Vanhin Jack N. Gerard
johtavana auktoriteettina palveleva seitsenkymmen
Pienenä vanhin Jack N. Gerard heräsi joka päivä aamuviideltä auttamaan perheen maitokarjan hoidossa. Varttuminen pienellä maalaispaikkakunnalla lähellä Mud Lakea Idahossa Yhdysvalloissa opetti häntä paitsi työskentelemään uutterasti ja ottamaan vastuuta myös ymmärtämään kaikkien ihmisten arvon Jumalan lapsina.
”Jokaisella on täytettävänä tietty tehtävä, ja jokainen on täällä tiettyä tarkoitusta varten, riippumatta asemasta tai arvostuksesta elämässä”, sanoo vanhin Gerard, joka hyväksyttiin johtavana auktoriteettina palvelevaksi seitsenkymmeneksi 31. maaliskuuta 2018. Se opetus on ollut lahja läpi hänen elämänsä.
Hänen uransa, johon on sisältynyt huomattavia johtotehtäviä useissa eri organisaatioissa – kuten National Mining Association, America Chemistry Council ja hiljattain American Petroleum Institute – on tarjonnut hänelle mahdollisuuksia olla tekemisissä kaikenlaisista oloista tulevien ihmisten kanssa.
Vanhin Gerard syntyi vuonna 1957 James ja Cecil Gasser Gerardin perheeseen. Palveltuaan Sydneyn lähetyskentällä Australiassa vanhin Gerard opiskeli Idahon yliopistossa, jossa hän sai harjoittelupaikan ja sitten kokopäivätoimen erään idaholaisen kongressiedustajan henkilöstössä.
Työskennellessään Washington D.C:ssä hän tapasi Claudette Neffin, joka toimi erään utahilaisen senaattorin henkilöstöavustajana. ”Hän säteili evankeliumin valoa”, vanhin Gerard kertoo heidän tapaamisestaan. Nämä kaksi vihittiin Suolajärven temppelissä 4. huhtikuuta 1984. Heillä on kahdeksan lasta ja neljä lastenlasta.
Vanhin Gerard on suorittanut sekä valtiotieteen kandidaatintutkinnon että juris doctor -tutkinnon George Washingtonin yliopistossa.
Vanhin Gerard on palvellut piispana, vaarnanjohtajana, vyöhykeseitsenkymmenenä, Evankeliumin oppi -luokan opettajana ja pyhäkoulun johtajana.
Vanhin Gerard sanoo, että hänellä ja hänen vaimollaan on yhteinen halu toteuttaa Herran tahto. ”Heikkoina kuolevaisina olemme sitoutuneet tekemään kaiken, mitä Herra haluaa meidän tekevän, ja tunnemme nöyryyttä ja suurta kunniaa – – saadessamme pyhittää aikamme ja pyrkimyksemme Herran työhön.”