Aihetta juhlaan
Niille myöhempien aikojen pyhille, jotka vuonna 1978 olivat aikuisia, sinä vuonna annettu ilmoitus pappeudesta oli tapahtuma, joka on syöpynyt mieleen.
I
Uutinen tavoitti minut puhelimen kautta, joka soi harvoin. Kaksi poikaani ja minä olimme työskentelemässä vuoristomökkimme pihalla. Olimme rakentaneet mökin paikaksi, jossa voisin rauhoittua raskaista velvollisuuksistani Brigham Youngin yliopiston rehtorina. Puhelimessa oli vanhin Boyd K. Packer. Hän kertoi minulle pappeutta koskevasta ilmoituksesta, jota juuri julkistettiin. Ilmaisimme molemminpuolista iloa, ja palasin taas työni ääreen. Istahdin multakasan päälle, jota olimme olleet siirtämässä, ja kutsuin poikani luokseni. Kertoessani heille, että nyt kaikki kirkon kelvolliset miespuoliset jäsenet voitiin asettaa pappeuteen, itkin ilosta.
Miksi pappeutta koskeva ilmoitus oli niin suuren ilon aihe? Kun olin nuori mies ja opiskelin ja työskentelin lain parissa, asuin 17 vuotta Yhdysvaltain Keskilännen ja itäisten osavaltioiden alueella. Olin havainnut ja itsekin tuntenut sitä tuskaa ja turhautumista, jota kokivat sekä ne, jotka kärsivät näistä rajoituksista, että ne, jotka havaitsivat näitä rajoituksia, arvostelivat niitä ja etsivät syitä niihin. Tarkastelin silloin annettuja syitä enkä pystynyt tuntemaan vahvistusta minkään niiden totuudesta. Kun rukoillen tutkin asiaa, opin, että yleensä Herra antaa harvoin syitä käskyille ja määräyksille, joita Hän antaa palvelijoilleen. Päätin olla uskollinen profeetallisille johtajille ja rukoilla – kuten oli luvattu näiden rajoitusten alusta asti – että päivä koittaisi, jolloin kaikki pääsisivät osallisiksi pappeuden ja temppelin siunauksista. Nyt 8. kesäkuuta 1978 oli koittanut se päivä, ja itkin ilosta.
II
Kun ajattelemme sitä, mitä vuoden 1978 jälkeen on tapahtunut ja tapahtuu edelleen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa ja sen jäsenten elämässä, meillä kaikilla on syytä juhlaan.
Kirkko instituutiona reagoi nopeasti pappeutta koskevaan ilmoitukseen. Pappeuteen asettamiset ja temppelisuositukset tulivat heti. Syyt, joita oli annettu pyrkimyksenä selittää afrikkalaista syntyperää olevia jäseniä koskevia aiempia rajoituksia – nekin, joita olivat aiemmin esittäneet kunnioitetut kirkon johtohenkilöt – kiistettiin nopeasti ja julkisesti. Herra oli puhunut profeettansa kautta, ja Hänen kirkkonsa oli kuuliainen.
Sitä vastoin muutokset yksittäisten jäsenten sydämissä ja käytännöissä eivät tapahtuneet yhtäkkiä ja kaikkialla. Jotkut hyväksyivät ilmoituksen vaikutukset heti ja tahdikkaasti, jotkut hyväksyivät ne vähitellen, ja jotkut jatkoivat omassa elämässään niitä rasismin asenteita, jotka ovat tuottaneet tuskaa niin monille eri puolilla maailmaa, myös viimeisten 40 vuoden aikana. Jotkut ovat halunneet katsoa taaksepäin ja keskittää huomion menneen tarkastelemiseen, kuten etsien syitä nyt vanhentuneisiin rajoituksiin. Mutta useimmat kirkossa, myös sen ylimmät johtajat, ovat keskittyneet ennemmin tulevaisuuden mahdollisuuksiin kuin menneisyyden pettymyksiin. Useimmat ovat luottaneet Herran viisauteen ja ajoitukseen sekä hyväksyneet Hänen profeettojensa antamat ohjeet. Niin tehdessämme olemme ymmärtäneet, miten iankaikkisesti merkittävä on Hänen profeetallinen opetuksensa siitä, että ”yksi olento on hänen silmissään yhtä kallisarvoinen kuin toinenkin” (MK Jaak. 2:21). Niin tehdessämme olemme saaneet uuden sysäyksen täyttää Herran Jeesuksen Kristuksen meille antaman käskyn opettaa ikuista evankeliumia kaikille – ”kaikille kansakunnille, suvuille, kielille ja kansoille” (OL 42:58).
III
Se, että kannamme huolta siitä, mitä ei ole ilmoitettu, tai niistä aiemmista selityksistä, joiden antajat ovat toimineet rajoittuneen ymmärryksen varassa, voi johtaa ainoastaan arvailuihin ja turhautumiseen. Kaikille niille, joilla on tällaisia huolia, me ilmaisemme rakkautemme ja esitämme tämän erityisen kutsun. Katsokaamme kaikki eteenpäin uskomme ykseydessä ja luottakaamme Herran lupaukseen, että ”hän kutsuu heitä kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia” (2. Nefi 26:33).
Kun katsomme tulevaisuuteen, yksi pappeutta koskevan ilmoituksen tärkeimpiä vaikutuksia on sen jumalallinen kutsu hylätä asenteet ennakkoluuloista mitään Jumalan lasten ryhmää kohtaan. Rasismi on nykyään luultavasti ennakkoluulojen tavallisin lähde, ja meitä kaikkia kutsutaan tekemään parannus siitä. Mutta kautta historian monia Jumalan lasten ryhmiä on vainottu tai saatettu epäedulliseen asemaan ennakkoluulojen vuoksi, kuten niiden, jotka perustuvat etniseen taustaan, kulttuuriin, koulutukseen tai taloudellisiin olosuhteisiin.
Jumalan palvelijoina, joilla on tieto Hänen suuresta pelastussuunnitelmastaan ja siihen liittyvät vastuut, meidän tulee kiirehtiä muokkaamaan asenteitamme ja tekojamme – kirkkona ja yksilöinä – jotta jätämme kaikki henkilökohtaiset ennakkoluulot taaksemme. Kuten presidentti Russell M. Nelson sanoi sen jälkeen kun meillä oli hiljattain ollut tapaaminen National Association for the Advancement of Colored Peoplen [värillisten asemaa edistävä valtakunnallinen yhdistys] kanssa: ”Yhdessä me kutsumme kaikkia ihmisiä, organisaatioita ja hallituksia työskentelemään entistä kohteliaammin ja poistamaan kaikenlaiset ennakkoluulot.”1
Samalla kun yhdessä pyrimme jättämään taaksemme ennakkoluuloiset asenteet ja käytännöt, meidän tulee muistaa, ettei kyse ole ennakkoluuloista, kun kirkko pitää kiinni tietyistä säännöistä edistäessään Herran asettamaa kelvollisuuden vaatimusta temppeliin pääsemiseksi. Herra on julistanut, että kuuliaisuus liitoille ja käskyille on välttämätön vaatimus, jotta voi päästä osalliseksi pyhistä siunauksista. Mikä tahansa yritys poistaa iankaikkista elämää ja iankaikkisia perheitä koskevia jumalallisia vaatimuksia olisi samaa kuin yrittäisi toteuttaa Saatanan suunnitelmaa siitä, että ”kaikki pelastuisivat”. Me kuolevaiset hylkäsimme Saatanan suunnitelman jo kuolevaisuutta edeltävässä elämässä. Me valitsimme taivaallisen Isämme suunnitelman, joka antaa vapauden valita ja pitää iankaikkiset liitot ja käskyt, jotka koskevat tasapuolisesti kaikkia. Jumalan tasapuolisuus ei tarkoita yhtäläisiä tuloksia kaikille vaan yhtäläistä mahdollisuutta kaikille.
IV
Kun juhlistamme pappeutta koskevan ilmoituksen 40. juhlavuotta, meidän päätöksenämme tässä juhlavuoden ohjelmassa on katsoa eteenpäin. Niin tehdessämme me ilmaisemme erityistä kiitollisuutta suurenmoisista jäsenistämme, jotka ovat afrikkalaista syntyperää, varsinkin afroamerikkalaisista jäsenistä, jotka ovat pysyneet kestävinä uskossa ja uskollisuudessa läpi ennakkoluuloista luopumisen vaikean siirtymäajan. Nyt me yhdessä keskitämme huomiomme tämän ilmoituksen vuoden 1978 jälkeen tuomiin loistaviin vaikutuksiin, jotka ovat siunanneet Jumalan lapsia kaikkialla maailmassa. Kuten profeettajohtajamme julistivat silloin:
”Herra on nyt ilmaissut tahtonsa siunatakseen kautta maailman kaikkia lapsiaan, jotka kuulevat hänen valtuutettujen palvelijoidensa ääntä ja valmistautuvat kaikkien evankeliumin siunausten saamiseen.”2
Nyt temppeleitä rakennetaan moniin maihin, jotta Jumalan lapsia siunattaisiin kummallakin puolella väliverhoa. Maan päällä ja taivaassa me riemuitsemme yhdessä. Tämä on osaltaan meidän valmistautumistamme Hänen toiseen tulemiseensa – Hänen, joka julisti Mormonin kirjan välityksellä, että ”hän ei kiellä ketään pääsemästä osalliseksi hänen pelastuksestaan” (2. Nefi 26:24) ja joka julisti nykyajan profeetan kautta, että ”ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27).