin seuraavassa kuvatuin tavoin tuo esiin yhteyden Jeesuksen Kristuksen ja Hänen kirkkonsa jäsenten välillä.

Kirkkoon viitattaessa tulee käyttää sen koko nimeä, milloin mahdollista. Kun aluksi on mainittu kirkon koko nimi, niin jos tarvitaan lyhyempää ilmausta, seuraavat nimitykset ovat täsmällisiä ja niitä suositetaan:

• Kirkko

• Jeesuksen Kristuksen kirkko

• Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko

Kun puhutaan kirkon jäsenistä, seuraavat nimitykset ovat täsmällisiä ja suositeltavia:

• Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet

• myöhempien aikojen pyhät (tämä on nimitys, jonka Herra on antanut liittokansalleen myöhempinä aikoina)

• Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet

Viittaaminen kirkon jäseniin muilla nimityksillä kuten ”mormonit” tai ”MAP” ei ole suositeltavaa.

Nimeä Mormon käytetään oikein erisnimissä kuten Mormonin kirja. Sitä käytetään oikein myös määriteosana historiallisissa ilmauksissa kuten ”mormonipioneerit”.

Termi mormonismi ei ole täsmällinen, eikä sen käyttöä suositella. Kun kuvataan kirkkoa koskevaa opin, kulttuurin ja elämäntavan yhdistelmää, ilmaus ”Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi” on täsmällinen ja suositeltava.

38.8.35

Pakolaiset

Monet ihmiset ovat paenneet kodeistaan etsien huojennusta koettuaan väkivaltaa, sotaa, uskonnollista vainoa ja hengenvaarallisia tilanteita. Osana vastuutaan huolehtia apua tarvitsevista (ks. Moosia 4:26) kirkon jäsenet antavat aikaansa, kykyjään ja ystävyyttään toivottaakseen pakolaisia tervetulleiksi yhteisönsä jäseniksi. Katso Matt. 25:35; ChurchofJesusChrist.org/refugees.

38.8.36

Kirkon taloudellista apua koskevat pyynnöt

Kirkon vakiintuneet ohjelmat tarjoavat taloudellista apua sitä tarvitseville ihmisille ja soveliaisiin tarkoituksiin.

Apua tarvitseville jäsenille annettavaa kirkon apua antavat piispat (ks. 22.3.2). Piispat noudattavat vakiintuneita periaatteita ja menettelytapoja varmistaakseen, että kirkon varoja käytetään asianmukaisesti (ks. 22.4 ja 22.5).

Apua tarvitsevia jäseniä kannustetaan puhumaan piispansa kanssa sen sijaan että he ottavat yhteyttä kirkon keskustoimistoon tai pyytävät rahaa muilta kirkon johtohenkilöiltä tai jäseniltä. Piispa pyytää todennäköisesti vanhinten koorumin tai Apuyhdistyksen johtohenkilöitä auttamaan tarpeiden arvioimisessa.

38.8.37

Tutkimus kirkossa

Kirkon tutkimuksen tarkoituksena on kerätä luotettavaa tietoa kirkon ylimpien johtohenkilöiden pohdintojen tueksi. Correlation Research Division (CRD) [Korrelaatiotutkimusjaosto] on kirkon ainoa valtuutettu tutkimustoimisto. CRD voi myös tehdä tutkimuksia koskevia sopimuksia ulkopuolisten tahojen kanssa.

Kun kirkon valtuuttamat tutkijat ottavat yhteyttä jäseniin tai johtohenkilöihin, he antavat CRD:n työntekijän yhteystiedot. Tämä työntekijä voi vastata tutkimusta koskeviin kysymyksiin.

CRD pyrkii suojelemaan tutkimukseen osallistuvien henkilöllisyyttä ja vastauksia. Henkilöt voivat milloin tahansa kieltäytyä osallistumasta. He voivat jättää vastaamatta joihinkin tai kaikkiin kysymyksiin.

Vanhempien tai huoltajien on annettava suostumus, ennen kuin alle 18-vuotiaita lapsia pyydetään osallistumaan tutkimukseen.

Paikallisten johtohenkilöiden ei pidä hyväksyä mitään kirkkoon liittyvää tutkimusta. Tähän kuuluu myös jäsenten käyttäminen tutkimuskohteina.

CRD noudattaa kaikkia tietosuojalakeja. Myös paikallisten johtohenkilöiden tulee noudattaa näitä lakeja eikä heidän pidä antaa jäsenten henkilötietoja valtuuttamattomille tutkijoille ja tutkimustahoille.

Jotkin tutkimukset edellyttävät tiedon keräämistä kirkon kokouksissa. Tämä pätee erityisesti, jos tutkimuksen kohteena on kokous. Tällaisissa tapauksissa CRD tekee yhteistyötä paikallisten johtohenkilöiden kanssa varmistaakseen, että tutkijoiden läsnäolo ei haittaa kokouksia.

Jos haluat tarkistaa jonkin tutkimuspyynnön, ota yhteyttä korrelaatiotutkimusosastoon:

Puhelin: [phone] tai [phone], alanumero 2 2727

Sähköposti: [e-mail]

38.8.38

Paikallisten rajoitusten kunnioittaminen evankeliumista kerrottaessa

Kirkko tekee työtä täyttääkseen Jeesuksen Kristuksen käskyn viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan (ks. Matt. 28:19). Lähetyssaarnaajia palvelee vain maissa, joissa paikalliset viranomaiset virallisesti tunnustavat ja toivottavat heidät tervetulleiksi.

Kirkko ja sen jäsenet kunnioittavat kaikkia lähetystyötä koskevia lakeja ja vaatimuksia. Esimerkiksi joissakin osissa maailmaa lähetyssaarnaajia lähetetään palvelemaan vain humanitaarisissa tai muissa erityisissä lähetystyötehtävissä. Nämä lähetyssaarnaajat eivät tee käännytystyötä. Joihinkin maihin kirkko ei lähetä lähetyssaarnaajia.

38.8.39

Turvallisuus kirkon huoltotyö- ja omavaraisuusyksiköissä

Monissa kirkon huoltotyö- ja omavaraisuusyksiköissä on laitteita ja koneita, jotka voivat aiheuttaa vammoja, ellei niitä käytetä oikein. Isäntävaarnanjohtajien (tai heidän nimittämiensä henkilöiden) sekä näiden laitosten johtajien tulee huolehtia työntekijöiden ja vapaaehtoisten turvallisuudesta.

Turvallisuuskäytäntöjä tulee opettaa työntekijöille säännöllisesti. Työympäristö tulee tarkastaa aika ajoin. Terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät vaarat tulee korjata. Valvonnan tulee aina olla riittävää sen varmistamiseksi, että työntekijät noudattavat ohjeita, käyttävät työkaluja ja laitteita oikein sekä välttävät riskialtista käyttäytymistä.

Yleensä näissä laitoksissa työskentelevien tulee olla vähintään 16-vuotiaita. Laitteiden käyttäjien tulee olla kypsiä, riittävästi koulutettuja ja kokeneita niiden käytössä. Ainoastaan aikuiset saavat käyttää moottoroituja laitteita.

Mikäli tapahtuu tapaturma, hankepäällikkö raportoi siitä seuraaville tahoille:

• Huoltotyö- ja omavaraisuuspalvelut: [phone] tai [phone], alanumero 2 3001.

• Riskienhallintajaosto kirkon keskustoimistossa (yhteystietoja on kohdassa 20.7.6.3).

38.8.40

Pyhät kirjoitukset

38.8.40.1

Pyhän Raamatun laitokset

Kirkko määrittää, mitkä Raamatun laitokset ovat yhdenmukaisia Mormonin kirjassa ja nykyajan ilmoituksissa olevan Herran opin kanssa (ks. UK 1:8). Sitten monille kielille, joita kirkon jäsenet puhuvat, valitaan suositeltava Raamatun laitos.

Joillakin kielillä kirkko julkaisee oman Raamatun laitoksensa. Kirkon julkaisemat laitokset perustuvat Raamatun vakioteksteihin. Muutamia esimerkkejä:

• kuningas Jaakon raamatunkäännös englannin kielellä

• Reina-Valera (2009) espanjan kielellä

• Almeida (2015) portugalin kielellä.

Kirkon julkaisemissa Raamatun laitoksissa on alaviitteitä, aihehakemistoja ja muita tutkimisen apuvälineitä.

Mikäli mahdollista, jäsenten tulee käyttää kirkon suosittamaa tai julkaisemaa Raamatun laitosta kirkon luokissa ja kokouksissa. Tämä auttaa ylläpitämään keskustelun selkeyttä ja opin johdonmukaista ymmärtämistä. Muut Raamatun laitokset voivat olla hyödyllisiä henkilökohtaiseen tai akateemiseen tutkimiseen.

38.8.40.2

Pyhien kirjoitusten käännökset

Herra ohjasi profeettojaan ja apostolejaan säilyttämään pyhät kirjoitukset turvassa (ks. OL 42:56). Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin neuvosto valvoo tarkoin kirkon pyhien kirjoitusten kääntämistä. Hyväksyttyjen prosessien käyttäminen varmistaa osaltaan opillisen tarkkuuden ja säilyttää todisteita tekstin alkuperästä.

Vyöhykkeen johtokunta lähettää kirkon korrelaatio-osastolle viralliset pyynnöt koskien pyhien kirjoitusten uusia käännöksiä.

38.8.40.3

Pyhät kirjoitukset nykykielellä

Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin neuvosto ei ole antanut lupaa kääntää tai kirjoittaa pyhien kirjoitusten tekstiä uudelleen nykykielelle tai puhekielelle. Tämä neuvo ei koske kirkon julkaisuja lapsille.

38.8.40.4

Pyhien kirjoitusten käyttö

Pyhiä kirjoituksia, mukaan lukien joitakin suositeltuja raamatunlaitoksia, saa painettuna kirkon jakelupalveluista. Raamatun suositeltuja laitoksia voi olla saatavana myös paikallisissa kirjakaupoissa, verkossa ja Raamatun mobiilisovelluksissa. Kirkon julkaisemien laitosten ja joidenkin suositeltujen laitosten tekstit ja äänitteet ovat saatavana sähköisesti Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksessa ja sivustolla scriptures.ChurchofJesusChrist.org. Näissä lähteissä on myös luetteloja pyhistä kirjoituksista, joita on saatavana kielikohtaisesti.

38.8.41

Tiedon etsiminen luotettavista lähteistä

Nykymaailmassa tietoa on helppo saada ja jakaa. Tämä voi olla suuri siunaus niille, jotka pyrkivät saamaan koulutusta ja tietoa. Monet tiedon lähteet ovat kuitenkin epäluotettavia, eivätkä ne rakenna. Jotkin lähteet pyrkivät edistämään vihaa, kiistelyä, pelkoa tai perusteettomia salaliittoteorioita (ks. 3. Nefi 11:30; Moosia 2:32). Siksi on tärkeää, että kirkon jäsenet ovat viisaita etsiessään totuutta.

Kirkon jäsenten tulee etsiä ja jakaa tietoa ainoastaan vakuuttavista, luotettavista ja todenperäisistä tiedon lähteistä. Heidän tulee välttää lähteitä, jotka ovat spekuloivia tai perustuvat huhuihin. Pyhän Hengen johdatus sekä huolellinen tutkiminen voivat auttaa jäseniä erottamaan totuuden erheestä (ks. OL 11:12; 45:57). Kysymyksissä, jotka koskevat oppia ja kirkon menettelytapoja, virallisia lähteitä ovat pyhät kirjoitukset, elävien profeettojen opetukset ja Yleiskäsikirja.

38.8.42

Esitelmätilaisuudet ja vastaavat kokoontumiset

Kirkko varoittaa jäseniään esitelmätilaisuuksista ja vastaavista kokoontumisista, joissa on esityksiä, jotka

• väheksyvät tai pilkkaavat pyhiä asioita tai käsittelevät niitä muutoin sopimattomalla tavalla

• voisivat vahingoittaa kirkkoa tai sen tehtävää tai vaarantaa sen jäsenten hyvinvoinnin.

Jäsenten ei pidä sallia, että heidän virkaansa tai asemaansa kirkossa käytetään edistämään sellaisia kokoontumisia tai antamaan kuvaa tuesta niille.

Lisää tietoa on kohdissa 35.5, 38.6.12 ja 38.7.8. Katso myös MK Jaak. 6:12.

38.8.43

Tuki jäsenille sairaaloissa ja palvelutaloissa

Johtohenkilöt antavat tukea jäsenille, jotka ovat sairaaloissa ja hoitokodeissa heidän yksikkönsä alueella. He noudattavat laitosten antamia ohjeita.

Tietoa sakramentin siunaamisesta ja jakamisesta jäsenille näissä laitoksissa on kohdassa 18.9.1. Tietoa seurakunnan perustamisesta on kohdassa 37.6.

38.8.44

Verolliset toiminnat

Seurakunnan ja vaarnan johtohenkilöt huolehtivat siitä, etteivät kirkon paikalliset toiminnat vaaranna kirkon verovapaata asemaa. Ohjeita on kohdassa 34.8.1.

38.8.45

Verot

Kirkon jäsenten tulee noudattaa asuinmaansa verolakeja (ks. UK 1:12; OL 134:5). Jäsenet, jotka ovat eri mieltä verolaeista, voivat haastaa niitä maansa lakien sallimissa rajoissa.

Kirkon jäsenet ovat ristiriidassa lain ja kirkon opetusten kanssa, jos he

• jättävät tahallaan maksamatta vaaditut verot tai kieltäytyvät maksamasta niitä

• esittävät joutavia lainopillisia perusteluja välttääkseen verojen maksamisen

• kieltäytyvät noudattamasta veroasioissa annettua lainvoimaista oikeuden päätöstä, joka velvoittaa heidät maksamaan verot.

Nämä jäsenet eivät ehkä ole oikeutettuja saamaan temppelisuositusta. Heitä ei pidä kutsua johtotehtäviin kirkossa.

Kirkon jäsenyysneuvosto vaaditaan, jos jäsen tuomitaan törkeästä verolakien rikkomisesta (ks. 32.6.1.5).

38.8.46

Matkustamista koskevia menettelytapoja

Miehen ja naisen ei pidä matkustaa kahdestaan kirkon toimintoihin, kokouksiin tai tehtäviin, elleivät he ole naimisissa keskenään tai elleivät molemmat ole naimattomia. Muita matkustamista koskevia menettelytapoja on kohdassa 20.7.7.

38.9

Sotilasohjelma sekä sotilas- ja laitospappien palvelut

Vaarnanjohtajat ja piispat saattavat kirkon ohjelmiin osallistumisen siunaukset niiden jäsenten ulottuville, jotka ovat asepalveluksessa. Kirkon sotilasohjelma sekä sotilas- ja laitospappipalvelujen ohjelma koostuu seuraavista:

• vaarnojen ja seurakuntien tuki

• kirkon järjestämä valmennus asepalvelukseen astuville jäsenille

• seurakuntien tai myöhempien aikojen pyhien sotilasryhmien muodostaminen

• myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien sotilas- ja laitospappien suosittaminen ja heidän antamansa tuki

• tietoa siitä, kuinka garmenttia tulee käyttää asepalveluksessa

• tietyille sotilastukikohdille osoitettujen vanhempien lähetyssaarnaaja-avioparien tuki.

38.9.1

Vaarnan sotilasohjelman johtajisto

Jos sotilastukikohtia tai asepalveluksessa olevia jäseniä on vaarnan alueella, vaarnan johtokunnalla on tässä kohdassa mainitut vastuut. Jos sellaisia tukikohtia sijaitsee vaarnan sijaan lähetyskentän alueella, nämä vastuut täyttää lähetysjohtaja.

Vaarnan johtokunnan jäsen valvoo vaarnassa kirkon järjestämää asepalvelusta edeltävää valmennusta. Hän varmistaa, että se tarjotaan kaikille asepalvelukseen astuville jäsenille. Vaarnan toimisihteeri voi koordinoida tätä valmennusta. (Ks. 38.9.3.)

38.9.1.1

Kirkon palvelut sotilastukikohdissa

Mikäli kirkon kokouksia pidetään sotilastukikohdassa, sen vaarnan johtaja, jonka alueella tukikohta sijaitsee, muodostaa sotilashenkilöstölle ja heidän perheilleen yhden seuraavista (ks. 38.9.4):

• vaarnaseurakunta, jossa on piispakunta (ensimmäisen presidenttikunnan valtuuttamana)

• lähetysseurakunta, jossa on seurakunnan johtokunta

• sotilasryhmä, jossa on sotilasryhmän johtaja ja apulaisia.

Vaarnanjohtaja kutsuu, erottaa tehtävään ja valvoo näiden yksiköiden johtohenkilöitä. Hän antaa näiden johtohenkilöiden yhteystiedot kirkon sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaostolle. Hän voi nimittää yhden seurakunnan tukemaan kutakin sotilasryhmää.

Vaarnanjohtaja antaa yhteistyössä sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaoston kanssa nimityskirjeen kullekin piispalle, seurakunnanjohtajalle tai ryhmän johtajalle. Tässä kirjeessä esitetään pääpiirteittäin hänen vastuunsa ja hänelle annetaan valtuus toimia yksikön johtajana ja johtaa kokouksia. Kopio kirjeestä tulee antaa tukikohdan sotilaspapille.

Yhdysvaltain armeija edellyttää, että sotilaspappi valvoo hallinnollisesti sotilastukikohdassa pidettyjä uskonnollisia tilaisuuksia. Jos sotilastukikohdassa on myöhempien aikojen pyhiin kuuluva sotilaspappi, hän yleensä valvoo sotilastukikohdassa kokoontuvaa kirkon yksikköä. Sotilaspappi ei toimi jumalanpalveluksen johtavana virkailijana, ellei hän ole piispa, seurakunnanjohtaja tai ryhmän johtaja. Hänen odotetaan kuitenkin olevan läsnä ja osallistuvan.

Vaarnan johtokunnan jäsen koordinoi toimintaa vaarnan alueella sijaitsevan kunkin sotilastukikohdan johtavan sotilaspapin kanssa. Hän huolehtii siitä, että niiden seurakuntien piispat, joiden alueella sotilastukikohta on, tekevät samoin. Nämä johtohenkilöt ilmoittavat sotilaspapille seurakunnan kokousaikataulun, kokouspaikan ja yhteyshenkilön. Sotilaspappi voi antaa nämä tiedot sotilastukikohdan jäsenille.

38.9.1.2

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat sotilaspapit vaarnoissa

Vaarnanjohtaja puhuttelee vuosittain jokaisen myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan sotilaspapin, joka asuu vaarnassa. Hän määrittää, mikä on sotilaspapin hyvinvointi ja kelvollisuus palvella. Vaarnanjohtaja pitää vuosittain erillisen puhuttelun myös kunkin sotilaspapin puolisolle.

Sotilaspapeilla ja heidän puolisoillaan tulee olla seurakunnan tai vaarnan tehtävä. Sotilaspappi, jolla on Melkisedekin pappeus, voi palvella johtotehtävissä kuten korkeassa neuvostossa tai johtaa sotilasseurakuntaa tai sotilasryhmää. Tämä tehtävä ei kuitenkaan voi olla ristiriidassa hänen sotilaallisten velvollisuuksiensa kanssa.

Sotilaspapit voivat auttaa vaarnanjohtajaa seuraavin tavoin:

• Raportoida vaarnaneuvoston kokouksissa kirkon yksiköiden kokouksista sotilastukikohdissa. Näihin raportteihin tulee sisältyä tietoa uusista ja palaavista jäsenistä.

• Toimia sotilasjohtajien ja vaarnanjohtajan välisenä yhteyshenkilönä.

• Auttaa vaarnanjohtajia päättämään, ketkä asepalveluksessa olevat jäsenet kutsutaan sotilasryhmien johtajiksi.

• Auttaa pyrkimyksissä vahvistaa uusia ja palaavia kirkon jäseniä asepalveluksessa.

• Valmistaa osaltaan asepalveluksessa olevia jäseniä saamaan pyhiä toimituksia ja pitämään liittonsa.

38.9.2

Seurakunnan sotilasohjelman johtajisto

Piispakunnan jäsen tapaa seurakunnan jäsenet, ennen kuin nämä lähtevät asepalvelukseen. Hän huolehtii siitä, että heillä on mahdollisuus osallistua kirkon järjestämään asepalvelusta edeltävään valmennukseen (ks. 38.9.3).

Tietoa asepalvelukseen astuvan jäsenen jäsenkorteista on kohdassa 33.6.9. Jotkut jäsenet osoitetaan kaukana tai eristyksissä olevaan paikkaan tai heidät lähetetään sota-alueelle. Näissä tapauksissa piispa ottaa yhteyttä kirkon sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaostoon ja pyytää ohjeita jäsenkorteista (ks. 38.9.10).

Kotiseurakunnan johtohenkilöiden tulee olla jatkuvassa yhteydessä jokaiseen asepalveluksessa olevaan seurakuntansa jäseneen.

Piispa koordinoi toimintaa seurakunnan alueella sijaitsevan kunkin sotilastukikohdan johtavan sotilaspapin kanssa.

38.9.3

Kirkon järjestämä valmennus ennen asepalvelusta

Kirkon järjestämä asepalvelusta edeltävä valmennus auttaa asepalvelukseen astuvia tietämään, mitä odottaa kirkon palveluista ja toiminnoista asepalveluksessa. Valmennus voidaan järjestää joko vaarna- tai seurakuntatasolla.

Vaarnan johtokunnan tai piispakunnan jäsen kutsuu opettajan antamaan asepalvelusta edeltävää valmennusta. Mieluiten tällä opettajalla on ollut äskettäistä sotilaskokemusta. Ellei saatavilla ole pätevää opettajaa, vaarnanjohtaja tai piispa pyytää ohjeita sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaostolta.

Lisää tietoa on kohdassa ”Pre–Military Service Church Orientation” [Kirkon järjestämä asepalvelusta edeltävä valmennus] sivustolla ChurchofJesusChrist.org.

38.9.4

Kirkon yksiköt asepalveluksessa oleville jäsenille

Asepalveluksessa olevat jäsenet osallistuvat yleensä omien sotilastukikohtiensa lähellä sijaitsevien seurakuntien toimintaan. Vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja voi kuitenkin muodostaa vaarna- tai lähetysseurakunnan tai sotilasryhmän tukikohdan sotilashenkilöstölle ja heidän perheilleen seuraavissa olosuhteissa:

• Kohtuullisen matkan päässä sotilastukikohdasta ei ole seurakuntaa.

• Sotilashenkilöstö ei ymmärrä paikallisessa seurakunnassa puhuttua kieltä.

• Sotilashenkilöt eivät voi poistua sotilastukikohdasta koulutusvaatimusten tai muiden rajoitusten takia.

• Jäsenten sotilasyksikkö on sijoitettu tai tullaan sijoittamaan paikkaan, johon soveltuu jokin seuraavista:

  • Kirkkoa ei ole järjestetty.

  • Paikallinen kirkon yksikkö ei voi palvella jäseniä eri kielen vuoksi.

  • Osallistuminen paikallisiin kokouksiin ei ole mahdollista.

• Jäsenet kuuluvat reservin tai kansalliskaartin yksiköihin ja osallistuvat viikonloppuharjoituksiin tai vuosittaisiin koulutusharjoituksiin.

Vaarna- ja lähetysseurakunnat sotilastukikohdissa muodostetaan luvussa 37 esitettyjen toimintatapojen mukaisesti.

Yleensä seurakunnat perustetaan tukemaan sekä sotilasjäseniä että heidän perheitään. Myös sotilasjäsenille, joilla ei ole perhettä, voidaan perustaa seurakunta. Näitä yksiköitä voidaan perustaa jäsenille, jotka osallistuvat perus- tai jatkokoulutukseen tai kaukana sijaitsevaan tehtävään. Armeija ei yleensä salli sellaisten kirkon jäsenten, jotka eivät ole yhteydessä armeijaan, kuulua sotilastukikohdan tiloja käyttävään seurakuntaan.

Elleivät jäsenten lukumäärä tai muut olosuhteet oikeuta vaarna- tai lähetysseurakunnan muodostamiseen sotilastukikohdassa, vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja voi perustaa sotilasryhmän. Sotilasryhmä on pieni kirkon yksikkö, joka pitää kirkon kokouksia ja huolehtii jäsenistä. Ryhmän johtajalla ei ole pappeuden avaimia. Tämän vuoksi hänellä ei ole valtuutta ottaa vastaan kymmenyksiä ja lahjoituksia, neuvoa jäseniä vakavissa synneissä, asettaa jäsenoikeusrajoituksia tai suorittaa muita velvollisuuksia, jotka edellyttävät avaimia (ks. 37.7). Tietoa sotilasryhmistä on sivustolla ChurchofJesusChrist.org kohdassa ”Service Member Groups and Responsibilities of Group Leaders” [Sotilasryhmät ja ryhmän johtajan vastuut].

Kun kirkon yksikkö muodostetaan sotilastukikohtaan, yksikön johtaja koordinoi kokousajat ja tukikohdan tilojen käytön sotilastukikohdan johtavan sotilaspapin kanssa. Ellei tukikohdassa ole sotilaspappia, vaarnanjohtaja neuvottelee tukikohdan päällikön kanssa.

38.9.5

Ryhmien johtajat syrjäisillä alueilla tai sotatoimialueilla

Vaarnanjohtajat tai lähetysjohtajat yleensä kutsuvat ja erottavat tehtävään sotilasryhmän johtohenkilöt. Tämä ei ehkä kuitenkaan ole mahdollista joillakin syrjäisillä paikkakunnilla tai sotatoimialueilla. Koska ryhmän johtajalle ei anneta pappeuden avaimia tehtäväänsä, hänet on sallittua nimittää tehtävään ilman erottamista siihen. Alueesta vastuussa oleva pappeusjohtaja voi nimittää kelvollisen Melkisedekin pappeuden haltijan palvelemaan ryhmän johtajana. Ensin hän varmistaa miehen kelvollisuuden tämän piispalta ja vaarnanjohtajalta. Jos alueella on myöhempien aikojen pyhiin kuuluva sotilaspappi, pappeusjohtaja voi valtuuttaa hänet kutsumaan ryhmän johtajan ja erottamaan tämän tehtävään.

Syrjäisellä alueella olevien sotilasryhmien johtajat voivat hankkia kirkon tarvikkeita ja aineistoa ottamalla yhteyttä kirkon sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaostoon (ks. 38.9.10).

Toisinaan komennuksella palveleva sotilas on erillään muista kirkon jäsenistä. Jos sotilasjäsenellä on Melkisedekin pappeus tai hän on pappi Aaronin pappeudessa, hänen piispansa voi valtuuttaa hänet toimittamaan sakramentin. Mikäli asemapaikassa on useampia kuin yksi jäsen, tulee kutsua ryhmän johtaja.

Kirkon sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaostolle tulee ilmoittaa, kun ryhmän johtaja kutsutaan. Ryhmän johtajalle lähetetään nimityskirje (ks. 38.9.1.1).

38.9.6

Palveleminen lähetystyössä ja asevelvollisuus

Niissä maissa, joissa on pakollinen asepalvelus, kirkon jäsenten täytyy yleensä suorittaa asepalvelus ennen kuin he voivat palvella lähetystyössä. Joissakin maissa pakollista asepalvelusta voidaan lykätä lähetystyöpalvelun jälkeiseen aikaan. Vaarnanjohtajien ja piispojen tulee perehtyä maansa vaatimuksiin, jotta he voivat neuvoa jäseniä asianmukaisesti. Reservissä tai kansalliskaartissa toimivat voivat kenties palvella lähetystyössä sen jälkeen kun he ovat suorittaneet perus- ja jatkokoulutuksen.

Lisää tietoa on kohdassa ”Missionary Service and Military Obligations” [Palveleminen lähetystyössä ja asevelvollisuus] sivustolla ChurchofJesusChrist.org.

38.9.7

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat sotilas- ja laitospapit

Kirkon sotilasohjelma- sekä sotilas- ja laitospappipalvelujaosto antaa keskitettyä tukea mies- ja naispuolisille sotilas- ja laitospapeille, jotka palvelevat monissa erilaisissa julkisissa laitoksissa ja yksityisellä puolella. Näitä laitoksia ovat muun muassa seuraavat:

• armeija

• sairaalat

• saattohoitolaitokset

• vankilat

• tutkintavankilat

• poliisi- tai pelastusasemat

• rajavartiolaitos

• kansalais- ja veteraanijärjestöt

• korkeakoulut ja yliopistot.

Kukin laitos tai järjestö asettaa omat koulutus- ja palveluvaatimuksensa sotilas- ja laitospapeille. Useimmat laitokset tai järjestöt edellyttävät kirkon suositusta, ennen kuin henkilö voi palvella myöhempien aikojen pyhiin kuuluvana sotilas- tai laitospappina. Kirkon sotilasohjelma- ja sotilas- ja laitospappipalvelujaosto antaa hyväksynnän myöhempien aikojen pyhiin kuuluville sotilas- ja laitospapeille. Piispojen ja vaarnanjohtajien antamat hyväksymiskirjeet eivät riitä eikä niitä pidä antaa.

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat sotilas- ja laitospapit

• palvelevat kaikkiin uskontokuntiin kuuluvia, myöhempien aikojen pyhät mukaan lukien

• huolehtivat siitä, että yksilöille taataan uskonnonvapaus

• täyttävät osaltaan niiden uskonnollisia tarpeita, joita he palvelevat.

Lisää tietoa on kohdassa Latter-day Saint Chaplains [Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat sotilas- ja laitospapit] sivustolla ChurchofJesusChrist.org.

38.9.8

Garmentin käyttäminen asepalveluksessa

Katso 38.5.6.

38.9.9

Vanhemmat lähetyssaarnaaja-avioparit

Eläkkeellä olevia sotilaspareja voidaan kutsua palvelemaan sotilasohjelmalähetyssaarnaajina tietyissä sotilastukikohdissa. He auttavat paikallisia pappeusjohtajia vahvistamaan uusia ja palaavia jäseniä. He tukevat myös alueelle sijoitettujen sotilaiden perheitä, kun nämä joutuvat olemaan erossa perheestään.

38.9.10

Muita tietoja

Tietoa asepalveluksessa olevien jäsenten jäsenkorteista on kohdassa 33.6.9.

Tietoa asepalveluksessa olevien jäsenten patriarkallisista siunauksista on kohdassa 38.2.10.3.

Tietoa asepalveluksessa syrjäisellä alueella olevien jäsenten asettamisesta pappeusvirkaan on kohdassa 38.2.9.6.

Tietoa temppelisuositusten myöntämisestä syrjäisellä alueella on kohdassa 26.3.2.

Jos kirkon johtohenkilöillä on kysymyksiä sotilasohjelmasta, he voivat ottaa yhteyttä sotilasohjelmajaostoon:

Military Relations and Chaplain Services Division

50 East North Temple Street, Room 2411

Salt Lake City, UT 84150-0024, USA

Puhelin: [phone]

Sähköposti: [e-mail]